Inke

Ranta ikävöi aaltoja
kivet sen pehmeää vaahtoa,
taivas tähteä tuikkivaa
kuu pilviverhoa peitteekseen.

Kamiwaza

Tommilta tänään

Joskus, jonakin iltana
kun sydän on hetken
avuton ja sokea,
repii ja potkii suruissaan,
me soudamme
vuolaaseen vastavirtaan
ilman airoja,
pelkän halun ja tahdon voimalla
Joskus, jonakin iltana
meidän uskomme
ihmeeseen mitataan

- Tommy Tabermann -

Maruzella

Kiitos runoistanne. Minäkin kirjoitin eilen illalla runon keväisessä metsässä kulkiessani. Toivotan sen myötä kaikille Hyvää kevättä Valpuria odotellessa. t. Maruzella

Satakielimetsä

Elämän ihmeitä katselin,
kun ulkona metsässä kuljin,
puusta pienen linnunpesän löysin,
ja heti siitä minä huolestuin.
Noin alhaalta naapurin kissakin,
voi lintuset syödä suihinsa.
Mitä tehdä nyt voisin?
En muuta kuin katsoa ja toivoa,
että kissa kotoa ruokansa saa.

Minä pesältä poistuin ja kuuntelin
satakielien sulolaulua,
niin kirkkaasti sävel soi,
etten edes matkia voi.
Paljain jaloin mä astelin,
ja itseäni maadoitin.
Niin lämmin on nurmi keväinen,
kuin kesä ois saapunut Suomehen,
nyt uskon mä sen.

Siellä metsässä puita mä halailin,
ja voimaa itselle keräsin,
kun lintuja katsoin ja kuuntelin,
sai sielu hengen ravintoa,
sain rauhan ja lohdun osaksein,
lahjana Luojamme ylhäisen,
sitä osannut en odottaa,
en sitä mitenkään ansainnut,
ja kuitenkin se annettiin.

Kun sisälle tupaani saavuin,
niin ikkunan heti avasin,
yhä lintujen laulu soi kirkkaasti,
oi jospa minä itsekin,
noin ylistää Luojaani voisin.
vielä hetkinen valon aikaa on,
mutt´ aurinko mailleen jo painuu
yön syli varjoonsa kätkee
kuin suojellen lapsia maan.

Maruzella
26.4.2007

Pihla

Tällainen täältä...

Sydän laulaa,
kuin lintunen,
kevätkö sen tehneen?
Väliäkö sillä,
kun sen sävel kerran on,
kepeä ja onnellinen.
Sydämenlaulu kuin lintusen,
ehkä vain tämän keväinen.
Ole tässä hetkessä nyt,
onnellinen.


Pihla

Maruzella

Tippaleipien teko

Sain ystävältäni postitse,
kera tippaleipäohjeiden,
kuvan yksisarvisesta.

Nyt toteutusta mietin,
teen tippaleivät ohjeen mukaan,
mutta miten kuvaa luen.

Valkoisen yksisarvisen
voin kohta nähdä,
kun kuvia lukemaan opin.

Maruzella
27.4.2007

Sem

Kiitos kauniista runoistanne. Minäkin sitten omanlaiseni laitan, ja varoitan hetken mielijohteesta ex temporen aikaa lyhyemmin laitan:))

Tänään katsoin ujellusta
ystäväni tuulen joka korvaani kutsui
nosti maasta elämän henkäyksiä
ja ne äänet suloiset puhurit sisälläni
kutsuivat matkaansa mukaan keveiden
vailla painovoimaa katsoimme läpi esteiden
ja tunsimme jokaisen eläväisen sisimpään sydämen
tuulen kuullen…ehkä luullen

Sem

Ihmisen matka

Myös sisiliskon tiestä jää kivelle jälki
vaikka emme sitä näe.
Jokainen ajatus, joka tulee ja lähtee
jää johonkin säilymään.

Se mitä hymyillen lahjoitit
voi joskus loppua,
mutta hymy jää.
Ilo jota et osannut tavoittaa
jää ikuisesti odottamaan.
Jopa sanomatta jääneet sanatkin
on ajatuksissa sanottu
ja pantu talteen johonkin.

Kuinka muuten meidän lyhyitten päiviemme luku
voi täyttää ajan äärettömät aitat.
Kuinka muuten yksi silmien katse
voi kivet murtaa.

Se, jolle on vähän annettu
kantaa sitä sydämellään.
Se, jolle on paljon annettu
antaa kaiken valua käsistään pois.

Kaikkien teiden pituus ajassa on sama.

- Karl Ristikivi- : Lunta

:)))

Sinka

Kuljin ja mietin
elämäni tarkoitusta
ihmisten ihanuutta,
ahneutta, solvaamista
tahallista ilkeyttä.

Kuljin ja mietin
tuntemattomien tuomiota
toisen käden arvioita
kolmannen kuulemia,
omakseen ottamia

Kuljin ja mietin
ihmiselon arvokkuutta
elämänhalun merkitystä
luopumisen mielekkyyttä
luovuttamisen arvostusta.

