Tollerifani

Kertoisitteko kokeneemmat, minkälainen rotu on kyseessä? Meitä on vanhemmat ja 10-vuotias lapsi perheessä, vauva tulossa kesällä. Onko mahdollista edes ottaa koiraa samaan aikaan, ja miten tolleri suhtautuu lapsiin/vauvaan? Mitä muuta tollerista pitäisi tietää? Onko vaikea kouluttaa, vaatiiko aktiviteettia kuinka paljon? Meillä on iso iso piha ja olemme urheilullista porukkaa.
Kokemuksia on koirasta jo ennestään, sekä lapsuudenkodista että nykyisestä omasta kodista.
Kiitoksia etukäteen :)

tollerista

Pienikokoisin noutajista, pomottaa jos vallan antaa sille, kuten melkein kaikki koirat.
Sopiva lapsiperheeseen, yleensä kiltti hyvin kohdeltuna ja kasvatettuna.
Enpä osaa sanoa muuta kuin hyvää.
Leikkisä, kova uimaan.

dlkwjdqo

kannattaa ottaa perheeseen (mieluiten pentu) hieman vauvan syntymän jälkeen..Yleensä kaikki sujuu ongelmitta kun koira on joko parin vuoden ikäinen kun lapsi tulee tai koira tulee vauvan jälkeen. Kun koira on pari vuotias, se on löytänyt paikkansa laumassa eikä yleensä ala "pomottamaan" vauvaa..Tämä tietysti edellyttää sitä että koira on ihmistä alempana arvojärjestyksessä. Silloin koira yleensä suhtautuu vauvaan suojelevasti. Kun pentu taas tulee vauvan jälkeen se on melkeimpä automaattisesti vauvan alapuolella arvojärjestyksessä. n. vuoden iässä koiralle tulee sellainen vaihe että se koittaa hiukan alistaa kaikkia (etsii omaa paikkaansa laumassa) Silloin koira on yleensä jääräpäinen ja saattaa nylkyttää ihmisiä. Mutta en usko että siitä on silloinkaan vaaraa vauvalle, kunhan vanhemmat näyttävät koiralle sen paikan. Etteivät anna alistaa vauvaa.

Tollereista olen kuullut pelkästään hyvää. Ovat kuulemma suojelevaisia perheenjäseniä kohtaan..Itselläni ei ole kokemusta mutta perheenjäsenelläni on koira jossa iso osa tolleria, ja on ollut kyllä oikein kiltti, ja on suhtautunut hyvin pieniin lapsiinkin.. Kyllä koiran ja lapsen kanssa pärjää kunhan vaan on aikaa kouluttaa koiraa...:) Ja onnea teille vauvasta :)

Näkökulma

Pentu ja vauva on huono ja työläs yhdistelmä, jonka seuraukset voi kestää vuosien päähän, jos esimerkiksi pentua ei ole aikaa kouluttaa kunnolla sen herkkyyskausina.

Minulla on vauva ja aikuinen koira, mikä on täysin eri asia kuin vauva+pentu. Aikuinen koira osaa varoa vauvaa, nukkuu yöt hyvin, on koulutettu ja tottelevainen ja voi tarvittaessa odottaa lenkitysvuoroa vähän pitempäänkin, niin että ne saa rytmitettyä lapsen päikkäreiden kanssa samalle ja ottaa lapsen mukaan rattaissa.

Olen menossa nyt vauvan kanssa vanhemmilleni hoitamaan heidän koiranpentuaan,koska heillä ei ole mahdollisuutta olla pennun kanssa päivisin. Ainakin tällaiset kysymykset minua mietityttää:

- pentukoiraa ja vauvaa ei voi missään nimessä pitää yhtä aikaa lattialla. Pentu ei osaa varoa vauvaa. Yksikin puraisu viiltävän terävistä naskalihampaista, vaikka kuinka leikkisä, ja vauvalla on haava kasvoissa tai silmä puhki. Lisäksi pentu voi yrittää nuolla lapsen kasvoja, mikä on huono juttu, Missä pidän vilkasta vauvaa, kun pentu on sisällä? Sitterissäkö tuntitolkulla? Pennun on saatava olla sisällä paljon enemmän kuin vauvan lyhyiden päikkäreiden ajan.

