Valkoinen susi

Miten olisi tuollainen aihe?

Me olemme kuitenkin jokainen kiinni tai tarvitseva Äiti-maatamme.
Miten teistä kukin suhtautuu maahan? Onko se vaan pelkkä tuottaja, joka pitäisi tuottaa meille vaikka minkälaisia satoja?

Minulle itselleni Äiti-maa tarkoitta sitä, että kun pidän siitä hyvää huolta, niin hän antaa minulle hyviä tuotteita/satoa.

Äiti-maa myös voi voimallaan antaa meille hyviä satoja metsän antimilla ja hän voi myös antaa meille hyviä neuvoja, miten osataan toimia oikein Äiti-maan kanssa.

Kuinka moni teistä kuuntelee/ajattelee Äiti-maan puheita?

Tällaisia kyselee Valkoinen susi

Inke

Hyvä aihe, palailen astialle kun saan kootuksi ajatuksiani.

Awa*

Valkoinen susi, sieluni sisar...

Ylösnoussut mestari White Eagle (suom. Valkoinen kotka) on yksi minua ohjaavista mestareistani. Hän on opettanut minua kunnioittamaan Äiti-maata, kaikkea mitä se sisällään pitää. Eräässä unessani minulle kerrottiin, että kiviä ei saa rikkoa. Uneni jälkeen sydäntäni särkee, kun kuulen maata porattavan ja kiviä murskattavan. Isä Jumala hengessämme ja Äiti-maa fyysisessä todellisuudessamme sydämissämme yhtykööt.:)

Fyysisinä olentoina olemme tulleet palvelemaan Äiti-maata, sen jokaista olomuotoa henkimaailman meitä ohjatessa ja meille tarvittavat, muuntavat energiat sielumme (korkeimman itsemme tai Jumalamme) tahtomme mukaan kauttamme pyhälle planeetallemme lähettävät.

Jokaisessa meditaatiossani pyydän aina Isä Meidän -rukouksen jälkeen siunausta ja puhdistusta Äiti-maalle, sen ytimeen ja kaikkiin muihinkin kerroksiin, ilmatilaa unohtamatta. Ilma on elementtinä se, mitä me hengitämme.

Kiitos sinulle kauniista aamuisesta viestistäsi. Iloa minulle sillä toit. Uskon itsekin, että olen vihdoinkin löytämässä todellisen, sisäisen itseni uudelleen - jopa niin, että uuteenkin tietoon olen vastaanottavaisessa tilassa. Tietoisuutemme laajentumiseen kaikki kokemuksemme tähtäävät. Mikään ei ole tarkoituksetonta, ei mikään.


Tämän vielä sinulle Valkoinen susi haluan välittää - Amazing race:
YouTube - Native American - Amazing Grace (in cherokee)

Kaikkea hyvää sinulle rakas ystäväni ja sieluni sisar. Olet siunattu.

<3<3<3

Awa*

Kuva: http://lh5.ggpht.com


Kuvassa ylösnoussut valon mestari White Eagle.

Awa*

Kuva: photobucket.com

Valkoinen susi... tämä oli se lähettämäni kuva sinusta, joka oli poistettu eilisestä viestistäni sinulle. Ilmeisesti unohdin laittaa kuvan osoitteen.

Valon ja rakkauden lähettiläs Äiti-maalle olet rakas ystäväni.

Awa* :)

Awa*

Lue tämä kanavointi:

Ilmaportit 114-120 Smaragdimysteerikouluun
Hengen-foorumi :: Näytä viesti - MM & KA: Ilmaportit 114-120 Smaragdimysteerikouluun


Namaste!

Valkoinen susi

Löysin tällaisen vanhan ketjun ja halusin nostaa sen ylös tuon Awa*:n laittaman kanavointilinkin takia. Luin melkein koko kanavoinnin ja minusta se sopii ihan hyvin vieläkin tähänkin päivään.
Valkoinen susi

leah

Pahaa tekee maapallomme väheksyntä ja aliarviointi.
Intiaaneista puheenollen myös se on järkyttävää, että ihmiset tuhoavat rotujaan ylemmyydentunoissaan.
Toivonkin energioiden kohoamisen aikana ihmisen viimein jotain jo oppivan.

