Kissantassu*

Sain innoituksen toisesta ketjusta muistella taas tuota alitajunnan hyödyllisyyttä ja keskittymisen voimaa, mutta laitan tämän aiheen tänne omaksi ketjuksi, siltä varalta että se innostaisi muitakin muistelemaan ja mahdollisesti jakamaan vastaavia tai muunlaisia kokemuksiaan ja ajatuksiaan aiheesta.
Sanoin joannalle etten kirjoittele tarinoita ja novelleja mihinkään niin nyt tulen ja sanon että olenhan minä niitä kirjoittanut mutta en siis mihinkään lehtiin tai kustantajille tms.
Nimittäin ihan juuri aivan yksi yhteen kokemukset minulla on kuin Amurillakin siitä kuinka tekstiä tulee jostain tiedostamattomasta kuin itsestään, kuin olemassa joku joka ne kertoo.

Kun kirjailijat kertovat että heidän romaanisna henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä eivätkä he itsekään tiedä miten romaani päättyy, niin ymmärrän tuon erittäin hyvin!
Tietenkin jos esim kirjoitan kissoistani niin tiedän että teksti kertoo siitä mutta en silloinkaan voi olla satavarma että kirjoitan juuri sen tarinan jonka aioin tai juuri siitä näkulmasta josta ensin luulin asiaa katsovani.
Mutta aivan novellijutut niin niissä laitan vain alkuasetelman ja sen jälkeen mennään sen henkilöiden ehdoilla, ei minun.

Itse olen käyttänyt muutaman kerran myös tietoista "syväkirjoitusta" kun työstin eroa exästäni. Eli kirjoitusta vapaalla assosiaatiolla liittyen kaikkeen mahdolliseen mikä koski exääni, minua ja yhteiselämmäämme, eroa ja siihen liittyviä tunteita ja mitä ikinä se mieleen toikin siitä eteenpäin. Tavattoman tärkeää siinä työskennellessä on vain se, ettei sorru yhteenkään kliseeseen vaan todellakin kuuntelee rehellisesti vain sisintään, mitään suodattamatta ja pyöristämättä. Muuten teksti ja koko juttu pyörii tietoisen kontrollissa ja tasolla.
Erityisen hedelmällisenä koinkin tuossa em. työskentelyssä syvemmän mystisen puolen kohtaamisen eli sen joka koki kohtaavansa exän sielun yms. Se oli terapeuttista, selkeyttävää ja eheyttävää syvimpiä tasoja myöten. Taas yksi tapa kohdata ja vetää tietoisuuteen alitajunnan tasoja ja käyttää niitä eheyttävään prosessointiin. Tällä kertaa minun kohdallani sen mystiseltä puolelta, sieltä missä asuivat tarinat ja sadut.

Sama syventyminen tiedostamattoman alueelle tapahtuu muuten myös jos maalaa tai kumma kyllä myös vaikka laskisi matikan kaavoja.
Tuohon tilaan päässee varmasti montaakin tietä, vaikka halkoja hakatessa tai kutoessa tai vain olemalla ja miettiessä kunnes tyhjenee ja täytyy...vai miten teillä muilla?

Pari kertaa kokeilin yksikseni kotona maalausterapiaa ja menin myös sen keinoin tiedostamattomaan. Silloin opin ymmärtämään miten se käytännössä toimii ja miten eheyttävää sekin terapia voi olla ja on vaikka esim kävin siinä läpi täysin itselleni (päivätietoisuudelleni) vieraita asioita ja kokemuksia.


En tiedä josko taiteellisuus tarvitsee aina niinkään rikkoutunutta mieltä. Minusta se kertoo usein terveestäkin mielestä ja siitä että ihmisellä on sillä tavalla empaattista mieltä ja laajuutta ilmiöihin ja muihin ihmisiin päin että siitä on koostunut tarinoita ja tarinan poikasia sekä tunnekokemuksia eri mielen kerrostumiin. On kokemusta ja näkemystä elämästä ja kyky paneutua kuulemaan itseään monessa kerroksessa. Siellä on todella paljon varastoituneena kaikenlaista kokonaisuutta, tietoa, luuloa ja sälää jota voi käyttää eri tarkoituksiin joko itselleen rakennukseksi tai jakamalla sieltä nouseeita uusia kokemuksiaan ja näkökulmiaan muille. Tarinoina, elämänviisauksina, maalauksina jne. Enkä tarkoita että välttämättä kirjoina ja myytävinä taideteoksina vaan myös ihan muun arjen tasolla toinen toisillemme, itsellemme ja jälkipolville.

Taiteellisella ihmisellä ja varsinkin kirjailijoilla sanotaan olevan kyky tehdä elämästään tarina joka (kyky nivoa kokemukset yhteen, tarinaksi) on kyky sinänsä eikä sairaus tai vamma. Tällainen kyky päin vastoin kertoo usein terveestä mielestä joka kykenee käsittelemään monia asioita ja tasoja ja sulauttamaan ne jonkilaisiksi kokonaisuuksiksi mielensä syövereihin. Tarvittaessa kerroksittainkin, kovalevyn (?) tapaan. Se lienee yksi kyky ja tapa jolla ihminen voi myöhemmin laajentaa käsityskykyään enemmäksi kuin jos hän ei olisi osannut kerätä aineistoa. Näin hän saa madollisuuden tutkia myöhemmin asioita laajemman aikaperspektiivin ja kokemusmaailman valossa.

Tällaisia muistoja ja mietteitä tuli mieleen tästä aiheesta...muilla kokemuksia tai muita mietteitä?
,

Amur

Tunnistan itsestäni aika paljon kirjoittamastasi. Nimenomaan minulle on keskittyminen ja uppoutuminen käsillä tekemiseen matka samalla tiedostamattoman mielen kerroksiin, sinne mystisiin satujen ja tarinoiden maailmoihin. Teen myös matkoja itseni syviin kerroksiin nimenomaan keskittyneen tekemisen kautta.