- Pennun on päästävä ulos tarpeilleen heti, kun sitä pissattaa. Monta, monta kertaa päivässä. Mihin laitan vauvan, kun lähden viemään pentua pihalle? En voi ottaa mukaan, enkä yksinkään jättää kuin harvoihin paikkoihin, ja jos alan säätämään ja miettimään, niin pentu on jo tehnyt tarpeensa lattialle. Ja kun lattialla on pissaa ja kakkaa, miten estän sen, ettei vauva vaan ehdi saada sitä suuhunsa, jos jossain on pissa jota en ehdi huomata?

- Pieni pentu ei nuku öitä putkeen, sillä sillä ei ole vielä vuorokausirytmiä. Kun vauvakin herättää kahdesti, se tarkoittaa, että jos nukun pennun kanssa, herään kymmenen kertaa yössä joko syöttämään vauvaa tai rauhoittamaan pentua ja käyttämään sitä pihalla. Voi pikkusen jossain vaiheessa väsyttää...

- Olen luvannut opettaa pennun hihnaan. Se voi olla erityisen vaikeaa rattaiden kanssa. En myöskään voi mennä pennun ja rattaiden kanssa metsäpoluille, vaikka ne olisivat kaikkein parhaimmat paikat ulkoiluttaa nuorta koiraa. Valtatien vieressä tehdyt lenkit on koiran kannalta yhtä tyhjän kanssa.

Saas tosiaan nähdä miten selviän.Eniten yritän välttää tilannetta, jossa hermostun kun säädän näiden kahden tättähärään kanssa, ja alan kieltää pentua joka asiasta. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä koira opi siitä mitään, vaan pelkästään villiintyy ja stressaantuu epävarmuudesta, sehän ei vielä tiedä edes nimeään, saati että osaisi jotain niin monimutkaista kuin varova ihmislasta.

alkuperäinen kirjoittaja

Huh, noin kirjoitettuna tuntuukin aika työläältä... :) mietin vielä hetken pennun ja vauvan yhdistämistä.

Kahvi

Huih, en ole ennen kuullut, että olisi ollut noin työlästä.

Pentuna en kyllä vienyt koiraa ulos yöllä. Päivällä niin aktiivisesti kun jaksoin. Jos vauvan kapaloi sellaseen liinaan jota pitää rinnallaan niin aika helposti saa lapsen vietyä ulos koiran kanssa.

Sain sen vaikutelma, että et ole yksinhuoltaja jolloin muut perheenjäsenesi ovat varmasti auttamassa. Ja kyllä pentukin oppii kohtelemaan lasta varovaisesti, eikä koiria jätetä muutenkaan koskaan yksin lasten kanssa oli ne kuinka aikuisia ja viisaita tahansa.

Tosin rankempaa se varmaan on hankkia koira ja lapsi samanaikaisesti kuin yksi kerrallaan.

Itselläni ei ole tolleria, mutta tunnen kolme perhettä kenellä on. Itse en niin vilkasta koiraa ottaisi mistään hinnasta. Kaikki kolme ovat olleet samalla tavalla ADHD tapauksia. Todella kilttejä mutta aivan holtittomia ja energiaa on piisannut koko naapurustolle.

On ilmeisesti helposti koulutettava, kiltti ja miellyttämisenhaluinen, mutta todella vilkas ja vaatii paljon huomiota ja tekemistä jotta ei stressaisi.

Näkökulma

Kahvi; minäkin hövelisti lupasin vanhemmilleni tulla heidän pentuaan vahtimaan, enkä oikeastaan edes ajatellut näitä asioita, ennen kuin kaverille tuli nyt koiranpentu, ja ollaan siellä vierailtu vauvan kanssa. Sitten vasta muistin, kuinka rasittavia rasavillit pennut oikein onkaan.

Pieni pentu on siis sellainen höseltäjä, että en nyt tässä vauvanhoidon lomassa sellaista kotiini ottaisi. Siis ihan siksi, että olisi minä kokisin työlääksi turvata vauvan turvallisuuden, koska en mitenkään voisi vahtia näitä kahta 24/7. Se vahinko, joka pennun kanssa sattuu, sattuu sekunnissa. Pieni vauva on koiraa vastaan täysin avuton. Jo pelkästään sekin, että minulle jäisi tällaisesta epäonnisesta sattumasta ikuinen syyllisyys ja kenties epäluottamus ja vihakin koiraa kohtaan, on niin iso juttu, etten riskiä ottaisi. Ja se, että vauvalle jäisi jonkinlainen pelkotila koiraa kohtaan, olisi todella kurjaa.

