vaihtonikki

Puhutaan nyt-hetkessä elämisestä, sisäisestä tasapainosta ja omasta keskuksestaan. Mitä se teille merkitsee? Mitä hetkessä elämisen kokemuksia on jäänyt plakkariin, joita haluaisitte jakaa?

Itselläni on ollut vaihtelevia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia. Joskus sitä asettaa itselleen niin suuria odotuksia, että kaikki pitäisi tapahtua ja onnistua saman tien ja esimerkiksi stressaantuneena voi kadottaa harmonian tunteen sisältään ja on kuin tuuliajoilla. Tila ruokkii sitten kärjistymisiä monella saralla, eikä saa rauhaa. Ehkä vaan lisää myrskyaaltojen määrää ympärillään. Opettelussa siis vielä tuo nyt-hetkessä eläminen.

Toisaalta taas on myös kokemuksia, kun huomaa kiitollisuuden leviävän hetkissä ja ymmärtää oman vajavuutensa ja rajallisuutensa, että silti on hyvä juuri sellaisena kuin on ja mitkä voimavarat on kääntää kurssi kohti tyynempiä vesiä, tyynnyttäen aallokkoja omassa sisäisyydessään eikä kompassi näytä enää viisari heiluen, mitä tahansa suuntia.

Meditaatio on rauhoittanut ja toisinaan paikallaan ovat muiden ihmisten tuki ja vaikka energiahoidot, jolloin huomaa yhteisöllisyyden ja kuinka paljon toiset ihmiset merkitsevät ja heidän välittäminen. Sitten on taas itsekin enemmän omassa keskuksessaan.

Olisi hienoa kuulla ajatuksia tästä.

Amur

Minulle tässä hetkessä eläminen on lisääntynyt iän myötä. Oikeastaan se on tapahtunut ilman varsinaista pyrkimystä.
Nuorempana pelkäsin ja jännitin niin monenlaisia asioita, että minun oli suorastaan mahdotonta elää missään hetkessä. Usein ajattelin että kun vaan selviäisi tästä päivästä, edes jotenkin... Kun sitten pelot alkoivat yksi toisensa jälkeen hälvetä, olin niin onnellinen elämääni vapautuneesta tilasta että usein tosiaan nautin vaan siitä että minä olen ja maailma on ja taivas on yläpuolella ja maan kamara alapuolella. Luulen että silloin olin aika tavalla hetkessä, koska siinä hetkessä oli niin mukavaa ja rauhallista.

Vähitellen olen oppinut hyväksymään oman pienuuteni eikä minun tarvitse pohtia menneisyyden virheitä tai omaa riittämättömyyttäni. Lisääntyvän itseni hyväksymisen myötä, minun on helpompi olla tässä ja nyt.

MUTTA tästä hetkestä minua vie pois yleensä se kaikki mitä pitäisi ja mitä kaikkea olisi ehdittävä. Niin kuin vaikka nyt joulun alla, kun siivotakin pitäisi ja valmistella, valmistautua, saada valmiiksi yhtä ja toista ja etenkin itsensä luotsata joulutunnelmaan...UHHH.

Jotenkin tuntuu että hyvin helposti on suurin huoli ehtimisestä ja siitä että aika lentää kuin siivillä. On olevinaan niin kiire, että kun jotakin tekee, ajatukset ovat jo seuraavassa asiassa. Sen huomaa siitäkin, että moni asia meillä on tehty MELKEIN valmiiksi...

Sem

Joulun touhu ja tekeminen kuten kerroit on mitä mainioin mahdollisuus harjoituttaa LäsnäolemisenVoimaa tässä ja nyt, se on aina mahdollisuus eikä jokavuotinen toistaminen että ei se minussa toimi. :)

Vesimies -70

Joo, tätä komppaan. Välillä saa niitä autuaita tunteita että on just tyytyväinen NYT
eikä ole mihinkään kiire eikä mitään tarvi EHTIÄ, ja nauttii siis kybällä siitä hetkestä. Mutta kun ne on niin harvassa, AINA on jotakin mitä pitäis ehtiä ennen sitä tai tätä...Sekä töis että siviilissä.