Minun pitää lähteä nyt, mutta kirjoitit niin että minun on pakko palata lukemaan tuo kirjoitus vielä syventyen...

Kiehtovaa!!

Kissantassu*

Mietin myös sitä, kuinka tällainen intensiisvinen keskittynyt tila ylittää henkilöiden välisen etäisyyden ja fyysisen läsnäolon raja-aidan niin, että tieto ihmiseltä toiselle voi kulkea ns. yliluonnollisen kautta.

Käsittääkseni kyse on jossain tilassa olemisesta (aivojen alfataajuus?) mutta mahtaneeko seuraavanlainen tapahtuma sittenkään tulla alitajunnasta asti.

Oletan että tällainen tiedonkulku edellyttää valpasta mutta rentoutunutta keskittynyttä olotilaa vaan ei liian syvälle (tähän tarkoitukseen liian syvä) menemistä, niin että menee alitajunnan puolelle. Eli keskittyneitä yhteen asiaan tai ei mihinkään (eli mieli, ajatukset on tyhjät), alitajunnan ja täyden tämän maailmasta tietoisuuden välimaastossa olemista.

Otan esimerkit omasta elämästäni selventääkseni mitä tarkoitan ja toivoen että se kertomuksena selventää tarkoittamaani eroa muihin tajunnantiloihin ja sen tuottamiin "tuloksiin". Nämä esimerkit olen kertonut joskus ennenkin mutta nyt eri tarkastelukulmasta.

Eli siis esim. istuin kerran eräässä kokouksessa jossa olin sekä skarppina siitä mitä ympärillä tapahtuu jotta ymmärtäisin oikein, että samalla puhuin hyvin intensiivisesti Jumalalle (kukin saa laittaa tuohon haluamansa sanan kunhan periaate käy selväksi) siitä että miksi näin jne. liittyen kokouksen kulkuun ja sisältöön.
Kokous oli pitkä ja siinä oli välillä hyvin pitkiä mitään tapahtumattomia jaksoja enkä ole varma olinko juuri siinä tapahtumattomuuden tyhjässä ajatustilassa kuten vahvasti luulen vai pohtimassa ja kysymässä Jumalalta syytä tapahtumiin , kun yhtäkkiä päälleni laskeutui tai paremminkin yhtäkkiä olin kuin mustan hupun alla enkä nähnyt mitään. Tämä oli ihan konkreettinen kokemus. En siis todellakaan nähnyt mitään. Olin pimeässä ja jos kokouksessa puhuttiin jotain niin en ainakaan kuullut sitä. Olin niin totaalisesti "jossain muualla" (toisessa tilassa) että kokemuksena minä, minuuteni, tajuava ja ajatteleva itseni, ei todellakaan ollut enää kokoushuoneessa vaan muualla. Kokoushuoneessa oli vain kehoni.

Samalla kun se musta huppu tuli päälleni, tunsin kuin tunne-elämä olisi halvautunut ja matto olisi vedetty alta ja kaikki olisi johtunut jostain valtavasta tunneshokista. En laittanut tuohon että "kuin tunne-elämäni olisi halvautunut.." koska tajusin heti ettei kyse ole minun tunteistani. Mustan hupun ja tunteiden tulemisessa oli sellainen pieni viive, jossa olin ehtinyt kysyä Jumalalta sokeutumiseni eli mustan säkin syytä ja siihen tuli vastauksena nuo tunteet josta tiesin että jollain murskaantui/halvaantui nyt elämä, psyyken tasolla. Kun tuo oli annettu koettavaksi niin kysyin kuka on kyseessä ja pimeyteen tuli kuin valotauluna asianomaisen nimi.

Kun kokouksen jälkeen menin (kutsumatta ja kokouskin kesti iltapimeälle) ao. henkilön luo hän oli shokissa juuri tapahtuneiden asioiden vuoksi ja hän purki tapahtumaa ja tunteitaan pari vuorokautta että sai ne liikkeelle ja minä kuuntelin.
Eli tarkoitan sanoa että se mitä tunsin ja se mitä reaalimaailmassa tapahtui oli aivan yhtenevät. Ja pienenä hauskanakin vahvistuksena tälle tuli siinä kun ystäväni, nähdessään minut yllättäin ovella, sanoi juuri ne sanat jotka itsekin tunsin kokouksessa hänen tunteneen, kun sanoi "Voi kun ihanaa että tulit, minulta meni matto juuri alta", jolla tarkoitti elämänsä alta, pohja elämältä.

Samantyyppinen tapahtumaketju tapahtui myös kerran kotonani kun olin mielestäni tavallisessa olotilassa, mutta enpä tiedä vaikka olisin sittenkin ollut siinä puolimaastossa josta edellä puhuin.

Nimittäin kun asuin silloin vain kissojeni kanssa mutta kuitenkin niin, että elämäni täytti ympäristöön ja ihmisiin liittyvä elämä ja Jumalalle juttelu niin olen hyvinkin voinut olla siinä puolittaisessa tilassa. Sen tiedän etten ollut syvässä alitajunnan tilassa vaan hiljaisuudessa ja muistan missä kohden seisoin ja että olin juuri valmistautumassa menemään nukkumaan kun yht´äkkiä tuli taas (musta) peitto päälleni ja nyt kuulin kuin kaivon pohjalta tai pitkän tynnyrin toiselta puolelta huudettava minua avuksi.