Toinen syy olisi se, että vauvan hoidon lomassa minulla ei olisi aikaa ja pitkäjänteisyyttä kouluttaa pentua kunnolla. Todennäköisesti kaikki ajatukset olisi niin vauvassa, että koira saisi mennä siinä sivussa ilman suurempia koulutuksia.Olisi vähän vaikea ennakoida päivän kulkua, jos vauvalla ei ole vielä rytmiä, ja suunnitella mitä koiran kanssa milloinkin tekee. Todennäköisesti mulla kävis niin, että vasta illalla muistaisin kaikki ne asiat, joita koiran kanssa piti tehdä, mutta joille ei sitä aikaa ikinä sit vauvalta ja muilta hommilta jäänytkään.

Mut tää kaikkihan tullaan tässä testaamaan. Kirjoitan sit tänne, jos se ei niin työlästä ollutkaan mitä näin etukäteen voisin kuvitella. Erityisen mielenkiinnolla odotan sitä, jaksanko nauraa pennun toilailuille samalla lailla kuin oman pentuni toilailuille, sillä silloin sitä sentään oli vähän enemmän voimissaan kuin nyt. Voi olla, että kun pentu roikkuu mun lahkeessa hampaillaan puolet päivästä, purkaa vaipparoskiksen ympäri huushollia, varastaa vauvan nahkatöppöset ja syö ne, ja välillä päkistelee tortut sinne ja tänne, niin se eiehkä olekaan mun mielestä edes sen verran hauskaa mitä oman koiran vastaavanlaiset tempaukset vuosia sitten.:)


Ps: onnea ap muuten vauvasta!:)

Näkökulma

Ja niin, jos jollakulla on kokemusta vauvan ja pienen pennun yhteiselosta, ois mielenkiintoista lukea niitä! Näkyyhän noita silloin tällöin, että pentu otetaan heti vauvan syntymän jälkeen, mut kaikki ne, joiden tiedän näin toimineen, on ottaneet ulkokoiran joka vain vierailee sisällä silloin tällöin. Silloinhan tällaisia ongelmia ei juuri ole.

Bokserimamma

Meille otettiin bokserinpentu, kun lapset oli 3 v ja 6 kk. En muista että olisi mitään ihme ongelmaa ollut. Pentu jopa rakasti sitä, kun vauveli ryömi sen luo ja veti korvista ja nahasta, tämä toki valvotusti, pennulla oli ehdoton nukkumarauha. Koskaan se ei murissut tai näytellyt hampaitaan. Tutteja vaan piti vahtia, se rakasti niitä.

Ja iltapäivällä, kun mies tuli kotiin, minä häivyin samassa silmänräpäyksessä koiran kanssa pitkälle ulkoilusessiolle. Siitä tuli minulle tärkeä henkireikä. Ainoa huono puoli tässä oli se, että sitten kun hoitovapaa loppui, koiran oli vaikea oppia olemaan yksin kotona koko päivää.

Ja otapa selvää tuosta novascotiannoutajasta vähän enemmän, siellä on jotain linjaa, josta on tullut erittäin arvaamattomia luonteita. Tunnen muutaman tolleri ihmisen, jotka ovat kertoneet. Lopetuksia on ollut useita.

Tollerista

Tollerien lopetukset johtuvat yleensä siitä, että ihmiset ottavat "söpön minikultsun". Tollerin luonne on taas jotain toista kuin kultaisen noutajan. Tolleri on todella vilkas, itsepäinen, dominoiva energiapaukku. Tätä monet tollerin ulkonäköön ihastuneet eivät ymmärrä ja luopuvat koirasta, koska eivät jaksa harrastaa tai panostaa koiran koulutukseen. Tämä on hyvin surullista =( Harvoissa tapauksissa tollerin luonteessa voi yhdistyä arkuus, vahva dominanssi ja sitä kautta koira voi agressiivinen. Mutta kuten sanottu, yleensä tollerista luopumiset johtuu ihan vaan ihmisten tyhmyydestä, kun valitaaan koira ulkonäön perusteella eikä ymmärretä tutustua rodun luonteenpiirteisiin.

