homekorva

No jos ne on sinne älvärilähiö-säästö-markettiin päässeet vasta tänä talvena :)

?????? ? ???

????????

angloelli kirjautumatta

Noista pulloista tulee mieleen enoni 70-80-luvuilla. Hanella oli varmasti yli 200 pikkupullon kokoelma vitriinikaapissa. Jokaiselta reissulta tuli aina muutama uusi ja niihin kaikkiin liittyi joku tarina. Lapsena ne olivat minusta tosi hienoja, mutta nyt jos mieheni ehdottaisi samanlaista kokoelmaa, niin tulisi ehdoton ei. Huvittavinta asiassa oli se, etta enoni oli lahes absolutisti.

Alkuperaiseen kysymykseen sen verran, etta minulla ei ole varsinaista inhokkia, vaan monet tyylit ovat ihan kivoja, vaikka en niita omaan kotiini haluaisikaan. Eniten ehka ottaa vastaan sellainen, jos sisustusta valittaessa ei ole kiinnitetty mitaan huomiota varsinaiseen asuntoon. Moderniin kerrostaloon ei mielestani kuulu pirttikalusto ja yhta oudolle nayttaa ultramoderniksi sisustettu vanha maalaistalo.

Meilla lapset ovat aina saaneet sisustaa oman huoneensa, koska hehan siella asuvatkin. Pienta veto-oikeutta on tarvinnut kayttaa muutaman kerran. Poika halusi pari vuotta sitten maalata kaikki seinat lempivarillaan eli kirkkaanpunaiseksi. Lopulta paadyttiin vaaleanharmaisiin seiniin ja punaisiin verhoihin ja sangynpeittoon. Lopputulos miellytti poikaa ja minustakin ihan OK.

véto-oikeus?

Mikä se véto-oikeus on?

huhuhhuhh

Sana nätti kertoo kaiken. No, makuja on monenlaisia eikä kauhavalla voi vaatia jos lusikalla on annettu.

pohjanmaan juntitar?

No ei kaikki asu Helsingissä!

Jx

Heittäisitkö sinä kalliit pullot roskiin. Osa pulloista nimittäin on maksanut enemmän kuin isot vastaavat vaikka pieniä ja kauniitä ovatkin. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Vanhimmat pullot tai vanhin kokoelmassani ovat yli 30 vuotta vanhoja.

niinpä niiiin niiin

Minä en olisi alunperinkään ostanut niitä. En pidä krääsästä hyllyilläni. Mutta se on totta, että joillakin on makua ja joillakin ei.

Miten niin ei

Liittyyhän se oleellisti keskusteluun siitä, että ovatko tyhjät pullot sisustuksessa tyylikkäitä vaiko ei, kuka niitä käyttää ja kuka ei, ja miten niitä panevat esille ne, joilla pulloja esillä on. Jotkut pitävät viskitarjotinta näytillä, jotkut keräävät täysiä pikkupulloja, jotkut käyttävät kukkamaljakkona ja joku täräyttää tyhjiä viskipulloja vitriiniin jne.

Sisustamiseen liittyvät viestit siis kuuluvat tähän ketjuun, toisin kuin sinun tai tämä minun viestini...

Hyvää päivää kirvesvartta

Yksi pitää yhdestä, toinen toisesta. Kummallakaan ei ole mitään tekemistä hyvän tai huonon maun kanssa. Älkää nyt jatkuvasti sotkeko puuroa ja kattilaa keskenään...

Jx

Puuroa ja velliä.

valise ei kirj

Veto-oikeus ? Wikipedia

"(lat. veto, 'minä kiellän') on yhden toimijan oikeus estää tai evätä päätöksenteko pelkällä omalla äänellään"

Siina ei ole aksenttia, kun latinassa ei sellaista kayteta :-)

Inhokkilistaus

Mun inhokkeja ovat ainakin:
- kaikenlaiset tekstit (purkeissa, seinille kirjoitettuna, jääkaapin ovessa jne.)
- valkeat, kahvalliset säilytyslaatikot tekstillä (esim. bread) tai ilmankin
- ne omituiset "suikeat" kankaiset, täytetyt koristesydämet
- vanhat ikkunaruudut koristeena seinällä tai seinään nojaamassa
- sisustuskiviseinät
- vanhasta ovesta tms. tehty sängynpääty
- laatikkolöhösohvat (eihän niissä voi istua normaalisti)
- se iänikuinen valkea, tummanruskea, harmaa, beige -sisustus (eikö mitään muita värejä ole?)
- kauttaaltaan valkea sisustus (eikö muita värejä ole?)
- tummanruskeat tasot tai rungot keittiökaapeissa
- jo iänikuiset korkeakiiltoiset valkeat keittökaapit
- tumma (ja tunkkainen) lattia
- tähtikuvioiset koristetyynyt
- rosteriset kodinkoneet (tunkkaisen näköisiä)