Ja joo MELKEIN valmiiksi on tuttu täälläkin... :D

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

joanna*

mulla on tapana valmistautua ajatuksin tuleviin koitoksiin ja tehtäviin. en pidä sitä huonona asiana, kunhan osaa rentoutua noista ajatuksista ja huolista välillä.

hetkessä elämisen mestarin (lapsen) kanssa kun tässä olen, niin moni asia saa oikeat mittasuhteet.

blueQ

Kiva nähdä Vaihtonikkiä täällä.

Kovasti olen pohtinut tuota hetkessä olemista, tai läsnäoloa.
Eilen oikein yrittämällä yritin elää hetkessä, kun täytin hillolla pikkuleipiä:)
Vähän väliä huomasin, että ajatukseni olivat ihan muulla, kuin siinä mitä tein:)
Ei ihme, että meditoinnissa on vaikeaa olla ajattelematta mitään.

Usein iltaisin, kun minulla on "oma pyhähetkeni", hetki, jolloin olen yhteydessä yläkertaan ja teen omat lähetykseni ja rukoukseni, silloin olen siinä hetkessä täydellisesti.
Sitä hetkeä on vaikea sanoin kuvailla, olen jotekin kohotetussa ja onnellisessa tilassa, jota kuvailisin läsnäolemiseksi.

Joskus käy niin, kun olen jossain ihmisjoukossa, pienessäkin, olen yht'äkkiä jossakin ihan muualla. En kuule mitään mistä puhutaan, jos minulle sanotaan jotain, herään ja saan kysellä, että mitä...? mistä puhutaan?
Toisaalta ihan hyvä ominaisuus silloin, kun on jossain tylsässä paikassa ja jossa ei haluaisi olla:)))

Sem

Se oma pyhähetki kannattaa ottaa mukaan kaikkeen muuhunkin elämään. Ja parasta mitä voi tehdä oli sitten missä olikin vaikuttamassa, ei luo arviota mistään hetkestä onko se hyvää tai ei niin hyvää, onko tylsää vai jotain muuta. Rentoutuu, hengittää syvään, antautuu sen hetkisille tapahtumille, päästää niistä irti mihin sitten tarttua mahdollisesti voisikin. Silloin on omassa ytimessä eli Voimassa parhaimmillaan, ja silloin sinä vahvistat itseäsi sekä muita vastavuoroisesti missä oletkin ihmisten parissa, aivan luonnollisesti. :)

Eleegia

Kauniisti olette kuvanneet tuota hetkessä olemisen tilaa ja vaihtaneet siitä kokemuksia.
Olen huomannut, että noissa hetkissä ja tiloissa havaitseminen ja näkeminen myös laajenee, kokemuksena jotenkin pehmeällä tavalla. On silloin hiljaisessa, iloisessa myötämielisyyden vireessä, yksi joukossa, mihinkään sen kummemmin takertumatta, "ihmettelemättä", samalla kun tuntee mielellään olevan varaa sekä levätä ja liikkua.

Amur

Tämä pyhähetken ottaminen mukaan kaikkeen oli kyllä hyvin kiteytetty. Osui ja upposi:) Olen käyttänyt myös unettomuushetkinä ja hankalaksi kokemieni tilanteiden rauhoittajana.

vaihtonikki

Amurin tekstiin tuolla alussa, niin pelkojen lisäksi vievät iloa ja läsnäoloa nyt-hetkestä suorittamisen paineet ja ennakko-odotukset, miten jokin tilanne tulisi mennä ja minkälainen tulee oma "suoritus" asiassa olla. Varmaan siinä auttavat itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kehittyminen, oman pienuutensa hyväksyminen ja epäonnistumisen mahdollisuuden sietäminen, myös kyky nauraa itselleen ja "pienuudelleen". Paljon myös ajattelee, mitä muut ihmiset odottavat minulta ja miten vastaan odotuksiin mahdollisimman hyvin. On monia vaihtoehtoja mitä seurata ja miten edetä elämässä, mitä valitsen juuri nyt :)

