Koiranainen

Olemme kolmihenkinen perhe, jossa lisäksi kaksi sisäkissaa. Ei pieniä lapsia, teini löytyy. Olemme harkinneet shelttiä ja käyneet lukemassa kaikkea mahdollista netistä löytyvää shelttitietoa.

Löytyykö täältä shelttien omistajia? Kertoisitko koirastasi, luonne jne. Miten paljon vaatii liikuntaa ja voitko suositella jotain kenneliä Pirkanmaalta/Satakunnasta/Varsinais-Suomesta?

bbingo

Meillä ei ole shelttiä, mutta parhaalla ystävälläni kyllä on. Sheltti meille tulee kesällä.

Kaverini sheltti on ainakin hyvin helposti koulutettavissa, tulee kissojen, hevosten ja koirien kanssa toimeen. Myös kanit ovat tämän karvakuonon kavereita.
Rico on erittäin pehmeä ja hieman herkkä, joten koulutus tapahtuu pehmeästi puhuen, ei mitenkään tiuskaisten tai raivoamalla.
Palkinnoksi käy Ricolle ihan pelkät runsaat kehut ja joskus vetolelulla leikkiminen.
Rico ei helposti pitkästy. Jos se ei saa yhtenä päivänä aktiivia, se ei turhaudu. Kuitenkin jos mennään neljän päivän yli, alkaa jo herkkähaukkuisuus saada vallan ja koira käy ylikierroksilla sekä kaluaa sen minkä hampaisiin saa.
Nyt Rico täytti 5 ja saa joka päivä säännöllisesti aktiivia, jotka voivat olla vain herkkujen piilotusta tai jonkinlainen temppurata.
Rico ei ole ikinä karannut, niin kiintynyt perheeseensä on.

Pystyisin suosittelemaan ainakin varsinaissuomen alueelta Snow Paw - nimistä kenneliä.
Myös Ruskosta löyty Shegur'n kenneli josta meidän pitäisi ottaa bi merle uros pentu kesällä.

Shelttien luonteet toisinaan vaihtelee. Yleensä ne ovat helposti motivoitavissa koska niillä on juuri sitä miellytyshalua. Riista vaistoa shelteillä ei ole, ja jos on, niin se on erityisen pieni.
Sheltit sopii oikeastaan mihin harrastukseen tahansa. Suosituimpia ovat kuitenkin Toko ja agility, jossa ne ovatkin jo tuttu näky.
Sheltti sopii hyvin kissojenkin kaveriksi, eikä pitäisi olla huolia että koira söisi kissan. Tietenkin tämäkin on yksilöllistä. Kaikki sheltit eivät välttämättä pidä kissoista.
Ainakin tuntemani sheltit pitävät.

Sheltit tarvitsevat aktiiviteetiä ja liikuntaa, mutta eivät turhaudu jos eivät joka päivä saakkaan hirveästi aktiivia.
Sheltin turkki on helposti hoidettavissa. Siihen riittää kerran viikossa harjaus.
Karvan lähtö aikoina tietenkin joka päivä olisi hyvä harjata perusteellisesti. Sillä kutittava irtokarva on aika inhottavaa koirasta. Myös helpommalla pääsee jos harjaa pari kolme kertaa viikossa, niin karvan lähtöaikana ei ole niin kovaa urakkaa. Tämäkin on tosin yksilöllistä.
Uroksilla on kuitenkin yleensä se paksumpi ja tuuheampi turkki kuin nartuilla.
Turkkia ei siis täydy olla koko ajan puunaamassa. Turkki pestään myös sitten kun se on likainen. Eli sitäkään ei tarvitse jatkuvasti pestä.

Sheltit tulevat hyvin toimeen koiran kuin koiran kanssa. En ole kyllä yhtään shelttiä tavannut joka ei pidä toisista uroksista.

Suosittelisin sinun silti soittamaan jollekkin kasvattajalle joka löytyy shetlanninlammaskoira yhdistyksen sivuilta :)

mazu

Itse olen tavannut kaksi shelttiä jotka eivät ainakaan toisista uroksista välittäneet. Toinen oli ollut hieman sairaalloinen koko pienen ikänsä (tekee kärttyisäksi) ja toinen oli ilmeisesti sosiaalistettu huonosti. Oma shelttini ehti tutustua ensimmäisen puolivuotisensa aikana tutustua kaupunginosan kaikkiin koiriin ja on edelleen sydän avoinna jokaiselle vastaantulijalle :)

ap kirjoittaja

shelttien haukkuherkkyydestä? Entä herkkyydestä yleensä? Nettiä selatessa saa melkein sen käsityksen, että sheltit olisivat hieman "neuroottisia". Pitääkö kuva paikkaansa, yksilöitä ovat tietysti jokainen.