erkssk

AIka paljon kun lukee ulkomaalaisia lehtiä, niin kauniita asioida on sekoiteltu keskenään. sallivampia. ei niin ajalle uskollisia, siis suomalaiset lehdet on aina sitä samaa puuta! pari "trendiä" ja niitä sit pyöritellää kunnes joka-IKINEN kyllästyy.

Rakastan sisustusta, jossa on nimenomaan ripoltetu kaikkea erilaista. eri ajoilta.

liian tyhjä kämppä. eli huonekaluja joo, mutta siis että vain joku pakollinen kynttilänjalka ja just näitä kliseitä vain näkösällä -boring!

Kamalinta on jos

-talo näyttää siltä, että se on.. no, et kaikki huonekalut vähä samaa sarjaa tai liikaa just kliseisiä "design" juttuja joita näkyy joka paikassa..
- pakollinen Eero Aarnion nämä tunnetuimmat rojut kuten se dinosaurus ja se iljettävä pallolamppu jossa ne pallerot eri suuntiin. muista enää nimeä. Siis rumia kuin mitkä.
-lastenhuoneet, jotka äidit sisustavat. ihan ällöä. tulee penskoista mieleen että varmaan äiti pyyhkii perseitä vielä kun lapset ovat 50-vuotiaita. minä sain oman huoneen ja se oli valtakuntani - minusta nuori tarvitsee kehittyäkseen järkeväksi niin omaakin tilaa. iljettäisi jos äiti tunkisi teininsä huoneeseen jotain pinkkiä tai home -kylttejä sinne.. jos vauvat on pieniä, niin kiva että heillä on huone.. mutta eikö vauvankin pitäisi kuitenkin viettää vanhempiensa turvissa aikaa.. ja niin kauan kuin vauva on paskova ja huutava, niin eihän huonetta tarvii sisustaa mitenkään kalliilla sesonkituotteilla - kuitenkin aina nämä tämmöiset käyttämättömät huoneet näyttävät pian vanhoilta
-kotibaarit. siis sellaset kaikki erilliset hökkelit, ylikalliit. kun eipä niitä kuitenkaan käytetä!
-kulmatietokonepöytä. porukoillanikin on sellainen. onhan ne käteviä, mutta jotenkin graah.
- ällöttää kun joku puhuu koko ajan itsestään että on niin muodin harjalla tai juuri sisustuksen ammattilainen (jos on käynyt jotain amk tai amistason kouluja!) lukemalla jotain divaani-lehtiä ja siinä jo kloonitus taattu!
- jos joku tyyppi mainostaa itseään sisustajana niin en ole löytänyt suomessa varmaan yhtään sisustajaa jonka MAKU iskisi tai valloittaisi minut. enemmänkin sitä että samat tuotteet ja kamat pyörivät sen vuoden ja sitten taas jokin uusi jotka kaikki hankkivat. lopulta suomalaiset talot muistuttavat niin paljon toisiaan..
-musta ja punainen. onko rumempaa yhdistelmää? etenkin musta-valko-punainen..

vaikka mitä inhokkeja on. oma kämppä on aika vaalea. erilaista kamaa yhdistellyt. pidän kämpistä joissa on jotain nerokasta -ei mitään diy juttuja vaan siis jotain mitä ei ois itse yhdistänyt heti..

tykkään että on eri struktuureja, eli ei samaa puuta, metallia jne aina.

Yhdistelmä jossa on Iittalan kiveä ja.. no siis aina ne samat..
-korkeakiilto joka paikassa. näyttää niin halvalta..
-tähtikuvio
-pakollinen jonkin merkin ihkutus. kuten riviera maison..
- .. tai sitten vaikkapa gantin tai lexingtonin.. aina niitä samoja pyörii kaikilla!
- villeroy & bochin new wave - ihan hirveä!

just turneelta tulin

Nyt on juuri käyty monessa kyläpaikassa, joten on mielessä paljon ihanaa ja paljon ei niin ihanaa. Muutama joulun aikaan nähty ei-ihanuus:

- koriste/tehoste/efektimaalaus, joka on tehty huonolla pohjustuksella. Pienikin suttuisuus tai esim. tahaton krakeloituminen tekee koko jutusta naurettavan.

