vaihtonikki

Näinä aikoina kun maailmalopputeorioita pursuaa joka tuutista ja kanavointeja suolletaan kiihtyvässä määrin ihmisten pelastuskorsina ja monenlaista ongenonkijaa yrittää hyötyä inhimillisestä hyväuskoisuudesta ja egon sivelyistä, niin minusta olisi hyvä virittää keskustelua henkisen polun vaaroista.

Monet auttajaksi tituleeraavat kuitenkin pohjimmiltaan haluavat jotain hyötyä - rahallista, oman nimen esilletuontia, kirjamyyntejä, kurssien järjestämistä jne. Oma itse on se nostatin, millä jaksaa tehdä tätä "kutsumustyötä". Harvat tekevät pyyteetöntä, nimetöntä ja hyötyvapaata auttamistyötä vaan usein on oma lehmä ojassa.

Ihmiset myös tarrautuvat kuin viimeisenä päivänä kaikenlaisiin oppimuotoisin egonkaristuskampanjoissa, eivätkä usein huomaa kuinka itsekästä kaikenlainen henkinen pyrkiminen on. Ihminen henkistyy itseään varten ensi sijassa ja omat tarpeet ohittavat muiden ihmisten kuuntelemisen ja ymmärtämisen.

Jokaisen henkisen pitää kirjoittaa kirja, kanavoida, kulkea kursseilla ja verkostoitua ollakseen jotain ja vaikka ei kunnon kykyjä olisikaan niin pitää ainakin perustaa omat netti- ja blogisivut täynnä krääsää ja diipadaapaa. Ollaan niin rakastavia ja valoa täynnä ja silti kaikki näyttää olevan enemmän tai vähemmän jalat ilmassa liihottelua vailla todellisen elämän tekoja ja arkeen kytkettyä käytännön henkisyyttä?

Mitä vaaroja te olette henkisyydessä huomanneet?

Kissantassu*

Eiköhän näissä kolmessa hienossa kirjoituksessa jo ollut kaikki vaarat ?
Kirjoitat niin hyvää tekstiä ettei näihin ole mitään lisättävää. Näyt kirjoittavan vieläpä ilman katkeruutta mikä tekee helpoksi ja ilahduttavaksi lukea näitä analyyseja :)

Talletan nämä ja jään odottamaan että joku (sinä tai Yoda tai joku muu?) kokoaisi yhtä hienot ketjut siitä mitä on terve henkisyys ja millä kaikilla tavoin ja missä sitä ilmenee :)
Voisin iysekin mutta en osaisi näin hyviä..

Nellinoora

Ehkäpä aidoimmillaan henkisyys on silloin, kun olet "itseoppinut", etkä tarvitse kursseja tms. Olen aina vierastanut mm. seurakuntia ja muita paikkoja, joissa usko muuntuu ikäänkuin väkinäiseksi. Liika verkostoituminen ym. voi koitua juuri kuvaamaksesi teennäisyydeksi, jossa yksilön aitous on kadonnut.

Nellinoora

Jos ajattelee välittävänsä valoa ja rakkautta, ympäristöksi riittää oma perhe, työpaikka ym. Se on käytännön kenttätyötä parhaimmillaan. Ajatuksena on aina hyvyyden välittäminen. (Joskus ehkä rajuinkin konstein). Välillä on taukoa, jolloin tuntuu, ettei ole mitään tehtävää. Kunnes taas taivas saattaa revetä, ja saa pahan tehtävän hoitaakseen. Näin ajattelen henkistä polkua omalta kohdaltani.

Itse näen vaarana oman rakkaudennälkäni. Kun olen aina antanut itsestäni kaiken muille viimeistä pisaraa myöten, olen alkanut janota rakkautta.

Niinpä näen, että elämäntehtäväni on myös sietää sitä rakkaudenjanoa, joka itsessäni on. Ja elää epäitsekkäästi vastedeskin.