Entä onko sheltille yksinoleminen jotenkin muita rotuja vaikeampaa?

Kiitos, jos joku viitsii vastata = )!

Sudenmarja

Itselläni ei ole shelttiä, mutta tunnen kyllä monta.

Sheltit ovat yleensä varsin mukavia, kilttejä ja helposti koulutettavia koiria, ja oikein hyviä harrastuskoiria ja perhekoiria mihin tahansa menoon. Huonona puolena voi olla arkuus.

Jos ottaisin sheltin niin pyrkisin erityisesti varmistamaan, että sen vanhemmat ovat reippaita ja hyvähermosia. Pentua kasvattaessa yrittäisin olla erityisen huolellinen sosiaalistamisessa, ja yrittäisin parhaani mukaan varmistaa ettei pennulle tule pelottavia kokemuksia. Siis tämä pätee tietysti kaikkiin koiriin, mutta aivan erityisesti herkkiin ja pehmeisiin mitä sheltit usein ovat.

joanna

Minulla on kaksi shelttityttöä, ja niiden sekä monien muiden tuntemieni shelttien perusteella voin sanoa, että sheltit ovat ennen kaikkea ihanteellisia harrastuskoiria. Shelttiä ei pidä ottaa vain sohvan koristeeksi, vaan se tarvitsee monipuolista aktivointia tai ainakin runsaasti ulkoilutusta. Ei sille toki joka päivä tarvitse mitään temppurataa järjestää, mutta miellyttämisenhaluisena koirana se nauttii aivan suunnattomasti, kun saa harrastaa jotain omistajansa kanssa.

Sheltti on kieltämättä helposti herkkähaukkuinen, joten pentunakaan sitä ei saa ikinä kannustaa haukkumaan, eikä se saa ikinä tuntea saavuttavansa haukkumalla mitään. Esimerkiksi leikkimisen voi aina hetkeksi lopettaa, kun koira alkaa haukkua, jolloin se oppii vähitellen hillitsemään itsensä. Muutoin sheltit ovat yleensä pehmeitä ja herkkiä luonteeltaan. Ne siis muistavat negatiiviset kokemukset erittäin pitkään ja saattavat "mennä lukkoon" epämiellyttävässä tilanteessa, kun eivät kauhultaan tiedä mitä tekisivät. On siis hyvin tärkeää viedä shelttipentu erilasiin paikkoihin (kaupat, junat, parkkihallit, bussit, metsä, pelto, tori yms.) tutustumaan, jotta se saa niistä positiivisia kokemuksia ja muistaa myöhemmin, ettei sellaisissa tilanteissa ole mitään pelättävää. Näin toimien sheltistä tulee kaikkea muuta paitsi arka ja neuroottinen ;)

Enpä sanoisi, että yksinoleminen olisi sheltille mitenkään sen hankalampaa kuin millekään muulle rodulle. Tietysti yksinolokin on vain ensin opetettava sille.

sheltti

Meillä on 14-vuotias sheltti, joka tuli meille 4-vuotiaana kodinvaihtajana, muka allergian takia, hän on HYVIN arka ja todella haukkuherkkä, siis oikein räksy. Meille kyllä otetaan seuraavaksikin sheltti, mutta aion katsella todella tarkkaan nuo edellä mainitut asiat, siis äidin yms... ja todellakin pidän pari välivuotta ennen hankintaa, että kerkee hengähtää..

Gugu

Hei,

Meillä on kohta 6 kuukautta vanha shelttipoika ja täytyy sanoa, että tähän mennessä se on ylittänyt reippaasti kaikki odotuksemme.

Luonteeltaan shelttimme on hyvin ystävällinen, utelias, leikkisä ja reipas. Se tulee myös erinomaisesti toimeen kaikkien tapaamiensa koirien ja ihmisten kanssa. Olen pyrkinyt sosiaalistamaan sen huolella ja käsittelemään tilanteet, joissa se on pelännyt tai pelästynyt siten, että pelko ei jää pysyväksi. Shelttimme äly ja kyky oppia jaksaa ihastuttaa ja hämmästyttää meitä päivittäin. Sisäsiisteyskään ei ole ongelma, sillä poika ei ole tehnyt sisään enää aikoihin, vaikka joutuukin olemaan työpäiviemme ajan yksin kotona.