-lisäsäilytystilan hankkiminen ostamalla kaikista mahdollisista tarjouksista lipastoja ja lootia yksi kerrallaan. Lopputuloksena asunto on ripoteltu täyteen vähän erilaisia melamiininoppia ja not very pretty.

- väärä mittakaava. Hei oikeesti!!!! Jos on kahden kerroksen korkuinen olohuone joka vielä samaa tilaa eteisaulan ja keittiön sekä ruokailutilan kanssa, niin siellä on tyhmän näköisiä ne samankokoiset kalusteet jotka sopi sinne peruskaksion olkkariin ja köökkiin. Ja se on toki ymmärrettävää jos alussa muutetaan ne vanhat kalusteet ja aloitetaan niillä. Mutta kun kyläpaikassa oli ostettu uudet sillä kaksiomitoituksella. Pikkuinen neljän hengen ruokapöytä semmosessa helkkarin holvissa ja sohva kuin kuselle kyyristynyt kääpiömäyris olkkarin nurkassa. Mittakaavaa mittakaavaa, pliis.

- kuoleman kielissä olevat huonekasvit. Jos se on dead, sen on syytä olla myös gone. Siis huonot räpisköt veks ja uutta tilalle, kohtahan on helmikuu ja paras istutusaika ruukkiksille. Silloin käy kaikki läpi ja huonot armotta biojätteisiin.

- muuten ennelleen jätettävään asuntoon lisätään hetken mielijohteesta trendiväri. Eli normaaliin kotiin haetaan sylillinen räikeää paskaa jostain halpiskaupasta ja ne ripotellaan sitten sinne tänne. Omaa luovuutta toteutetaan maalaamalla jotain myös. Esim. mennään Robin Hoodiin ja haalitaan sieltä kaikki petroolin väriset jutut. Fantsu kynnysmatto, kiva sohvatyyny, hauskat kirjatuet ja napakka keittiöpyyhe. Sitten spraymaalihyllylle ja kotiin pilaamaan muutama kehys, kukkaruukku ja ehkä joku pikkujakkara. Periaate on kiva mutta olisi parempi keskittää se väripläjäys johonkin. Vaikka eteiseen matto, koreja ja lampetti samaa sävyuä. Tai olkkariin tyynyt, shaali, sohvapöydän liina. Keittiössä kaikki perustekstiilit (rätti, pyyhkeet, patalaput, leipäkorin liina, lautasliinat) samaa. Jne. Mutta jos joka huoneessa on yksi juttu niin se on jotenkin hmm.. hataraa.

Vanha mie

Huvittaa, kun tuli mieleeni "vanhat" ajat. Muistatteko, kun yhteen aikaan oli kaikilla tyhjiä viinapulloja (minikokoisia) hyllyt väärällään. Ja isompana esim. Mateus Rose -pullo, joka oli näemmä useiden mielestä niin kaunis. Yksi osa KIRJAhyllyistä oli niitä varten.

Tästä tuli vaan mieleeni, että "ei me mitään opita".

Peesaaja

Peesaan.
Olen huomannut, että esim. remonteissa sinne kotiin halutaan ne juuri nyt "in" olevat jutut välittämättä siitä sopivatko ne talon henkeen ja tyyliin. Ja mitään muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan kuin ne juuri nyt "trendikkäät" asiat...

päivitys

Karmea aukko sivistyksessäni (ja olen 45v.) kun piti googlata millainen on kyseinen pullo :D
No joo, olen tainnut jonkun hyllyssä nähdä.
Mulla on mennyt tuo viinapullovillitys jotenkin ohi hilseen.

tryffeli

Niin no jos niitä pulloja on ihan hirveästi kaikkia erilaisia, niin siitä tulee mieleen vähän sellainen "katsokaa kuinka paljon olen vetänyt viinaa"-lesoilu... :D
Itse olen säästänyt olohuoneen kirjahyllyyn pari viinipulloa, joissa on omasta mielestäni hienot etiketit, toisessa leijona ja toisessa papukaijoja. :) Tajuan kyllä itsekin, että tyhjien pullojen tyylikkyys on hieman kyseenalaista, mutta ehkäpä nuo eläin- ja luontojutut kuvaavat eläinrakasta ja värikästä persoonaani ja siksi en raaski heittää niitä pois. :D

Jossain lehdessä näin kuvan kun joku oli päällystänyt tarjottimen erilaisilla alkoholipullojen etiketeillä, se oli minusta tosi hieno. Usein tuollainen kekseliäisyys voi tehdä jostain vähän "mauttomastakin" ihan hauskan näköistä...

