Ihmettelee

Olenko ikävä ihminen vai mikä on kun en ymmärrä, miten mariskooli voi maksaa 60 euroa?!
Pari vuotta sitten ostin värillisiä skooleja, ja mielestäni ne maksoivat silloin noin 29-36 euroa enkä niitä silloinkaan kovin edullisina pitänyt. Nyt kun pienet skoolit tulivat markkinoille, niiden hinta on noin 26-28 euroa, ja isompien hinta on pompannut korkeammalle. Siis puristelasinen malja, joka maksaisi vanhan ajan markoissa 360 markkaa. Missä suhteellisuudentaju?

iikk

Mariskooli on vähän jo muodista pois menevä muotijuttu. Vähän niinkuin Muumi-mukit, joita on jokaisella. En usko, että tarvitsee kovin monta vuotta odottaa, kun niitä jo myydään huutonetissä ja kirppiksillä.

Itselläni on yksi vanha Mariskooli ja se riittää. En oikein ole ikinä pitänyt sitä kovin kummoisena. Meillä se toimii juhlapöydässä karkkien tarjoiluastiana ja siihen se soveltuu oikein hyvin. Enempää minulla sille ei ole käyttöäkään, koska jälkiruokamaljat yms. on eri sarjaa.

---

Missä niin paljon maksaa? IIttalan verkkokaupassa ainakaan

Ihmettelee

Ahaa, ilmeisesti se on juuri tuo punainen väri, joka on kaikkein kallein. Sen ovh on 62 euroa, mutta se onkin ainoa sen hintainen. Muita värejä saa "edullisemmin", "vain" 48 euroa. Silti, edelleen ihmettelee hintaa.

Ei-fani

Olen kädet ristissä toivonut, ettei kukaan koskaan anna minulle lahjaksi Mariskoolia. Rukouksiini on vastattu.

mariskooli-fani

Rakastan niitä ja mulla on jo mm. tuo kallis punainen! Aion kerätä joka ikisen värin ja ostaa kirppiksiltä ym ne myynnistä poistuneet värit. Mariskooli on hurmaava, vanhanaikainen mummokapistus, joka saakin olla "poissa muodista", koska MINÄ PIDÄN NIISTÄ ja muotimaanikot juoskoot muotinsa perässä, minä ostan mitä haluan :D

Hulluna myös

Kyttään tilaisuutta toivoa lahjaksi muutamaa pikkuskoolia. Niistä olisi ihanaa tarjota jäätelöä ja jälkiruokia. Isot on aika makseja jälkkärille vaikka olen suursyömäri. Vanhemmillani on kaksi mustaa skoolia vuodelta 1 tai 2. Nyt mustia on taas vuosikymmenten tauon jälkeen näkynyt kaupoissa.

Väreistä

Ihan vaan pikku knoppitietona moista väreistä.

Värillistä lasiesinettä hankkiessa ... Punainen lasi on se kallein.

kylppärin tai keittion laattoja miettiessä... Keraammisisssa laatoissa kallein on syvä tumman sininen (ultramariini).

Molempien valmistus on kalliimpaa kuin muiden värien.

ei meille

Mariskoolit ja puutrhatontut -nou,nou :-(

mari skooli

punainen on kallein siksi, että sen värin valmistuksessa tarvitaan kultaa.

ei kiillä ihan

Juu. Tosin Iittala ei käytä kultaa vaan seleeniä, ja puanista tulee.

Mari Skool

Jännä juttu, mutta minusta ne ovat kauniita! Tää taitaa olla niitä samoja asioita, kuin esim. aaltovaasi ja Toikan lasilinnut. Toiset inhoaa ja toiset rakastaa.

Minusta mariskoolit on jotenkin sööttejä. Ne on ihan omanlaisiansa ja joihinkin sisustuksiin ne kyllä sopii hyvin. Kaikki värit ei minustakaan ole kauniita. En tahtoisi mustia mariskooleja, mutta kyllä ne sellaiseen pelkistettyyn mustavalkoiseen tyyliin varmasti kävisi. Minulle taas ei. Mulla on se ihana punainen mariskooli ja tahtoisin vielä toisen, koska ne on varsinkin jouluna kauniita. Mulla on myös seitsemän muunkin väristä, mutta kyllä se punainen on tosiaan kaunein.

Sitä en tee, että laittaisin kaikki mariskoolini riviin jonnekin hyllyyn näkyville, ei ei. Otan vain harkitusti esille milloin minkäkin. Minun kotiini ne vain jotenkin mallaavat hyvin.