Sheltti on selvästi haukkuherkkä rotu, mutta omamme ei hauku lyhyen harjoittelun jälkeen sisällä enää ollenkaan. Ulkona se saattaa yltyä haukkumaan innostuessaan tai kohdatessaan uusia jännittäviä asioita. Tätäkin olen pyrkinyt jossain määrin rajoittamaan, mutta koira on koira, ja mielestäni sen kuuluukin saada haukkua esimerkiksi leikkiessään ulkona muiden koirien kanssa.

Sheltti on selvästi ulkoilija ja liikkuja. Pennun kanssa lenkit ovat tietysti lyhyehköjä, mutta olemme alkaneet lenkkiä hiljalleen pidentää ja koiramme on siitä onnessaan eikä osoita väsymisen merkkejä. Säistäkään se ei välitä vaan lähtee aina innolla ulos kelillä kuin kelillä. Rapakelillä pörheä ja pitkä turkki on tietysti vähän hankala, se on myönnettävä. Muutoin turkki on helppohoitoinen ja kuten joku jo mainitsikin harjaus kerran viikossa tuntuu pitävän turkin hyvässä kunnossa.

Yksin oleminen ei mielestäni tuota ainakaan omalle sheltillemme erityisiä ongelmia. Ollessaan arkisin yksin se lähinnä nukkuu. Luonnollisesti koira kiintyy perheeseensä ja olisi mieluiten siellä missä muukin perhe, mutta sopeutuu kyllä yksin oloon, kun sitä harjoitellaan oikealla tavalla.

Kaikenkaikkiaan olen ollut äärettömän tyytyväinen rotuvalintaan ja suosittelisin shelttiä kenelle hyvänsä, kunhan tosiaan pentua etsiessään muistaa kiinnittää huomiota vanhempien luonteeseen ja tietysti myös valittavan pennun ominaisuuksiin.

Sheltti x 2

Meillä oli 2 shelttiä ja kyllä ihania koiria olivat. Lempeitä ja kissojenkin kanssa tulivat toimeen, kun tajusivat, että tassusta tulee, jos liikaa reuhottaa.

Meillä oltiin 8 tuntia töissä ja ihan rauhallisina ne kotosalla odottelivat. Pentuaikana meni yksi tyyny päreiksi ja yhdet kengät, mutta siinä kaikki. Ulkoilun ja asioilla käymisen osasivat yhdistää ihan tuosta vaan ja muutenkin oppivat mm. omien lelujensa nimet, vaikkei niitä heille edes opetettu. Ja oppivat muuten kaikken ns. aktiivikäytössä olleiden lelujen nimet, vaikka niitä oli pitkälti yli 10. Lempilelu oli "pumppu" eli vanha ilmapatjan apuväline :o) Yleensäkin kannattaa valikoida kestäviä leluja, koska muuten ne olivat rikki pureskelusta heti aluksi.

Tykkäsivät yli kaiken oppimistehtävistä, temppuradoista ja muista etsiskely ja paikanna -jutuista. Sillä ehdolla tosin, että heitä itseään kiinnosti juuri sillä hetkellä esim. oppiminen. Yritin kerran opettaa pojille renkaan läpi hyppäämistä ja jäin toopena seisomaan keskelle pihamaata, koska hessut ilmeestä päätellen eivät olleet halukkaita hypiskelemään renkaan läpi minun mielikseni. Jalkapallo oli ihan lempilaji.

Herkkiä koiria ovat ja juuri pentuvaiheen tutustelu kaikkeen uuteen on tärkeää. Ja haukkumista riitti, mutta sitä emme pihamaalla karsineet, koska asuimme kaukana kaikesta ja hessut olivat hyvä varashälytin.

Iloisia ja ihania perheenjäseniä, joita vieläkin kaipaan kovasti! Jos ottaisin uusia koiria, ottaisin kyllä sheltin.

nasutin

Kaverilla oli sheltti. Se oli hyvin agreessiivinen vieraita kohtaan ja suojeli "laumaansa". Tämä johtui kylläkin siitä, että kyseisen koiran emo oli kuollut synnytyksessä. Mutta kyllä suretti katsoa kun koira piti aina lukita toiseen huoneeseen jonkun tullessa ja siellä sitten ulisi ja haukkui kun kuuli vieraan ääniä ja luuli että jotain se nyt siellä mun omistajalle tekee. Säälitti! Ei käynyt koskaan kumminkaan kiinni esim. lenkillä kehenkään ja piti toisista koirista. Auttoikohan vihan syntymiseen vieraisiin se, että on lammaskoira? Luulisin, kun on paimennusvietti. Mutta hassua, että ihmisiä kohtaan oli agressiivinen kun kumminkaan ei muuta tapahtunut pentuvaiheessa ihmisiin liittyen ja oli kunnon kasvattajalta.
Ja voin sanoa että oli muutenkin se koira aika herkkähaukkuinen! Haukku oli enemmän kimakkaa, näin varmasti melkein kaikilla shelteillä, kun sen verran pieniä.

