Keskituloinen

Asuin opiskeluvuodet vanhempieni luona, koska en halunnut ottaa opintolainaa ja antaa rahat sitten vuokraisännälle. Pääsin usein isän kyydillä kouluun ja takaisin. En ryypännyt rahoja ja valmistuin nopeasti. Stipendinkin sain.

Tein kesäisin töitä 15-vuotiaasta asti ja pistin markat säästöön. Toki välttämättömän ostin, mutta en tuhlaillut.

Armeijaiässä minulla oli jo 64 000 markkaa rahaa tilillä. Se kasvoi varusmiesvuoden aikana mukavasti korkoa ja varusmiehen päivärahoistakin jäi hieman säästöön. Sain myös armeijasta stipendin. :)

Aloitin työt työelämässsä ja palkkani nousi hiljalleen 2 000 eurosta 3 500 euroon. Muutiin pois kotoa vuokra-asuntoon. Tulevan vaimon kanssa muutettiin pian yhteen ja hänen kanssa jatkoimme säästämistä. Asuimme hieman syrjemmässä isossa, mutta TODELLA edullisessa 120 neliön vuokratalossa. Kävimme ulkomailla. Meillä on velattomat autot joilla vielä 10 vuotta käyttövuosia edessä.


Saimme parhaimmillaan säästöön 1 500 €/kk eli tilin saldo kasvoi vauhdilla. Häät matkoineen maksoimme häälahjatilin rahoilla. Muut rahat olivat korkeakorkoisella (silloin 6%) sekä osa tavoitetilillä. Vuodessa tuli mukava korkopotti. :)

Sitten aloimme etsimään omakotitaloa. Kun sopiva löytyi (135 m2), meillä oli jo 35 000 euroa omaa rahaa.

Nyt asuntomme arvo on 70 000 euroa enemmän kuin meillä on asuntolaina ja asuntolaina lyhenee vauhdilla kiitos olemattoman koron.

Tässä vielä muistilista kuinka pärjätä taloudellisesti:
- asu vanhempien luona
- hae ja pääse töihin, tee töitä ainakin loma-aikoina opiskelua hidastamatta
- hae alalle jossa riittää hyväpalkkaista työtä
- pyri valmistumaan koulusta nopeasti, opiskeluvuodet ovat kalliita
- älä pidä välivuosia äläkä ole työttömänä
- älä tuhlaile, älä ryyppää
- suosi ulkoiluharrastuksia, pysy kaukana liikunnalla rahastajista
- laita raha riskittömään säästöön esim. korkeakorkoiselle tilille
- älä osta uutta autoa, sen arvo romahtaa hetkessä
- älä osta uutta tietokonetta, sen arvo romahtaa hetkessä
- pyri ostamaan oma asunto mahdollisimman pian, asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti

Sitten voit nauttia elämästä miljoona kertaa enemmän kuin tuhlailija. :)

Asuntosäästäjä

Minä olen koko elämäni ajan kamppaillut itseni kanssa säästämisen ja sijoittamisen sekä elämästä nauttimisen välillä. Et kertonut, kuinka vanha nyt olet, mutta elämäsi vaikuttaa aika ilottomalta.

Minulle oma vapaus on aina ollut rahaa tärkeämpi asia, joten en ikimaailmassa olisi voinut jatkaa vanhemmilla asumista vain taloudellisista syistä. Toisekseen minusta jokainen biletetty ilta ja juotu kalja opiskeluaikana oli hintansa väärti. Ensinnäkin se oli hauskaa ja toisekseen minulla on nyt laaja verkosto samalla alalla olevia kavereita, joista on hyötyä työelämässä.

Sitten tuohon taloudenpitoon. Asunnon osto toki aina kannattaa tosin kuin auton aivan kuin sanoitkin. Mutta nykykoroilla inflaatio syö pääomaa enemmän kuin "korkeakorkoiselle" maksetaan, joten se on aivan helvetin huonoa bisnestä. Suosittelisin mielummin sijoittamaan ne johonkin paremmin tuottavaan. Puhumattakaan, että sijoittaisi velkavivulla. Sillä alkaa jo vaurastumaan.

Carita

Asuntosäästäjän kanssa ehdottomasti samaa mieltä!
Lämmöllä muistelen omia opiskeluaikojani vuokrakämpässä, enkä päivääkään vaihtaisi pois.
En missään nimessä olisi jäänyt vanhempien nurkkiin pyörimään, siis pelkän rahan takia.

mnbvc

Samaa mieltä parin edellisen kanssa. Onkohan tuo ap ihan tosissaan?

