vaihtonikki

Löysin nämä sivut erään ystäväni googlettamisen tuloksena. Mitä se henkinen kasvu todella on?

Höttöhenkisyyden ja ylitsepursuavien korulauseiden ja lupausten jälkeen, mitä markkinat meille pääosin suoltavat, ihan hyvää pohdittavaa M.Siivolalta. Paljolti samoilla linjoilla itse myös.

Henkinen kasvu - voiko sit syd

Siinä laitetaan egon pyrkimykset henkiseen kasvuun tutkailuun.

blueQ

Kiitos minunkin puolestani vaihtonikki.
Voi, että nauroin tuolle Pyhyys taudille!

Pitää oikein miettiä noita omia sudenkuppia.
Toisissa ne huomaa niin helkkarin hyvin!

Amur

Luin tuon linkin tekstin, mutta en oikein sisäistänyt sitäkään. Minulle se henkinen kasvu tarkoittaa esimerkiksi omien pelkojen, luonteen heikkouksien ja vihan työstämistä. Opettelua näkemään selkeästi ja puhtaasti niin että voisi elää mahdollisimman totuudellisesti. Rehellisenä, ainakin itselleni.

Minulle "henkinen kasvuni" on ollu koko ajan matka itseäni ja sisintäni kohti enkä millään pysty samaistumaan ajatukseen että en kulkisi kohti todellista itseni kohtaamista. (Ja jos jumala on ihmisessä niin silloinhan voi ajatella kulkevansa myös kohti jumalaa)

Minulle on tärkeää myös se että yritän olla kavahtamatta kun näen omia heikkouksiani ja keskeneräisyyttäni. Olen ollut havaitsevinani että minun on helpompaa hyväksyä muitakin ihmisiä kun opettelen hyväksymään itseni - karvoineen päivineen. Sitä voi tietenkin olla kutsumatta henkiseksi kasvuksi mutta mitä se kenellekään kuuluu miksi omaa kehitystäni kutsun:)

vaihtonikki

Pyhyystauti oli tuttua kauraa. Monesti nähty henkisissä piireissä :D

Pyhyystauti


Henkisen kasvun mittariksi valitaan usein pyhyys. Kun ihminen on pyhä, hän vaikuttaa olevan korkealla henkisellä tasolla. Pyhyys on kuitenkin tarkkailijan oman jakautuneisuuden synnyttämä tunnehorkkatila, esteettinen väristys, lupaus oman ristiriitaisuuden loppumisesta, ja päätymisestä harmonisuuden tilaan. Sotiakin väitetään pyhiksi.

Jos gurunne käyttää "pyhä"-sanaa, kehottaisin juoksemaan karkuun. Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti, usein itämaisvivahteisesti, hänen luullaan olevan henkinen - vaikka kyse voi olla peräti saatanallisuudesta eli ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuudesta. Näitä 'pyhyysominaisuuksia' eli kapeutuneen käyttäytymisen piirteitä voidaan kutsua vaikkapa 'leijuntapiirteiksi', koska ko henkilö vaikuttaa niin pyhältä kuin hän leijuisi vähintään puoli metriä irti maasta.

Pyhyystautioireisiin kuuluu puhuminen pyhyydestä, rakkaudesta ja värähtelyistä kuin leivästä. Luennoitsija hehkuttaa samaa kristus- tai buddhavärjättyä 'rakasta ja ole jalo'-teemaa kuin muutkin, ja kertoo sadannen kerran samat värähtelytasojutut ja 'Olen vain välittäjä'-tarinat.

Tällainen henkilö on muodostanut itsestään omien ihanteittemme heijastuman. Ihanteemme on syntynyt halusta leikata itsestämme meille itsellemme ja toisille tuskaa aiheuttavat osat irti, ja jättää jäljelle vain hyvät. Tällöin emme tarkastele itseämme sellaisena kuin olemme, ja niin luomme katseemme sellaiseen jonka tulisi olla, eli todellisuutta vastaamattomaan ihanteeseen. Tällainen oman pakenemisemme luomaan kiiltokuvaan gurumme pukeutuvat. He ovat pyhyydessään ihmispuolikkaita; toisen puolen itsestään piiloon laittaneita.

Pyhyystautisen esitelmöijän kipeys ei käy ilmi julkisissa tilanteissa, jotka säätelevät hänen ja hänen kuulijoidensa välistä käyttäytymistä siten, että hän on tilanteen luoman psykologisen valtansa turvassa tarvitsematta pelätä raadollisten puoltensa paljastumista. Naamion putoaminen saattaakin sitten olla tavallista rajumpi, kun pintaa vähän rapsuttaa.