Tollereilla ei ole myöskään yleensä miellyttämisen halua. Vaikka oma koira on kiltti ja koulutettu, en jättäisi hetkeksikään yksin pienen lapsen kanssa. Koiralla on niin vahva dominointi vietti, että varmasti yrittää pomottaa kaikkia "itseään pienempiä". Tollerin leikit voivat olla myös hyvin rajuja, vaikka koira on suht pieni, voimaa on valtavasti.
Kaikenkaikkiaan tolleri on aika vaativa rotu, oppii toki herkästi mutta vielä herkemmin oppii ne huonot asiat...Koulutuksessa on siis oltava hyvin määrätietoinen ja johdonmukainen. Omankin koiran kanssa taistellaan edelleen välillä johtajuudesta...

Näkökulma

Hei ap!

Mihin tulokseen olette tulleet, onko tolleri jo tilauksessa? :)
Nyt käytännön kokemuksen perusteella en tosiaankaan voi suositella vauva+pentu - yhdistelmää. On rasittavaa, kun talossa on kaksi pientä, joiden tarpeet pitää täyttää nopeasti, jollei heti. Vauva ei oman nälkänsä, väsymyksensä ym. kanssa voi odottaa (tietenkään) hetkeäkään, mutta toisaalta koirakaan ei voi olla aina se, joka huomioidaan vasta kun aikaa jää. Pienen pennun herkkyyskaudet on aika ehdottomia ja lasketaan viikoissa. Ne hujahtavat tuosta vain, ja niitä on työlästä jälkeenpäin paikata. Olisin nopeasti tilanteessa, jossa pentu olisi oppinut kaikenlaista, mutta aivan toisin kuin minä haluaisin. :)

En oikein näe, mikä järki on riskeerata miellyttävä yhteiselämä pennun kanssa, kun pienelläkin porrastuksella voi omaa ja perheen elämää helpottaa paljon. Jo pelkästään se, että lapsi nukkuisi läpi yön tai söisi vain kerran yössä, kummasti helpottaisi. On nimittäin aika äkkiä pönttö sekaisin, kun yöt on rikkonaisia milloin pennun, milloin lapsen heräilyjen vuoksi, eikä päivisin voi ottaa päikkäreitä, koska pentu tarvitsee koulutusta ja yhdessäoloa sekä ulkoilua kun lapsi nukkuu.

Mikä teillä oli ajatuksena pennun ottamisesta vauvan syntymän yhteydessä? Onko pentu tarkoitettu hyvitykseksi vauvasta jollekulle perheen jäsenistä, vai mistä on kyse? Kannattaa ap ajatella ihan omaa jaksamista tässä asiassa. Sinä olet se, joka oikeasti annat pennulle tapakoulutuksen, koska sinä olet sen kanssa päivät. Vaikka muu perhe kuinka auttaisi. Huomioi ainakin se, että olet toipunut hyvin synnytyksestä ja vauvalla on säännöllinen päivärytmi. Paljon vaikuttaa sekin, onko vauva rauhallinen vai haasteellisempi tapaus. Ei kannata vetää itseään liian tiukoille.

Vauva ja pentuhan on muuten toisistaan aivan innoissaan. Koska minun ei tällä hetkellä tarvitse huolehtia kotitöistä ym, voin päivät vaan hengailla näiden kahden pikkuisen kanssa ja meillä on tosi hauskaa, joskin hyvin työlästä. Hoidan ja leikitän vauvaa lattialla ja pentu saa olla menossa mukana.Vauva seuraa pentua jatkuvasti katseellaan, hihkuu ja kurottelee sitä kohti, ja pentu ottaisi kaikki nokosensa vauvan vieressä viltillä. Mutta kaikki tämä vaatii sitä, että minä istun koko ajan vauvan vieressä ja ohjaan koiraa kärsivällisesti pois vauvan luota kymmeniä kertoja päivässä, tai vastaavasti estän vauvaa tarttumasta koiraan kiinni. Tämä ja monet muut arkipäivän jutut, kuten koiran pissatus tekee päivistä rasittavia tavalla, jota en omaan arkeeni haluaisi. Vaikka kaikkeen löytyy ratkaisu, niin kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos toinen näistä ois vanhempi, edes muutaman kuukauden. Ajatus tällaisesta jatkuvasta säätämisestä ormaalielämässä viikkoja ja kuukausia eteenpäin joka päivä ei ole millään lailla houkuttéleva.