Suuria mietin
kenkiä kulutin
koira oli onnellinen
tunnin ja toisen reippaillen

Ei vastannut minulle metsä, ei.
Ei vastannut tuuli, ei sade,
ei lintujen viserrys
ei vastannut pilvet, ei aurinko.
Kukaan ei vastannut minulle, ei.

Vaan sydän kuitenkin vastasi.
Ääni oli vieno ja hento,
korvani kuuro.
Lopulta armahdettiin
ja sieluuni huudettiin
uskottava oli
vastaus liian lähellä.

Ole aina armollinen,
niin olet onnellinen.
Anteeksianto on rakkaus,
rakkaus on ymmärrystä
ymmärrys taas oivallusta
oivallus on lempeys.

Lempeys sanana minulle vieras.
Lempeys ketä kohtaan?
Heitäkö, jotka
tuomitsevat
arvostelevat
haukkuvat
tuntematta
tietämättä
tutustumatta
siis heillekö lempeys?

Vaan kuuroon korvaan taas huudettiin
ja sana sanalta tavattiin
lempeys on sinulle itselleen
muiden vuoro tulee ajallaan
rakkaus alkaa sinusta
oman itsesi peilikuvasta
kukin huolehtii omastaan
oikeasta peilikuvastaan.
Näin siis minulle vastattiin.







totuus on vaikea asia.

Irith

Happoradion laulusta Suru on, kertosäe:

suru on tyynimeri
laaja muttei rannaton
suru on tyynimeri
syvä muttei pohjaton

Voimia päiviinne!

Sem

Minä olen läsnä.
Et voi nähdä minua,
mutta olen valo, joka ohjaa sinua.

Et voi kuulla minua
ja puhun sinun äänelläsi.
Et voi tuntea minua
ja vaikutan voimana käsissäsi.

Vaikka sinä et löytäisi minua,
minä en sinua jätä.
Vaikka olet epävarma uskossasi minuun -
minun uskoni sinuun ei horju.

Koska minä tunnen sinut,
koska minä rakastan sinua.
Ole rakastettu.

Minä olen läsnä.

-James Freeman-

Sem

Näin rakkaudella sanoisi edesmennyt rakkaasi, oma lapsesi. Rauha kanssasi ystävä.

Sinka

kiitos siteeraamastasi runosta. <<<<<<kiitos .
Minä teen kuolemaa, kuvaannolllsesti, en toki fyysisesti. On arvioinnin paikka, olenko tosiaan niin mitätöm ihmisenä, jotta tuntemattomomat voivat esittää arvelunsa, tuomionsa?
Vpoiko asiat todella olla näin?

Sarlotta

keväälle : LEIVO

Miks leivo lennät suomehen
sä varhain kevähällä,
et viihdy lintu riemuinen,
sä maalla lämpimällä?

Miks äänes soreasti soi
vaan suomen taivaan alla.
Ja vaikka puut ne vihannoi,
sä lennät korkealla?

" Sen tähden Suomeen kiiruhdan
ja lennän korkealla,
kun tahdon nähdä kauneimman
mä rannan taivaan alla"

"Ja senpä vuoksi laulan ma,
kun kannel täällä soipi;
ei missään voi niin riemuita,
kuin suomessa vain voipi"

Aleksanteri Rahkonen

Inke

Kauniita ovat runonne, mutta miksi minua itkettää.

Hieno oivallus sisiliskon jättämästä jäljestä, kielikuva ajatuksesta.

Mikä ihme tässä keväässä liikauttaa niin ihanan, joskin suruisan koskettavalla tavalla. Olo on yhtä aikaa niin ihanan kepeä ja odottava ja samalla kuitenkin jo surullinen siitä kuinka nopeasti hento viherrys koivuissa ja nurmessa saa syvemmän värityksensä ja miten nopeasti valkovuokot karistavat terälehtensä. Suomen kesä on todella lyhyt, mutta ah, niin kaunis. Voiko alkukesän koivikkoa tai lehtometsää kauniimpaa olla olemassakaan.

nuottis

Inksuli ... Samat sanat keväästä, kamunen. Oon joskus aatellut, että onkohan se mun ikäni, joka pistää herkistymään, mutta jos sullakin on sitä, niin sen täytyy olla jotain muuta?
No, entäs se joulu sitten ... :)

Inke

Nuottis voihan se ikäkin olla vaikuttamassa. Juuri eilen ajattelin kun menin aamulla erääseen koulutukseen, nin koulutustilan edessä oleva koristepensas pullisteli lehtisilmujaan ja kun tilaisuus päättyi illalla, niin pensas oli jo isolla hiirenkorvalla. Liian nopeasti tapahtuu asioita, ei enää ennätä mukaan niin kuin nuorna ollessaan, vai eikö niistä silloin välittänyt moottoripyörän satulassa istuessaan ja tiukasti painutuessaan vasten sitä rakasta, joka oli pyörän sarvissa kiinni. Ei silloin lehtisilmut avautuneen muutamassa tunnissa, ainakin siltä tuntui.

