joanna*

Hei, halusin tehdä tällaisen aloituksen useasta syystä.

Moni täällä pallolla on taitava kirjoittaja, ja jokaisella omanlaisensa tyyli.

Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia, oletteko opiskelleet kirjoittamista jossain, kuinka kauan ? Oletteko kirjoittaneet novelleja, kolumneja, romaaneja, lehtiartikkeleita, blogia, päiväkirjaa..? Mitä tahansa.

Millaista on kirjoittaa työkseen ?

Mulla ois itsellä yks kirjoitustyö edessä. Olen jotenkin ollut niin käytännön hommissa kiinni sekä omissa murheissani, että tuon työn aloitus on venynyt. Tarviisin ehkä vähän tsemppiä tai vertaistukea tähän tammikuun alkuun, jotta homma lähtisi rullaamaan :).

p.s. Huomaatteko, osaan myös käyttää sitä shift -näppäintä, esim jos kirjoittaisin virallisemmin kuin keskustelupalstalle, ja yhdyssanatkin osaan :)

p.s2. Ja niitä hymiöitä en sitten käyttäisi näin paljon jos tekstini jossain joskus julkaistaisiin :) :)

lolis

Piti ihan vaan katsastaa, mitä täällä tapahtuu, mutta homasin, että olet tämmöisiä kysellyt ;D.

Olen kai kirjoittanut aina. Kuitenkin noin 6- vuotiaasta. Eikä listastasi montaa kohtaa jää kruksaamatta.
Tänä vuonna tulisi, ellen olisi sairastunut, neljäkymmentä vuotta sitä työsarkaa kynnettyä.

Riippuu tietysti mitä ja minne kirjoittaa. Tavallinen uutisointi on lähinnä liukuhihnatyötä, jossa tietyt kriteerit pitää toteutua. Tarkoitan tällä lähinnä onnettomuus- tai muiden päivittäisen rutiinitapahtumien ilmiasua. Faktat esiin, eikä paljon muuta.

Sitten on tiede- ja muiden erikoisalojen jutut, joita on syytä tarkistaa riittävän monta kertaa, että ei tulisi laukoneeksi mitä sattuu. Mutta harvoin niitä ihan yhtä kiireellä tarvitsee tehdäkään. Kaikkeen toki rutinoituu.

On huomattavasti tyyliltään vapaampaa tehdä henkilöjuttuja. Siinä voi omaleimaisemmin tuoda esiin sitä, mitä haastateltu haluaa julkituoda, niin että lopputulos olisi "hänen näköisensä". Siinä toki pelkkä kirjoittaminen ei riitä, vaan ihmistuntemus on suureksi hyödyksi, että osaa nykiä niitä naruja, joista kohde sanaisen arkkunsa saa auki.

Kai se joskus on taitolaji, miten sanan säilää heiluttelee. Tiettyä omintakeisuuttahan siitä useimmiten löytyy ja juttu suoltuu kuin itsestään(kin).
Mutta jos lähteitä käyttää, ne on aina mainittava. Samoin tehtävä selkeä ero omien ja jonkun muun ajatusten välillä. Suomalainen on tittelinkipeä. Jos niitä tarvitaan, ei kannata luottaa muistiinsa tai olettaa mitään. Aina pitää tarkistaa, miten tituleerataan, koska saattaahan ihan viime aikoina olla asianomaista lahjottu jollain uudella tittelillä, jolle hän on erittäin perso.

Tännehän nyt jokainen suoltaa ajatustensa virtaa fiilisten mukaan. Paljon sekin aina toki kirjoittajastaan kertoo.

Tärkeätä kuitenkin on, että lukija kokee tekstin mielenkiintoisena ja jaksaa kahlata sen loppuun. Kenties jopa saada siitä myöhempäänkin käyttöön jotain pohdiskelun aihetta. Eduksi on, ettei se pohtiminen jää ainoastaan ihmettelyksi, että mitähän pahusta tuo yritti oikein sanoa ;).

Ja juu... hymiöt passaavat tämmöiseen aatosten virtaukseen ja muihin patoutumiin. Asiatekstissä niitä ei ole. Teksti itsessään voi sisältää montakin hymiötä, mutta kirjaimin ilmaistuna.