Jos päästäisin itseni kurssista, olisin lopulta kuitenkin onneton.

vaihtonikki

Varmaan niitä vaaroja vielä ilmenee muitakin, mutta näihin asioihin olen kiinnittänyt huomiota ja ne mielestäni kaikkein rajuimmin nousevat tässä ajassa ilmi.

vaihtonikki

Olen samaa mieltä. Itseoppinut oppii elämänoppien kautta ja siksi hän on todella oppinut ja sisäistänyt asiat nöyrtymällä ja tutkimalla elämän lainalaisuuksia ja omaa osuuttaan asioiden kulkuun kovan itsetutkiskelun kautta. Silloin ihmisellä ei ole samanlaista tarvetta nostaa itseään toisia ylemmäksi, koska ymmärtää, että hän oppii juuri toisten avulla ja heittäytymällä elämän muuttuviin tilanteisiin ja erilaisten ihmisten pariin ja tutkimalla käsityksiä itsestään peilaamalla omaa toimintaa muiden tunteisiin, hyvinvointiin ja olotilaan.

Mikä minä olen, mitä tuon ympärilleni ja mitkä ovat haavojani/pimeitä puoliani?

Moni itseään kovinkin henkisenä ja korkealle kehittyneenä pitävät eivät todella huomaa omaa käytöstään tai sen vaikutusta muihin tai omaa ailahtelevaisuuttaan sekä ristiriitaisuuttaan. Saatetaan alkaa erakoitumaan tai sitten hakeutumaan vain samanmielisten nyökyttelijöiden kerhoon, jossa elämänopit jäävät toteutumatta ja ihminen kuvittelee olevansa puhdasta rakkautta ja valoa. Hän vain ei ehkä enää osaa elää täysillä muiden ihmisten parissa tai pysty siihen, koska kuvitelmat itsestä henkisenä täydellisyytenä romahtaisivat.

vaihtonikki

Yksi vaaroista on myös alkaa elää haavemaailmassa tai sitten kun- maailmassa, mitä nämä maailmanlopputeoriatkin nyt suoltavat. Jotkut paperi-henkiset kuvittelevat, että vika on aina kaikissa muissa eivätkä toiset ymmärrä heidän henkisyyttään tai erinomaisuuttaan, alkuperäänsä tai erityistehtäväänsä. Heillä on aika utopistiset toiveet ja melkein vaatimukset, että kun tarpeeksi suuri osa ihmisiä on läheskään yhtä pitkälle henkistyneitä kuin joku yltiöinnokas ryhmittymä kuvittelee olevansa, niin henkisillä erikoisuuksilla olisi yhtäkkiä helppoa elää ja ilmentää itseään.

Nyt katseet, rukoukset ja toiveet ovat kohdistuneet vuoteen 2012 ja sitten kun-harhat erottavat todellisuuden kohtaamiselta. Ihminen ei silloin huomaa omaa osaansa elämässä, läsnäole hetkessä vaan koko ajan pohtii mikä hänen rooli on ja kohtalo, kun suuri ylösnousemus tapahtuu kvanttihyppäyksen muodossa. Tuleeko kaikesta helppoa ja rakkaus ja valo kukoistaa kuin taikaiskusta ihmisten sydämessä, maailmanrauha napsahtaa ja eläminen helpottuu, ehkä markkinatalouskin poistuu :) Mutta kukahan tekee ne inhottavimmat hommat tulevaisuudessa? Tietoisuusmuutos helpottaa heidän mielestään elämää, mutta mikähän konkreettisesti muuttuu? Ja miksi yritetään pakolla muuttaa kaikki ihmiset ja pelotellaan vielä Valittu-ryhmittymällä tai kadotuksella. Sitäköhän se Rakastava Luoja haluaa maapallon kohtalolta?

vaihtonikki

Tässä Nellinooran tekstissä oli hyvin sanottu tuo hyvyyden välittäminen ja joskus rajut konstit. Hyvyys ei ole aina pään silittämistä, kuten ei elämässäkään. Joskus suurempi ymmärrys ja rakkaus toimii opettamalla asioita kärsimyksen ja kritiikin kautta, sillä se avaa ihmisen todella avaamaan sisimpänsä ja tunteensa. Kun sisin itkee, sen kyyneleistä muodostuu kultainen puhdistava virta, joka huuhtoo pois itsekkyyttä, egoismia, riippumattomuutta tai kuvitelmia itsestään muiden yläpuolella tai kaikkivoipaisena.

