Alkuperäinen kirjoittaja Inke

Ajatuksin mukanasi.
Parin viimeisen vuoden puolella kuljin kappaleen matkaa vakavasti sairastuneen omaisen rinnalla tavaten usein myös hänen sairastunutta läheistään. Otsikkosi kysymys kävi silloin usein mielessäni, vaikka olin vain sairauden etenemisen sivusta seuraaja, ei minulla ollut vastauksia silloin, eikä ole nytkään.

Olen vähemmän lukenut tämän osion viestejä, en siten ole surukseni *kartalla*. En tiedä mitä pohdiskelt, enkä sitä miten oma prosessisi etenee, Amurin viesti tuossa edellä antaa viitteitä, mistä on kysymys.

Vertaisryhmä voisi olla hyvänä apuna, jos tuntuu pahalta keskustella syvempiä tuntojaan. Hyvin muistan sen, miten mainitsemani sairastunut halusi säästää lapsiaan puhumalla peloistaan, vaan yritti olla reipas, kun lapset kävivät katsomassa häntä. Sitä haluaa aina säästää lapsiaan ja muita läheisiään.

Haluaisin sanoa paljon, vaan eihän sanojen paljous tuo helpotusta, eikä vieras voi aina edes osata valita sanojaan oikein. Toivon kuitenkin sinun hetki-hetkeltä, päivä-päivältä löytävän selviytymiskeinoja elämääsi. Vaikka huoli tulevaisuudesta painaa, niin meille jokaiselle on elettäväksi annettu vain tämä hetki kerrallaan.

Erikoista, miten aloitusviestisi sanattomana puhuttaa minua. Toivon sinulle voimia selviytyä siitä, mikä rikkoi sinun reviiriäsi kehossasi, toivon sinulle voimia luottaa ja antautua läheistesi rakkauden kannattelmaksi, toivon sinulle ja läheisillesi voimaa uskoa selviytymiskeinojen löytämiseen.

Alkuperäinen kirjoittaja Varjotar

Joo, jos viestinä, jonka luen on tällaista ---------------------------------, niin en katso, että asiassa olis mitään selviämistä.
Koska en ole milloinkaan päässyt lukemaan sitä alkuperäistä viestiä tuon väliviivarivin sijaan, en voi sanoa, miten selvitä.

Alkuperäinen kirjoittaja kurjenkukka

------------------------------