sht

ja höpö höpö

koirahaaveita

Itse olen tässä harkinnut koiran ottamista ja sheltti on ollut ykkösenä jo jonkin aikaa. Yksi asia kuitenkin mietityttää ja sitä halusin tänne kysyä, kun täällä teitä shelttiexperttejä ihan näyttää olevan. :)

Eli onko sheltti yhtään sylikoira? Kaikki kyllä puhuvat, että sheltti haluaa olla siellä, missä perhekin, mutta haluaako se vain olla samassa huoneessa vai tuleeko se oikeasti viereen tai syliin yms.? Itse nimittäin haluaisin koiraani helliä. Muuten sheltti on niin ihana rotu, että harmittaa jossei se viihdy sylissä. Eräs kasvattaja minulle sanoi, ettei siitä ole sylikoiraksi. Mutta toisaalta jonkin kokemuksesta olen nimenomaan netissä lukenut, että sheltti olisi ihan innokas tulemaan syliin.

Mikähän mahtaa olla enemmän sheltin tapaista? Yksilökohtaisia erojahan tässäkin asiassa varmasti on.

Toivottavasti saan vastauksia! :)

sohvis

Jos haluatte elää ilman ylimääräistä rasitetta, unohtakaa koira. Koiran kanssa olette kusessa.
Koira määrää elämänne, sitäkö haluatte?
Järkevät ihmiset eivät hanki itselleen ongelmaa koiran muodossa.

off topic

Jos haluatte elää ilman ylimääräistä rasitetta, unohtakaa sohvis. Sohviksen kanssa olette kusessa.
Sohvis määrää elämänne, sitäkö haluatte?
Järkevät ihmiset eivät hanki itselleen ongelmaa sohviksen muodossa.

S. Heltti

Tervepäinen sheltti on paimenkoira eikä mikään sylikoira. Mikä muuten on sylikoira? Sylikoiraksi mielletään pienet kääpiökoirat joista lähestulkoon 100% on reippaita oikeita koiria jotka kaipaavat kunnon aktiviteettiä, koulutusta ja jopa.. hui kamala.. liikuntaa!

Syliin tulee koira kun koira jos se tykkää. Kaverini tanskandoggi tykkäsi kömpiä syliin, samoin oma collieni mummolleni (mutta ei kenellekään muulle). Koira itse valitsee sen mistä se tykkää ja mistä ei, mutta koiraa voi helliä muutenkin kuin vain pitämällä se sylissä.

Jokatapauksessa tervepäinen (sitä korostan) sheltti on liikuntaa ja toimintaa vaativa koira joka mielellään paimentaa laumaansa (siis ihmisiään), mutta valitettavasti joissain linjoissa on haukkuherkkyyttä ja luonnevikaisuutta (suoraan sanottuna) joten kannattaa olla tarkka miltä kasvattajalta pennun ostaa. Normaali tervepäinen sheltti ei karkaile, pysyy laumansa luona, ei hauku turhaan eikä ole arka tai vihainen. Valitettavasti epänormaaleja on ihan liian paljon.

sohvis

Olen sisäsiisti kaikin puolin, en passauta itseäni kelläkään, ulkoilutan itse itseni, en hauku, metelöi missään, minun takia kukaan ei ole kusessa, olen mallikansalainen.
Ruokani hankin itse, kaiken teen itse. Onneksi on taito hyppysissä, toista kuin koiralla, mikä ei osaa mitään muuta kun vaan olla. Tosikoirat omistajineen, he ovat ihan eri asia.
Naapureina on koirasakkia metelöivine koirineen, he saavat aikaan tällaisen antipatian koiria kohtaan.
Joskus tekee mieli mennä sanomaan suorat sanat noille häiriköille, mutta toistaiseksi on jäänyt aikomusasteelle.

Sheltti x 2

Kyllä tulee syliin ja vaikka kurkusta alas :-) Ainakin omat käpertyivät syliin/mahd. lähelle heti kun vaan voi.

