....

Vastasin muutamaan viestiin, ja väsyneenä lueskelin viestejänne. Silmissä vilisee ja nyt painunkin nukkumaan ja palaan sitten joskus taas. Haluan kuitenkin laittaa tänne yhden harhailijan tuntomerkit. En osaa sanoa mihin viestiin hän liittyy. Vanhus, kävelee keppiin nojaten. Huonosti kulkee, punaruutuinen paita päällään. Kävely on pikemminkin laahustusta. Tämä keppi on sellainen, jossa on koukkumainen kädensija, iso ja tukeva. Tämä harhailee täällä, mutta en nyt saa kiinni kenen viestiin tämä herra on tarkoitettu. Niin kuin olisivat ruudulliset tossutkin jalassaan. Miehen sanoma liittyy jollain tapaa rauhallisuuteen, ja kehotuksena on pysytellä rauhallisena tuli eteen mitä hyvänsä. Hän itse on ihan varmasti kovia kokenut, karaistunut henkilö. Voimakas vielä hauraana vanhuksenakin.

Jos joku tunnistaa omakseen, niin rauhallisuutta elämään toivottelee hieno mies tässä!

Hyvää yötä! :)

Seitsemän

Hei, minä en ole sinulta kysyt, mutta osuin niin kovasti, Tulin juuri äidin luota ja hänellä oli tuollainen kuvailemasi keppi keittiön nurkassa. Kysyin siitä äidiltä ja hän sanoin käyttävänsä nyt papan keppiä kun käy postilaatikolla ja muutenkin jotain eläimiä ruokkivansa. Äidin pappa oli hyvin rauhallinen vaikka sodat on käyty. Kuoli 92 vuotinana hyvin rauhallisena, vaikka toinen jalka amputoituneena. Pappa oli oikein sellainen vanha kanto, äitini sanoja hänestä kuvaillakseni. Sairas vuoteellaan puhui, kuinka hän ensi keväänä istuttaa puita saunan taa ja muuta sellaista, kuin elämä ei koskaan loppuisi tai siirtyisi iästä ikuisuuteen. Pappa oli hänelle ilmestynyt muutama aika sitten, mutta oli jäänyt portille silai jotenkin niin kuin arkaillen. Äitini oli sanonut hänelle, tule vain peremmälle, niin sen jälkeen ei pappa ole hänelle ilmestynyt. Minä pidin pitkään papan flanellisia ruutupaitoja yöpaitoina kunnes, oli pakko heittää pois, ei pysyneet enää koossa.
Koin vain tämän niin omakseni, mutta voi olla jollekin toiselle koska en ole sinulta kysynyt. mielenkiinnolla aina lukenut. Minun mammani kun oli hyvin vanha ja toivoin kovasti kuolemaa. Kysyin häneltä kun olin aika nuori ja en voinut käsittää hänen ajatustaan. Kun sinä olet kuollut tuotko minulle sanomat millaista siellä on. Nyt en tarkasti muista mitä hän vastasi, mutta minulle jäi muistikuva, että hän kertaa ja jotain muuta mutta rehellisesti sanottuna en muista ja se minua vietävästi nyt harmittaa. Pitäisi aina kirjoittaa kaikki ylös.

....

Hei! Kiitos tosi paljon, kun laitoit viestin. Et uskokaan, että sillä oli iso merkitys! Tunsin itseni ihan hirveäksi hörhöläiseksi, kun tuon viestini kirjoitin, mutta kun oli semmoinen olo, että on ihan pakko. Kun tämä hieno vanhempi ihminen herätti niin voimakkaita tunteita minussa, hän oli yhtä aikaa hauras ja haavoittunut ja vahva ihminen. Ja se kävelykeppi, se tuntui niin todelliselta, se tuli siihen ensimmäisenä, se näkyi, ennen kuin ihminen tuli. Jokin tässä ihmisessä sai melkein pillittämään - mutta minä nyt olen itkuherkkä pillittelijä ;). Mutta aamulla kun heräsin, tämä pappasi oli ensimmäisenä mielessä, se sama kuva hänestä. Enpä usko, että saattoi olla kukaan muu. Kyllä se punaruutuinen flanellipaitakin niin todellisen oloinen oli, en ymmärrä, miksi sitä olisi muuten näytetty, jos ei silläkin sitten olisi ollut oma merkityksensä, sinulle.

Olen toooosi iloinen, että en alkanut "järkeillä" - vähältä piti, etten jättänyt viestiä kokonaan kirjoittamatta. Ja olen tosi kiitollinen sinulle, kun kirjoitit tästä miehestä ja kerroit, millainen hän oli. Tuo kanto-kuvaus sopii niin hyvin kuvaan <3! Todella liikuttavaa, että äitisi oli tavannut pappasi! Luulen, että kun pappasi näin voimakkaasti on äitiisi ollut yhteyksissä ja nyt tätä kautta, niin olisi hyvin mahdollista, että saisitte häneen yhteyttä esim. unessa. Se onnistuu, kun pyytää illalla, vaikka nukkumaan mennessä. Ei kannata pettyä, jos ei samana yönä ala mitään kuulua. Voi mennä aikaa paljonkin, mutta kutsu on ainakin kuultu sitten. Suojelusenkelin ja henkioppaankin kautta voi koetta pyyntöä jättää.

Vielä yksi juttu. Olin ihan varma, että tämä oli tarkoitettu sinulle jo nimimerkistäsi. Miten osasitkin sen valita noin! Olen juuri aloittanut uuden kielen opiskelun ja olen pari päivää päntännyt numeroita. Olen jakanut ne SEITSEMÄÄN numeroryhmään, seitsemän aina kerralla. Lippusia on pitkin seiniä :). Huomioni kiinnittyi eilen etenkin numeroon seitsemän, koska se oli sillä kielellä minusta erityisen hauska.

Joten iso kiitos ja halaus sinulle, että rohkeasti tulit esiin :D! <3 <3 <3