Harvalla opiskelijalla yleensäkään on mahdollisuus opiskella edes kotipaikkakunnalla, saati että se olisi sen enempää vanhempien kuin opiskelijankaan toive asua kimpassa. Itse olen ainakin onnellinen, että molemmat muksut heti armeijan jälkeen lähtivät omille teilleen; toinen töihin ja toinen opiskelemaan.

Opiskelijapoikani on koko opiskelujen ajan elänyt täysillä. Matkustelllut ja harrastanut ja tehnyt tietty töitä mahdollistaaksen sen. On ollut mm. harjoittelussa Intiassa ja Thaimaassa muutamia kuukausia. Ei paljon käteen jää eikä varsinaisia opintoviikkoja/pisteitä kartu mutta elämänkokemusta. Innostan ja kannustan elämään ja reissaamaan niin kauan kun ei ole perhettä eikä muita sitoumuksia. Se on arvokasta pääomaa. Kyllä niitä asuntoja kerkiää hommaamaan, se ei saa olla elämän sisältö.

Äiti myös

Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!
Samoin olen omia lapsiani kannustanut elämään täysillä ja hankkimaan sitä henkistä pääoma, mihin eivät maailman myrskyt pysty.

Muksut ovat maailmaa nähneet, omilla pienillä rahoillaan toimeen tulleet ja opiskelleet.
Kyllä sitä maallista mammonaa ehtii myöhemminkin hankkia, jos on tarvis.

Elämää pitää elää - ei suorittaa:)

Effie_e

Muutin ylioppilaskirjoitusten jälkeen 250 kilometrin päähän vanhemmistani viettämään välivuotta: tein (suhteellisen vähäpalkkaisia töitä) harrastukseeni liittyen, harrastin aktiivisesti. Paljon hyviä kokemuksia, muutama iso opettavainen projekti.

Välivuoden jälkeen lähdin opiskelemaan 600 kilometrin päähän kotikaupungistani. Opintolainaa on, töitä olen tehnyt mutta en joka kesä, enkä talvisin lainkaan pari viimeistä vuotta lukuunottamatta. Opinnot kestivät pidempään kuin keskimääräinen opiskeluaika opinahjossani on, koska osallistuin aktiivisesti opiskelijaelämään sekä opiskelijajärjestötoimintaan. Toinen tutkintoni, jonka olen tehnyt työn ohella, on loppusuoralla.

Ammatillista kehittymistä ajatellen muutin pk-seudulle. Vuokra on korkea, opintolainan takaisinmaksu loppusuoralla ja oman asunnon hankkiminen alkaa olla pikkuhiljaa ajankohtaista.

Plussia valinnoissani on:
- ilman välivuotta olisin hakenut opiskelemaan jotain ihan muuta, vasta välivuoden aikana selvisi mitä haluan opiskella, toisen tutkinnon "keksin" fuksivuoden aikana
- ilman opiskelijajärjestövuosia en olisi ehkä löytänyt nykyistä alaani, valintani selkiytyi vasta vuosien varrella
- olen saanut riekkua ja nauttia siitä akateemisen vapauden parhaista puolista
- ja oppinut myös siihen sisältyvän vastuun
- työskentelen asiantuntijatehtävissä koulutusta vastaavalla alalla
- minulla on vahva oman alani ylittävä sosiaalinen verkosto, jota ei olisi jos olisin VAIN panostanut opintoihin

Btw. Vanhempieni mielipide on, että siinä vaiheessa, kun lähtee opiskelemaan, on syytä muuttaa omilleen, vaikka jäisi kotikaupunkiin. Niin teki myös kotikaupunkiin jäänyt veljeni. Lasten on aika lentää pesästä - ja oppia elämään omillaan :)

Onnea

Me kaikki saavumme elämän etappeihin eri teitä ja eri tekniikalla. Sallittakoon se. Alkuperäisen kirjoittajan listasta allekirjoittaisin kuitenkin pari kohtaa

- pyri valmistumaan koulusta nopeasti, opiskeluvuodet ovat kalliita
- älä osta uutta autoa, sen arvo romahtaa hetkessä
- älä osta uutta tietokonetta, sen arvo romahtaa hetkessä
- älä tuhlaile, älä ryyppää - sanoisin että älä tee moista ainakaan kovin usein

