|
Elämä on kaunis, kaunis, kaunis. Elämä on kaunis onhan niin.... Näin taisi kari Rydman laulaa vuosina, jolloin etsin kauneutta etsimällä. Asuntovelat painoivat ja työnantaja meni konkurssiin. Elämä tuntui vyöryvän yli ja itsellä oli kädettömän tunne siihen vyörymiseen vaikuttamiseksi, että edes jotain elintilaa jäisi.
Nyt kun hyräilen tuota samaa laulua muistellen kummityttäreni pientä vauvaa mustassa paksussa peikkotukassaan ja koliikkivaivoissaan, kumpuilevat sanat suljuvasti ilman julistavaa äänenpainoa. Elämä on ihmeellinen seikkailu syntymästä lähtöselvitykseen asti. Miten ihanalta tuntuu pitää tuoksuvaa pikkuista elämänsä alkajaa sylissään, ja toisaalta miten eirlainen mutta iitollinen tunne on silitellä vahuksen harmaita hiuksia ja houkutella häntä näkemään elämän kaunus vielä niillä elämäntaipaleen loppummetreilläkin.
Elämä on kaunis.... tietä kuljen silmin avoimin.
| 
