Hämmästelen

Mulla on yksi tuttu, aivan intohimoinen sisustaja, joka hiljattain ilmoitti hävittävänsä 4-vuotiaan tyttärensä nukkekodin, koska se on hänen mielestään ihan hirveän ruma, eikä kestä sitä silmissään sisustusta pilaamassa. Lapsen kanssa oli katseltu jo tilalle jokin uusi, kauniimpi (ts. äidin sisustussilmään paremmin sopiva) nukkekoti jostain ulkomaisesta nettikaupasta.

Joo-o, mua voi kutsua jeesustelijaksi, mutta mielestäni tuo on ihan kamalaa. Siis herranjumala, lasten lelujenkin täytyy olla äidin esteettisen käsityksen mukaisia ja jos ei ole, niin pistetään pois ja ostetaan uusi, enemmän äitiä miellyttävä tilalle?! Minäkin tykkään viihtyisistä ja siisteistä kodeista, luen sisustuslehtiä mielelläni jne, mutta rajansa kaikella. Toisinaan sisustaminen voi todellakin mennä liian pitkälle.

herne nenässä

Kyllä muakin ajoittain pännii nämä sisustukset ja stailaamiset. Kun kodista tehdään joku näyttämö ja trendien ja tyylin ja maun kilpakenttä. Koti on kai sentään koti. Saa se olla nätti ja kiva ja luen myös sisustuslehtiä ja seuraan tuulia mutta nappaan sieltä ehkä jonkun jutun ja siinä se.

Stailaamisissa on pääsääntö repia kaikki pois "kun tämä on niin kasaria" ja "rytmitetään" ja "tuodaan struktuuria" jamitävielä. No tajuanhan sen että ei kai ohjelmaa tai lehtijuttua saataisi ellei kaikkea uusittaisi ja näin kootaan ennen-jälkeen -kuvia.

Elämässä on sentään muuta kuin ongelma onko kodissa verholauta vai verhotanko. Onko lasikuitutapetti mauttomuuden huippu vai Kaipiaisen Kiurujen yö....

Ollan jo aika pitkällä kun lastenhuoneen nukkekotikin pitää sointua emännän sisustusmanian luomaan esteettiseen interiööriin :))

kuluta orja kuluta

Ystävästäsi on tullut kulutushysteriaa lietsovan median ja bisneksen sätkynukke.

Nämä ihmiset antavat (epä)informaation eroosion lailla huuhtoa oman minuutensa pois ja muuttuvat oleviksi/epäoleviksi muodin ehdoilla. Minuus, persoona, ehkä perheenkin "me" lavastetaan kotiin, josta tulee tavallaan epäkoti.

Kodin tilalle rakentuu hetkessä elävä kulissi tai lavaste, toivon mukaan elämä muuten pysyy kuitenkin aitona. (Tuntuu, että osa vaihtaa elämän sisällön muodin mukaan, harrastuksista alkaen...)

Muutenhan tuo olisi ihan OK, mutta kun sisustusmuodilla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Kun sisustukseen hurahdetaan, siihen valuu aikaa ja rahaa ja lopputulos on KÄYTÄNNÖN kannalta tyypillisesti huonompi kuin alkuperäinen, vaikka muutoksessa PERIAATTEESSA on hyviäkin osioita.

Esimerkkejä oikeasta elämästä, suppeata sikäli että kaikki ovat ystäviä, sukulaisia mutta tosia kuin vesi jok'ikinen:

- keittiöstä poistettiin yläkaapit (niiiiiin vanhanaikaista ja raskasta) ja kaapeissa olleet tavarat tungettiin osa alalaatikoihin (koska nyt pitää olla laatikoita, ei kaappeja), osa vaatehuoneeseen ja osalle hankittiin juuri niitä parjattuja pikkulipastoja ja laatikostoja. Nyt keittiön katonraja on tilava, mutta eteinen, ruokailutila, makuuhuone ja vaatehuone tunkossa.

- sisustushyllyt: oikeasti funktionaalinen hylly/kaappi poistetaan seinältä ja tilalle laitetaan tauluhylly tai muu koristeeksi tarkoitettu hylly, jolle asetetaan jotakin, joka voi olla mitä tahansa mille ei ole mitään käyttöä, muttei mitään mitä käytetään. Koska jos sitä käytetään, se ei jouda tököttämään somisteena seinällä. Seuraus: käytössä olevat keittokirjat siirretään näkyvistä pois "jonnekin" ja tilalle on käyttämättömiä mutta statuksesta viestiviä keittiöön liittyviä kirjoja tai luultavammin jokin aivan turhanaikainen hilavitkutin.

- lukeminen /muu media: käytössä olevat kirjat ja leffat sekä musiikki paljastavat liikaa, joten ne pitää piilottaa. Ikeasta haetaan lootaa ja pinotaan muka näppärästi kamaa erilaisiin piilokohtiin kotona. Näkyville haalitaan "tyylikkäitä" kirjoja, lehtiä ja taide-elokuvia sekä musiikkia, josta kukaan perheessä ei tiedä eikä välitä tietää. Ei se toisaalta haittaa, ei kukaan vieraskaan tiedä. Mutta onhan se nyt eri asia että sohvapöydällä on italiaksi poleeminen vastalause guggenheim-museoilmiölle kuin vaikkapa Kauneus ja terveys.

- säilytystilasta iso osa pitää olla avointa (avohyllyä, lasiovellista tms.) ja säilytystilaa pitää olla paljon, mutta sen pitää olla tyhjää. Käsittämätöntä. Aivan käsittämätöntä.