Liian nopeaan tapahtuu kaikki, aivan liian nopeaan.

Sarlotta

Huomenta inke ja nuottis. Samaa olen minä ihmetellyt kuin tekin ja on minulla yksi teoria <3 Me jotka täällä pallolla käymme olemme herkkiä ihmisiä, pikkasen vissiin enemmän kun muut, minä tunnuttaudun ainakin sellaiseksi <3

Sea-Maki

"Ollaksesi suuri ole kokonainen:
älä mitään itsessäsi liiottele, äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa. Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen koska se loistaa korkealta."
-Fernando Pessoa-

Tämä runo tällä hetkellä koskettaa tosi syvältä ja saa itkemään.

Akatriela

Tällaisia runoja minä kirjoitin viisitoista vuotiaana, eipä ole enää runosuoni sykkinyt... Runoissa huomattavissa teini-iän angstia ja dramatiikkaa! ;) Pilkut ja pisteet ei ole varmaan kohdallaan.
Täytyisi taas ottaa kynää ja paperia esiin jos vaikka saisi tuskansa paperille.

"Minä säryin kuin savinen viinimalja,
pieniksi siruiksi kuivalle maalle.
Tumma viini valui verenäni,
nousi sieluni höyrynä pakkaseen.
Se leijui horjuen korkeuksiin ja sateena maahan laskeutui
-sieluni kyyneleinä."

Toinen runo...

"Purojen puheet ne kuulla saa
kun sielu kahleistaan ratkeaa.
Metsät, ne opit tuntemaan
ja puiden laulut kuulemaan.
Esteet, murtukaa ympäriltäin että sieluni tiedon saa,
että kaikki valoisaa olisi, kuin kantaisin huntua valkeaa."

Kolmas runo...

"Orjantappurapensaalle haukkaemo lensi.
Sen pesä oli keskellä piikkien,
se ruokaa toi pienille poikasilleen
ja haki lisää kiitäen.

Yksi poikanen putosi pesästään,
pieni poikanen avuton raukka.
Piikki untuvan, sydämen lävisti,
sinne kuoli tuo pieni haukka.

Kun emo palasi pesälleen,
tuli suru synkkä sydämeen,
itki emo vaikertaen...

Minä olen tuon emon ruumiissa,
olen haukkaäiti sureva.
Minä poikani menetin piikkeihin,
niihin sodan julmiin piikkeihin:

Luoti lävisti poikani sydämen,
kuin piikki haukan poikasen.
Minä suren sitä vaikertaen,
haukkaemon äänin
kaipaavin. "

lumisade

Akatriela, kauniita ovat runosi :)

Maruzella

Vapaus kasvaa

Joskus ihmettelen,
miksei meidän puutarhassa
marjapensaat ja hedelmäpuut
kasva omissa riveissään,
tai kukat kukkapenkeissään,
niin kuin naapurissa.

Joka kevät haluaisin
laittaa puutarhani kuntoon,
siirtää pensaita ja puita,
omenapuita leikata,
kirsikoita karsia,
kukkapenkkejä kohentaa.

Tänään tartuin toimeen,
siirsin osan vadelmia
omaan jonoon kauemmas,
muista erilleen kasvamaan,
ne kun aina leviävät,
järjestyksen sotkien.

Kukin laji ryhmänään,
kai parhaan sadon tuottaa,
kun ne toisiansa tukevat.
Vai, olisinko sittenkin erehtynyt,
mikä minä olen määräämään,
kai kasveillakin on vapaus valita?

Kenties katson kuinka käy,
ennen kuin kokonaan,
puutarhani tuhoan.
Kasvakoon ja kukoistakoon
satoansa tuottakoon,
sulassa sovussa kaikki.

Kevättöitä tehdä voin,
ihan mielin määrin,
voin myös hetkeksi istahtaa,
pihakeinuun lukemaan,
aurinkoa ottamaan,
pilvivenhoja soutamaan.

Maruzella
30.4.2007

lumisade

Ihana runo Maruzella :D Niin lämmin, humaani ja humoristinenkin jos sen niin lukee :))) Ihana !

Sem

Suomen kauneudelle. Kiitos Sarlotta.:)

Sem

Millainen oikein
on ihmismieli?
Kerron sen teille:
tuulen suhina kuvaan
piirretyissä männyissä.

Vaikka päätyisi
Buddhaksi, ei tarvitse
olla noin jäykkä
- tulee mieleen aina kun
katson kivibuddhia.

Tämä elämä
syödä, ulostaa,
nukkua ja herätä.
Eikäpä sen jälkeen jää
jäljelle kuin kuolla pois.

Miksi kuolleita
nimitetään buddhiksi?
Koska he eivät
enää motkota meille,
eivät häiritse meitä.


-zen munkki-

hw

Olipa hauska runo, Askar :) Pisti ajattelemaan. Eikös buddhalaisuus ole ensisijaisesti iloitsemista elämästä ja elämisestä. Mikä on ollut tuon kirjoittajan mielentila, miettii täällä hw :)