I <3 Tollers

On surullista, että ihmiset hankkivat Tollereita itselleen ymmärtämättä ja tuntematta rotua. Pienellä kuuklettamisella tämänkin viestiketjun aloittajan olisi pitänyt automaattisesti päätyä lopputulokseen, ettei Tolleri ole heille sopiva koira.

Itselläni on Tollereista paljon kokemusta, ja en MISSÄÄN NIMESSÄ suosittelisi sitä kaveriksi vauvalle. Rotu vaatii tarkan ja määrätietoisen koulutuksen, paljon ulkoilua, monipuolista liikkumista ja erilaisia virikkeitä. Pentuvaiheen koulutukseen tulee ja kannattaa satsata erittäin paljon, jotta Tolleri on paras mahdollinen kaveri aikuisikään tullessaan. Haluan todella korostaa sitä, että tämä rotu vaatii paljon, ja siten myös antaa paljon.

Kokemuksesta tiedän myös valitettavasti sen, että pienikin virhe kasvatuksessa saattaa lopulta johtaa häiriökäyttäytymiseen. Saman tiedän myös pätevän liikuntaan rodun kohdalla. Jos se ei saa purkaa energiaansa liikkumalla, se purkautuu helposti häiriökäytöksenä.

Myös tolleri.fi-sivustolla kehotetaan harkitsemaan uudelleen tämän rodun hankintaa, jos kotona on lapsi!

koirakuume

Haluaisin tietää millainen on novascotian noutajan karva, ja onko vaikea hoitaa? Olen ajatellut hankkivani tollerin, mutta tollerin karva epäilyttää. Onko karva siis kunnolla allergisoiva? Äitini on astmaatikko, ja häntä tässä nyt ajattelen pääosin.
Niin, ja onko tolleri vaikea kouluttaa? kokemusta on jo parista koirasta, mutta itse en ole niitä kouluttanut, ja epäröin sitäkin.. päättäväisyyttä kyllä löytyy itseltäni, että sen puoleen uskon koulutuksen onnistuvan.
Kiitos vastauksista. :)

sohvis

Järkevä ihminen ei ota koiraa riesakseen. Luulis lapsissa olevan tarpeeksi puuhaa. Nykylapset ovat heitteillä totaalisesti. Ilmeisesti koira on tärkeempi.
Koirahinkuujat tuomittava ehdottomaan tiilenpään luentaan.
Samalla noille kahjoille syötettävä koiranhinkuestopillereitä, että koirahinku laantuu.
Siinä ohessa myös järkeistämispillereitä kourallinen/vrk.

...........

Karva sinänsä ei allergisoi, mutta astmaatikon ei kannata yrittää elää koiran kanssa.

tollofani

Tollerilla on tiheä aluskarva ja päällä pitempi karva. Kun on karvanlähtöaika, karvaa lähtee ja paljon. En ymmärrä, miksi astmaatikon talouteen pitäisi hankkia koira?

Itsekään en suosittele tolleria laiskalle ihmiselle. Se on liian energinen rotu. Tolleri pitää osata kouluttaa tai siitä tulee täysin mahdoton. Tolleri vaatii paljon, mutta se myös antaa paljon. Hyvä rotu oikeassa kodissa.

koirakuume

Oikeastaan, koira tulisi kanssani asumaan.. lähinnä sitä tarkoitin että, kulkeeko vaatteiden mukana paljon karvoja... niin ja äitini on elänyt jo muutaman koiran kanssa, tosin ei mitenkään läheisissä merkeissä, ja hyvin on pärjännyt, ilman oireita yms. Mutta kiitos infosta, auttoi paljon. :)

Milla-

Mun entisellä poikaystävällä oli perheessä novascotiannoutajia 3 kappaletta. Mä en saanut koirista oikein hyvää kuvaa. Koirat tosiaan ottavat aika nopeasti pomottajan rooolin, jos niille ei ole tarpeeksi topakka. En siis suosittele tätä rotua kauhean kokemattomille koiraihmisille. Osaako lapsi olla topakka koiralle?

koettua

Sen kanssa täytyy liikkua paljon, onhan se metsästyskoirarotu. Kiltti se on mutta en ottaisi juuri silloin kun vauva on pieni. Tämä koskee kyllä lähes kaikkia koirarotuja. Sopeutuu kyllä lapsiin hyvin, on ihmisystävällinen ja seurallinen. Piha ei riitä eli lenkkejä vaatii usein, on aktiivinen koira.