Joskus on rakastavampaa pistää ihminen todella miettimään omaa käytöstään ja antaa tulla julki niitäkin asioita, joita toinen ei halua kuulla, kuin mairitella toista epätotuuksilla ja imarteiluilla, joissa ei puhu totuus. Rakastaminen ei ole vain valoa ja rakkautta - toisteluita eikä elämä musta-valkoista pahuus-hyvyys kenttää.

Olen miettinyt myös monilla henkisillä hurahtaneilla olevaa kritiikittömyyttä, jota esiintyy melko paljon. Kanavoinnit niellään sen kumemmin pureksimatta ja näyttäisi, että paikka paikoin alkaa esiintymään jo aivopesun kaltaista joukkosuggestiota. Missä on nykyään henkisten ihmisten arvostelukyky?

vaihtonikki

Niin tuosta rakkaudenjanosta vielä, niin eiköhän se ole perin inhimillistä, että ihminen hakee hyväksyntää ja rakkautta ympäriltään :) Hän haluaa olla teoillaan tärkeä ja merkityksellinen. Monenlaisia vaiheita käydään läpi polulla. Sitten kun hyväksyy ja ymmärtää ihmisiä vaikka he olisivat suorastaan kiusankappaleita ja ongelmien aiheuttajia sekä antaa anteeksi itselleen ja toisille, voisi olla ehkä pitkällä... mutta kaukaiselta tuntuu, kun kaikkien kanssa ei vaan ajatukset ja kemiat kohtaa ja silloin on syytä vaihtaa maisemaa tai olla huomioimatta sen kummemmin.

Nellinoora

Paradoksaalista on myös se, että tavallaan pitäisi myöntää olevansa valoa ilmentävä, hyvään uskova ihminen, ja samalla olla nöyrä. Tavallaan on vaikeaa samalla tuntea hieman erottuvansa muista olematta silti muiden yläpuolella.

Samoin kaikkeen kanavointiin liittyen, paradoksaalista on se, että kaikki tulee kyseenalaistaa, ja silti joku kanavointi voi viedä sinua omalla matkallasi eteenpäin (vaikka olisi huuhaatakin)...

Toisin sanoen kaikki on huuhaata ja mikään ei ole.

Ehkä tärkeintä on oma kehitys, tuli sen avut mistä tahansa.

Ja niinkuin sanoit, kun "vihamiehetkin" alkavat tuntua ystäviltä, ollaan pitkällä.

Armo on kait avainsana kaikkeen olemiseen. Mutta tässäkin on siis paradoksi; ei tule olla liian armollinen. Lujaa rakkauttakin tarvitaan. :)

vaihtonikki

Hyviä pohdintoja!

Mietinpä sitä, että miksi pitäisi korostaa olevansa valoa ilmentävä kun kaikilla on kuitenkin sama alkuperä? Miksi joku olisi erityisesti valoa ilmentävä, kun kaikki pikku tuikut ilmentävät valoa ja jokaisen valo on sisäänrakennettu. Kuin puu kehuisi siemenelle, että katso miten loistava ja hieno olen, vaikka siemenessäkin on sama tieto ja mahdollisuudet. Puu on vain ollut hyvässä maassa ja siemen ei ole alkanut vielä itämään. Silti pohjimmiltaan molemmissa on sama alku - ja alkuperä. Kasvu ja itäminen on vain tapahtunut eri aikaan.

