Pohtii

Onko teillä kenelläkään kokemusta siitä, miten 10 vuotias sisäkissa sopeutuu uuteen asuntoon? Jouduin jättämään kissani opiskelemaan lähtiessäni vanhempieni luo, mutta tilanne on muuttunut. Tilaahan vanhempieni talossa on huomattavasti enemmän kuin omassa 60m2 kaksiossani ja kissa on maalla ollessaan päässyt aina halutessaan ulos taluteltavaksi, mutta nykyinen asuntoni on niin kaupungin keskustassa että moinen ei taida tulla kyseeseen. Lisää ongelmia aiheuttaa se, että kissani on suorastaan hysteerinen autossa ja välimatkaa on n. 500km. Mielelläni ottaisin kissan hoiviini ja voisin samalla tarkkailla paremmin vanhenevan kissan terveyttä, mutta en haluaisi aiheuttaa kissalleni hirveää stressiä.

mille

Älä ota kaupunkiin kärsimään vanhaa kissaasi. Ota vaikka uusi pentu, joka saa kasvaa niissä oloissa, mitkä ovat hyvät ja tulevat tutuiksi kasvavalle pikku pennulle.

Pohtii

Jättäisin kissani ehdottomasti maalle, jos kyseessä olisi vain oma hinkuni saada kissa kotiin. Mutta edellisestä viestistä jäi mainitsematta se, että tosiaan vanhempani ovat hankkimassa ajokoiraa (joka olisi luovutusikäinen huhtikuussa) ja olen todella huolissani kissani suhtautumisesta siihen, sillä kissani on ollut suorastaan kauhuissaan kun joitain koiria on tullut silloin tällöin kylään, vaikka koira onkin pidetty kokoajan eri huoneessa. Ja toisaalta minua epäilyttää ajokoirankin suhtautuminen kissaan.

sissi

Koiran pentua ja sen peittoa olisi hyvä kissan ensin silloin tällöin nähdä ja tuntea peitosta hajuja.
Olen tämän näin maalaisjärjelläni ajatellut. Pienen koiran pennun voi kissakin ehkä hyväksyä kaverikseen, mutta vaikeampaa on tutustua isoon koiraan.
Jos kissasi on narttu ja pentuaika meneillään, vaikka pentuja ei olisikaan, silloin voisi tuo koiran pentukin olla paremmassa hoivassa. Vanhan kissankin hormonit hyrräävät lievästi, vaikka pentuja ei olisikaan.
Antakaa kissan varovaisesti tutustua pikku pentuun ehkä jo nyt tässä vaiheessa. Kissa kuitenkin elää kauemmin, kuin koirat yleensä.
Itselläni on alle kymmenvuotias kissa, mutta se ei ole mielestäni vielä vanha. Leikkii ja riehaantuukin aina välillä. Ei ole koiraan päässyt vielä tutustumaan, hiiriin ja lintuihin kylläkin, mutta sehän onkin eri asia.

Pohtii

Joo, näinhän sen tutustuttamisen tulisi tehdä.

Kissallani oli täällä aiemmin narttukoira kaverina ja kun kissani pennusta alkaen oli tekemisissä tämän koiran kanssa, piti kissani koiraa jonkinlaisena emonaan. :D Mutta koira jouduttiin lopettamaan ja uskoinkin kissani suhtautuvan vieraileviin koiriin hyvin - olihan sillä jo kokemusta koirista - mutta sen sijaan kissani olikin kauhuissaan.

Niin ja kissani on uros.

Lisäksi minua huolestuttaa se, että ajokoiralla on tuo ajamisvietti aika vahva ja minun kissallani taas oli edellisen koiran (joka oli lintukoira) kanssa tapana leikkiä niin että kissa juoksi koiraa karkuun ja välillä sitten pysähtyivät haistelemaan toisiaan jne. Samanlaista takaa-ajamisleikkiä kissani usein meidänkin kanssa yrittää leikkiä. Voiko tuollaisesta yhdistelmästä seurata kuin katastrofi? Kauhuskenaariossani pelkään, että kissani on hirveän stressaantunut uudesta koirasta ja alkaa taas saamaan jatkuvia virtsatietulehduksia, joiden hoidattaminen maalla (pitkien välimatkojen päässä kaikesta ja autoa hysteerisesti pelkäävän kissan kanssa) on hieman vaikeaa. Ja jossain vaiheessa totuttuaan koiraan ja alkaessaan leikkiä sen kanssa takaa-ajamista, päätyy koira puremaan kissaani viettien varassa.

Kaupungissa kissallani sentään olisi kaksi hyvää eläinlääkäriä lyhyen kävelymatkan päässä. Ja minä, joka voisin keskittyä mainiosti opiskelujeni ohessa kissan hoitamiseen, jolloin kissa ei joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin. Ja toisaalta kissani on myös tottunut siihen, että minä olen se joka sitä käsittelee, jolloin siinäkin mielessä eläinlääkäriin kuljettaminen saattaisi osoittautua vaikeaksi maalla, jos minä en ole paikalla.

Anteeksi pitkät kirjoitukset, kuten huomaa, olen pohtinut tätä asiaa paljon pääsemättä puusta pitkälle. Siksi päädyinkin tänne pyytämään kokemuksia. :D

kokemuksia

Kissat ovat tietysti yksilöitä, joten vaikea sanoa miten juuri sinun kissasi kanssa kävisi.

Itse muutin jokin aika sittten uuteen asuntoon 8 vuotiaan kissan kanssa. Yritin totuttaa kissaa varovasti, päästin sen ensin yhteen huoneeseen tuttujen tavaroiden kanssa ja sitten vähitellen tutkimaan koko asuntoa. Ensimmäisen viikon kissa vietti lähes kokonaan tutussa kantokopassaan, uusi paikka pelotti. Sittemmin rohkaistui ja on nyt kuin kotonaan. Tosin vieläkin jos pelästyy jotain niin kantokoppa on se paikka mihin piiloudutaan.

Aluksi kissa myös protestoi pissaamalla sinne sun tänne, ennen on aina ollut sisäsiisti. Mutta kun kärsivällisesti siivosin kissan jälkiä ja pidin laatikon puhtaana, alkoi kissa lopulta käymään asioillaan siellä ja pissaillu muualle on loppunut kokonaan. Kissa oli ennen ulkona paljon kun maalla asuttiin, joten enimmäkseen kävi asioillaan ulkona silloin. Uudessa asunnossa (vaikka rauhallisessa paikassa asunkin) en uskalla päästää ulos. Joten on ollut tärkeää aktivoida kissaa, leikkiä sen kanssa paljon. Valjaissa olen myös vienyt ulos jonkun verran.

Minulla on myös koira, sekä koira että kissa olivat jo aikuisia kun ne otin. Hyvin tulivat toimeen alusta asti, kissa pitää enemmän koirasta kuin muista kissoista. Tosin ei tämä minunkaan kissa muista koirista tykkää. Mutta uskoisin että jos sen totuttelemisen tosiaan tekee varovasti ja kunnolla, niin se menee hyvin. Pitää vaan olla sitä kärsivällisyyttä, eikä viedä kissaa piikille siksi että se stressatessaan pissaa väärään paikkaan.

Tässä nyt joitakin kokemuksia aika herkän kissan kanssa muutosta, olen ennen muuttanut myös kissan kanssa joka oli paljon rohkeampi eikä muutto hetkauttanut sitä yhtään. Oli vain kivaa kun oli uusia paikkoja tutkittavana. Mutta kuten sanottu, on vaikea tietää miten sinun kissasi reagoisi.