Kilttinä suorittajana sitä osaa ladata paineita, mitä ilmankin pärjäisi ;) Juuri aikatauluttaminen ja tekemättömät tehtävät kuormittavat ja tuovat kiireen tunnun ja on vaikea rauhoittua vain olemaan. Aina ei pyhää hetkeä saa luotua, kun on monia asioita mielen päällä, ruuat, tiskit, kirjalliset työt, hoitohommat, lapset, puoliso vaihteleva jaksaminen ja elämään tulevat koettelemukset, juoksevien asioiden hoitaminen, ihmissuhteiden monimutkaisuus jne.

Jouluun latautuu niin paljon odotuksia ja toiveita. Halutaanko ottaa samalla totaalinen irtiotto maallisiin asioihin ja virittyä kunnolla joulun herkkään tunnelmaan, sen arvoihin ja hiljentymiseen, mikä ei onnistu ilman riittävän suurta valmistautumista ja ehtimistä. Miten hiljentyminen sitten jouluna onnistuu, vai jatkuuko suorittaminen jollain tavoin. Joo, täytyypä tarkkailla tätä läsnäolemisen taitoa näin perheellisenä joulun aikaan.

Tämän joulun olen ottanut aika rennonpulskeasti. Ostanut lahjoja kylläkin reippaasti ja jouluruokia hankkinut kaupasta ja vähän joululauluja kuunnellut ja lauleskellut, mutta muuten en ole vielä päässyt kunnon valmistautumismeininkiin. No, vielä on aikaa. Siivoukset ja paketointi odottavat.

vaihtonikki

Samoin blueQ kiva nähdä teitä muitakin kirjoittajia!

Tyytymättömyys itseensä, vie pois keskuksestaan ja lisää tyytymättömyyttä luoden ehkä paineita korjata tilanne. Jännä, miten sitä näkee itsensä eri päivinä niin erilaisena riippuen mielentilastaan. Ihmisenä kasvu on melkoinen spiraalikierre. Kun toisena päivänä on täysin tyytyväinen itseensä, olotilaansa ja valintoihinsa, iskee seuraavana päivänä epävarmuus ja kriittisyys, kelpaanko sittenkään tällaisena kuin olen ja löydänkö paikkani. Löytyykö paikka kovalla yrittämisellä vai irtipäästämisellä ja luottamuksella vai sekä että.

Joannan tekstiin vielä lisäisin, että myös eläimet toimivat hyvin läsnäolemisen taidon opettajina samoin kuin riittävyyden ja elämisen arvon opettajina. Kyllä sitä ihmisen pitää jotenkin valmistautua elämän tuomiin haasteisiin ja suunnitella tulevaa, sillä eihän sitä mitään tapahdu ilman ensimmäisen askeleen ottamista.

Eleegia puhui myös hienosti ja Amur vaikeista tilanteista sekä Sem laajentamisesta koskemaan koko elämää läsnäolemisen taidon, vaan vaativaa se on. Ehkä iän karttuessa tosiaan helpottuu.

joanna*

nyt todella vaaditaan hetkessä elämisen taitoa. olen yksin. en nähnyt lapseni iloa tänään mutta samantapainen päivä on kai huomenna, joten mitä tässä suremaan.

hieno päivä tämä on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan tällä kertaa.

Sem

Toivottavasti näet ensivuonna Voimasi jälkeläisen kauneimpana päivänä kauneimmillaan. Voin sanoa että sitä se juuri on. :)

joanna*

kiitos Sem.

olen tässä miettinyt, miksi tunnen itseni surumieliseksi, vaikka tosiaan kyllä saan olla paljonkin lapseni kanssa. ehkä se on joku kaipuu "tavalliseen perheeseen", josta jouduin luopumaan uudestaan ja uudestaan. lapsena sekä aikuisena.

no, huomenna taas päivä uusi ja toivottavasti jollain lailla kaunis päivä taas.

