Dalmisfani

Olen siitä asti ollut ihastunut rotuun kun nuorempana lenkitin naapurissa asunutta dalmistyttöä. Nyt olisi vakaa tilanne ja aikaa ottaa koira, ja jotenkin tuo dalmis kummittelee mielessä, vaikka en ihan tiedä olisiko minusta sen omistajaksi... Monessa paikassa mainitaan että dalmis tarvitsee paljon liikuntaa, mutta en nyt oikeen suoraan sanottuna ole tajunnut kuinka paljon tuo PALJON on. Lähellä on oivat metsämaastot ja olen valmis koiran kanssa harrastamaan, mm. tokoa tai agilitya ja ihan kotonakin leikkimään paljon ja kouluttamaan...

Silti mielessä vähän kummittelee pelko, etten ole tarpeeksi "aktiivinen" tai liikunnallinen omistaja dalmikselle ja saan pennun, josta kehittyy täystuho.

ratsastajan koira

ei ole mikään "lupsakas luppakorva" vaikka Disney niin väittääkin. Se on todella aktiivinen ja tosiaan paljon liikuntaa ja kunnollisen tottelevaiskoulutuksen vaativa koira. Luonteeltaan se ei ole maailman helpoin ja esim. urosdalmis ei monesti voi sietää toisia uroksia ja päälle mennään ja lujaa.
Tuosta löytyy monia hyviäkin dalmissivuja, etenkin Dalmatiankoirat ry.
http://www.google.fi/search?client=firefox-a&rls=org.mozilla%3Afi%3Aofficial&channel=s&hl=fi& q=dalmatiankoira&meta=&btnG=Google-haku

Nii-in

Dalmis on tosi haastava koira oman kokemuksen mukaan, ainakin urokset. Ja todellakin tarvitsevat liikuntaa paljon.
Omakin koira on kovapäinen ja tarvitsee noin kymppikilsan liikuntaa päivässä, mut dalmiksen omistajaksi minusta ei olisi! Ei olisi luonnetta ottaa samanlaisia matseja murkkuikäisten dalmisten kanssa, mitä kaverit on joutuneet tekemään. Jokaisen dalmis on uhmannut ihan kunnolla, murissut herkästi ja yrittänyt purra. Kunnon koiria niistä on aikuisena tullut, mut tuo murkkuikä...huhhuh.

sonya

Minun eräs tuttuni kasvattaa dalmiksia ja voin kyllä sivusta seuranneena sanoa, että ei olisi missään nimessä minun rotuni! Dalmis on kyllä hyvin koulutettuna loisto koira, mutta se vaatii aika paljon aikaa, kunnon lenkkeilyt ja aivojumppaa, ettei kyllästy ja ala tekemään tuhojaan. Monet myös jostakin syystä ovat hyvin ääniherkkiä. Rodusta lähtee myös paljon karvaa ja muutamia kertoja on saanut kantapäästään nykiä jalkapohjan läpimenneitä karvoja. Ei kiva.

Pää

Heips!

Tosiaan 101-dalmatialaista elokuvan dalmatialaiset antavat erittäin väärän kuvan dalmiksesta. Dalmis tarvitsee hirrrrrveän paljon liikuntaa, pelkät hihnalenkit eivät riitä, vaan koiran täytyy päästä juoksemaan vapaana taikka sitten pitkät juoksulenkit koiran kanssa. Pyörälenkit ovat myös dalmiksen mieleen. :)
Urokset etenkin voivat olla dominoivia, ja toisten urosten kanssa voi tulla sanomista.

Pää

Heips!

Tosiaan 101-dalmatialaista elokuvan dalmatialaiset antavat erittäin väärän kuvan dalmiksesta. Dalmis tarvitsee hirrrrrveän paljon liikuntaa, pelkät hihnalenkit eivät riitä, vaan koiran täytyy päästä juoksemaan vapaana taikka sitten pitkät juoksulenkit koiran kanssa. Pyörälenkit ovat myös dalmiksen mieleen. :)
Urokset etenkin voivat olla dominoivia, ja toisten urosten kanssa voi tulla sanomista.