Tunnistin äänen erään läheisen rakkaan ääneksi joka asui satojen kilometrien päässä ja tunsin myös että olotilansa oli kaoottinen. Ikinä en olisi voinut kuvitella etukäteen että hänellä voisi olla sellaista olotilaa mutta seuraavana päivänä olin luonaan ja niin oli kuin olin tuntenut. Asia päättyi sitten todella hyvin mutta avunhuutonsa oli aiheellinen samoin kuin sinne menemiseni että sai avun.
Eli minusta on kuitenkin olemassa eri tasoja myös niin, että kaikki ei ole tiedostamattomalla tasolla tapahtuvaa
siis kaoottisella tai täysin itsenäisellä automaattisella tasolla tapahtuvaa/toimivaa kuten romaanihenkilöt joiden tekoja kirjoittaa ylös mutta
joka ei oikeasti ehkä saavuta koskaan minkään muotoisena reaalimaailman tapahtumia ...siis yliluonnollisella tasolla. Kirjana tms titenkin saavuttaa :)

Minusta näyttää ihan kokemuksellisestikin että maailman ja sen toisen tajunnan tason (alitajunnan portilla oloa, esitietoisessa, alfataajuudessa jos alfataajuus on erillinen tila edellisistä) välissä olemisen tasossa juuri saavutetaan halutessa yhteys Jumalaan (tai miksi sen haluaakin kukin sanoa ja mikä se kenelläkin on) ja muihin sielun tasolla kun tarpeen.

Nämä voi jostakusta olla itsestäänselvyyksiä ja että onhan se ja sekin tutkinus todennut näin mutta käyn tässä läpi omia kokemuksia voidakseni itse tietää ja analysoida kokemusten kulun, katsoa niitä ikäänkuin pala palalta ulkoapäin ja ymmärtää niitä myös päivätietoisuudessa.

Kokemuksia, ajatuksia, tutkimusutietoja jos on niin tuokaa ihmeessä tänne vain.

Kissantassu*

Niin käsitinkin että sinulle se on tuttu ja nimenomaan tuolla myyttisen tarinoinnin puolella erityisen vahvasti? Ilmeisesti myös Vesimiehellä, niin käistin. Juuri se sykähdytti ajatuksiani liikkeelle vaikka en ole tainnut koskaan kulkea sitä rainaa pitkin niin pitkälle kuin te. Muistin myös nuo kertomanne lapsuuden filmit, kirjat yms. joiden kulun ja lopun lopulta ohjasi itse mielikuvissaan, että sai ne sellaiseksi kuin ne omasta mielestä olisi pitänyt olla. Tuttua minunkin lapsuudestani :)

Heh, jos tässä joskus aikoo tosiaan saada yhdenkin tarina-tai novellikirjan aikaan niin on hyvä pohtia jo etukäteen että mitä siinä tapahtuukaan kaiken kaikkiaan ;)

.

Kissantassu*

Jatkan tästä eteenpäin pohtimista yksin, omissa muistiipanoissani siis, enkä enää tässä, mutta että sait minut innostumaan tästä tutkimisesta ihan uudessa potensissa taas.
Tuo lauseesi toisessa ketjussa:
"Sellainen asia vain ihmetytti että kun aloin kirjoittamaan, niin sieltähän alkoi nousta sellaista tekstiä joka tuntui tulevan suoraan jostain tiedostamattoman mielen kerroksista. Joskus teki mieli kysyä että Halloo Hei kuka siellä minun pään sisällä oikein haluaa tulla esille!"
Kirjoittaminen työnä/harrastuksena-ketjusta

sai minut innostumaan tutkimaan esim. omia Pyhän Hengen kokemuksen tiloja ja rukouksessa tulevia "suoratieto"vastauksia ja kumpaankin liittyviä kuin ulkopuolelta/sisäpuolelta tulevia ylimaallisia rauhan tunteita. Nyt kun ajattelen, ikäänkuin majesteetti (Jumaluus) tulisi paikalle ja toisi rauhansa tullessaan.
Minulla Pyhä Henki kokemus on erilainen kuin sisäinen kokemus vaikka niissä on sama pohja. Tosella mielenkiintoista pohdittavaa ja analysoitavaa itselleni.

Toki tajusin ettet tarkoittanut lauseellasi aivan tätä mutta sen lisäksi että innostuin siitä mitä tarkoitit se sai jatkokseen tuon minun jatkamani ajatuksen.

Täytyy oikein kiittää sinua kun satuitkin avaamaan minussa jonkin portin :)))

joanna*

tästä sinun avaamastasi ketjusta voin varmasti itsekin saada jotain innoitusta omaan kirjoitusprosessiini. ethän vain Tassu ala poistelemaan kirjoituksiasi, nyt en pysty lukemaan kun on tuo oma kirjotus niin mielen päällä. mutta kiinnostunut olen, ehkä illemmalla lukaisen ja katson onko kommentoitavaa täältä päin...

Kissantassu*

En aio poistaa joanna, mutta hyvä kun sanoit niin tiedän olla poistamatta. Kun olen oppinut tuota deletointinappulaa käyttämään niin ei aina tiedä mikä päähän pläjähtää sen suhteen ;)

Mutta siis en poista ei huolta, lue rauhassa vaan sitten kun on hyvä hetki.

Awa*

Voi kiitos Kissantassu* kirjoituksistasi... mitä tajunnanvirtaa ilmennätkään.:O

Era - Divano - YouTube

Kaikki mitä meissä on, ei tulessakaan koskaan pala.

<3<3<3

Kissantassu*

Vaan tuskin tästä mitään suoranaista hyötyä on kirjoitustyöhösi. Siksi poistin sen ketjustasikin ei ei oikein liittynyt siihen kuitenkaan. Mutta tiedä sitten jos jokin lause tai muu mutkan kautta antaisi jotain.

blueQ

Voi miten ihana oli lukea sinun kokemuksistasi! Kiitos!

Olen ihan sanaton!
Ihana, että olet olemassa!

joanna*

Kissantassu*, luin ensimmäisen kirjoituksesi juuri ja päätin vastata heti jotain ennen kun luen lisää.

tulee mieleen heti tuosta maalaus terapiasta, että se todella toimii, etenkin tällaisille tekevän puoleisille ihmisille, ketkä ei aina osaa muodostaa tunteista sanoja tai lauseita. olen saanut itse jonkin verran opiskella taideterapiaa, ja se olisi minulle vielä kiinnostavampi työstämisen aihe kun kirjoittaminen. tästä kirjoittamisesta on kuitenkin realistisempaa aloittaa tässä vaiheessa.

alitajunnasta todella tulee monenlaisia viestejä, ja joskus jopa ruokakaupassa itse ainakin teen ostokset alitajuisesti, että mitä minun tekee mieli. sitten saatan jälkeenpäin lukea että se ja se ruoka auttaa johonkin tietttyyn vaivaan tai vahvistaa jotain tiettyä ihmisessä. vaikka tuota tietoa ei ole ollut, on jotenkin tiennyt sen alitajuisesti mitä tarvitsisi tai mikä lapselle maistuisi.

huoh, miten mie aina osaan vääntää tän keskustelun ruokaan :D

kirjoitan huomenna lisää sittten...