Vesimies -70

Tästä tuli mieleen tää laulu (tykkään Hanna Ekolasta)

YouTube - Hanna Ekola - Pisara vain

Ja sitten se jonkun intiaanipäällikön??? puhe, joka mulla on yhdessä t-paidassa (tai siis pätkä, ei koko puhe) ja jossa sanotaan tuota samaa että maapallo ei ole meillä kuin lainas tulevilta polvilta.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Awa*

Äiti Maa tarvitsee nyt apuamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Avautukaa uusien, parantavien energioiden kanaviksi, siunaukseksi
rakkaalle planeetallemme.

Valon Violettia Liekkiä avuksemme puhdistustyöhömme kutsukaamme,
rakkaudella.

<3<3<3

Kuva:
http://1.bp.blogspot.com/_Wu5Qvipodq...thSleeping.jpg

Awa*

GAIAN RAKKAUS TEITÄ KOHTAAN

Maria Magdaleenaa kanavoinut Norma Gentile (Norma Gentile - Healing Chants!)
Uutiskirjeestä 15.5.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Se fyysinen muoto on muuttumassa, jonka tunnette maapallona. Aivan samalla tavalla kuin teidän tietoisuutenne kohoaa ja muuttuu taas rakkauden valoksi, niin myös Gaian mieli tuntee tämän saman valon lämmittävän paluun.

Ja hän kaipaa käsivarsiensa levittämistä suloisesti syleilemään niitä sieluja, joiden läsnäolon hän taas aistii. Kuitenkin hän on enimmäkseen niin hiljaa kuin mahdollista, jottei hän häiritse niitä, jotka ovat vielä horroksessa hänen pinnallaan.

Hän tuntee voimakasta tervetulotoivotusta kotiin kaikkialla kehossaan ja kaikkialla siinä tähtijärjestelmässä, missä hän liikkuu. Myös kasvit ja eläimet aistivat ilon, mikä liikkuu hänen sydämessään. Tämä saman sydämen syke jyskyttää ajoittain ja kuuntelee kaukaisia, kuitenkin alati lähestyviä kutsuja toisilta kaltaisiltaan.

Sillä aivan samalla tavalla kuin hän asetti tietoisuutensa puhtaaseen luonnon energiaan tullakseen maaplaneetaksenne, niin myös myriadit muut olennot päättivät ilmaista itseään teidän muodossanne planeettoina, tähtinä, komeettoina ja kyllä, myös muina kiinteinä ilmiöinä.

Ja eikö siis ole ymmärrettävää, että ensimmäiseksi heräävät ovat ensimmäisenä ottaneet muodon? Ja kuitenkin nämä samat ovat kirjaimellisesti ihmismaailmanne peruskiveä.

Ja kun kuljette tämän ajan läpi, muutaman seuraavan kuukauden läpi, pankaa merkille pikkutönäisyt, vihjeet ja oivallukset, joita saatte. Monet näistä eivät tule taivaallisilta ylemmän ulottuvuuden henkioppailta, vaan sen sijaan fyysinen muotonne saa rakastavasti viestejä Gaian omalta keholta, maapallolta.

Kuunnelkaa.

Gaian muiden olentojen aktiivinen rakkaus loi ilmakehän maapallon ympärille. Tämä ilmakehä sisältää happea ja kosteutta, mikä ylläpitää elämää hänen pinnallaan. Ja jokaisella hengenvedolla teitä muistutetaan hänen rakkaudestaan teitä kohtaan. Jokaisella hengenvedolla täytätte kehonne hänen teitä kohtaan tuntemansa rakkauden energioilla. Ja jokaisella hengenvedolla tunnemme tämän rakkauden lämmittävän ja täyttävän oman olemuksemme, vaikkei meillä ole muotoa maapallolla tällä hetkellä.

Muistakaa. Myötätunto on yltäkylläistä. Anteeksianto on syntymäoikeutenne. Rakkaus on todellinen luontonne.

Muistakaa. Me jotka matkustamme toisella puolella, matkustamme kanssanne. Ette ole koskaan yksin. Teitä rakastetaan sanoin kuvaamattomasti ja teidän tekojanne arvostetaan mittaamattomasti.