Hyvä oli tuo kyseenalaistaminen, että voiko hyviä tekoja tehdä, tekemättä itsestään suurta numeroa. Kieltämättä se on paradoksaalista. Omasta mielestäni kyse on lähinnä sisäisistä motiiveista ja syistä, miksi joku tekee hyviä tekoja. Onko todella mielessä lähimmäisen hyvä vai tekeekö ihminen hyviä tekoja koska niin kuuluu henkisen tehdä tai että silloin on erityisen valaistunut tai korkealla kehityksessä vai tekeekö hyviä tekoja ilman, että nimesi mainitaan tai saat suitsutusta - ehkä jopa vuoden nöyrän ja autteliaan ihmisen tittelin :D Vai tekeekö hyväntekeväisyyttä ja hyviä tekoja ehkä sovitellaakseen "syntejään" tai kääntääkseen pään omista ongelmista. Ego voi naamioitua niin monin tavoin henkisyyteen. Auttajina ehkä asetamme itsemme korvaamattomaan asemaan, jota ilman toiset eivät pärjäisi tai pärjäisivät huonommin. Sekään ei kovin hyvä asetelma tasavertaisuutta ajatellen, vaan ihminen nostaa siinä itsensä johonkin erityisasemaan.

Kyllä, mielestäni kaikki tulee kyseenalaistaa ja viedä se läpi oman suodattimensa ja elämien kokemuksiensa. Joskus joku kanavointi voi auttaa ymmärtämään asioita, mutta suurempi osa voi aiheuttaa vieläkin enemmän monimutkaisuutta ja irrallisuutta elämään.

Armollisuus ja luja rakkaus, hyvin sanottu.

Vesimies -70

Niin tän sanoin toisaalla sillä lailla jotta ihminen jonka mopo usein karkailee niin tarvii just niitä todellisia ystäviä jotka sen sanoo hänelle, ei niitä jees jees -miehiä jotka tukee toisen mopon karkailua ja suuttuu niille jotka huomauttaa mopon karkailusta.

Ja joku kyseli terveen henkisyyden perään. No se on sitä mitä muuallakin sanoin jotta kestää kritiikin myös tavikselta kohdistuu se sitten itseensä tai johonkin ystäväänsä. Ei kehu vain niiden mielipiteitä jotka katsoo olevan henkisempiä kun itse. Ja sitten sanoo vaikka tavisten mielipiteitä, mikä nyt ois sopiva adjektiivi...hmm..no vaikka kateellisiksii.

Henkisellä on myös pitkä pinna ja suhtautuu ymmärtävästi ja asiallisesti muihin. Mitään piilovittuilua tai "pumpuliin kätkettyä ilkeilyä" ei esiinny. Asioista puhutaan asiallisessa mielessä.

Ja se henkisyys limittyy arkielämässä eikä kursseja sun muita pidetä itsetarkoituksena ja elämän tärkeimpänä asiana. "mul on nyt nää ja nää kurssit käytynä, hitsi mä oon henknen". Ei se henkisyys millään kursseilla välttämättä tule jos mieli on egoistinen. Se voi olla vaikkei sitä itse näe. Monesti se oma mielikuva itsestä ja ympäristön saattaa erota huomattavasti.

Juu, MINÄHÄN nyt sitten olen vain tavis joka ei varmaankaan tiedä hölkäsen pöläystä mistään mutta te henkiset immeiset varmaa fiksuina henkisinä hyväksytte maalliset mielipiteeni... ;D ;D....Hyväksytte tavisraukan näkemyksen....Sitähän henkisyys nimenomaan on, toisen ymmärtämistä ja hyväksymistä myös.

Täähän on hyvä henkinen mitta miten käämit kestää mun ehkä hieman suoratkn sanomiset... Sitä henkisempi mitä paremmin kestää... :D :D..

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Nellinoora

Sellaisia vielä mietin, että mielestäni ei ole pahasta pitää itseään hyvänä ja valoisena ihmisenä, jos se itselle on totuus. Mitä sitä valehtelemaan ja vähättelemäänkään. Lapsikin haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään, miksei sitten aikuinenkin. Eihän kukaan jaksa työtä, josta ei koskaan saa kiitosta ja hyväksyntää. Kyllä kiitos ja arvostus on aikuisellekin tärkeää.