Amur

Kun kävin läpi elämäni tähän asti suurinta kriisiä, löysin käsillä tekemisen terapeuttisen voiman. Olin koko elämäni ajan kiertänyt asiaa kuin kissa kuumaa puuroa mutta siinä vaiheessa hakeuduin, ajauduin ja jouduin tilanteisiin, jossa käteni joutuivat tekemisiin erilaisten materiaalien kanssa. Kun aloin työstää materiaaleja käsilläni, ihmettelin alusta asti että mistä näitä asioita oikein kumpuaa, sillä en tietoisesti suunnitellut tuotoksiani, en vaikka olisi pitänyt piirtää etukäteen luonnoksia. Ja jos piirsin, valmis työ oli jotakin ihan muuta.

Käsillä tekemisen kautta pääsin suoraan yhteyteen alitajuisiin ja tiedostamattomiin puoliin. Saatoin kohdata pelkojani, kauhuni, häpeäni, pettymykseni käsillä tekemisen kautta. Käsittelin, työstin käsieni kautta mieleni piilotajuisia voimia näkyviksi... sillä niin tunnen!

Siitä tuli minun tapani puhua ja kertoa mitä ajattelen ja tunnen. Hyvin rehellistä ja suoraa puhetta, sisäisen maailmani kuva, mielenmaisemia. Minun päättymätön polkuni eheytymiseen. Vaikka katsoja saattaa nähdä siinä aivan muuta - ehkä palan omaa sisäistä maailmaansa?

Uskonkin että monelle muullekin tuo elämään tasapainoa ja voimaa käsillä tekeminen, hiljaiseen tekemiseen syventyminen, oli se sitten siivousta, maalausta, kirjoittamista tai vaikka puutarhan hoitoa. Luultavasti jollekin muulle tämä syventyminen tapahtuu juoksulenkillä, toiselle autoa remontoidessa tai matemaattisiin kaavoihin syventymällä.

Jokaisella oma tie, keino...

Amur

Kissantassu kertoi paljon syvemmästä tajunnantilasta, jossa hän pääsi yhteyteen hädässä oleviin läheisiin. Aika vaikuttava ja hieno kokemus. Kissantassulla tuntuu muutenkin olevan erinoimaiset yhteydet paitsi itseensä, myös muihin ulottuvuuksiin:)

Voisiko olla niin, että vaikka meillä muillakin voisi olla kyky sellaisiin yhteyksiin, meillä ei ole voimaa pitää niitä yhteyksiä auki?

Esimerkiksi jo keskustelu henkisesti romahtavien ihmisten kanssa saa minut itsenikin niin kaoottiseen ja raskaaseen tunnetilaan, että omankin elämän hallinta alkaa muuttua epävakaaksi. Maailmassa on niin paljon hätää ja kärsimystä, että sen ajattelu saa minut ainakin miettimään sitä että on tärkeää ylläpitää omaa tasapainoaan. Maailman hätä on minusta hyvin ahdistavaa ja pelottavaa! Toisinaan yritän parhaani mukaan auttaa lähelläni olevia mutta siihenkään eivät voimani tahdo riittää...Mieluummin ajattelen niin, että jos pystyn luomaan ympärilleni harmoniaa ja rauhaa, se tyynnyyttää omalta pieneltä osaltaan maailman kaoottisuutta.

Oikeastaan melkein parasta mitä osaan tehdä on kuuntelu. Ajan antaminen toiselle. Ja siinäkin on minulla paljon parannettavaa.

Muumipappa ja meri -kirjassa Muumimamma ryhtyi maalaamaan itselleen omaa maailmaansa (jonne hän sitten katosikin, omaan maalaukseensa) kun hän myrskyävällä saarella kaipasi takaisin Muumilaakson rauhaan. Minä teen vähän samalla tavalla:)

Kissantassu*

Awalle ja blueQ:lle kiitokset.
Awalle erityiskiitos linkistä, oli kaunista ja puhuttelevaa <3

BlueQ, viimeksi minulle on tapahtunut tuon tason juttuja 1990-luvulla eikä välttämättä enää tapahdukaan kun on muut tarkoitukset nyt elämälle, mutta olen kyllä itsekin kiitollinen niistä vuosikymmenistä jolloin niin oli tarkoitus tapahtua mitä nyt vaikka tuossa kerroin :)

Tämän aloitukseni tarkoitus oli kuvata ja pohtia yksiä eroja eri tapahtumien ja tajunnantilojen välillä ja niinhän pohdinkin, mutta enpä malta olla kertomatta ihan tavallisen rukouksen tuloksesta jossa ei tapahtunut muuta yliluonnollista kuin että tapahtui kuten olin pyytänyt.

Tämä on siis ihan tavallisen rukoilijan, muunkin kuin minun kohdalle sattuvaa ja tapahtui 2000-luvun vaihteessa.

Minulla oli Jumalalle asiaa lapsistani. Kun huoleni lasten asioista kasvoi juttelin Jumalalle ja kysyin voisiko toinen lapseni joka oli käynyt läpi monen monet korvaleikkaukset, saada tärykalvojensa reiät umpeen jollain konstilla että ehtisi saada lapsuuteensa muistoja huolettomista kesistä uimarannoilla ja vesileikeistä. Tämä siksi että olin huomannut miten tuskastunut lapseni oli kun korvien suojaukset eivät pitäneet tai hän itse koki ne ahdistavina ja kuitenkin hän olisi halunnut yhtyä muiden kanssa vesileikkeihin.