Kasvattaja

Kasvatan shelttejä ja voin sanoa että ärsyttävyyteen asti tunkemassa syliin :) Ei tarvitse kuin vilkaista niin jo luulee että nyt voin hypätä..tai vanhin narttu tunkee kainalon kauttakin. Ja sitä nuolemista, tosiaan tunkevat kurkkuun asti jos et ehdi väistää ja suihkun jälkeen kuivaavat jalat sillä ovat mukana niin suihkussa kuin löylyssäkin :)
Luonteissa on eroja yltiösosiaalisesta erittäin pidättyväiseen, mutta oman perheen kesken ihan sylikoiria! Meillä on pentuja jos olet kiinnostunut kaneliomppo@luukku.com

Gugu

Kirjoitin aiemmin tässä ketjussa meidän tuolloin 6 kk vanhasta shelttipojasta. Aikaa on kulunut ja rakas karvapötkömme on jo iso mies eli 2-vuotias. Seuraava on meille jo tulossa lauman jatkoksi, joten voi kai sanoa, että meille sheltti rotuna on ainakin ollut aivan nappivalinta.

Korostaisin yhä sheltin huolellista sosiaalistamista. Näin saat mukavan ja rohkean kaverin, joka ei turhia säpsy ja rähise. Sama pätee yksin olon opetteluun. Huolellisella työllä saat sheltin, joka ei tuhoa kotia eikä häiriköi naapureita. Ja vaikka sheltti on suhteellisen helppo rotu, tarvitsee sekin peruskasvatuksen. Ei kuitenkaan liian riuskoja otteita, herkkis kun on. Sheltistä ei melko varmasti saa tehtyä agressiivista, mutta pelokkaan kylläkin.

Meidän shelttipoikamme ei pentuna juuri sylittelystä välittänyt, mutta aikuisena se tulee varsin mielellään syliin. Mutta vain itse niin tahtoessaan. Perheen kanssa se viihtyy ja on aina mukana kaikissa mahdollisissa kodin puuhissa: meillä ei pyykätä, tiskata tai imuoroida ilman sheltin panosta :) Koira on myös hyvin sosiaalinen muiden koirien suhteen, eikä joudu kahnauksiin juuri koskaan. Liikuntaa tämä iloinen ja energinen kaveri tarvitsee reilusti, ja kaikenlainen aktivointi on sille myös mieleen. Tämä kannattaa huomioida sheltistä haaveillessaan, sillä se ei ole mikään koriste-esine, vaan energinen paimenkoira.

Joka päivä jaksamme vieläkin ihmetellä miten meille noin ihana tuli, päivääkään en ole katunut karvapojan meille ottamista!

Pekka

Meillä on jo toinen Sheltti on tosi mahtava koira, luonne, koko ,liikkuvuus ,kaunis turkki ,terve ,helppo hoitoinen.Vähän herkkä haukkumaan kerrostalossa postia, äänekkäitä kulkijoita rapussa.
Ei vaadi liikuntaa välttämättä paljon mutta tykkää ainakin meillä juosta vapaana metsässä. Paimenkoirana ei karkaa paimentaa kyllä isännän tuleeko mukana.Painoa on meilläkin tarkkailtu nytkin on Mira tyttö laihiksella saisi painaa noin 7-10kg vähän koosta riippuen( aika paljon nykyään näkee ylikokoisia, korkeus)tarkka ruokavalio pentuna että ei anna liikaaevästä kasvattajat yleensä neuvovat.n.36-39cm meilläkin vähän iso tytöksi.

Pekka

7]Meillä on jo toinen Sheltti on tosi mahtava koira, luonne, koko ,liikkuvuus ,kaunis turkki ,terve ,helppo hoitoinen.Vähän herkkä haukkumaan kerrostalossa postia, äänekkäitä kulkijoita rapussa.
Ei vaadi liikuntaa välttämättä paljon mutta tykkää ainakin meillä juosta vapaana metsässä. Paimenkoirana ei karkaa paimentaa kyllä isännän tuleeko mukana.Painoa on meilläkin tarkkailtu nytkin on Mira tyttö laihiksella saisi painaa noin 7-10kg vähän koosta riippuen( aika paljon nykyään näkee ylikokoisia, korkeus)tarkka ruokavalio pentuna että ei anna liikaaevästä kasvattajat yleensä neuvovat.n.36-39cm meilläkin vähän iso tytöksi.Pentuna sähköjohdot piiloteltiin tuolin jalat voideltiin sitruuna sinappi sekoituksella joka päivä, kengät tietysti piiloon.Eipä paljon mitään vahinkoa tehnyt yhtä tuolin jalkaa vähän jyrsi.