Tässä kaikessa vaan täytyy muistaa arvostus kanssamatkustajia kohtaan. Emme loppujen lopuksi voi tietää toisen ajatusmaailmaa ja sisäisiä arvoja, koska niistä ei esim. työpaikoilla avoimesti puhuta. Mistä me tiedämme, millaisia henkisiä kokemuksia muilla ihmisillä on. Eivät he välttämättä kerro. Kertominenkin kun vaatii rohkeutta.

Olen myös havainnut aitoa hyvyyttä ja lähimmäisen rakkautta työtoverieni toimissa, vaikkeivat he tietäisi valotyöntekijöistä, kanavoinneista tai chacroista yhtään mitään. Kyllä minä heitä aidosti arvostan.

Kysymys on maailmankatsomuksesta, ja siinä on erilaisia näkemyksiä. Ei minunkaan mieheni niele re-inkarnaatiota, johon itse uskon. Arvostan silti hänen näkemyksiään, ja olen oppinut häneltä monta asiaa.

Tärkeintä on kuitenkin rakkaus, ei henkisyys.

Vesimies -70

Tää on totta. En meinannutkaan jotta itseä pitäisi vähätellä... Vähättelyn mestareitakin on.. Se on se kultainen keskitie tässäkin taas. Ja joo, mun puolesta saa ihmisellä (miehellä, veljellä, isällä, systerillä, kaverilla...you name it..) mielipide henkisistä asioista olla mikä vaan tai uskonto mikä vaan kunhan ei aliarvioi toista tai pilkkaa. Tai pidä omaa näkemystä ainoona oikeena.

Joskus oon ihmetelly täällä siis yliluonnollisissa ja täällä kun se eri mieltä oleminen otetaan niin negatiivisena jotkut. Mä olen tottunu väittelemään positiivisessa mielessä asiasta kuin asiasta mun lähipiirin kanssa. Kavereiden kanssa mulla on täysin (tai ainakin melkein täysin) eri musamaku...Ei ne ymmärrä mun musamakua mutta ne hyväksyy sen jotta olen "erilainen nuori..." ;D (tosi nuori... :D)

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

vaihtonikki

Eipä se tosiaan ole pahasta pitää itseään hyvänä ja valoisana ihmisenä, mutta on hyvä nähdä myös omat keskeneräisyytensä. Henkinen ihminen tekee virheitä siinä missä muutkin ihmiset eikä ole ainoastaan pelkkää rakkautta ja valoa. NÄin ollen hän ei voi olla tuomarin asemassa muille tai tietää heti toistenkin ihmisten parhaan tai niin henkinen ihminen, joka on niin suuresti ja ymmärtäväisemmin valon palveluksessa, että puhuu aina vain absoluuttisen hyvän toteutumisen puolesta vailla minkäänlaista itsekkyyttä. Jos suuruudenhulluihin kuvitelmiin menee itsestään voi huomata jossain vaiheessa menneensä jopa sille toiselle puolelle, kun omissa kuvitelmissaan on valotyöntekijä ykkösjoukoissa ja teot tunteettoman vallankäyttäjän tekoja.

Arkipäivän valinnoissa ja ihmissuhteissa meidän inhimillinen puolemme kuitenkin nousee esiin ja näin tuleekin olla. Ihmisyyttä emme pääse pakoon, mutta voimme pyrkiä hyvyyteen ja ymmärrykseen ja juuri siinä tarvitsemme toisiamme.

vaihtonikki

Nellinoora puhui hyvin toisten ihmisten arvostuksesta, vaikka he eivät puhuisi mistään chakroista jne. ja omaisivat erilaisen maailmankäsityksen. Ihmisenä heidän toimiaan, tekojaan ja asenteitaan voi silti arvostaa, koska rakkaudellisuus näkyy niissä. Eikä sitä tarvitse uskoa menneisiin elämiin kaikkien, voihan silti olla toiselta paljon opittavaa. Ehkä ne teot kuitenkin puhuvat eniten arvoista ja sisäisestä maailmastamme ja vahvuuksistamme sekä heikkouksistamme. Onko sisäistä sydäntä ja selkärankaa :)