Olkoon jokainen teistä niin siunattu, kuin sallitte itsenne vastaanottaa nyt.

Maria Magdaleena

-----------

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

derrok

ja itse olen asteekkien horoskoopeissa "äiti maa". No haluan luonnon voiman hyvin vaikka ihmiset vaikeuksien kautta eivät sitä näe. Tiedän mitä on olla ihminen ja tiedän mitä on olla eläin sekä luonto. Ihmiset päättävät mitä tehdä luonnolle ja eläimille. Me se päätämme miten Äiti maalle käy. Meidän pitäisi pystyä suojelmaan eläimiä ja äiti maata.

Sem

Lainassa meillä on kaikki mitä elämässämme on; joku luulee ne omistavansa kunnes ne menettää, omaisuuden ja läheiset, kaikkein lähimmätkin. Sillä suurin harha on että luulee jotakin oikeasti vain itsellään pitävä niin että siihen kiintyy niin että menettäessään murtaa oman maailman todellisen rauhan ja tasapainon. No, sekin on käytävä jotta kasvaisi edes jonkin askeleen monissa elämissään. :))

sinttu-60

Rukous:

Pyhän Hengen nimeen anteeksiannan itselleni maan, jonka erehdyksessä loin. Maan, joka hukuttaa lapsensa ja myrkyttää juomaveden. Maan, jossa halla ja kuivuus vievät sadon ja joka tappaa nälkään. Maan, jossa olemme luonnon armoilla, joka tappaa kulkijansa. Tämä luomamme maa ei ole sovelias Jumalan Pojan kulkea.

Siunaan maan ja annan Jumalallisen rakkauden levitä siihen niin, että siitä tulee sellainen, jonka Jumala lapselleen loisi. Paratiisi on meidän. Lempeät tuulet hivelevät Jumalan pojan kasvoja, vesi kannattelee lapsiaan ja sen virrat kuljettavat matkamiehen lempeästi satamaan. Juomavesi on kirkasta ja makeaa, puut kumartavat ja tarjoavat varjoaan Jumalan Pojan levätä, sato on runsasta ja maukasta, kukat huumaavat tuoksullaan, ilmat ja vuodenajat ovat leutoja, jotta Jumalan Poika ei palele ja hän ei tarvitse muuta suojaa kuin maa äidin lempeän sylin. Maa kumartaa Jumalan Poikaa ja palvelee häntä rakkaudella, sillä vain se on hänen arvolleen sopivaa.

t. Sinttu

Varjotar

Äiti maa on koti.
Olen ihan pienestä asti vihannut ihmisiä, jotka kaatavat metsää talojen tieltä. En ymmärrä sitä vieläkään, miten joku siihen kykenee. Tuhoja ei edes korvata mitenkään, lisää nurin vaan..
Pienen pieni lähimetsikkö museon nurkilla kun laitettiin "hakkuiden" nimissä nurin, niin minulla meni yli viikko että kestin ajatella asiaa itkemättä.
Myös ajatus siitä, että on hyvä asia, kun ihmisille tehdään lisää tilaa, on minulle vieras.
Luonto ei katsele tuhoa takaisin maksamatta, se ottaa sen, mikä sille kuuluu.

Inke

Äiti-maa, sen kumpuleva maasto, mäet ja vuoret sekä solisevat vedet lapsuuskotini maisemissa, miten minä niin ajattelen. Miten ajattelenkaan, että juuri minun lapsuusseutuni olisi se äiti-maan lämmin syli, turvasatama elämänmyrskyissä. Minä tyhmä ja pieni äiti-maan rakastaja, olenko minä pilppuamassa pikkiriikkisiin osiin tellusta, muka parhaaksi paikaksi syntymäseutuani määritellen.