andy

ihan pakko kirjoittaa ja antaa oma mielipide asiaan. Itselleni on tulossa heinäkuussa narttu dalmis. Olen tehnyt töitä erilaisten rotujen kanssa mm. hovawart on tuttu rotu ja sakemmanit ja borderit. Jos pitäisi valita hovis vai dalmis niin ehdottomasti dalmis. Tosi oppimishaluinen rotu tarvitsee kyllä liikuntaa ja aktiviteetteja..jottei paikat tuhoudu..mutta ei tosiaan mikään mahdoton rotu..ei missään nimessä. Perusluonteen kuuluisi olla sosiaalinen ja valpas. Nartut helpompia kuin urokset..ei välttämättä maailman miellyttämishaluisin koira,mutta monet tuttavani ketkä kasvattavat dalmuja..ovat kertoneet yksilöistään,jotka leimautuvat emäntäänsä/isäntäänsä ym...Suosittelen kyllä älä unhoita mietteitäsi..ja eihän mikään ole kiveen ¨hakattua..vaikka nyt et haluaisi lähteä tokoon taikka agilityyn voi mieli olla toinen,kun tapaat muita koiranomistajia ja käyt puistoissa ja vaihdat kuulumisia muiden omistajien kanssa
Tsemppiä vain ja lippu korkealla.:)

Dalmis

Siis dalmatialainen ei ole mitenkään vaikea koira! Ei mikään koira kovin ole. Mutta luonnehan sen kertoo millanen se on. Toki se vaatii liikuntaa ja aktiviteetteja sisällä mutta se oppii tekemään ja olemaan tekemättä asioita mitä sinä sille opetat ja kiellät. Kaikki lähtee omistajasta itsestään ja omistajan energiasta. Koira on peili sinulle! Koirastasi sen huomaan mitä olet tehnyt väärin ja miten sitä ohjaat ja johdat. Pääasia on se että sinä olet laumanjohtaja, sillä jos sinä et ole siihen kyvykäs se yrittää korjata kolon olemalla itse johtaja. Sillon se ei tottele ja tekee niinkuin haluaa kun se on ottanut johtajan paikan. Dalmis on viisas eläin joten vain kohtelet sitä johdonmukaisesti ja oikein eläimenä niin se tyytyy osaansa seuraajana. Teet kaikki asiat aina samallalailla niin se oppii siihen mitä saa tehdä. =) Kaikkein tärkein on että itse olet rauhallisen itsevarma, silloin se tottelee ja kuuntelee. Jos olet hermostunut sei ei tottele. :o Yksikin tunti riittää ulkoiluttamiseen kunhan se täyttää sen rotukohtaiset vaatimukset. Riippuu toki koiran energiatasosta että kuinka rajua liikuntaa se tarvitsee. Se on kelpo koira =) Murkku iässä on tärkeeä että et anna sille ikinä periksi, vaan alistat sen aina kaikissa asioissa. Silloin siitä ei tule ongelmakoiraa. Esim. et saa antaa sen kävellä sinun edelläsi lenkillä, antaa mennä ovesta ensimmäisenä etkä saa hävitä leikkejä! :)

Mietin

Apulassa on tälläkin hetkellä monta uutta kotia etsivää aikuista dalmatialaista. Olen miettinyt, että mikä siihen on syynä. Olen tuntenut pari dalmista ja aika sähläreitä ovat.

Höy.

Koira, rodusta riippumatta, sopii parhaiten höynähtäneille.

Varjotar

Syitä voi olla monia. Oma veikkaukseni, niin surullista kuin onkin, on että ihmisillä ei ole aikaa eläimille. Eivät vaivaudu perehtymään eläimen kehonkieleen, tarpeisiin, luonteeseen yms. Ostetaan lapsille kiva lemmikki ja kyllästyvät = ei ymmärretä koiraa sen turhautuessa yksin jäämiseen =riesa ja pois.
Usein elämä on myös hyvin hektistä ja tilanteet muuttuu= ei voi pitää vaikka haluis...

no..

Siis meillä on 8v sakemanni ja nyt 5kk dalmis uros niin kyllä on sakemanniin verrattuna rauhallinen sisällä. Ulkona kyllä menee täysiä, mutta niin saakin. Ja välillä koittaa jospa en menekään omalle paikalle mutta toistoilla ja päättäväisyydellä herra aina kiltisti menee! Dalmis ei sovi ihmiselle jolla ei ole hermoja ja päättäväisyyttä! Mutta muuten loistava koira ja unelma seuralainen ja näyttely koira :) Meillä molemmat koirat on opetettu tottelemaan ( ei käyty tokoa) vaan aivan joka päiväistä normaalia elämää ja siihen kuuluvat säännöt!