Hyväpalkkaiselle alalle valmistuminen ja työn saanti onkin sitten kinkkisempi juttu. Se ei aina ole tuosta vaan päätettävissä. Me emme valitettavasti kaikki ole insinööriainesta. Työttömänä olemisessa vähän sama juttu, se ei ole aina yksilön omassa vallassa meneekö työpaikka alta ja löytyykö heti ensi viikolla uusi duuni samalla palkalla tai pystyyko esim perheellinen noin vaan lähtemään satojen kilometrien päähään työn perässä ja jättämään perheen. Vanhempien luona asuminen ei välttämättä onnistu jos se hyväpalkkaiseen työhön valmistava opinahjo on kaukana kotipaikkakunnalta. Ja löytyykö sitä kesätyötä joka kesä jokaiselle hakijalle jos ei joku tuttu junaile valmiiksi.

Joskus hyvät suunnitelmat kaipaavat kyytipojakseen hiukan hyvää tuuriakin. Sitä aloittajalla on ollut matkassa, ja hyvä niin.

Vistaan kyllästynyt

Juuri näin, pääasia että löytäisi sen oman tapansa. Muiden kokemuksia kannattaa kuunnella kyllä.


Tästä olen muuten samaa mieltä, mutta en tiedä, missä käytettyjen tietokoneiden markkinat ovat ja ovatko ne sitten vielä käyttökelpoisia muutaman vuoden päästä. Ajattelen, ettei viimeisintä mallia kannata ostaa, mutta kun poistuvia malleja esim. Intel i3 tai i5 -prosessorilla saa nyt muutamilla satasilla, niin käytettyäkö pitäisi silti katsella? Itse en ole lainkaan perehtynyt tietotekniikkaan ja on ollut työ ja tuska siivota muistia kuormittavia ohjelmia nykyiseltä koneelta, jotta sen saa ylipäätään toimimaan. Pitääkö siihen käytettyyn koneeseen itse asentaa käyttöjärjestelmä uudelleen?

Kukin tavallaan

Hienoa, että ap:llä on ollut mahdollisuuksia elää haluamallaan tavalla ja hienoa, että hän on saanut säästöön! Tärkeintä hänelle on, että hän on onnellinen omassa elämässään.

Kaikki ei ole kuitenkaan kaikille mahdollista. Esimerkiksi jos itse olisin asunut vanhempieni luona opiskeluajan, olisi niihin matkoihin, 400 km suuntaansa, kulunut aika tavalla aikaa ja rahaa.

Kaikki eivät myöskään saa isopalkkaisia töitä, eikä kaikille palkka olekaan suurin motivaattori. En voisi ikinä saada säästöön 1 500 euroa kuukaudessa, sillä nettopalkkanikaan ei ole montaa satasta tuota suurempi. Olen sattunut valitsemaan sellaisen alan, jossa ei pääse rikastumaan, vaikka koulutusvaatimukset ovatkin korkeahkot (eli ammattikorkeakoulututkinto ja työkokemusta on vähintään oltava). Pidän kuitenkin työstäni ja koen tekeväni tärkeää työtä, työtä, jolla on merkitystä.

Jotkut ap:n listalta sopivat minullekin. Opiskelin nopeasti ja ilman lainaa, kesätöitä olen tehnyt yläasteikäisestä alkaen ainakin muutaman viikon kesässä, säästän (pienen summan) riskittömälle säästötilille, työttömänä olen joutunut nyt valmistumiseni jälkeen 15 vuotta kestäneen työurani aikana olemaan nelisen kuukautta, enkä käy baareissa kuin todella harvoin. Autoa meillä ei ole lainkaan, jos joskus tarvitsemme, vuokraamme.

Tietokoneen ostimme uutena, kun edellisestä - ikivanhasta - aika jätti. Aivan mainiosti toimiva uusi pc maksoi vuosi sitten tarjouksessa 399 euroa. Jos tämä kestää yhtä pitkään kuin edellinen koneemme, jonka saimme käytettynä joskus 2000-luvun alussa, on se taatusti maksanut itsensä takaisin.

Kukin tavallaan vielä

Ap ei varmasti niin tehnytkään, mutta ei kenenkään muunkaan kannata järjestää häitään tai muita juhlia sillä ajatuksella, että ne katetaan sitten häälahjatilille tulevilla lahjoituksilla.

mun lapset on

säästäväisiä. Parinkympin molemmin puolin ikää on. Pärjäävät ihan opintotuella ja ovat vuokralla opiskelukämpissään. Pitempinä pyhinä tulevat kotio syömään, niin siinäkin säästyy. Muotikuteita eivät pidä, saumurilla on töitä kun ite ompelevat. Kerran vuodessä annetaan matkarahaa ulkomaille, jonne haluavat, että maailmaakin näkevät.