Minä pieni pienen ja suppean rakkauteni ja käsityskykyni kanssa olen saanut vähän universaalia tukkapöllyä auttamaan ymmärrystä muiden rakkaisiin *mansikkapaikkoihin*, vaikka kirkkaat vedet eivät virtaa heidän lapsuusmaisemissaan. Heillä on omat rakkaudenkohteensa siinä ympäristössä jossa ovat tärkeitä vuosiaan viettäneet. Minä pieni ajattelen että on onni nukahtaa kesäyhön läheisen peratun kosken laulaessa ikiaikaista lauluaan vasten aallonmurtajaa. Niin kuin se olisi kaikki se hyvä mitä maaäidillä olisi meille tarjota. Se on minulle parasta, mutta muille on omat hyvät parhaat ja tärkeät, joista olen jäänyt osattomaksi.

Olen tien päässä. lapsuuskotinimaisemia omistaa uusi asukas, kaivopolkuni on sammaloitunut pihapuuni on jo kauan sitten kaadettu. Suuri kivi rannalla jolla nuorena istuin haavelilemassa ja kuuntelemassa iskemäradiota pattereillä käyvästä ihmevekottimesta on kutistunut pieneksi. Se minun oma *kivijumalani* on spreijattu uusin merkein ja minulle vierain symboolein, omat kynsilakalla tehdyt merkintäni jäävät valjuksi uusien merkkien vierellä.

Enkä minäkään ole enää sama pitkähiuksinen kaihoisia rakkauslauluja loiletteleva tytönhupakko, josta sanottiin ettei susta ole kolmen koiran paimeneksikaan. Hyvä kun ei tullut, tuli jotain muuta, tuli allergiat ja muut kiinnostuksen kohteet. Jeppe-koira ei paimentamista kaivannut, hän turvasi minun monet hetkeni niinä vuosina kun luulin että maailma on pieni ja sen kauneuden rajat ovat yksikätisen naisen muotoiset.

Tänään rakkauteni on meri ja korkeammat vuoret kuin mummilan mäki, josta kirkkaana päivänä saattoi nähdä kotikirkon tapulin. Tänään rakkauteni on suuri ja avara meri, jonka rannoilta voi kirkkaina päivinä nähdä lumihuippuisen vuoren. Joskus unessa palaan istumaan *kivijumalani* viileään syliin ja upotan varpaani viileänä virtaavaan veteen, säädän transistoriradioni särisevän äänen voimakkaammalle ja olen yhtä mieltä laulun sanoittajan kanssa siitä kuina suuri kivi voi olla turvapaikka.

Päätän haikean raportointini tähän ja menen tyhjentämään taas kertaalleen vaatehuonetta ja vessaa ja keittiötä, sillä taaskin putkimiehet tulevat tarkistelmaan kaksi ja puolivuotta sitten vaihtamiaan putkia. Jos olisin oikea haaveksia (joksi minua lapsena luultiin) arvelisin putkimisten rakastuneen minuun ja käyvän muka vain tarkistamssa katonrajaan asettamia putkia, ei ne muuten ramppaisi alvariinsa meidän vaatehuoneessa ja vessassa. Ei, minuun eivät putkimiehet rakastu, hyvä kun saan edes oman ukkelini pÿsymään samalla reviirillä kanssani. Voi elämän kevät näitä minun rakkauksiani ja rikkauksiani.

Valkoinen susi-60

Kiitos, Inke, kun jaoit ikimuistoisen kokemuksesi meille. Oli koskettava kirjoitus.

Äiti-maa ja koko luonto kaikkineen on minulle vieläkin hyvin rakas ja läheinen. Osaan olla myös kiitollinen siitä kaikesta mitä minulla on mahdollisuus kokea ihanalla kesäpaikallani äiti-maan sylissä ja vielä veden äärellä.
Toisilla toisenlaiset, omat kokemuksensa.
Valkoinen susi


ps. jospa ne putkimiehet kuitenkin .... :)

Amur

Minulle metsä on koti ja kirkko, temppeli. Tämän tunteen jakaa varmasti suurin osa suomalaisista. Muistan lapsuudestani kuinka kuljin metsässä ja puiden rungot muuttuivat temppelin pylväiköksi ja oksiston läpi siivilöityvä auringon valo oli jumalan valoa. Puiden harras humina kuin pyhä hymni.
Enkä silloin ajatellut uskontoa sen kummemmin en luonnonuskontoja, enkä sitä kristillistä tulokasta. Elin, aistin ja koin.