Omia inhokkejani ovat rumat koristehahmot kuten puiset nuket, kukkopillit, puutarhatontut ja kaikki muutkin tonttu- ja peikkohahmot...
En myöskään tykkää siitä, jos koti on liian pelkistetty, tyhjä ja siisti, ihmetyttää että miten joku voi olla sellainen yli-ihminen ettei jätä minkäänlaisia elämisen jälkiä kotiinsa...

Maaren

Aina kun kuulee tai lukee, että jollain on "arvokoti," tulee vain mieleen, ett onneksi en asu siinä. Kaikki kunnia arvokodeille laatukalusteineen, designesineineen, lokkivalaisimineen, aitoine itämaisine mattoineen ja aitoine Nelimarkkoineen, mutta vain, kun ne on jonkun muun koteja, ei minun.

Inhoan ylipäänsäkin liian isoja ja korkeita huoneita. Niitä on vaikea sisustaa kodikkaasti. Liika tila on minusta kalseaa. Toisaalta pienien tilojenkin sisutaminen on haasteellista, koska pitää pystyä kuitenkin säilyttämään jonkinlainen ilmavuus ja tilan tuntu.

On vaikea sisustaa persoonallisesti, koska huonekaluliikkeiden valikoimat ei juuri toisistaan poikkea. Samannäköistä lipastoa, pöytää, sohvaa tarjotaan kaikkialla. Jonkun laatu on parempi kuin toisen, mutta malli on paljolti samaa kaliberia. On myös vaikea löytää kalusteita, jotka ei olisi standardimitoitettuja. Olen kaksi vuotta etsiskellyt sopivan kokoista kirjahyllykköä työtilaani, joka on remontoitu talomme alakerrasta vapautuneeseen entiseen öljysäiliöhuoneeseen. Olen aivan ällistynyt, ettei juuri siihen tilaan sopivaa löydy mistään. Onneksi miehessä on puusepän vikaa, mutta kun asialla ei ole ollut niin kiire, niin olen kuvitellut ajan kanssa siihen jotain löytyvän. Ei löydy.

Inhoan kaikkea sellaista, mikä näyttää "väliaikaiselta," mutta jäänyt kuitenkin pysyväksi. Esim. kaikenlaiset johtoviritelmät.

Inhoan myös sellaista, että keittiön tasot on täynnä jotain papereita, lehtipinoja, laskuja, kirjeitä, lomakkeita, kyniä, saksia, kansioita, tavaroita ylipäänsä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Minusta kaikessa sisustuksessa pitäisi myös olla aina jonkinlainen "järjestys." Inhoan sellaista hajanaista sisustamista, missä nojatuolit on vinottain siellä täällä, joku yksittäinen keittiön ruokailuryhmästä ylimääräiseksi jäänyt tuoli jossain olohuoneen oven vieressä orpona (kukaan ei koskaan oikeasti istu siinä), lipasto tms. työnnettynä niin kiinni ikkunan viereen, että verholle ei jää tilaa laskeutua siltä puolelta kauniisti ja muutenkin kokonaisuus jää epäsymmetriseksi, seinille ripoteltu sinne tänne jotain pientä ripellystä vailla kunnon hahmottelua ja kokonaisuutta jne.

Lissu

omiin inhokkeisiini lukeutuvat ennen muuta itse virkatutsohavatyynynpäälliset ja virkatut tai pitsiset verhot

Tuskastunut holhottu

Minä en oikeastaan osaa ajatella inhokkeja, koska mitään, mistä en pidä, en hanki asuntooni ja toisten asunnoista taas ei tule mieleeni sanoa tai ajatella mitään, koska se on heidän kotinsa, heitä varten, eikä heidän kuulukaan sisustaa omaa kotiaan minun makuni mukaan. En ajattele muiden kodeista mitään, enkä siis oikein tiedä, mitä voisin inhota. Ajattelen kaiken vain erilaisuuden rikkautena, jonain uutena, jota voi opetella ymmärtämään, elämän hienoutena.