Eikä ihmisen tietystikään tarvitse alkaa valehtelemaan omista kokemuksistaan tai kyvyistään, mutta se sävy millä sen teemme, ainakin itselle merkitsee. Jos elämä pyörii omahyväisyyden ja erinomaisuuden käsitteiden palossa ja omakehu haisee matkojen päähän, niin silloinkin voi miettiä, onko asia tarkoituksenmukaista. Asettaako ihminen silloin itsensä toisia ylemmäksi ja paremmaksi? Joillakuilla henkisillä on raju tapa liiskata toisinajattelijat ja hyvin raadollisesti kylpeä negatiivisen voittokulun ja ihmisten liiskausten jalanjäljillä. Tuollaiset egoistiset henkiset vain pistävät niin rajusti silmään. Jossakin oli käytetty käsitettä henkinen narsismi ja sitähän se joillakin äärihenkisillä on valitettavasti.

Normaalisti ylpeä ja iloinen voi tietysti olla kokemistaan ja saavutuksistaan, mutta silti arvostaa muidenkin ihmisten etenemistä ja saavutuksia.

vaihtonikki

Yksi asia mitä myös mietin, on maapallon ihmisten erilaiset elinolosuhteet. Meillä länsimaissa voisi puhua yleisesti yltäkylläisyydessä elämisestä, jossa melkein kaikilla on turvattu asema jonkinlaisen sosiaaliturvan vuoksi. Kaikille turvataan tiedonsaanti ainakin kirjaston välityksellä ja siellä netin käyttö, jos ei itsellä ole varaa koneisiin.

Länsimaisessa elitismissä on myös roppakaupalla aikaa, kursseja ja mahdollisuuksia hakea henkisyydessä lisää tietoa ja kouluttaa itseään. On aikaa meditoida, kun ei kaikki aika mene hengissäselviytymiseen, kuten jossakin köyhissä kehitysmaissa taas elämä on perustarpeiden ja hengissäselviytymisen uuvuttavaa taistelua päivästä toiseen. Eipä siinä varmaan mietitä, menisikö jollekin kurssille itseään varten kuuntelemaan energioista vai kävisikö ennustajalla. Tätä yltäkylläisyyttä emme vaan valitettavasti usein huomaa ja sitten vielä kuvittelemme olevamme jotenkin valitumpia tai henkisempiä. Totuushan on, että nämä olosuhteet on meille tehty varsin helpoiksi. Aikaa jää haihatella kaikennäköistä, mutta opimmeko todella siltikään enempää?

Sem

Aikaa jää myös siihen että se mitä itse on saanut etuoikeutettuna voi jakaa niin lähiympäristöön kuin kauemmaksikin niin osaamisella, välittämisellä kuin myös tämän maailman toimivalla välineellä rahalla, siitä omasta ei niin suuresta määrästä.

Voima kanssamme.

Vesimies -70

Vaihtonikillä taas tosi fiksuja puheenvuoroja. Tuota mä kerran otin puheeksi mitä tuossa lainasin yliluonnollisten puolella muttei ne mulle vastanneet oikein tajunneet...Näkyi jotta niillä oli tää tavallinen ruohonjuurielämä vähä niinku kadonnu...Elettiin sielä sfääreissä.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

blueQ

Voi kuinka hienoja aloituksia Vaihtonikki on tehnyt ja kuinka hienoja pohdintoja on kaikilta kirjoittajilta!
Nämä aloitukset ovat kuin ympyrä, joka sitoo kaiken olennaisen sisäänsä.

Itse koen, että olen hirveän huono ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla. Ajatuksia ja pohdintoja vilisee pääsääni, mutta niiden ylös kirjaaminen onkin sitten eri asia.