Aikuisena matkoillani kuljin myös muun maailman metsissä ja luonnon äärellä. Mutta vaikka silmäni lepäsi kauneudessa ja se kauneus oli häikäisevää, suloista, oli kokemus kotimetsässä ja tuntureilla syvempi, kuin sielullani olisi ollut yhteys maan sieluun, johonkin suureen yhteyteen.

Kotimetsäni puiden puhetta ymmärsin - se minua. Kuulin maan hengityksen ja tunturien tarinat. Olin osa sitä metsää ja luontoa, minä kasvan siinä ja se minussa, siellä ovat juureni, sen karussa maaperässä. Sieltä olen lähtenyt ja sinne kerran palaan, kotiini.

Valkoinen susi-60

Amur, nuo samat asiat ovat minunkin mielessä halatessani puita jossain. Mutta jostain syystä tuli mieleeni sellainen asia, että minkälaisten puiden varjossa tuntureilla tuuli humisee?
Ei ole hattuilua tuo kysymykseni, mutta olen käynyt vain sellaisilla tuntureilla jossa ei tuulet puissa humise. Kuiskailee vaan, jos on edes mitään puuta, missä kuiskailisi.
Kuitenkin sitä "tuulen" huminaa toivottavasti saan kuunnella kolmen vuoden kuluttua. Ajattelin sen sinne pohjoiseen muuton olevan mahdollista jo tänä vuonna, mutta niinhän sitä voi ajatella. Monesti asiat ei mene niin kuin on itse kuvitellut, mutta sitten jossain 2013, sitten se tapahtuu.
Valkoinen susi

Sem

Tuntureila sydän maadoittuu syvälle tunturin sydämeen. Kun hiljennyt olet yhtä tunturin kanssa. Sieltä minäkin oman Voimani olen ammentanut lisäksi muiden lukuisten paikkojen koko Suomen. :)

Vesimies -70

Lakeuret on hienoja, ne joissa ei silimä pökkää. Mutta mahtavin paikka tekopaikkakunnalla on yks lehto jossa on koski. Tänä keväänä pitkästä aikaa pääsiäisen aikaan se koski oli auki. Ja kyllä oli mahtava!!! Monina kesinä ollaan systerin kanssa niillä kivillä otettu aurinkoa mitkä peittyy koskeen silloin kun se on auki. Silloin kun se koski on kiinni niillä kivillä on mahtava ottaa aurinkoa, se on jotenkin semmoen paikka jossa voi kuvitella jotta kun makaamma siinä kivillä silmät kiinni niin joka paikasta ympäriltä kivenkoloista ilmestyy semmosia puutarhatonttujen näköisiä meitä kattomaan, kun avaamme silmämme ja nousemme niin ne häviää kuin taikaiskusta koloihinsa.

Se on jotenki kerran luonnehdin niinkuin pyhän tuntuinen paikka.

Lapin tunturit mua kiehtoo kans ja Skotlannin ja yleensä Brrittien nummet ja Walesin kukkulat.

Kotimaisemia
http://www.youtube.com/watch?v=aRFJ7...8CD191EF154CFB

Kiehtovia maisemia
YouTube - &#x202a;Gary Moore - Johnny Boy (1987)&#x202c;&rlm;

Ketjun aiheeseen sopivaa
YouTube - &#x202a;Denean - Caminando en equilibrio...(Walk in Balance)&#x202c;&rlm;

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Amur

Kotiseudullani kasvaa metsää, myös kuusia. Minulle tutuin metsä on sellainen kuiva mäntykangas, jossa ei ole aluskasvillisuutena muuta kuin jäkäliä ja kanervia. Sellainen metsä muuttuu auringonpaisteessa harvaksi pylväiköksi.

Tunturiin noustessa puut vähitellen muuttuvat, sillä ne ovat joutuneet kamppailemaan tuulessa ja tuiskussa, kantamaan valtavia jää- ja lumikuormia. Lakialueilla ei puita enää kasva. Lempitunturini on aika pieni ja sen laellakin kasvaa känkkäräisiä monisatavuotisia, talven painamia vanhuksia, joiden latvat ovat usein katkenneet ja niiden oksat ovat kuin valtavat käsivarret. Talvella puuvanhuksista tulee lumiolentoja, jääjättiläisiä tai -kääpiöitä.

