miten toimit

Kun noita karhu hyökkäyksiä tapahtuu välillä niin kysynkin ,että mitä tekisitte jos sellainen "atakki" osuisi kohdallesi? Nyt ei tarvitse sanoa,että ei ne hyökkäile,kun sitä kuitenkin välillä on tapahtunut!

Asiantuntijat kehottavat heittäytymään maahan,päätä suojaten ja tekeytymään kuolleeksi. Noh tekisitkö noin vai juoksisitko karkuun henkesi edestä ja todennäköisesti joutuisit sylipainiin karhun kanssa?

Itse olen tuota välillä miettinyt,kun olen korvessa kulkenut. Vaikea juttu....

Jeppe

Olen miettinyt sata ja tuhat kertaa samaa asiaa, koska itselläni on joku sairaalloinen pelko ruskeakarhuja kohtaan. Lapissa käyn 1-3 krt vuodessa ja aina ne on mielessä. Väkivaltaa ja itseni puolustamista en pidä vaikeutena, mietin vaan sitä tilannetta, mikä on aivan helvetin epätodennäköinen, että miten toimisin jos karhu hyökkäisi? Olen miettinyt kolme eri taktiikkaa... Ekaks poistua takaperin paikalta ilman katsekontaktia kuten on suositeltu, tokaks kiivetä mahdollisiman tiheeseen kuuseen karkuun jos mahdollista, ja kolmanneks ottaa puukko esiin ja kohdata "vihollinen". Ehkä koittaa pistää silmiin jos mahdollista tai yrittää viiltää kurkku auki jos pääsis selkään istumaan... Todennäköisesti yhteenotossa jäisin hopealle mut se oliskin se viimene vaihtoehto. Enkä karhun anatomiasta niin paljoa tiedä että kannattaako kurkkua alkaa edes viilteleen... Saattaa olla paksu nahka ja isot suonet syvällä.

Todennäköisesti

Heh, miten ehdit kiivetä tiheään kuuseen, kun karhu on sekunnissa sun päässä kiinni?
Ja arvaapa kumpi kiipeää nopeammin ja kuinka korkealle karhu yltää kiipeämättä?

Et ehdi edes säikähtää hyökkäystä, kun kallosi jo rusentuu karhun leukojen välissä. Todennäköisimmin karhu lyö susta hengen pihalle ennen kuin alkaa herkuttelemaan.

Yritä sitten kaivella puukkoa, kun raajoja on revitty irti ja karhun kynnet ovat lävistäneet sydämesi.

Kyllä se vain niin on, että todellisessa hyökkäyksessä tulisimme tapetuksi.

Karhumaasta

Samaa olen pohtinut minäkin. Asun seudulla jolla voi törmätä karhuun vaikka marjastaessa tai jopa kotipihallaan. Jälkiä on nähty omassa pihassa ja kotirannassa. Toissakesänä näin pikkukarhun kun se juoksi rantakaislikossa leikkiessään minua kohti kun seisoini laiturilla. Pentu vinkaisi minut huomattuaan, kääntyi ja pinkoi samaan suuntaan mistä tulikin. Siellä hieman kauempana kävi kaislikossa kohahdus. Ajattelin että äitinalle se siellä ja poistuin paikalta vikkelästi.
Karhut ovat hyviä kiipeilemaan puihin. Ei kannata paeta kiiveten. Siinä jää toiseksi.
Kolme vuotta sitten sattui että oli tuulinen päivä ja erityisen kovan tuulenpuuskan osuessa pihan koivuihin kuulin aikamoisen tömähdyksen. Jokin aika painava putosi koivusta jonka juurella on kompostiastiamme. Joku eläin siellä puussa oli ollut, veikkaisin nuorta karhua. Kolmen sentin läpimittainen terve koivun oksa oli katkennut sen olion pudotessa. Ilves olisi toinen mahdollinen mutta kissat eivät putoile eivätkä melko keveinä eläiminä ainakaan katko niin vahvoja puun oksia pudotessaan

skifia

Ihmettelin hetken että mitä ihmeen lemmikejä ne karhut on mutta kun asiaa tarkemmin pohtii niin onhan ne noiden etelän byrokraattien lemmikkejä. Kasvattavat niitä täällä tavallisten ihmisten takapihoilla ja marjametsissä.
En kylläkään tahtoisi ihailla niitä ihan läheltä. Onneksi täällä ei ollut viime kesänä yhtään lähelläpiti kohtaamista tai sitten ihmiset eivät enää viitsi edes kertoa niistä kun se on niin tavallista.

meteli

ei tavallinen villikarhu hyökkää, jos se kuulee sinut ennen näkemistä. Se pakenee. Siis ainakin nämä metsässä luontaisesti kasvaneet villikarhut.

Minä pidän meteliä marja- ja sienimetsissä liikkuessani.
Puhelen itsekseni, laulan, tömistelen, tallaan tahallani risujen päälle. Nykyään minulla on pieni taskuradio tai iPod josta tulee koko ajan ääntä. Ei siellä kovaa meteliä tarvitse pitää.

Eläimillä on paljon parempi kuulo kuin ihmisillä ja ne väistävät jos vaan voivat.

Mekkaloinnin olen oppinut äidiltäni ja hän omilta vanhemmiltaan.
Äitini ei ole ikinä nähnyt karhua metsässä, isovanhempani eivät ole nähneet, eikä marjastavat sukulaiseni. Äitini (83v) syntymäkoti on 10 km päässä itärajasta Pohjois-Karjalassa. Karhujen ulosteita ja makuuksia näkyy joka marjareissu.
Kerran luulen nähneeni puolukkamättäältä minua karkuun lähteneen karhun (ruskea vilahdus näkyi sivulla ja kuului rytinää) mutta en ole varma siitä. 2 ämpärillistä puolukoita poimin silläkin reissulla.

Veljeni harrastaa valokuvausta. Hän on nähnyt karhun kymmeniä kertoja. Mutta hän liikkuukin hiljaa, saattaa istua tuntikausia kojussa tai tarkkailulavalla puussa.

Ei ole näkynyt hirviä, ei ole näkynyt susia eikä muitakaan eläimiä marjareissuilla. Riittää kun pitää meteliä kulkiessaan. Kyllä ne karhut sun muut elukat väistävät, jos ne ovat terveitä villieläimiä eivätkä kenenkään kasvatteja.