Parina niistä lukemattomista kerroista muistan pöyristyttävänä erään seminaariviikonlopun sekä parin vuoden takaisen 'parasisäpiirin' monituntisen keskustelun kaikista rajatietoon kuuluvista ylevistä asioista ilman että kukaan tuntui tajuavan sitä henkisyysvaltapeliä, jota nuo pyhyystautiset keskenään pelasivat.


Pyhyystautinen

• Muovannut roolinsa kuulijoidensa ihanteiden heijastumaksi
• Liikehtii pehmeän joustavasti
• Pukeutuu moitteettomasti, usein itämaisvivahteisesti
• "Jeesuskiiltokuva"
• Puhuu rauhallisesti, lempeän hyrisevästi
• Puheen sisältö on hyvyystorso; se ei kosketa ihmistä kokonaisuutena, vaan on pakattu täyteen pyörryttävän yleviä ihanteita ja hyväksi tulemisen julistamista

Lähde: Henkinen kasvu - voiko sit syd

vaihtonikki

Niin, hyvää pohdintaa Amurilta. Onhan se varmasti myös pelkojen, vihan ja luonteenheikkouksien työstämistä ja sitä ymmärryksen vahvistumista ja näkemistä totuus sellaisena kuin se on. Jokainen kokee sen kasvun omalla tavallaan ja jotenkin vaiheissa kai se menee. Ilmeisesti täytyy käydä läpi asioita, piirteitä ja ehkä jonkinlaisia "arkkityyppisiäkin " hahmoja,rooleja ja kokemuksia itsessään kasvun tiellä. Tiedon ahmija, pyrkyri, kokelas, valaistunut, sisäisen tietämyksen tulkki, marttyyri, Pyhä valo, Valittu, Tavallinen, tärkeä, mitätön, osaava, tarkoitukseton, onnistuja, epäonnistuja, energioiden tulkki, epäonnistunut elämän ymmärtäjä, voitokas, lannistunut jne. Maallikkokielellä kirjoitettuna...

Kuitenkin tuo, mitä henkilö ei ole itsessään, oli minusta säväyttävä kohta ja itsetutkiskelu, jossa persoonan ja egon pyrkimykset erotetaan todellisesta henkisestä olemuksesta. Kuin riisuttaisiin kerros kerrokselta pois harhat, mitä kuvittelee olevansa ja mitä todella on.

Mielenkiintoinen lähestymistapa vain, samoin kuin sinun.

Tulee mieleen, että elämä on peliä, jossa rooleilla väritämme elämää sellaiseksi kuin sen haluamme kokea tai mitä puolia siitä meidän tarvitsee vielä kokea. Lopuukohan kokemisen tarve joskus? Vai onko kaikki jollain tavalla elämän peliä ja harhaa - myös silloin kun kuvittelemme lähestyvämme viimeisiä ylösnousemusportaita pyhyydessämme ja tietoisuudessamme? Tiedämmekö kuitenkaan paljon ja olemmeko ihmisinä todella ymmärtäneet vai kuvitelleet ymmärtävämme tai olevamme hyviä ihmisiä.

Joskus ihmiset pakoilevat omia heikkouksiaan eivätkä myönnä niitä vaan kiertelevät kuin kissa kuumaa puuroa, koska se polttaa eikä tunnu mukavalta.

vaihtonikki

Olen miettinyt myös pelin luonnetta, miten hiomme toinen toistamme.

Sanotaan vaikka tällainen esimerkki: Ihminen leijailee jalat maan pinnan yläpuolella, hän kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken, lähettelee enkelin kuvia, valoa ja rakkautta joka puolelle, tekee niinkuin henkisen kuuluu (vaikka hampaat irvessä), koska hän on valotyöntekijä ja hänen kuuluu tuoda näitä puolia maapallolle - onhan hän 5 dimensiosta lähtöisin. Valitettavasti hän kuitenkin syyllistyy varsin usein todella ilkeisiin temppuihin, nostaa itsensä korokkeelle, tuomaroi, hallitsee ja halventaa kanssaihmisiään tämän tästä ja pitää itseään rakkaudellisena ja parempana, valaistuneena mestarina ja ylösnousemusportaiden kärkijoukoissa kulkevana.