Merenrantojen männyt näyttäisivät olevan sukulaisia näille tunturimännyille. Niiden olemus on samanlainen ja usein niidenkin kasvualusta on kuivaa kanervamaata.

blueQ

Muutamia vuosia sitten kävin Naantalin Kultarannassa.
Siellähän on mahtava puutarha, jossa kaikki on virtaviivaista ja eri puutarhalohkot aina saman sävyisiä.
En pitänyt sellaisesta puutarhasta yhtään.
Ainoa mihin ihastuin olivat merenrannan männyt!
Kallioisilla, kivisillä rannoilla mäntyjen oksat olivat kauniin kiemuraisa ja rungot vahvoja.
Se, mitä luonto oli muovannut oli kaikista kauneinta.

Usein ihailen männyissä noita eri värisävyjä, mitä valo saa niissä aikaan.

kamomilla

Tuosta mitä Yoda kirjoitti, niin oma silmäni lepää myös ihmisen rakentamissa puutarhoissa. Muutama vuosi sitten kävin Versaillesin puutarhassa, joka kyllä sävähdytti kukkaloistollaan, suihkulähteillään ja mahtavuudellaan sekä Pariisin upeat puistot, joissa ihmiset kerääntyivät viettämään perheineen aikaa syöden eväitä ja nauttien yhteisistä hetkistä. Kultarannassa en ole tosin käynyt.

Taas pienimuotoisesti, kun laittaa omaa pihaa, niin kyllä siinä jokaiselle istutetulle kasville antaa rakkautensa ja ne tuottavat iloa. Puutarha on kuin oma ylistyslaulu maalle ja turvaisa ja rauhoittava kotimiljöö. Pitihän se pieni kasvimaakin laittaa, että sitä satoa tulisi. Puutarhat ovat sellaista hallittua kaunista maisemaa, mutta luonnon muovaamat maisemat ovat jylhiä ja voimauttavia paikkoja, missä ihminen pääsee lähemmäs myös omaa vapauttaan ja rohkeuttaan. Kulkemaan omia seikkailuja kohti ymmärtääkseen taas paremmin itseään osana luomakuntaa.

Minulle luonto on elämänvoima, josta saan rauhaa ja voimaa ja myös elämisen ehto täällä maapallolla, korostamatta vielä sen huikeaa kaunetta. Ilman luontoa ja kasveja ei myöskään ihminen täällä elä.

Amur

Mieki tykkään kyllä puutarhoista. Vaikka mulla ittellä ei taho onnistua oikein mikään hallittu kukkapenkki, laajemista kokonaisuuksista puhumattakaan. Kotini ympäristöön yritän luoda vähitellen sellaista mahdollisimman luonnonmukaista puutarhaa.

Keväisin aina perkaan ja perustan, istutan ja kitken päiväkausia. Kompostin käynnistyminen on melkein kuohuviinimaljan arvoinen juhla.

Mutta kuitenkin kesän mittaan kaikki tahtoo villiintyä ja luontoäiti ottaa vallan minun hallitsemispyrkimyksissäni. Pihatähtimöä, siankärsämöä, voikukkia ja nokkosta voi kuitenkin syödä pitkin kesää. Niittyleinikki on runsaslukuisena kukkiessaan kaunis, niin kuin horsmakin.

Teinityttönä kävin kerran perheen kanssa Hampurissa ja illan hämärtyessä kun istuimme Planten und Blumen -nimisessä (?) puistossa, lammen rannalla, levisi ympäristöön musiikki... jokin sinfonia... ja lammen suihkulähteillä ja värikkäillä valoilla luotiin siihen hämärtyvään puistoon kukkaistutusten keskelle vaikuttava musiikillinen valoesitys. Istuin siinä lammen rannalla enkä voinut muuta kuin itkeä, sillä en ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista.

Sitä kokemusta ei voi enää koskaan uusia, sillä koskaan enää en yhtä lapsekkain ja ihmettelevin silmin katsele maailmaa. Nykyisin sellainen tuskin ketään enää hätkäyttäisi. Mutta minulle se jäi mieleen kuin ihmeellinen uni sadusta.