Toisella lapsella oli opettaja jonka tiesin olevan kärsimätön ja inhoavankin oman lapseni kaltaisia hitaampia, haaveilevia lapsia. Olin juuri kuullut huolestuttavia uutisia hänen toiseen samanlaiseen lapseen kohdistuvista toimistaan joten ymmärsin omassa lapsessani ilmenneen alkavan ahdistuksen tämän uuden opettajan luokalla ja koin surua ja epätietietoisuutta siitä mikä olisi oikein poikani kannalta. Toisaalta ns. reipastuminen ei olisi pahasta mutta en ollut varma että tämän opettajan keinot olisivat oikeat siihen hommaan.

Siispä pyysin Jumalaa hoitamaan jotenkin asian niin että se olisi kaikkien parhaaksi. Myös niin, että jos lapseni on sittenkin, tukalasta tilanteestaan huolimatta hyvä olla tämän opettajan oppilaana niin sitten hyvä niin. Mutta jos ei niin pyysin että Jumala laittaisi vähän nopeasti tämän opettajan "mäkeen". siinä oli jo vähän tuohtumusta mukana että jos ei ole sopiva niin pois vain meidän lapsen kimpusta :)
Hetken kuluttua kuitenkin varmistin vielä että jos on tarkoitus että tämän opettajan on parempi mennä pois lapseni luota niin pyytäisin että asia ei hoidu niin että opettaja jää auton alle tai kuolee, jollei se kuulu hänen elämänsuunntitelmaansa, vaan että hän saa tilalle jotain niin kiinnostavaa että hän lähtee onnesta ymmyrkäisenä muualle.

Kun olin rukoillut nämä kaksi asiaa niin kuuntelin hiljaisuutta ja vähän ajan kuluttua tuli rauhan tunne, tässä ei kuitenkaan ole sitä yliluonnolliista tapahtumaa vaan vain se "yliluonnollinen" rauhan tunne ja Jumalan läsnäolon tunne ja kokemus kun ei näe toista mutta tietää että siinä hän on ja sitten sen rauhan keskeltä tuleva hiljainen mutta varma sanoma ja samalla tietoisuus että lapsesi korva-asia on kuultu ja niin tapahtuu kuin pyysit.

Sama juttu kouluasiassa. Siitä sanottiin että asia hoituu parissa viikossa, opettaja poistuu ja lapseni saa toisen opettajan.
Noista johtuen olin sata varma että asia tapahtuu ja kun menin "korva"-lapseni kanssa n. viikon kuluttua puolivuosittaiselle tarkastuskäynnille sairaalaan, ehdottikin lääkäri yhtäkkiä yllättäin että kokeilisimme sittenkin saada leikkauksella reiät paikattua. Aina aiemmin tällainen ajatus oli jätetty hänen kohdallaan mahdottomana toteuttamatta!

Hänellä oli toinenkin ½-vuosittaistarkastus toisen lääkärin luona ja vaikka en hurjissa umelmissanikaan olisi osannut edes rukoilla sitä kuin mitä hän ehdotti poikani hyväksi ja joka toteutetiin ja joka johti todella onnellisiin asioihin, niin tajusin heti että se sisältyi siihen samaan rukoukseen "että poikani voisi nauttia huolettomasti rantaelämästä ja vesileikeistä" :O Ilman tätä yllätyksenä tullutta uutta kokeilua ei pyyntöni olisi täyttynyt täydelleen sellaisena kuin lapseni ja minä toivoimme.
Seuraavana kesänä lapseni pulikoi ja nautti niin että ei mitään rajaa :))))

Aivan äimän käkenä olin kun menin n. 2 viikon kuluttua vanhempain iltaan jossa oli määrätty teema ja opettaja tulikin vartin myöhässä halkeamaisillaan onnesta :) ja ilmoitti että teemat sikseen, hän on enää pari viikkoa luokassa ja vaihtaa sitten asemapaikkaa. Loppuajan hän sitten kertoi tästä onnestaan ja uudesta asemapaikastaan :)

Lapseni sai loppuvuodeksi hyvän sijaisopettajan ja sen jälkeen opettajan joka reipastutti lapseni ihan muin, mutta hyvin tuloksellisin keinoin :))))

En malttanut olla kertomatta vaikka oli pitkät stoorit ja pitkästi kerrottu, mutta kun en osaa lyhentää niin että tunnelmat säilyisivät, sillä ne on minusta tärkeät. Miten oli kukin onnessaan jne :)

Kun minua nyt kiinnostaa nuo eri tasot (tietoisuuteni ja tietämykseni sekä mahd. "henkien" erottamiskyvyn takia) niin laitan itselleni muistiin että tämä pyyntö eli siis rukous oli ihan tavallisessa päivätajunnassa tehty...ainoa mikä siinä ehkä vaatii huomion on, että siinä oli syvältä sydämen tasolta tuleva huoli ja pyyntö (ihan tuntemuksenakin sydämen tasolta lähtevä) ..ja sitä kautta tuli yhteys Jumalaan/tai miksikukakin haluaa asian sanoa.

Eri taso kuin noissa aiemmissa kertomissani siin.... tämä nyt vain itselleni muistutuksena mihin minun tuli kiinniittää huomio tässä asiassa...ennen kuin unohdan.

Kertokaa te muutkin jos vain teille sopii? Tällaisia juttuja on varmasti jokaiselle joskus tapahtunut? Mutta en painosta. Jokainen kertoo mitä haluaa toki.

.

Kissantassu*

Hitsi joanna, tiedät sitten tarkkaan mihin maaluksella voi terapiamielessä päästä ja että sillä ei ole mitään merkitystä osaako maalata näköistä vai ei. Päin vastoin, sellaiseen pyrkiminen on vain este alitajuntaan pääsemiselle :)

Kun itse kokeilin ne pari kertaa niin huomasin itsessäni vaatimuksen että pitäisi syntyä tulosta eli tukka nättiä ja kaunista. Siksi vedinkin sen itselleni ihan vain väri ja muotomaalauksena eli ei mitään näköiskuvausta mistään vaan heti alusta lähtien tunteen ja sisäisyyden kautta alitajuntaan ilman näköis muotoja, järkeilyä ja itsensä arvostelua.

