Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Kristallipallo > Kristallipallo
Plazan keskustelualusta on uudistunut - katso ohjeet


Kirjoita viesti
 
Työkalut Hae ketjusta
22.12.11, 23:15   #1 (linkki)
 
Käyttäjän KARS JEDIMESTARI avatari
 
Rekisteröitynyt: 01/2007
Sijainti: ´SATEENKAARIGALAKSI
Viestejä: 2383
OSAN´ OTTO VANTAAN HAKUNILASSA KUOLLEIDEN OMAISILLE

MYÖTÄTUNNON osanotto omaisille Vántaalla hakunilassa kuolleille lapsille ja äidille , voima olkoon kanssanne ja lohduttakoon teitä . Jedin sanoin: hetken suru vain painaa sydäntä .

t. KARS SKYWALKER JEDIMESTARI
  Vastaa viestiin


22.12.11, 23:20   #2 (linkki)
 
Käyttäjän Vesimies -70 avatari
 
Rekisteröitynyt: 07/2006
Sijainti: Noiruttu Pohojammaa
Viestejä: 14935
Oliko se niin jotta mies oli yrittäny myös itsensä tappaa? Ärsyttävintä näissä jutuissa on se, että se tekijä jää usein henkiin vaikka olis yrittänyt itensäkkin tappaa mutta muut sitten kuolevat. Tappakoot tuommoiset vaan itsensä ja jättäkööt muut rauhaan. Mikä oikeus tuollakaan miehellä oli päättää toisten elämästä, ei niin mikään.
__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon
  Vastaa viestiin
23.12.11, 20:59   #3 (linkki)
Sem
Voima kanssamme
 
Käyttäjän Sem avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Sijainti: Henkimaailma
Viestejä: 20436
Om mani peme hung.
  Vastaa viestiin
23.12.11, 23:36   #4 (linkki)
 
Käyttäjän Amur avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 1969
Minusta tuntuu että kaikkein kauheinta on jäädä henkiin, elämään lopun elämäänsä kauhean tekonsa kanssa. Rauha on niiden lähteneiden osana, mutta ei hänen joka jäi.
  Vastaa viestiin
24.12.11, 01:52   #5 (linkki)
 
Käyttäjän KARS JEDIMESTARI avatari
 
Rekisteröitynyt: 01/2007
Sijainti: ´SATEENKAARIGALAKSI
Viestejä: 2383
JÄI HEILTÄ HENKIIN ISO ISÄ JA ISO ÄITI

JÄI naisen puolelta henkkiin hänen iso isä ja iso äiti he menettivät lapsensa ja lapsen lapsensa .
isä varmaan pysyy koko ikänsä sithinä .

t KARS SKYWALKER JEDIMASTER
  Vastaa viestiin
25.12.11, 21:28   #6 (linkki)
Sem
Voima kanssamme
 
Käyttäjän Sem avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Sijainti: Henkimaailma
Viestejä: 20436
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Amur Näytä viesti
Minusta tuntuu että kaikkein kauheinta on jäädä henkiin, elämään lopun elämäänsä kauhean tekonsa kanssa. Rauha on niiden lähteneiden osana, mutta ei hänen joka jäi.
Minä epäilen että se ei edes ole välttämättä kauheinta kaikkien suhteen jotka hyvin voivat elää pimeytensä kanssa.
  Vastaa viestiin
25.12.11, 23:46   #7 (linkki)
 
Käyttäjän Amur avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 1969
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Sem Näytä viesti
Minä epäilen että se ei edes ole välttämättä kauheinta kaikkien suhteen jotka hyvin voivat elää pimeytensä kanssa.
Niin, ehkä olen naiivi kun uskon, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan inhimillisiä ja että pahuus juontaa kärsimyksestä. Ajattelen että sisimmässään ihminen, joka tekee hirveyksiä, tuntee sisimmässään häpeää ja syyllisyyttä. Ja että hänen rangaistuksensa on jäädä elämään tekojensa seurausten kanssa, yksinäiseen rakkaudettomuuteen... tai ehkä kysymys on vain aivojen kemiallisista häiriöistä. Mutta sittenkin ihminen on kokonaisuus, jonka fyysiseen olemukseen aivotoiminta kuuluu.

On vaikeaa vain ymmärtää maailman pimeyttä ja siinä haluaa nähdä valon pilkahduksia. Ei kai kukaan voi syntyä pahana?
  Vastaa viestiin
26.12.11, 10:20   #8 (linkki)
 
Käyttäjän ähhää avatari
 
Rekisteröitynyt: 04/2007
Viestejä: 574
Mutta onko tässäkin niin kuin monessa muussakin tämän kaltaisessa se ajatus että tapetaan kaikki kerralla ja siirrytään sinne parempaan paikkaan elämään. Ja eletään siellä sitten sitä rakkauden täyttämää elämää.
  Vastaa viestiin
26.12.11, 10:59   #9 (linkki)
 
Käyttäjän Amur avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 1969
Hmmm. Saattaa olla että perheensä tappava äiti tai isä tekohetkellä ajattelee että lasten ja koko perheen elämä on mennyt korjaamattomasti pilalle ja siksi tuntuu että parempi olisi jos kaikki kuolisivat.

