Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja ex-Tipu  henkistyminen mulle on matkaa itseeni. Tuntea ja hyväksyä itsestä myös ne negatiiviset puolet ja myös olla epätäydellinen, virheitä tekevä ihminen. Kun on sujut itsensä kanssa voi olla sitä myös ympäröivän maailman kanssa. Eikä kaikki ole niin mustavalkoista ja niin vakavaa. |
Juu näin on. Ja kiukkua ei pidä pantata. Sillä verukkeella jotta "henkinen ihminen ei saa suuttua". Tuo johtaa piilovittuiluun ja yllättäviin hyökkäyksiin toisen kimppuun. En tarkota fyysisesti. (Toki voi niinkin) Ja tosiaan henkisyyteen kuuluu erehdyksen myöntäminen. Ja henkisen ihmisen ei tarvitse hyväksyä kaikkia asioita. Jos oikeasti hyväksyy niin ok mutta väkisin sen näytteleminen miten hyväksyy kaikki ja kaiken vie metsään. Varsinki sitten on hullua kun näkyy jottei kuitenkaa näin oo jotta hyväksyy kaiken ja kaikki. Vaikka muuta yrittää esittää.
Henkinen hyväksyy toisten kannat vaikka ne olis erilaisia. Ja
väitellä voi, vaikka hyväksyy toisen kannan. Siis kannan hyväksymisellä tarkoitan sitä jotta hyväksyy jotta toinen on eri mieltä. Eikä keskustelujen (/väittelyjen) tarvi päättyä siihen jotta ollaan samaa mieltä. Ne voi päättyä asiallisesti vaikka kumpikin pitää oman kantansa asiasta.
Ja henkinen ihminen tietää millälailla on fiksua analysoida toisen kokemuksia, unia jne. Rakentavalla tavalla ei hajottavalla. Sitten tänne ehkä viittis ihmiset useimmin jakaa asioitaan.
Tuollaisia ominaisuuksia kuvittelisin henkisillä/henkistyneillä olevan vaikka mäkin kyllä vähä vierastan tuota termiä.
Ja sitten toivoisin jottei tätä seuraava tarvisi laittaa tänne IKINÄ ENÄÄ:
"Puhun tuossa sitten yleisesti enkä viittaa kehenkään"
(Perkeles jotta mua tympäsee kun ei muuten uskalla kirjottaa ilman tuota kommenttia.)