Järkeä maaseudulta

Uuteen tietokoneeseen palaa n. 500 - 1000 € eikä se ole mitenkään merkittävä kulu, vaikka vuosittain uusisi tietokoneen.

Paljon kalliimpaa on olla ostamatta omaa asuntoa ja asua vuokralla: 300 000 euron asunnon arvonnousun menetys voi olla 5% x 300 000 € = 15 000 € vuodessa. Tuohon vielä vuoden vuokrat (esim. 12 000 €) päälle niin puhutaan n. 30 000 euron hukkaan heitetystä rahamäärästä VUODESSA!! Vanhaa rahaa 180 000 markkaa... Kysymys kuuluu onko köyhällä varaa moiseen hölmöilyyn?

Siinä ei paljoa paina prosessorit..

Vistaan kyllästynyt

Minäkin kuulisin mielelläni kuitenkin näiden käytettyjä suosittelevien kokemuksista, kun tuollaisen vinkin antoivat.

Minulle kyllä 1000 euroa vuodessa on merkittävä kulu.

Deux ex machina

No eikö Suomessa kukaan myy käytettyä konettaan pois vaikka jossain Huutonetissä? Tai voisi kysellä tutuilta onko joku vaihtamassa tehokkaampaan masiinaan ja haluaisi myydä vanhansa. Niin meidän lapset ovat hankkineet useammankin koneen. Kun ne koneet eivät ikuisia ole kuitenkaan ja aina keksitään uutta ja parempaa jota kaikki sitten ryntäävät ostamaan niin vaatimattomampaan käyttöön löytyy sitten koneita jotka riittää vaikka onkin vanhempi teknologia ja vähäisempi muisti.

Ehdotus

Minäkin haluaisin kysyä lisää näiltä käytettyjen tietokoneiden ostajilta. Kuinka paljon olette maksaneet, kuinka monen vuoden välein ostatte, ja keneltä ostatte? Ostatteko muutkin kodinkoneet käytettyinä; kahvinkeittimet, pesukoneet ja leivinpaahtimet?

Kuten tuolla edellä sanottiin, halvimman tietokoneen saa hyvinkin alle 400 eurolla, ja olen käytössä huomannut, että normikone kestää mulla ja mun miehellä ainakin 3 - 4 vuotta. Se tekee 400 € hinnalla 100 /vuosi, tosin me ostetaan usein kalliimpi versio, joka tuotevakuutuksen kanssa lähenee 1000 euroa, eikä pidetä sitä kumman kalliina 4 vuoden investointina.

Joka tapauksessa, koska meidän kone maksaa 1000 euroa, niin en myisi sitä millään hinnalla, enkä tosiaan 50 tai 100 eurolla 2 vuoden käytön jälkeen. Me käytetään kone ihan loppuun asti, eli ostetaan uusi, kun vanha ei enää käynnisty, ja tilttaa käytössä.

En ostaisi tutuilta enkä tuntemattomilta käytettyä konetta, koska uuden saa halvemmalla, ja siinä on takuu. (En ostaisi edes käytettyä autoa tutuilta.) Jos 50 - 100€ käytetty hajoaa vaikka heti tai 6 kk päästä, niin se on hukattua rahaa, mun mielestä. Säästää sitten jossain muussa paikassa.

Mun mielestä, kuten olen muissa ketjuissa puhunut, perheessä pitää kaikkia kohdella tasa-arvoisesti. Isä tai äiti ei osta 10.000 euron käytettyä autoa, ja sitten säästää satasia lasten koneissa, kun ostaa näille halvat, käytetyt. Lomia ei pidetä, ruotsinlaivoillakaan ei käydä, jos ei ole varaa ostaa uutta konetta lapsille.

meillä

Meillä myydään töissä 40 eurolla käytettyjä koneita, pakettiin kuuluu kaikki johtoja myöten.

Varmaan monella työpaikalla sama juttu, koneita vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Ei kaatarille kannattaisi viedä sellaisia, jotka ehkä työkäyttöön on vanhanaikaisia mutta muuten pelaavat ok.

tuhlausta

Nuo tuotevakuutukset ovat kyllä melkoista rahan tuhlausta, mutta saavathan myyjät tietysti hyvät provikat.

Mizuna

Ostin muutama vuosi sitten työpaikkani huutokaupasta käytetyn kannettavan tietokoneen 10 euolla.