Ruoka on maittava puheenaihe :D

Kissantassu*

Jokaisella oma tie ja keino mutta että herätit minussa himon savitöihin :) Olen sen verran ollut aikoinaan nopeassa kosketuksessa saveen että tiedän sen olevan yksi minun käsillä tekemisen muotoni :)

Oman eheyttämistyösi olet sitten tehnyt tuolla tavalla käsin tekemällä ja muotoon saattamalla kuin minä oman "syväkirjoittamiseni" ja maalausterapiani. Tunnistin kuvauksestasi saman intensiteetin kuin omassa työskentelyssäni oli mutta kuvauksesi oli mielettömän upea! Todella hieno...sinulla on tuota kirjallistakin lahjakkuutta olen huomannut.

Amur, mietit kiinnostavia asioita tuossa toisessa viestissä. Minullakin on tuosta vähän ajatuksia. En tiedä onko oikeita mutta aika "vahvoja" kuitenkin ...;)
Palaan tuohon asiaan paremmalla ajalla myöhemmin ..

Kissantassu*

------

joanna*

toki en ole vielä tarpeeksi opiskellut taideterapiaa toimiakseni virallisesti ohjaajana.

mutta olen kyllä omaan ja lähipiirin lapsiin kokeillut, mitä tapahtuu kun saa lapset innostumaan maalauksesta vaillä täydellisyys tavoitteita. usein lapset kertovat samalla kun maalaavat, jotain tarinaa. tai sitten kyselen jälkeenpäin kun maalaus on valmis, että mitä esittää jne. kyllä siinä pääsee jollain lailla lapsen mielenmaisemaan käsiksi ja lapsi kai itse omaan alitajuntaansa.

sama toimii toki myös aikuisilla, jos uskaltavat heittäytyä maalaamaan intuitiivisesti ja tunteella.

Kissantassu*

　
Tosiaan, sitähän voi ajatella tuon kautta että mihin kukakin kykenee tai jaksaa...esim juuri tuon kaoottisten ja raskaiden tunnetilojen kantamisen kanssa...tosin minähän sain voiman ylhäältä että täytyy vielä miettiä mikä on mitäkin.

Mitä nyt tässä kirjoittelen on vain omaa pohdintaani ja uskoani eikä minulla ole tästä mitään ylimaallista tietoa.

Mutta oikeasti minulle tuli silloin aiemmin mieleen kun luin pohdintaasi, että minusta edelleenkin olisi kyllä niin, että me (en sano jokaisesta kun voi olla eri tavalla eri ihmisillä) saamme tai otamme tänne sellaisia ominaisuuskombinaatoita joilla toteutamme parhaiten sitä tehtävää/niitä tehtäviä jo(i)ta olemme tulleet tekemään....eli on matto jonka pohjana on jokin maapallon ja ihmisten muodostama (ja ties keiden) karma, eli on jo muotoutettu sitä jumaluuden osaa omilla teoillamme josta energian osasta olemme muotoutuneet ja jota pohjamateriaalia eli energiakenttää muotoutamme edelleen omilla valinnoillamme ja teoillamme.

Kun vertaa asiaa esim fyysisen maailman työpaikkaan niin täällä on eri työpaikat ja on hyvä että on erilaisa ihmisiä ominaisuuksineen että kaikki tarpeellinen työ tulee kunnolla hoidetuksi. On niitä jotka sopivat esim. mielisairaalaan töihin kuin nappi silmään ja on niitä jotka sopivat kiireiseen ensiaputyöhön ja samoin on niitä jotka sopivat juuri siiheh kahdeksasta neljään työhön esim laskemaan muiden palkat. Ja ikävää olisi jos jokin näistä puuttuisi, tottakai.

En itse henkilökohtaisesti usko että jos joku on sopinut henkimaailmassa jonkun toisen kanssa että menen tuonne noilla energioilla, ole sinä minun oppaani sitten, ja hänellä olisi energiat joilla pääsee helposti oppaan kanssa yhteyteen tai niin vahva opas että hän pääsee läpi materialistisimmankin energiatihentymän jos ihmiseksi tuleva on sellaiset itselleen valinnut, että se ihminen olisi sen "korkeammalla" tasolla kuin vaikkapa joku joka päättää syntyä tänne kehitysvammaisena, ilman noita yhteyksiä oppaaseen ja mahdollisesti ilman yleisesti kauniina pidettyjä piirteitäkin. Muistaen kuitenkin että kehitysvammainen voi olla viisas ja kaunis ja hänellä voi olla erittäin hyvä yhteys yläkertaan, ihan kuten muillakin ihmisillä. Tässä esimerkissäni vain otan esille ihmisen jolla ei ole em. havaittavia etuja tai lahjoja puolellaan vs. toisenlaisissa tehtävissä oleviin

En vain usko ja se perustuu vain ihmisenä ja ihmisen kyvyin kokemaani ja ajattelemaani. Mutta kuten veskari sanoi vähän aikaa sitten ja minä muutama vuosi sitten aivan samoin sanoin, niin työpaikan eri tehtäväjakojen ei tarvitse perustua hierarkiaan vai oliko se toisen yläpuolella olemiseen, joka minusta on sama asia, vaan siihen järkevään ajatteluun että on hyvä jakaa töitä että asiat hoituisivat. Yhden on hyvä istua toimistossa ja katsoa kokonaisuutta mutta se ei tarkoita etteivätkö muutkin saisi nähdä kokonaisuutta tai tietää missä mennään ja vuorotella työtehtävissä tarvittaessa jne.