Kenellekään en antaisi mariskoolia lahjaksi, ellen varmasti tietäisi hänen sellaista tahtovan. Just tuon takia, että niin monet inhoavat niitä. Itse en tosiaan haluaisi sitä Oiva Toikan lasilintua, en ainakaan minnekään näkyville sitä sijoittaisi. Aaltovaasi menettelisi juuri ja juuri, mutta ei minulla oikein sillekään olisi sopivaa paikkaa.

Me ollaan niin erilaisia. Minua kiehtoo kaikki hiukan vanhahtavan tyyppiset tavarat.

makuja monia

Totta: "yksi pitää äidistä, toinen tyttärestä":
Aallosta pidän, etenkin siitä matalasta mallista.
Toikan linnut on minusta kivoja työpöydällä, niitä annettiim/saatiin lahjaksi usein n 10 v sitten.
Mariskooleja en siedä: pikkusievää krumeluuria.

Kertokaa minulle te, jotka keräilette koko värisarjan: onko se hyllyssä kirjavana rivinä ja motiivi yleensä omistamisen halu? Eli onnistunutta markkinointia Iittalalta... Vai millaisen kirjavan kirkuvan kattauksen niistä teette? Olen usein miettinyt tätä, myös Kivi-tuikkujen mielessä. Itse kun pidän mieluummin tuikut saman värisinä... Mutta makuja on todellakin monia!

ulkohuussissa on särmää

Mikäs sinuu kiukuttaa? Rauhoitu. Ei täällä ketään hirtetä makuasioiden vuoksi.

_M_

Olen kerännyt eri värisiä kivituikkuja. Ja harvoin pidän niitä kaikkia (parisen kymmentä kpl) yhdessä samassa paikassa esillä. Esim. tällä hetkellä minulla on olohuoneessa rivissä sinisävyiset ja seassa hiekan ja oliivin värinen, koska ne sopivat muuhun sisustukseen. Punaisia, huurrettuja ja kirkkaita minulla on useampia saman värisiä ja niitä pidän esillä joulun aikaan. Eli osa on välillä "jäähyllä".

Tuota värien keräilyä en ole jostain syystä ymmärtänyt koskaan mariskoolien kohdalla, koska ne ovat mielestäni enemmän käyttöesineitä. Tosin olen niitäkin saanut kolme kpl lahjaksi. Käytän niitä kattaukseen sopivalla tavalla.

vee73

Meillä kans keräillään skooleja. Aluksi en sitä ollenkaan ymmärtänyt, mutta nyt olen itsekin pikkusen siihen seonnut :D
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2009/01/04/8143010478546331388orig.jpg
Värit ylhäältä, vasemmalta alkaen: punainen, granaatinpunainen, vaaleanpunainen, vaalea lila, keltainen, vaaleankeltainen, lila, mustikansininen, ultramariinin sininen, turkoosi, vaaleansininen, vedensininen, laguuninsininen, siniturkoosi, sammaleenvihreä, oliivin vihreä, merensininen, vihreä, ruusuoliivi, lime, vaaleanvihreä, musta, hiekka, harmaa, ruskea, pomeranssi, matta valkoinen, kirkas,
luumunpunainen.

lokki-

Minua myös ihmetyttää että mikä juttu on kerätä kaikki ne värit, kun eihän niitä voi kutenkaan laittaa mihinkään kaikkia yhtä aikaa.

Mariskooli ei ole minunkaan juttuni, el ien ikinä hankkisi itse. Jos saisin lahjaksi jonkun nätin sävyn, saattaisin käyttää kyllä.

lokki-

Tai siis kuvasta päätellen voi laittaa johonkin yhtä aikaa..Hui!

Itse tykkään kivi-tuikusta, siitä värittömästä. Jouluun kuuluvat punaiset kivi-tuikut ovat muun ajan kaapissa. Tästäkään sarjasta en ymmärrä kaikkien sävyjen yhtä aikaista esillä pitämistä, eli samaa mieltä kuin joku tuolla yllä.

Aalto -vaasinkin ottaisin, perinteisen kirkkaan. Toikan linnuista en perusta.

aalto nen

Mariskooli ei ole minunkaan makuuni. Karmeaa muotoilua, mielestäni.

Minua on aina mietityttänyt tuo näiden lasijuttujen keräily: miksi ihmeessä tuollaisia kaappiin keräilee? Tai laittaa esille hyllyyn kirjavankirkuvan sarjan? Onko se tyylikästä? Mariskooli vie kaameasti tilaa ja ei noita kivi-tuikkujakaan ihan pieneen tilaan palamaan laita.

