Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja murehtija  Tämä ilta sai minut taas murehtimaan asioita. Menneitä.. En osannut tänään olla eräässä tilaisuudessa oma itseni. Pari ihmistä siellä vain saivat oloni jännittyneeksi...jotenkin vain tuli sellainen olo. Se tilaisuus sai minut surulliseksi. Tahtoisin unohtaa ja jatkaa elämää, niinkuin hekin ovat tehneet mutta miksi minä tunnen itseni vieläkin surulliseksi ja syytetyksi.. Tuleehan lapseni reissu olemaan turvallinen, sitä murehdin. Olisiko kellään antaa hyvää "parantavaa" neuvoa? |
Hei AP.
Ongelmasi on hyvin tavallinen, ja sinä voit sen ratkasita mikäli hankit oikeat välineet siihen. Siksipä neuvoni on että hankit erään kirjan, joka kertoo mistä tuo johtuu ja myös miten ongelman voi ratkaista. Kirjan mukaan opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme, ja ne ajatukset määrittelevät minkälaisia meidän tulisi olla, jotta olisimme ympäristön vaatimusten mukaisesti "hyviä" ihmisiä.
Näillä ajatuksilla on kuitenkin todella huono vaikutus meidän elämään, sillä oikeasti alamme esittämään opittua roolia elämässämme, ja unohdamme itsemme siinä samalla. Tuo sinun kertomasi tilanne kuvailee ongelman aika hyvin, sillä pyrit siinä olemaan oma itsesi, mutta koska sinulla on mieleen iskostettu ajatus miten "tulee käyttäytyä", niin se ajatus rajoitti sinua olemasta oma itsesi. Opitut ajatukset siis osittain rajoittavat meitä ja osittain ohjaavat meitä tekemään asioita vastoin tahtoamme.