Koneesta ei ollut paljon iloa. Vein sen myöhemmin kierrätyskeskukseen.
Vieläkin ihmettelen miten joku on voinut tehdä koneella vaativaa työtä. Edes näppäimet eivät toimineet kunnolla. Kone oli yksinkertaisesti täysin loppuunkäytetty.

Säästää voi monella tavalla. Ehkä kaikista viisainta on säästää hermojaan.

Ehdotus

Voi olla - sitten jälkikäteen katsottuna, tai sitten ei. Minusta ja mun mieheni mielestä tuotevakuutuksesta säästäminen ei sovi meille, ja seuraavaankin otetaan se takuulla.

meillä

Ei meillä kovin vanhoja nuo myytävät koneet ole, uusia hankitaan taloon kymmeniä/vuosi, en usko että ihan p kehtaa meidän tekniikka myydä. Ne poistetaan työkäytöstä kun takuu loppuu.

Voisi tietty huono säkä käydä.

tuhlausta

Jokainen tekee tavallaan, mutta tuotevakuutus 5 vuodeksi on yleensä noin 25 -30% tuotteen hinnasta. Merkistä riippuen normaalitakuu kattaa pari vuotta ja takuun jälkeenkin myyjä on vastuussa kuluttajansuojalain puitteissa. Esim pesu- ja tiskikoneista noin 85-95% toimii moitteitta 5 vuotta. Keskimääräiset korjauskulut ovat alle 150 euroa. Eli vaikka joutuisi korjauttamaankin niin tappio ei ole suuri verrattuna vakuutuksiin. Kuten sanottu hyvät provikat myyjille. Me säästämme mieluummin ylihintaiset tuotevakuutusmaksut ja käytämme ne uuden laitteen ostoon, jos se on tarpeellista. Toistaiseksi mikään iso kodinkone ei ole hajonut alle 5 vuodessa, mutta ostamme yleensä merkkejä, joilla on hyvä maine nimenomaan kestävyyden kannalta.

Crisse

AP-kirjoittaja on keskittynyt ainoastaan ja vain omaisuden ja rahan keräämiseen, ei muuhun.

Elämä on tarkoitettu nauttittavaksi, elettäväksi - ei pelkkien saldojen tuijotteluksi.
Itse en voisi elää AP:n tavalla, koska haluan laajentaa kokemusmaailmaani matkstelemalla töiden ohessa, keräten itselleni sitä henkistä pääomaa.

Elämä kantaa, vaikka joskus uskaltautuisikin sen oman mukavuuslaueen ulkopuolelle.

Kukin tavallaan...

Ehdotus

Hyvä että tämä asia tuli puheeksi, minäkin tajusin, että pahus, ollaan maksettu ihan turhaan ylihintaa tuotevakuutuksesta. Kerran se vaan on ollutkin meillä, eli tällä viimeisellä koneella. Konetta on huollettu näiden 3 -4 vuoden aikana n. 100 eurolla vakuutuksen piikkiin, siinä on mukana puhdistus ja pari pikku juttua.

Seuraavaan ei sitten otetakaan vakuutusta, ja vältetään tiettyä konemerkkiä, joka meillä oli se ihan 1. läppäri. Se on yleensä markkinoiden halvin, alkaa A:lla, ja tietojen mukaan sen varjolla myydään käytettyjä, firmoista poistettuja koneita uudenveroisina. Niille on vain laitetty pintaremontti, mutta sama kovalevy on ollut niissä käytössä vuosia, ja yleensä hajovat vuodessa kahdessa.

Mutta kiitos, sait minut ajattelemaan. Parin sadan euron säästö on hyvää säästöä.

Ibana

Hyviä vinkkejä, tosin pari tarkennusta: asuntojen hinnat eivät aina nouse, eikä pankkitili ole kummoinen sijoitus....

omaan asuntoon kannattaa sijoittajaa, koska pitkällä tähtäimellä hinnat nousevat

pankkitiliin säästön syö inflaatio, parempi rakentaa hajautettu sijoitussalkku... tästä löytyy
neuvoa:

Sijoitussalkun rakentaminen

kokemusmaailmaa

AP kirjoittaja on käynyt koulua, armeijan, opiskellut, mennyt naimisiin ja tehnyt työtä. Vaimonsa kanssa hän on matkustellut ulkomailla. Hän ajelee autolla.

Vaikuttaa vahvasti siltä että hän on myös elänyt vai miksi tuota nyt kutsuisi?