Itselläni on aaltomaljakossa (väritön) kukkia lähes aina pöydällä. Punaiset 4 kpl kivituikkuja palamassa joulun aikaan. Eli abdolutisti en ole, mutta hyvin valikoima

lokki-

Tämä kuvaa myös hyvin minun tyyliäni.

vee73

Marimekkoon juuri tullut uusia värejä 2kpl. Tietty piti ostaa skooli ja kivituikku. Purppura ja omenanvihreä.

Vesimies -70

Mä tykkään mariskoolista, kun se on vähän sellasta gootahtavaa. Varsinkin musta. Tosin mulla on ultramariininsininen. Kun satun tykkäämään sinisestä. Olohuoneen pöydällä, joskus siinä on karkkeja. Mulle riittää kyllä ihan se yksi. Mutta se ei liene aito, kun on ostettu Keskiseltä ja jotain 14-15 euroa. Ei haittaa. Ulkonäöstä kun tykkään. Sillä on kaverina semmonen samaa tyyliä oleva juomapikari. Niinku joku täälä sanoi, niin mäkin tykkään vanhahtavasta. Ei mulla toki Aallon vaaseja vastaankaa mitää oo, eikä Toikan lintuja. Mä en oo niin tiukkapipo tässä sisustukses. No niitä isoja unikkoverhoja VIHAAN.

vaan enpä enää

Vaan enpäs vihaa enää.

Sain yhden synttärilahjaksi pari vuotta sitten. Ensin tuumin, että jaahas, nyt sitten sain tällaisen potin vaivoikseni... Mutta mutta... Oikeasti aloinkin pitää mariskoolistani!

Ennenkaikkea se on lahja rakkaalta ystävältä. Aina, kun näen skoolin kaapissa tai laitan sen esille, muistan tätä ystävääni. Ja skoolin värikin oli minusta kiva, huurrettu valkoinen.

Mitään totaalista skoolihäiriötä en ole onneksi onnistunut kehittämään. Mutta kovasti tekisi kuitenkin mieli pääsiäiseksi hankkia sellainen kirkkaan vaaleanvihreä, vaaleanpunainen ja vaaleansininen skooli. Oishan ne kivannäköiset laittaa vaikka pääsiäiskarkkeja. Mutta koko vuotta en jaksaisi niitä katsella. Onneksi esineitä voi vaihdella.

Kivi-tuikuista sensijaan tykkään. Haluan ison kylppärin ja ison kylpyammeen ja siihen kylpyammeen vierelle ikkunalaudan ja siihen ikkunalaudalle iiiiison kokelman kivituikkuja. Ja muut saa ajatella ihan mitä lystää. (Äiti ajattelee ainakin, että kylläpäs se on mennyt tuhlaamaan.) Mutta minusta se olisi tunnelmallista.

Niin että antakaa kaikkien kerätä mitä haluavat. Olihan se hyllyllinen erivärisiä mariskooleja ja tuikkuja ihan yllättävä katseenvangitsija, mitä tuossa yhdellä keskustelijalla oli linkkinä. En minä ainakaan ole tuollaista kokoelmaa nähnyt kuin Iittalan kaupassa.

katri

eihän ole pakko ostaa jos ei halua eikä kiinnosta, mitä sitä miettimään sen enempää, en minäkään ostais koskaan fiat merkkistä autoa, kun ajan hyvällä nelivedolla j. n. e.
ps mariskoolit on ajattomia, hyvin suunniteltuja, kestäviä , kauniita värejä,

Orion

No mikä designesineissä yleensä maksaa? Mariskoolillakin on oma "disaininsa," ja siihenhän se varmaan perustuu hintakin. Mikä aaltovaasissa maksaa? Ei se nyt kovin kummoinen tekele ole sekään. Muottiin puhallettu, toki ammattitaidolla, siellä jossain näyteikkunaverstaassahan ne äijät niitä puhalteli, kun katseltiin lasin läpi. Isoja mustia aaltomaljoja valmistui suht. nopeaan tahtiin.

Kivituikkujen suosiota ihmettelen vielä enemmän kuin mariskoolien. Melkein jokaisessa sisustuskuvassa on nykyään ryhmä kivituikkuja. Kylpyhuoneissahan ne on jo lähes pakolliset, eihän sellaista kylpynautintoa voi esitelläkään, missä ei ne tuikut olisi rivissä ammeen laidalla. Pikkunättiä, mutta jotenkin ilmeetöntä minun mielestäni.

Mariskoolihan on periaatteessa muodoltaan kaunis. Juju onkin siinä vanhanaikaisuuden vaikutelmassa. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, sillehän ei voi mitään.