Toivottavasti saat kommentteja joltain viisaammaltakin ;)))))))
Ja saat tai et, kirjoitahan hyvää ja luettavaa tejstiä :D!

joanna*

kiitos lolis avartavista lauseistasi taas :)

mie en meinaa mitään tieteellistä ruveta kirjottamaan, kuten ehkä arvasittekin :D

lähinnä sitä koskien, että mulla on sellasta elämänkokemusta, jota marginaalilla äideistä on. eli siis enempi sellaista kokemuspohjaista tunne-elämän ja arkielämän kamppailua sekä tietynlaista erityistä kokemusta muutenkin elämästä.

nyt taas meni tällaseksi keskusteluksi, eli en välitä noista alkukirjaimista. ehkä haluankin erottaa keskusteluksi sen, milloin kirjoitan tällä tavoin nopsaan. ja sitten jos teen tekstiä harkitummin, tulee luonnostaan myös se oikeinkirjoitus.

ehkä olen joskus halunnutkin piilottaa osan kokemuksestani tai ns. viisaudestani, kun kirjoitan kevyesti lapsiarjesta tai ruuan laitosta. rentouttavampaa kun viimeiseen asti työstetty teksti.

olen muuten tehnyt n. 60 sivua pitkän lopputyön aikanaan ammattikorkeakouluun, että on kokemusta niistä lähdemerkinnöistäkin, oli se kova homma !

ja hei, kirjoittakaa muutkin. odotan, että ainakin Kissantassu* jotain mainitsisi, koska olin aiemmin lukevinani että hän kirjoittelee pitempiäkin tarinoita johonkin..?

lolis

Osaat kirjoittaa hauskasti, joten kyllä se siitä. Hommiin vaan... hophop ;D!

Aina tietysti riippuu lukijastakin, osaako tulkita senkin, mitä jää rivien väliin...

joanna*

juu, mie en ehkä tuota kaikkein kaunosieluisinta taiteellista tekstiä, mutta mitä olen aikakauslehtiä lukenut, niin sinne vois sellanen napakampi ja realistisempi tyyli sopiakin...

luen ehkä alkupään kirjoituksesi vielä toiseen kertaan jossain vaiheessa. ja huomenna tämä kirjoittajan urani starttaa sillä, että lähden tulostimen tykö ja tulostan eräitä aiempia tekstejäni. siitä lähtee sit helpommin työstettyä versiota tulemaan. tosin lapsen kans olo sit taas tuo omat hidastuksensa kirjoittamiseen, mutta olen iloinen että mie oon vuoden vaihteen juhlinnan jälkeen innostunut jostakin :)

ja edelleen, en toivo että tää on loliksen ja miun kaksinpuhelu. odotan innolla kokemuksianne, myös Inkeltä ja esim Veskarilta, kun työn puolesta kirjallisuuden parissa on. sekä kaikilta ketkä haluaa kirjoittaa tai pohtia aihetta.

Vesimies -70

No työn puolesta oon kirjallisuuden parissa mutta kun en minä tuota sitä kirjallisuutta... ;D...Se on vähä eri asia se... ;D...Toki oon mä päiväkirjaa kirjoittanu kun senkin tuola mainitsit mutta se nyt ei juuri eroa tästä tänne kirjottamissta...heh juu ja sillon tällön "runontynkää" pöytälatikkoon ja joskus kai tännekkin mutta ne ei todellakaan ole mitään Inken tai nimimerkin Maruzella veroisia. Yleensäkkin jotta jotain runoa saisin aikaan pitäis olla oikein joku polttava into. Esmes vituttais joku niin jotta sais siitä aikaan pilkkarunon ihan vaan sen vitutuksen voimalla!!!! :D :D Tai sitten yhestä tv-sarjasta kerran jonnekkin runoilin, kun se oli niin hyvä että vain tuli inspiraatio. mut noi tuontyyliset inspiraatiot on tooosiiii harvassa, varmaan kerran vuodessa.

Ja mitä "kirjallista tuotetta" oon työssäni joutunu "tuottamaan" :D niin lähinnä siis vastauksia ihmisten sähköpostiviesteihin ja tiedusteluihin ja viestittelyä muiden sidosryhmien kanssa.

Mun veli kyllä kirjoittaa sikäläiseen paikallislehteen kolumneja silloin tällöin. Voisin kysyä siltä sähköpostilla mitä se sanois.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Kissantassu*

eeeii...anteeksi, nyt on tullut erehdys, en kai minä ole sellaista voinut mennä sanomaan :O
Ihan sellaisia lopputöitä ja muita lähteitä vaativia juttuja olen kirjoittanut jonkin verran mutta tällaisen tarinat ja novellit, niillä olen hätkähdyttänyt vain pientä piiriä kuten opettajiani silloin aikoinaan :)

Ehkä väärinkäsitys tuli jos mainitsin jotain joululahjasta (en muista kyllä mainitsinko?) jonka saan joka joulu eräältä ihmiseltä elikkä tyhjän kirjoituskansion vai kirjaksiko sitä sanotaan. Varmaan mainitisinkin sen juu :) No jostain syystä ihmiset ovat aina oleet sitä mieltä että minun PITÄISI kirjoittaa kirja, mutta olen vasta ihan viime vuoden lopulla (siis vuoden 2011 joulukuussa) lämmennyt asialle. Kaksi aihetta on jotka ovat alkaneet kiinnostamaan.

Kumpikaan ei ole kylläkään se aihe mitä ihmiset toivoisivat minun kirjoittavan, siis minun live-ihmiseni täällä, mutta minkäs sille tekee ;)

Minulla on kyllä yksi omasta mielestäni hyvä vinkki, mutta en tiedä tarvitsetko sitä jos olet jo saanut aikaiseksi kirjoittaa 60 sivua ja kieliopinkin hallitset noin hyvin...mutta joka tapauksessa täällä netissähän, esim pallollakin, voi harjoitella kirjoittamista ihan tosissaankin jos hauaa. Tekee vain aina sellaista tekstiä kuin millaista haluaa harjoitella.
Asiatekstiä, proosaa, jopa pieniä novellejakin voi harjoitella. Jos harjoittelee yliluonnollisen tai henkisen pohdinnan kautta niin voihan kai avata ketjun omalle pienelle(?) romaanillekin, luulisin :)
.

joanna*

Kissantassu*, ehkä mie sit vain vaistoan että siullakin ois kirjoittamisen lahjoja käytettävänä..? :)

juu, ja nyt tää mikä kirjotushomma miul on eessä, niin en kerkii harjotella :D, sen verta kiirus olis jos meinaa homman hoitaa. mut se ei onneks oo mikään romaani, vaan semmonen muutaman sivun sepustus, mitä pitää kyllä harkita tosissaan kun osin vertaistukena sen kirjoittaa.

joten loliksen hop hop ;), ei ollut yhtää paha tsemppi tähän hetkeen.

mut jos novelleja tai kolumneja aattelisin kirjottaa, niitä vois vähän harjotellakin, mut ne tulee vasta tuon pyydetyn kirjoituksen jälkeen.

kiitos Kissantassu*, kun paneuduit aiheeseen ja tsempit siullekin jos kirjoittamisesta tykkäät !

joanna*

ja hei myös sinä vaihtonikki, kirjoita kokemuksistasi jos jaksat ja haluat. huomasin sinun runojasi juuri tuolla ja muutenkin olet mielestäni hienosti kirjoittanut.

ja kaikki ketä en nimeltä älyä mainita, kertokaa tekin kokemuksianne kirjoittelusta. Maruzellankin runoja olen lukenut ja keitä teitä muita kirjoittajia on ollutkaan. Kamomillankin muistan, mutta häntä ei nyt ole näkynyt pallolla. sekä Erendil, Valkoinen susi, sudensydänsahra... huomaatteko kuinka haastan teitä nyt kertomaan tarinaanne kirjoittamisesta :) ..?

miul on nimittäin ihan tosi paikka eessä nyt.

kerron sit jos/kun saan oman tuotoksen valmiiks että kuinka sujui ja mikä oli palaute.

joanna*

ja myös Vesimiehelle kiitos paneutumisesta aiheeseen. lähinnä minua kiinnostaa, kuinka veljesi on päätynyt kirjoittamaan kolumneja ja kuinka sai itsensä lehdille "tehtyä tykö" ?

Amur

Mie en ole varsinaisesti harrastanu kirjottamista, mutta yleensä tuntuu siltä että mieluummin kirjoitan tärkeät asiat kuin kerron ne puhumalla. Siksi esimerkiksi sähköposti on mulle tärkeä ja läheinen viestintämuoto. Ikävä kyllä se ei ole sitä läheskään kaikille kavereilleni.

Joskus olen kirjoittanut kaunokirjallista tekstiä eräällä kurssilla ja meidän tuotoksemme julkaistiinkin:) Sellainen asia vain ihmetytti että kun aloin kirjoittamaan, niin sieltähän alkoi nousta sellaista tekstiä joka tuntui tulevan suoraan jostain tiedostamattoman mielen kerroksista. Joskus teki mieli kysyä että Halloo Hei kuka siellä minun pään sisällä oikein haluaa tulla esille!

Tarinoita ja juttuja alkoi kumpuamaan aivan solkenaan. Mutta nyt kun yrittämällä yritän kirjoittaa tarinaa, on edessä joku outo sulku tai portti. Ei aukene ei sielun syöverit ja mielikuvituksen lento katkeaa alkuunsa...
Mutta ehkä jonain päivänä pääsen sen blogin alkuun!

Mutta onnea matkaan Johannalle! Minulle ainakin kirjoittaminen aukaisi aivan uusia maailmoita ja itsestä löytyi uusia käyttämättömiä alueita.

joanna*

voi Amur, miten unohdin mainita nimesi vaikka niin kovin tykkään sinunkin tyylistäsi kirjoittaa !

jännä juttu tuo "mielen syvyyksistä kumpuaminen". mie en ite ehkä ole vielä ihan sillä tasolla koska koen että haluan kirjoittaa melkein kun puhuttelisin jotakuta tai joitakuita. ehkä tuo ajatuksen virta tekniikka toisi vielä enemmän omia fiiliksiä ja ajatuksia julki, mutta nyt tämä käsillä oleva tehtävä ei vaadi kovin paljon luovuutta, vain avoimuutta, kokemusta ja selkokieltä.

Awa*

Kovin vähän olen tänne Kristallipallon tähän osioon viime aikoina kirjoittanut, tunnetuista syistä. Lehtityötä olen tehnyt useita vuosia ja muissakin leipätöissäni olen joutunut viestintää monilla tavoin hoitamaan.

Sen olen omissa ns luomistöissäni huomannut, että ns etukäteen ei tule mitään kirjoittaa, ei vaan saa mitään järkevää aikaan. Kun aika on oikeasti ajankohtainen, niin jopahan tekstiä syntyy, senkun vaan tyhjän sivun eteensä aukaisee ja otsikon siihen ylimmäiseksi kirjoittaa.

Kirjoittamisessa kaikkein tärkeimmät pointit ovat aloitus ja lopetus. Nämä olisi hyvä jollain tavalla tiedostaa ennen kuin yhtään mitään kirjoittaa. Mikä on kirjoitukseni tarkoitus ja kenelle sen kohdistan ja miksi. Mikä on lopputoteamus, eli mitä oikeasti halusin sanoa ja kenelle.

Siteerata ns "tähtiä" kevennykseksi tai muuten vain aina voi, kunhan vain lähteen mainitsee.

Kyllä sinä joanna* kirjoittaa osaat.:)

Vesimies -70

Mulla on ollu lapsena ja nuorena (jokus vieläkin) tapana tavallaan kirjoittaa kirjaa mielessä tai luon henkilöt ja niille menneisyyden ja nykyisyyden ja tulevan, viihdytän itteäni lähinnä kun esimerkiksi odotan nukahtamista tai vaikka vain muuten loikoilen. Mutta tää on eri asia kuin kirjan kirjoittaminen koska jos kirjoittais kirjan niin kaikki faktat pitäis kuitenki olla paikallaan ja uskottavia vaikka ois romaani. Tai jos ei ny uskottava vaan tyyliin "Kauniit ja rohkeat" niin kutenki pitäis tietää olosuhteet mitkä vaikka on jossain kyseisessä maassa missä ne henkilöt vaikka on. Tms.

Niin ja oonhan mäkin sen hemmetin lopputyön amk:hon tehny. Varmaan kans joku 60 s. Mutta se nyt on taas ihan eri kun nää kolumnit jne.

Ja onhan jokanen varmaan kouluissa aineita, esitelmiä sun muita tehny.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

joanna*

Awa*, unohdin ihan kokonaan (en sinua :) ) vaan tuon lehtityöaikasi.

sinäkin kai sitten väsyit tai kyllästyit siihen jossain vaiheessa vai olenko ymmärtänyt väärin..?

itse en hae mitään vakipaikkaa, vaan enempikin toivoisin saavani kirjoittaa juttuja silloin tällöin ja minua kiinnostavista aiheista. en haastattelijaksi tai toimittajaksi varsinaisesti havittele.. ei mitään seittemän päivää tyyliä ollenkaan :S

p.s. ja juuri tuo oikean aikaisuus on tärkeää, nyt keskityn mielessäni tähän yhteen kirjoitukseen jonka teen, mutta se saattaa levitä sitten pariin eri osoitteeseen jos hyvin käy. mutta totta tosiaan, ei nielasta (mtn palkkioita tms) ennen kun työt on tehty :)

Awa*

joanna*... päätoiminen lehtityöni loppui, kun sain paikan eräässä Suomessa hyvin tunnetussa organisaatiossa, jossa tiedottaminen ja monipuolinen erilaisten asioiden "menekinedistäminen" oli minun päätyöni. Tässä työssäni jouduin tekemisiin monien erilaisten asiantuntijoiden ja eri kansallisuuksien kanssa, osittain ikäänkuin neuvojana mutta myös promoottorina ns omassa projektissani, sekä Suomessa että muualla.

joanna*... se, mitä haluat muille kertoa, kerro rehellisesti mitään poistamatta ja mitään muuttamatta. Älä koskaan kaunistele asioita. Käytä ns voimasanoja tarvittaessa ja kuvita jos mahdollista. Kyllä sinä osaat.:)

joanna*

Awa*, tuo kuvitushan se vasta mukavaa olisikin, mutta sillä mie en tule kai tienaamaan. ensin tuo kirjoitusvaihe. koitan olla realistinen, napakka, tunteikas ja puhutteleva niin että tekstini tulee luetuksi ja ymmärretyksi.

huomasin syksyn aikaan, kuinka paljon olen väheksynyt ja kieltänyt vaivojani esim lääkärille. semmonen tsemppaaja mie oon ollut mutta tuo nyt ei kuulu tähän ketjuun ja hymyilen vain sille tsempille minkä lapsen pikkulapsiaikana sain puserrettua itsestäni :)

..vaan duuni ei lopu, joten on hyvä syy aina herätä aamulla..

Kissantassu*

olisin voinut laittaa tähänkin tuon tekstin mutta hätäilin

Kissantassu*

No höh, poistin kun ei se kuulunut tähän ketjuun vaikka innokkeen sainkin täältä :) Sorry, ihan sekaisin ole nyt ;)

Amur

Pakko tähän väliin mainita että mulla oli lapsena tapana myös kuvitella juonellisia tarinoita päässäni ennen nukahtamista. Esimerkiksi Viisikko-kirjan pohjalta kuvitella seikkailuja joissa olin itse mukana... Tarina jatkui seuraavana iltana tai halutessaan tarinan loppua voi kuvitella uusiksi, jos edellisillan kuvittelut eivät enää seuraavana päivänä tuntuneetkaan hyviltä.

Olin kova lukemaan mutta nämä itseluodut mielikuvituskirjat/-tarinat olivat jossain vaiheessa vielä kiehtovampia.

Kyky kuvitella seikkailutarinoita joissa itse oli päähenkilö loppuivat ensirakastumiseen ja sen surkeaan päättymiseen. En löytänyt enää tarinoita päästäni, koskaan enää samalla tavalla.

Mutta mielikuvitukseni on ollut minulle aina tärkeä vaikka se onkin loihtinut minulle pelkojakin. Jostakin syystä en ole vielä löytänyt (tarinoiden) kirjoittamista vaikka se onkin ollut pitkään mielessä. Olen tosin löytänyt toisen tavan kertoa tarinoita:)

Inke

Olitkin aloittanut tänne tämän aiheen, en viitsinyt unientulkita puolelle vastata, ettei kukaan hermostu viestistäni sinne kuulumattomana.

Olen tykännyt aina kirjoitella, se on kai minulla myötäsyntyistä geeniperimässä saatua jonkinlaista lahjaa. Olen rustaillut pallollekin vuosien varrella monia metrejä kirjoitelmia, joita ei edes voisi pitää keskusteluina. Kerran kirjoitin kokemuksestani eräässä paikallisessa kahvilassa, jonne sattuman kautta eksyin. Kerroin kirjoitelmassa mieleen painuneesta hyvästä palvelusta ja kirjoitelman lopussa vielä mainitsin, että toivottavasti yrityksen omistajat tiedostavat millainen aurinko heillä on henkilökunnassaan. Tarinat elävät ja niin tuokin kirjoitelmani. Asiakaspalvelijan ystävä oli tunnistanut kirjoitelmani henkilön ja tulostanut kirjoitelmani tälle kahvilan työntekijälle, joka taas oli pistänyt sen työpaikan sosiaalitilan seinälle. Tuntuu hyvältä saada tämän kaltaista palautetta viestistä, jonka olen kotona kirjoittanut vain omien ajatusten ja tunteiden käsittelyn vuoksi. Itselleni nämä kirjoitelmat ovat edustaneet vain matkaa kohti parempaa itsetuntemusta.

En ole saanut sen kummempaa koulutusta kirjoittamiseen, kuin minkä olen varsinaisen opiskeluni yhteydessä äidinkielen opettajilta saanut. Lauseenrakenteet ovat aina olleet päin satulaa, mutta tapa käsitellä aihetta on opettajien taholta aina huomioitu. Olen syntynyt sukuun, jossa on arvostettu tariniden kertomista ja kirjahylly on pursunnut kaunokirjalisuutta. Äitini siteerasi aina kuin mahdollista jotain runoa, joista kuolemattomaksi aamuherätys sanoiksi on lähtemättömsti syöpyneet mieleeni *Hyvää huomenta punahilkka, miltäs se maistuisi kahvitilkka. Ah, se on liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa...

Asiapitoisen tekstin tuottamisessa olen täydellisen tumpelo ja ongelmia on myös siinä, että kirjoittaessani häviän huitsin nevadaan arkitodellisuudesta. Käytännössä ajantaju häviää, enkä näe tai kuule mitään mitä ympärillani tapahtuu. Olen onnekseni oppinut arvostamaan pieniä ja suoria viestejä, joissa kehoitetaan siirtymään pois plazan sivustolta vaikkapa blogiin. Tottahan se on, ei tapani kirjoittaa ole keskustelua, joka virittäisi vuorovaikutukseen Asioilla on puolensa ja puolensa, valonsa ja varjonsa. Nytkin tuhlaan sanoja asiaan, johon voisin vastata paljon lyhyemmästi, ehkä palaankin deletoimaan viestiäni hetken päästä.

Kiitos ketjun aloittajalle, pitkästä aikaa tuntui natinnolliselta tuntea sormien tanssivan näppiksellä.

vaihtonikki

Hei joanna* ja kaikki muut asiaan paneutuneet.

Olen tunne- ja elämäntapakirjoittaja, kirjoitan elämästä, kokemuksista ja pohdinnoista, koska pidän siitä. Selkeytän näin omia ajatuksiani ja tuntemuksia asioiden suhteen, kuuntelen muiden mielipiteitä ja välillä hämmennän ja ravistelen, mikä milloinkin on tarpeellista. Varmaan oman luonteen ja luovuuden osio, joka haluaa päästä kukoistamaan ja samalla hoitaa omaa ajattelua ja henkistä puolta itsessäni.

Sellainen keskitason kirjoittaja olen ollut kouluvuosina ainekirjoituksessa. Kirjoitusvirheitä vieläkin esiintyy, vaan enpä paljoa piittaa. Mielestäni tärkeintä on sanoma ja ajatus - tunne jonka tekstiin sisällyttää. Runoilijana olen osoittanut lahjakkuutta jo ala-asteella varhaisessa vaiheessa. Ajattelu ja pohdiskelu taas on tullut elämänkokemuksen myötä. Täällä netissä, kun rustailee pitkiä tekstejä, niin tulee jonkinlainen kokemuksen tuoma varmuus ja helppous.

En kirjoita työkseni vaan harrastuksekseni. Ehkä jossain vaiheessa voisin julkaista runokokoelman, johon laitan elämäntaipaleelta kertyneet vaiheeni ja tunteeni yksien kansien sisälle, vaikka sitten omakustanteena.

