kaipuun kukkanen

Olen vapauttanut itseni vaatimasta rakkautta, vaikka sitä kaipaankin. Vieläkö tulee vapautua odottamasta sitä osaksein? Tai tiedänhän olevani sen yhden ja suuren, aidon ja ehdottoman suojeluksessa, mutta tähän maalliseen menoon kaveria kaipaan. Kerooko enkelit kauttasi, milloin, oi milloin ja minkämoinen? Mistä miehen tunnistaa -sydänalako kertoo sen väistämättä, eikä erehtyä voi?

jobinposti

SYDÄMES On kuin "TOINEN AIVO LOHKO", niin On kaikiil, jOil SYDÄMES jOtain TOLKKUU On ?

OMA On SYÖMMEIS RAKAS = ULKOMUOTOO EI tarvii SANNOO, vain kun "LÖYTÄÄ", niin AVIOVALA pittää VANNOO, tämät ASIAT On KOHTALON SUOMAA & KAIKEN SE tuleva RAKKAUS SINUSTA HUOMAA = tullee ILOISUUS KASVOILLES siinä HETKES, siihen päättyy hakemis leikin RIEMUISA RETKES ¤

¤¤¤¤¤¤¤jObi¤¤¤¤¤¤¤

kaipuun kukkanen

Tunnistan siis takaapäinkin vaikka olisi navettatakki yllänsä!

jobinposti

NO, hajuust Sen TSEMPPAA = PERSUS HAJU > PERUS HAJU, siit SUOMALAINEN RAKASTETTUIS/RAKASTELLUNSA tuntOO ¤

Kun On Oma PERUS HAJU TAKERTUNUNNA SIIPPAIS VARPAISII ASTE, niin tullOO HÄÄ SINNUU VASTE :D

¤¤¤¤¤¤¤jObi¤¤¤¤¤¤¤

kaipuun kukkanen

Oikeassa olet. Tuoksu on tärkeä merkki. Siitä olen jonkun jo joskus tunnistanutkin. ja mikä ihme, aistin sen tuoksun, ominaishajun, vaikka ei lähelläkään olisi ollut. Selaisia eläimiä me oomme:)