KARS JEDIMESTARI

HETKESSÄ ELämisestä Obi Wan Kenobi Quin gon Jinelle. Minulla on huono tunne tästä. Tähän Quon Gon Jinn älä keskity omiin huoliisi.

Obi Wan Kenobi : Mutta Yoda neuvoi tiedoatamaan tulevan: Quin Gon Jinn ei elävänn voiman kustannuksella, tiedosta tämä hetki : Obi Wan mitä neuvottoleuiissa tapahtuu ? Quin Gonn Jinn kauppaliiton tyypit ovat pelkureita neuvotteluista tulee lyhyet.

Myähemmin troideikóita paettaessa . huoltokuIussa Mestári Olit oikeassa neuvottelu oli lyhyt niitä ei edes käyty: No tämä tämän hetken tiedostamisesta elävässä voimassa Jedeillä.

t. KARS SKYWALKER JEDIMESTARI

VOIMA OLKOON KANSSANNE

joanna*

mie en aina ihan kaikkea ymmärrä mitä Kars kirjoittaa, mutta täytynee kai lukea teksti sitten niin monta kertaa että saa oman käsityksensä asiasta, jos kerran asia jää vaivaamaan.

tosin taitaa tämä ilta mennä suurelta osin ihan käytännön puuhastelun parissa...

KARS JEDIMESTARI

tuo lainaus episdidosta yksi star wars

eli Jedin pitää elöä tässä hetkessä ja katsoa tulevaan tämän hetken kautta.

sitä tolla lainauksella koitin selittää.

t. KARS SKYWALKER JEDIMESTARI

VOIMA OLKOON KANSSANNE

joanna*

kiitos selvennyksestä Kars.

jäin miettimään tuota "Älä keskity omiin huoliisi". juu, kyllä mieli kohenee kun keskittyy johonkin muuhun asiaan kuin ylettömään omien huolien miettimiseen. vaikka ei se aina helppoa ole. asiat pitää miettiä puhki ja pinoon kuitenkin.

Inke

Joulunaika ja hetkessä eläminen on minulle mahdoton yhtälö. Se on aikaa, jolloin kaipaan entisaikojen joulujen tunnelmaa. Joulussani ei saisi ajankulku näkyä eikä tuntua ja silti ajanratasta ei voi pysäyttää. Tunnen jouluisin pienuutta, etten saa rakennettua sitä samaa jouluntunnelmaa, mihin itse sain kasvaa ja juurtua. Olemme luoneet omat joulutraditiomme, ehkä lapset muistelvat sitten niitä yhtä kaihoisasti, kuin minä omia oikeita joulujani. Enemmän hetkessä eläjäksi siirryn kun vuosi vaihtuu, siihen hetkeen liittyy uudet suunnitelmat uuden vuoden lupauksineen. Tämän vuoden lupauksen pidänkin loppuun asti, vaikka välillä olen hampaita kiristellyt.

joanna*

huh. ihanaa, että sain vihdoin (tai näin aikaisin) heitettyä joulukuusen pihalle. se kuusi ei enää tykännyt olla meillä (oli jo niin kauan ennen joulua) ja mie en enää tykännyt siitä kuusesta kauniine valoineen. muistutus perhejoulusta jota mie en saanu. siinä miun kapinani.

koitan nyt elää hetkessä

mutta kyllä meillä vielä muut joulukoristeet on vaan olipa hauskaa heivata se kuusi mäkeen tänään :D

Varjotar

Minä olen löytänyt kaltaiseni.
Löytänyt sen ainoan<3

Vesimies -70

Meinaakko jotta oot rakastunu?

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Sem

Minä olen elänyt hänen ja ainoan kanssaan tuhansia elämiä:)

Voima kanssasi.