- lastenhuoneen sisutuksessa VOISI käyttää kehityspsykologien näkemyksiä, luovuutta, lapsen omaa visiota eikä tarvittaisi paljon rahaa. Mutta sehän ei käy, hyvä tavaton. Pitää olla trendikäs ja altistaa lapsi "hienostuneelle"estetiikalle eli huone on hailakka ja siellä on erilaista ei-leikkiin motivoivaa krääsää ja jos lapsi jostakin innostuu ja haluaisi sitä muokata, lapsi ohjataan nopsaan omalle tontilleen. Tyypillinen tällainen vanhempi häpeää omaa historiaansa ja haluaa poistaa kaikki "banaalit" elementit, kuten "räikeät" lelut. Huone on tungettu täyteen hailakkaa vaaleansinistä, -punaista, beigeä ja luonnonvalkoista. Lelut saisivat heijastaa tätä, mieluummin maalaisromanttinen mukakulahtanut pupu kuin puoliräjähtänyt robotti. Lapsi pyritään redusoimaan nostalgisen heijastuman yksityiskohdaksi.

En jatka, mutta tarinoita olisi...

Lumikissa

Ystäväni suositteli, että maalaan ns Pormestaripöydän mustaksi. Sopisi kuulemma silloin paremmin sisustukseen.

karotus

hmm, kyllä kyseinen mamma meni minunkin puolesta liian pitkälle o_O
jos minulla olisi lapsia, niin saisivat pitää huoneissaan vaikka mimmosia leluja.

itse taas en pidä joistain mieheni tavaroista enkä julisteistä, mitä on esimerkiksi olkkarissa, mutta mies ymmärtää ettei osaa sisustaa ja että minä taas rakastan sitä, ja antaa joittenkin kohalla minun tehdä muutoksia : D

TT

NUo sisustus ohjelmat on olemassa vain sen vuoksi että ihmisiltä saataisiin rahat pois. Kaikissa niissä on yleensä käytetty psykologin suunnittelemaa materiaalia joka saisi mahdollisimman monen huomaamaan että tarvitsisi jotain uutta vaikka ei todella tarvitsisi. Olen huomannut että jopa osa sellaisista ihmisistä jotka ovat niitä vastaan mutta ovat joskus huvikseen jotain niitä joskus katsoneet ovat saattaneet lopulta jotain ostaa mitä niissä on ollut. Niissähän on rahoittajien laittamia tuotteita joita he myyvät. Nämä ohjelmat tunkeutuvat todella ovelasti alitajuntaan ja sehän on tarkoituskin. Ennen näiden ohjelmien tuloa huomasi että ihmiset ostivat selkeästi vähemmän.

ääggis

Minun mielestäni yhden lähisukulaiseni sisustusinto menee liian pitkälle: on valtava talo, johon kerätään koko ajan lisää tavaraa. Ulkorakennukset ovat täynnä, mutta lisää tulee niihinkin. Vuosikausia keräillään Kristallia, hopeaa, antiikkia, vanhanaikaista taidetta, käsitöitä jne. jne. Kaikkea mielestäni melkoisen pröystäilevää ja museomaista. Täysin oman makuni vastaista myös, mutta se on jo eri asia. Monien mielestä koti on varmasti hieno. Sisustuslehtien lukemiseen menee elämästä vuosia ja niitä on kotona satoja, ellei tuhansia. Tuhanisen eurojen edestä. On tärkeää näyttää, että on tietoa sisustustrendeistä ja että rahaa riittää. Turhaa tavaraa on järjetön määrä ja siivoaminenkin on mahdotonta. Koko ajan on menossa jokin verhojen vaihto jossakin, vaikka alunperin ostettiin kallista ja "hyvää", että kestää asukkaiden loppuiän. Kuitenkin nekin vaihdetaan nopeasti uusiin samanlaisiin mielestäni. Vanhat eli muutaman vuoden vanhat tavarat varastoidaan ulkorakennukseen.

Onhan tämäkin harrastus, mutta mielestäni todella kaukana siitä, mikä on tarpeellista ja viihtyisää. Satoja neliöitä täynnä kallista krääsää ja lisää haalitaan jatkuvasti: valtavia astiastoja, pöytähopeita, gobeliineja, kristallikruunuja, hedelmäasetelmia ja muuta kammottavaa...

Kun siellä käy kylässä, pitäisi olla kiinnostunut ja innoissaan joka ainoasta uudesta romusta, seinähyllylle katonrajaan ilmaantuneesta 32. tuopista ja millainen vielä jäi ostamatta ja mitä jokin pöytäliina maksoi. Kyllä minuakin sisustus kiinnostaa sen verran, että haluan viihtyisän ja kauniin ympäristön. Tällä asialla ei kyllä ole mitään yhteistä em. kanssa!

boo

Tunnen pari sisustamiseen ja muotiin todella friikahtanutta hipsterikolmekymppistä (vaikka eivät tietenkään myönnä olevansa hipstereitä...). Itseäni myös ärsyttää tai naurattaa päivästä riippuen se, kuinka he perustelevat jatkuvaa ja budjetin ylittävää osteluaan sillä, että "tämä on nyt siis niin design ja klassikko ja laadukas ja ekologinen teko ja ajaton, että kestää meidän koko loppuelämän ja vielä seuraavallekin sukupolvelle..." Kuitenkaan nuo ajattomat ja kestävät eivät ole käytössä kuin max. vuoden, eivät aina edes sitä, ja sitten taas puheenaiheena on, mitä seuraavaksi on siis ihan pakko ostaa. Tuntuu, että joillekin ihmisille elämä on yhtä suurta puutelistaa ja yksi elämän kiinnostavimmista ja eniten aikaa vievimmistä asioista on pohtia, mitä seuraavaksi haluaa ostaa. Surullista.

Kokemus

Jatkuva shoppailu = sielun tyhjyyttä