Mutta holhoamista inhoan, sitä, että tungetaan toisen reviirille ja pakotetaan ajattelemaan omalla lailla. Esimerkkinä se, että nyt joka palsta, lehti, tv- ja radio-ohjelma jne. huutaa, miten tavarasta pitää päästä eroon ja miten kaiken pitää olla vähäistä. Ei siinä mitään, saa niin olla, mutta miksi siitä pidetään komentoa muille? Tätä yksimielisyyden ja yhdenmukaisuuden vaatimusta en kestä enkä käsitä - elämme lähes totalitaarisessa yhteiskunnassa tuon asian suhteen, vain yhdestä suunnasta saisi enää pitää, näin sanellaan. Ja muiden sanelu on minusta kyllä sisustusinhokki! Ei mielipide tai mieltymys saa olla ulkoapäin pakolla saneltu, hyvä luoja sentään. Ei mikään tyylisuunta voi olla yleinen pakotus. Eihän luonnossakaan ilmoiteta, että tänä kesänä saavat sitten kukkia vain kissankäpälät.

Minä yhä edelleen menen KELAn tai työkkärin odotushuoneeseen, jos kaipaan tyhjyyttä sisustukseen. Kotiini en sitä kaipaa. Mutta se on nykyään rikos se.

Säde Sinikka

Aika erikoista, että pystyy todella olemaan ajattelematta yhtään mitään toisten kodeista. En minä vaan pysty siihen, väkisinkin noteeraan, millaista missäkin on, ja jos silmääni pistää jokin ikävältä näyttävä asia, niin en voi olla näkemättä enkä ajattelematta. Sanotaan nyt vaikka sinapinkeltainen seinä. Se on niin kamala, että en voi olla ajattelematta, että inhoan sitä. Ja olen tietysti samalla tyytyväinen, että se ei ole minun kodissani.

Yksillä tuttavillani on lapinhulluus, ja heillä on mielestäni liikaa pahkaa ja keloa sisustuksessaan. Totta kai se on okei, koska he itse tykkäävät sellaisesta. Mutta kyllä minä vaan ajattelen, että voi ei. En voi ajatuksilleni mitään.

Minustakin ne kalastaja- tai puuvillalangasta virkatut verhot on rumia. Ne on vaan kuin jotakin verkkoa olisi laitettu ikkunaan. Annan kyllä arvon käsityölle, eihän siinä mitään.

Mieli muuttuu, aikanaan 70-luvulla ihan nuorena tyttönä virkkasin itselleni punaisen ruusukuvioisen sohvatyynynpäällisen ja se oli mielestäni niin kaunis ja hieno. Nyt en ottaisi sellaista suurin surminkaan sohvalleni. Huh huh. Aloittelin myös parisängynpeittoa sellaisesta vaaleankeltaisesta kalalangasta. Onneksi se ei valmistunut koskaan. Virkkasin myös periaatteessa ihan hienoja, ja melko vaikeatekoisiakin pöytäliinoja, pyöreitä, soikeita ja kaitaliinoja. Ne on kaikki äidilläni, joka edelleen rakastaa niitä, itse suorastaan inhoan.

Disa

Omia inhokkejani sisustuksessa ovat mm.

hetimullekaikkitänne -asenne
kertakäyttökulttuuri
kaikkitietävyys

Tarkoitan näillä lähinnä niitä henkilöitä, jotka ratsastavat sisustusmuodin allonharjalla ja joiden mielestä kaikki eilinen on jotenkin inhottavaa. Viisi vuotta vanhat keittiökalusteet kannetaan kaatopaikalle ja korvataan uusilla, kun se tummarunkoinen keittiö ei enää ollutkaan "omaa tyyliä". Tai rakennetaan uusi talo, kun "maku on kehittynyt" eikä tumma tammilattia ollutkaan enää niin kiva. Pari vuotta vanha sohva päätyy kierrätyskeskukseen ja osa kalusteista kaatopaikalle ja uutta tavaraa tulee tilalle.

Näillä henkilöillä esiintyy myös usein holhoamista ja ideoiden tuputtamista muillekin, kun oma sisutusmaku on absoluuttinen ja ainoa oikea.

Kotia uusitaan ja remontoidaan, tavaroita ostetaan ja vaihdetaan sellaista vauhtia, ettei kukaan pysy perässä. Samanaikaisesti ostetaan hyvää omaatuntoa vaihtamalla lamput aina uusimpiin vähiten energiaa kuluttaviin versioihin sekä hakemalla silloin tällöin maatilatorilta lähilihaa ja kyyttömaitoa...