Miten tuollaiseen voi reagoida - vai pitäisikö ihmisen antaa säilyttää harhansa tai oma totuutensa. Välitänkö hänestä jos en sano mitään tai yritä oikaista harhaa vai välitänkö hänestä enemmän jos tuon esille hänen piirteitään ja ristiriitaisuuksiaan, jotta hän voisi miettiä omaa olemustaan.

Tiettyyn pisteeseen asti voi tuollaista katsoa ilman että se vaivaa, mutta jos tätä ilmiötä alkaa olla enemmälti ja nämä ihmiset ruokkivat toistensa harhaa enemmän, niin tulee aika jolloin haluaa puhkaista kuplan.

Haluaisin itse jotenkin ajatella, että välittämistä on se, jos reagoi ja sanoo, miten itse asian kokee ja kokemuksena molemmat kokijat saavat enemmän tilanteen etenemisestä. Jää valinnan vapaus, miten reagoi ja jatkaa, miten suhtautuu.

Minusta henkisilläkin olisi hyvä olla jonkinlaisia mielipiteitä yleisestä hyvästä ja oikeudenmukaisuudesta ja kasvusta, ihan käytännön toimien tasolla. Eikä aina vaan sulkea asioita opittuihin lurituksiin valosta ja rakkaudesta, jolloin oppiminen ja kokemukset jäävät yhteen aihioon eikä sekään toimi.

blueQ

Voi kuinka hyvää tekstiä sinulta vaihtonikki!
Tälläinen henkinen ihminen mistä tässä ketjussa kerrot, on hyvin läpinäkyvä, monet näkevät tälläisen liirumlaarumin läpi ihan siksi, kun se on niin äitelää.
Tuo kaikki on vain kaunista valhetta vainen...
Kuitenkin on niitä, jotka lankeavat näihin kauniisiin kuviin ja korulauseisiin.
Myötätunto on näiden ihmisten puolella, kaikkihan me kaipaamme hyväksyntää ja rakkautta..., mutta pitäisi eroittaa kaunis valhe totuudesta.

Nämä asiat ja niiden pohtiminen on hyväksi meille kaikille.
Itsekin näitä asioita tukaillessa, olen joutunut tunnustamaan itselleni omat pimeät puoleni.

Kiitos vaihtonikki, mielenkiinnolla odotan sinulta avartavia tekstejä!

Vesimies -70

:D :D Amen to that!!!Näinhän se on!!!

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Vesimies -70

Aivan, tiettyyn pisteseen asti jaksaa mutta jos toinen jatkaa sitä vuosia.. Ja kaikkein vähiten ymmärrän sitä jotta jotkut menee mukaan tuohon harhaan... Oikea ystävä alkais toppuuttelemaan...Eihän tuollaista ihmistä jaksa kukaan...Stten ihminen ihmettelee jotta "miks kaikki lähtee mua karkuun miksei musta tykätä..."

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Sem

Niin toisinaan on kokemusten kautta kasvettava yksin ja toisinaan sitten ryhmässä; kaikki luettelemasi asiat ovat loppujen lopuksi edellytyksenä kasvuun ja sen oman sielun eli timantin hiomista kirkkauteen eli Voiman kirkkauteen, tasapainoiseen vahvuuteen.

Voima kanssamme. :)

Varjotar

Ikään katsottuna, noviisi todellakin. Elämänkokemusta taas ei ikävuosilla aina ole mittaaminen.

Kasvaa voi monella tapaa, toiset ei kehity koskaan, juoksee pakoon vaan.

joanna*

miulle henkinen kasvu on kai sitä, että tottakai lapsen läsnäollessa omat rajutkin fiilikset on hyvästä olla taustalla lapsen edun mukaisesti.

ja.

että oma fysiikka ja mielialan vaihtelut ei horjuta elämän soljuvuutta.

on siinä tekemistä näistä lähtökohdista mitä miulla, mutta hyvä suunta on. vois olettaa että siinä vähän vanhentuu ja kasvaa samalla. ainakaan nuoruusajan vaatteet ei enää mene päälle :D

mutta totta tosiaan, rauhallisesti omien ajatusten ja tunteitten kertominen on plussaa ainakin minulle, jos monelle muullekin tunneherkälle ja omatahtoiselle ihmiselle. ja siltikään asiat ei monesti mene putkeen. semmoista elämä on joskus.

Sem

Lasten kanssa Voiman Tiellä; intuitiolla, rakkaudella ja esimerkein. :)