Nyt olen pohtinut henkistä itsekyyttä.
Olen törmännyt sellaiseen, jossa lähimmäisen hätääkin käytetään omaa etua palvelemaan. Keinot ja painostukset siihen oman edun tavoittelemiseen eivät todellakaan ole valosta.
Miten sitten erottaa tälläiset "henkiset" muiden henkisten tien kulkijoista, sillä he ovat hyviä eksyttämään?
Jeesus sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan....
Mutta jos ne hedelmät ovat makeita ja kauniita, niin moni eksyy niitä maistellessaan.

Henkisen tien kulkeminen itsekkäästi omia etuja tavoitellen on todellakin harhaan johtava.
Paljon on sudenkuoppia näillä henkisillä teillä.
Parasta pitää jalat lujasti maan kamaralla, ettei ala leijumaan harhoissa.

-

vaihtonikki

Niin, samaa olen itsekin pohtinut viime aikoina paljon.

Ihminen, joka on henkisellä polulla ja pyrkii rakkauteen ja viisauteen eli korkeampaan hyvään, ei halua tehdä ihmisiä riippuvaiseksi itsestään vaan pyrkii auttamaan heitä löytämään vastauksia itsestään ja vahvistamaan heidän omaa sisäistä valoaan. Kannattaa pitää silmällä motiiveja, joita on taustalla, miksi joku tekee vaikka hyviä tekoja - onko tarkoitus nostaa itsensä toisia ylemmäksi eli korottaa egoaan, hyötyä rahallisesti, maineen muodossa tai valjastaa ihmisten palveluksia ja tekoja omaksi hyödyksi esim. hierarkkinen lahkomainen järjestelmä vai onko todella puhdas halu auttaa ja henkilö itsekin pyrkii tekemään kaiken parhaansa eikä vain valjasta toisia tekemään raskaat ja likaiset työt.

Paljon myös voidaan konemaisesti puhua rakkaudesta ja valosta, mutta ihmisen luonne ja teot arjessa puhuvatkin toista ja hänen käytöksessään ilmenee jatkuvasti selittämättömiä ristiriitoja. Myös itsekkyys ja ego sekä omahyväisyys voivat häiritsevästi helmeillä taustalla.

Lisäksi mielestäni ihmisen tulee olla itsensä kanssa tasapainossa. Joku voi käyttää hyviä tekoja paetakseen todellista itseään ja vain yrittää piiloutua kaavamaisten oppien taakse, koska todellisuus on liian räikeää kohdata. Ihminen on kuin kuori tai toistoja suoltava papukaija, mutta ei pysty koskaan arvioimaan itseään kriittisesti, muuta kuin ehkä liittämään otteita jostain kirjoista, kanavoinneista ja opituista henkisistä lauseista.

Sydämellään näkee kyllä hyvin ja varsinkin tavikset näkevät, siis me tavalliset elämän kokijat :)

blueQ

Kiitos, sanoit tuo kaiken todella hyvin!

Vesimies -70

Amen to that. Tälläiseen olen täällä pallonkin palstoilla törmänny.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

KARS JEDIMESTARI

NO SAmaa mieltä ei kurssit henkista tasoa yksinään nosta siihen tarvitaan pitkiä meditaatio jaksoja kova kurinalainen koulutus hengenviittoja valonkansoilta. sitten vasta tajuaa kosmosta kun on saanut kultaisenhengenviitan kasteen sem tiétää mitä tarkoitan. Tosin se on vielä alkua kun,saa purppuran hengenviitan ja suur mestarina lama kasteen eli oranssin hengenviitan sillioin vasta täysin käsittää mitä on voimanmahti. JA silloin tajuuaa kosmosta täydellisesti ja tiedostaa kaiken olennaisen kosdmoksesta.

t . KARS SKYWALKER JEDIMESTRI

VOIMA OLKOON KANSSANNE

love_fortune

Sen ettei normaalista ihmiselämästä meinaa tulla mitään. Siitä perusjujusta mitä täällä Telluksella opetellaan... sitä ei saisi unohtaa.

Hyvää Joulua ja oikein ihanaista Uutta Vuotta 2012 kaikille! <3

Terv. erittäin vanha vakkari ... joka poistuu ja palaa, muttei unohda :)