Sekava ja epätoivoinen mieli ei pysty näkemään mitään muuta keinoa lopettaa ja korjata tilannetta.

Joskus voi olla niinkin.
  Vastaa viestiin
26.12.11, 20:40   #10 (linkki)
 
Käyttäjän Vesimies -70 avatari
 
Rekisteröitynyt: 07/2006
Sijainti: Noiruttu Pohojammaa
Viestejä: 14935
Mun mielestä kuitenkaan kellään ei ole oikeutta päättää toisen elämästä ja kuolemasta. Tai hemmetti kysyis edes, jotta haluatko siirtyä tuonne parempaan paikkaan vai jäätkö vielä elämään?

Toki tekohetkellä nuo lienee sen verran polla sekaisin jotta ei kai tule tuommonen kysyminen mieleen kun luullaan tietävänsä mikä on kaikille parhaaksi..

Kaikkis inhottavimpia on ne tapaukset joissa tapetaan lapsi kostoksi toiselle puolisolle. Eikö tässä hiljan semmonenkin tapaus ollu? Isä poltti talon tietäen jotta sielä on 6 vuotias lapsi ja oliko toinenkin nuorempi? Siinähän isällä ei ollu mitään meininkiä itteään tappaa. Kostoksi vaimolle tapettiin lapset.

Tommonen jos mikä on oksettavaa. Tuommosis tapauksis melkein kannatan kuolemanrangaistusta vaikka just sanoin jottei oo oikeutta kellää päättää toisen elämästä ja kuolemasta...Mut tuossa toteutuis kyllä se silmä silmästä jne. Oisko heti se karmavelkaki kuitattu?
__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon
  Vastaa viestiin
30.12.11, 23:11   #11 (linkki)
Sem
Voima kanssamme
 
Käyttäjän Sem avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Sijainti: Henkimaailma
Viestejä: 20436
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Amur Näytä viesti
Niin, ehkä olen naiivi kun uskon, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan inhimillisiä ja että pahuus juontaa kärsimyksestä. Ajattelen että sisimmässään ihminen, joka tekee hirveyksiä, tuntee sisimmässään häpeää ja syyllisyyttä. Ja että hänen rangaistuksensa on jäädä elämään tekojensa seurausten kanssa, yksinäiseen rakkaudettomuuteen... tai ehkä kysymys on vain aivojen kemiallisista häiriöistä. Mutta sittenkin ihminen on kokonaisuus, jonka fyysiseen olemukseen aivotoiminta kuuluu.

On vaikeaa vain ymmärtää maailman pimeyttä ja siinä haluaa nähdä valon pilkahduksia. Ei kai kukaan voi syntyä pahana?
Puhut Voimasta hyvin. Ei kukaan synny sithiksi, mutta hänen monia epävarmuuksia lapsuudessa voidaan käyttää hyväkseen kasvaa pimeälle puolelle, mutta silti vain vahva voi sen viedä kauneuteen tai pimeyteen. Paljon voi silti vaikuttaa välillä kun sydän lämmin on. :)
  Vastaa viestiin
30.12.11, 23:33   #12 (linkki)
 
Käyttäjän Amur avatari
 
Rekisteröitynyt: 06/2006
Viestejä: 1969
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Sem Näytä viesti
Puhut Voimasta hyvin. Ei kukaan synny sithiksi, mutta hänen monia epävarmuuksia lapsuudessa voidaan käyttää hyväkseen kasvaa pimeälle puolelle, mutta silti vain vahva voi sen viedä kauneuteen tai pimeyteen. Paljon voi silti vaikuttaa välillä kun sydän lämmin on. :)
Tarkoittaako tuo sithi samaa kuin kristillisessä mytologiassa Saatana, joka kerää joukkoja itsensä vahvistamiseen? Että on olemassa pahan armeija, joka kasvattaa voimaansa?

Minun ajatusmaailmassani taas paha on epätasapainoa ja rakkaus taas tasapainoa. Kun olen vihainen tai ärsyyntynyt, koen joutuneeni epätasapainon tilaan, josta pyrin pääsemään tasapainoon. Tänään olin joutunut erittäin epätasapainoon ja teen parasta aikaa töitä päästäkseni itseni kanssa balanssiin...

Aika usein se menee vielä niin, että kun pääsen yli henkisestä kaaoksesta, tuntuu kuin olisin saanut uusia voimia. Mutta en kuitenkaan tunne tekeväni töitä minkään persoonallisen pahan kanssa! Ainoastaan vain oman itseni ja sisäisten mörköjeni kanssa.
  Vastaa viestiin
Kirjoita viesti


>Työkalut Hae ketjusta
>
Hae ketjusta:

Laajennettu haku