Ja ihan sama tässä rajan takaisessa näkökulmassa. Minusta esim joku vessasiivooja ei ole vähempi kuin joku...niin no, vaikka selvänäkijä tai jäsenkorjaaja tai lääkäri. En osaa enkä halua lähteä tätä selittämään kauhean tarkasti koska on kai selvää...vai onko muiden mielestä? ...ettemme työskentele täällä telluksella vain sen eteen mikä on näkyvää, kuten uusien sairaaloiden tms. vaan vaikka nekin on tärkeitä niin myös tuon "verhon takaisten" asioiden vuoksi...?

Enpä olisi ikinä arvannut että mieleeni tulee tässä vaiheessa kirjalisuudesta esimerkkejä, mutta minusta esim. Dostojevskin Rikos ja rangaistus tai Hugon Kurjat sisältää monia esimerkkejä ns. pienistä suurista ihmisistä. Noita kirjoja voi varmaankin tulkita monella tavalla, mutta hyvin monet näkevät sen samoin kuin minä, pienen ihmisen suuruutena kaiken vääryyden ja myllerryksen keskellä. Oman rajallisuutensakin keskellä. Edistäen kuitenkin koko ajan jotain hyvää ja hyvän jatkuvuutta edelleen muissa ihmisissä joskus ehkä hyvinkin pimeässä ja muuten toivottomassa maailmassa. Samoin romaanissa Ivan Denisovitsin päivä. Itse olen nähnyt omassa elämässäni aivan yhtä uhrautuvaisia ja hyvää eteenpäin vieviä ihmisiä omassa elämänpiirissäni, niin että heistä jokainen olisi myös tällaisen romaanin arvoinen. Mutta uskon että me emme sieluina ja henkinä ole sen (romaanin) tarpeessa koska näemme arvomme ja kokonaisuuden siellä aivan eri tavalla kuin täällä nyt. Ja nimenomaan koemme tasa-arvoisuutemme myös siellä eritavalla. Siis niin että siellä ei ole enää syytä kokea itseään tai muita ylemmiksi tai alemmiksi...


Minusta on kuitenkin mahdollista että sielut ovat rajan takanakin vaiheessa...ei siksi että ovat alempia vaan siksi että, näin luulen, olemme perustaltaan henkiä ja että niin kauan kuin sielumme "elää" niin kauan saatamme tai peräti olemme sieluja myös kuoleman jälkeisessä välitilassa. Ja että olemme sielläkin hankkimassa erilaisa kokemuksia selvitäksemme eri tehtävistä maatasolla tai missä nyt sitten vaikutammekin seuraavaksi.

Oletan että minäkin olen ollut sielu (sellainen siis kuin tuossa määrittelin) enkä henki, ennen tuloani tänne. Niin tulkitsisin sen muistoni. Minua ei lainkaan häiritse jos joku on minua ylempänä tai alempana koska samalla tavalla kuin me täällä fyysisessä olemme vain eri tehtävissä, me käsittääkseni jatkamme henkimaailmassakin sen mukaan kuin on viisasta kokonaisuuden kannalta, eikä sen mukaan kuka on suurin ja korkein. Siinä mielessä maanpäällä pienin voikin olla suurin. Sen kertaisesta tehtävästään huolimatta tai takia.

Minun nähdäkseni henkitaso on se korkein ja siellä me kaikki ymmärrämme oman tasa-arvoisuutemme ja sen miksi olimme sitä jo aiemmin. En ole aivan varma tarkoittaako yhtyminen hengeksi kaiken erilaisuuden katoamista ja eräänlaista tasapäisyyttä vai toisenlaista toinen toisemme täydentämistä ja rakkauden sitomaa jännitteetöntä yhteyttä tai jonkin muun sitomaa yhteyttä joka toteutuessaan tuottaa/päästää valloilleen jännitteettömän rakkauden energian. Olisin taipuvainen ajattelemaan jälkimmäisesti...mutta tiedä häntä...


Eikö muita innoita kirjoitella uskomuksiaan ja näkemyksiään? En niihin välttämättä osaa kantaa ottaa mutta onhan tämäkintapa purkaa ajatuksiaan näkyville "paperille " ;)
　
Ja varmaan osaat arvostaa sitä ja ehkä aavistaa että se voi loppupeleissä olla suuri ja vaikuttava asia mitä olet antanut? Monin sellaisinkin keinoin mitä et ole tiennyt sen olevan antamista..Minä kyllä sanoisin tähän erään taulussani olevan tekstin tavoin mutta koskien monia jos ei miltei kaikkia ihmisiä,


"Ei valitse kukka, kenelle kukoistaa.
Ken tahansa kukan ohitse veltaa,
hän kukan lahjan saa,
ilon hiljaisen.
-Mirjami Lähteenkorva -

Amur

Minulla on joitakin tuttavia, jotka ovat menestyneet joissakin tavoitteissaan ja se on vaatinut aika tavalla henkistä panostusta. Oma mieli on yleensä se suurin este menestyksen tiellä. On annettava itselleen lupa menestyä, olla onnellinen, tulla rakastetuksi, löytää rakastettu...

On usein vaikeaa hyväksyä sitä että minä olen arvokas ja minun tekemiseni on tärkeää ja arvostettavaa... Usein sen arvostuksen ja kunnioituksen täytyy antaa itse ja kruunata itsensä oman elämänsä sankariksi!

Kun onnistuu ylenemään oman elämänsä hallitsijaksi, kannattaa palkita itsensä lomamatkalla tai ainakin hyvällä saunalla ja yrttikylvyllä...

Monesti siivoojan työ mainitaan kun puhutaan vähän arvostetuista töistä. Itse lisäisin vielä kotiäitiyden ja omaishoitajat. Mutta omasta kokemuksestani voin sanoa että siivoustyö voi olla hyvin meditatiivista ja vapauttavaa! Ajatusten selkiyttämistyötä.