Jos kirjoittaisin kirjan se olisi mahdollisesti omaelämänkertaa sivuava pohdiskeleva lähestyminen henkisyyteen hieman erilaisesta näkökulmasta, joka toivottavasti laittaisi ihmisiä miettimään henkisyyden tarpeetonta monimutkaisuutta ja tekojemme ristiriitaisuutta henkisten ajatusten ja ihanteiden kanssa. Ehkä lisäämään psyyken taustaa, erottelukykyä ja tunteiden vaikutusta tekoihin. Käsittelisin kaksinaisuuden ristiriitoja, jotka ihmiset usein sulkevat mielestään pyrkiessään nopeasti autuuden porteille ja saavuttamaan erityislaatuisen olotilan.

Voisihan nuo kaksi yhdistääkin ja tehdä pohdiskelevan runoilevan elämänkertomuksen ja pyytää jotakin taiteilijaa vaikka kuvittamaan kirja ;) No, leikkimielisesti tässä laitan ilmaa siipien alle. Nautin rivikirjoittajana olemisesta ja lukiessani toisten ajatuksia ja luovuuden tuotoksia.

Joanna* rohkeasti vain tekstin ja kirjoittamisen kimppuun. Kun pidät itsestäsi huolta, haet virikkeitä ja voimaa sinulle tärkeistä ja mielekkäistä asioista, kirjoittaminen tulee kuin itsestään - ja aina voi tekstiä korjata ja muokata sen ensimmäisen vedoksen jälkeen ja vaikka pyytää joltakin mielipidettä tekstistä. Tsemppiä!

joanna*

eihän tätä kannata poistaa ! kirjoitat kiinnostavasti ja persoonasi osin huokuu läpi teksteistäsi. en miekään aina kirjoita keskustelevasti...

juu, ja hyvä että tajusin siirtää tämän aiheen tänne unipuolelta pois.

nyt vain tämmönen lyhyt vastaus, ei ole kauan aikaa nyt olla koneella...

joanna*

kiitos kirjoituksestasi myös vaihtonikki.

tottakai pitääkin olla tuollaisia "ammatillisia" tai harrastuksellisia haaveita niinkuin sinulla tuo omakustanne runokirja :).

aikaisemmin kun tein luovaa työtä/opiskelua, ideoita tuli kuin itsestään arkihommien, lapsen hoidon, käsitöiden teon sekä ulkoilun lomassa. koitan ruveta saamaan samanlaista rytmiä ja puuhaa aikaiseksi ja katson minkä verran haluan muitten touhujen lisäksi kirjoittaa.

homma on saatu alulle niin, että mulla on paperiversio aiemmin kirjoittamastani tekstistä ja nyt sitä pitäisi sulatella ja alkaa tehdä muutoksia sekä lisäyksiä. aihe on rankka, joten tää käy osin terapiasta ja saattaa saada ties mitä tunteita aikaan. koitan kestää ne, aiemmin en olisi halunnut tehdä tätä.

jatkakaa vain kirjoittelua tähän jos tulee ajatuksia, mie lähden nyt vähäks aikaa muihin hommiin.

Inke

Kannattaa tarjota tekstejään eri lehdille. Nykyisin en ole ollut mitenkään tuottelias kirjoittajana. Aikoinaan kirjoittelin paljonkin ja ehkä säälistä niitä lehdet julkaisivatkin. Tarinoita, mielipidekirjoituksia, runoja ja onpa joskus pitkä sepustukseni ajankohtaisiin asioihin julkaistu aika laajalevikkisen lehden pääsivullakin. Palautetta olen saanut kivasti, joka on sitten taas innostanut uusiin juttuihin. Runoläpyskäkin näki päivänvalon joskus puolitoista vuotta sitten.

Suhtaudun kirjoittamiseen kuin tuurijuoppo, silloin kun makealta maistuu olen tuottelias ja kun ei maistu suuntaan mielenkiintoni toisaalle, niin kuin esmes nyt astrologiaan. Tietoa pitäisi saada, vaikka kaikki karman kurjimmat esteet yrittävät hankaloittaa sen saamista. Muistako aurinkomerkkisi oikein, jos muistan sinun olevan kauris. Kauriiden elämä on niin kaurismaista, sitä fundeerataan pulilta jos toisiltakin ja välillä kivutaan vuorille, joilla on varattuna vain yksi seisomapaikka. Ympärillä tuulee ja tuiskuaa, mutta kauris kestää sääilmiöt :) Näin tämän näkisin.

Ei kun rohkeasti vaan haastamaan itsensä siihen, mikä itsestä tuntuu merkittävältä, niista ne muistot syntyvät joita vanhoina mummuina ja vaareina aarteina vaalitaan.