Amur

Tuohon Kissantassun ajatukseen sielun matkasta halki elämien lisäisin vielä omana ajatuksenani että minusta ei ole väliä sillä että uskooko vuorenvarmasti siihen että sielu vaeltaa läpi monien elämien kehittyen ja täydentyen.
Riittää että elää elämänsä niin kuin olisi ikuinen sielu...


Ennen joulua kuuntelin radiosta Joulupukkia joka sanoi että ei ole tärkeää että uskooko Joulupukkiin vai ei. Riittää kun tietää että Joulupukki ON!
Minusta Joulupukki sanoi hyvin. Sopii moneen muuhunkin asiaan.

Kissantassu*

Tuosta siivoojatyöstä, niin ainakin täällä meillä päin on omien havaintojeni mukaan siivoojantyön arvostus noussut arvoonsa jo vuosikymmeniä sitten kun nuoret valtasivat alan rahoittamalla sillä työllä mm. monivuotiset yliopisto-opiskelunsa. Samoin lehdissä oli silloin paljon juttua nuorista lukionkin käyneistä jotka valitsivat sen alan (eivät siis ajautuneet ) ja myös nuoret miehet menivät siivousfirmoille töihin aivan tarkoituksella kokien työn mielekkääksi. Joidenkin näiden nurten haaveena oli myös perustaa oma siivousfirma. Niinä vuosina käytiin läpi oikein kunnon profiilinkohotus :))))

Oma sukulaiseni valitsi alan jo 1970 luvulla vastanaineena nuorena aikuisena ja pysyi alalla aina eläkeikään asti ja oli loppuun asti ylpeä työstään ja kiinnistunut kaikesta siitä mitä siinä työssään näki. Hän osasi katsoa muutakin kuin roskia, kuten joka ammatissa onkin tärkeää katsoa nenäänsäkin pidemmälle. Hänen ei tarvinnut tehdä itsestään elämänsä sankaria, hän oli sitä :))))

Omaishoitajat ovat mielestäni saaneet hyvin läpi sen, miksi työnsä on arvostettua...? Mutta palkka heillä on törkeän alhainen sekä lomaedut, nimenomaan siinäkin että ei voi pitää lomaa jollei ole kunnon paikkaa missä omainen on samaan aikaan. Toinen ymmärtääkseni arvostettu ala on perhepäivähoitajat, vaikka heidän työehtosopimiksensa on silkkaa riistopolitiikkaa kuulemma edelleenkin. Suorastaan järkytyin kun kuulin vuosikymmeniä sitten millaiset ne silloin olivat.

Harmi etten tule aina kirjoittaakseni joka kohtaa mielikuvistani esille (tai no, lyhentäähän se tekstiä, heh) mutta itselläni oli mielessä aliarvostettu vessasiivooja, ei esim helsingin raútatieaseman WC-siivooja. Eli näin kuvana jonkin aasialaisen vastaavan, esim Intiassa (tai afrikassa, jokin köyhä maa jossa yhteiskuntaluokkaerot ovat suuret) joka kyllä omassa ympäristössään voi olla hyvinkin kadehdittu ja arvostettu sen vähäisen elannon takia jonka saa, mutta toisaalta halveksittu tai ilmaa muun kansan osan silmissä.

Kissantassu*

Heh, noinkin :)
Ja kuitenkin niinkin minun mielestäni, että kunnollinen ja kunniallinen elämä (muut ja itsensä huomioon ottavan etc,)ei tarvitse edes uskoa mihinkään toispuoliseen. Riittää että on rehellinen itselleen ja että on ollut kyky ja mahdollisuus muodostaa maailmankuva jossa yleiset eettiset käsitykset ovat kunniassaan. Motivoituminen niihin ei kokemukseni ja näkemykseni mukaan tarvitse välttämättä tuonpuoleisuskoa vaan voi tapahtua muin taustoin ja syin.
.

Amur

Minusta tuntuu siltä että olen samoilla jäljillä kuin (sinä) Kissantassu siinä että olemme täällä suorittamassa omaa osuuttamme. Jotenkin tuntuu siltä - varsinkin kun tunnen itse löytäneeni oman paikkani tässä maailmankaikkeudessa.
En tiedä että onko maailman kaikki eksyneet sielut sitten vain kadottaneet alkuperänsä vai onko tarkoituksenakin jokin särkymisen kautta eheytyminen...
ja että se luomistyö jatkuu koko ajan.

En ole lukenut mainitsemiasi teoksia, mutta kylläkin saman aikakauden kirjallisuutta aina joskus ja ymmärrän mitä tarkoitat pienen ihmisen suuruudella. Olen itsekin huomannut että omia opettajiani ovat olleet usein ne särkyneet, vajavaiset tai rakkaudettomat tämän maailman kulkijat.

Vesimies -70

Mua kiinnosti tuo jotta onko joku (auktoriteetti???) jossain sanonu jotta taiteellisuus vaatii rikkoutuneen mielen tai jotta tuo toisessa kappaleessa tuos yllä mainittu kyky oiskin vamma?? Kun painotat sitä jotta se on kyky. Mulle on aina ollu itsestäänselvää jotta tuo on kyky. Ei vamma.


No siis mulle on tuttu ihan näin niinkuin mielikuvituksena pään sisällä kehittelin/kehittelen tarinoita vaikka ennen nukkumaanmenoa jotka on sitte eläny vuosia mukana samat henkilöt ja heidän elämänsä on kehittyny eteen ja taaksepäin siis on tullu luotua sitte menneisyyttäkin. Kirjaksi asti tuolta päästä eikä ees paperille varmaan koskaan tuu ainakaa täs elämäs. :D

Käsillä tekeminen ei mulla ole mitenkään kuvassa mukana niinku Amurilla koska mulla on peukalo keskellä kämmentä.

Mutta monta kertaa kun oon vääntäny yliluonnollisissa kättä jonkun sekptikon kanssa niin multa on ku sisältä tullu yhtäkkiä ne asiat mihin ne vaatii selitystä. Siis silloin kun jaksan ;D rauhallisesti selittää vaikka miljoona kertaa samaa kysyttäisiin. En aina jaksa :D

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon