vaihtonikki

Mitä merkitsee teille vastuun pakoilu. Tämä aihe pongahti Iltalehden uutisissa esille.

Katainen pakeni synkkiä uutisia ulkomaille | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Mitä ajattelette vastuun pakoilijasta ja kiiltokuvaa luovasta ihmisestä. Merkitseekö henkinen selkäranka nykypäivänä enää mitään? Jos olisi vastuun pakoilijoita olleet Suomen historian kriiseissä vallassa olevat miehet ja naiset, miten Suomen olisi käynyt? Ikävää luettavaa tuommoinen hymynaamana esittäytyminen ja ettei pysty kantamaan pääministerinä vastuuta omista tehtävistään, hymyillen vaan häipyy lentokoneeseen ja pistää pään pensaaseen. Asiasta antaa omat näkemyksensä Mediaprofessori Erkki Karvonen. Professori myös ihmettelee, miksei asiasta ole annettu tietoa ennen vaaleja. Miksi ikävät uutiset on säästetty vaalien jälkeen.

Vastuun pakoilua voi olla se, että tietää omaavansa kykyjä ja taitoja, mitä voi käyttää muiden hyväksi, luoda turvallisuutta ja vakautta eikä sitä tee itsekkäistä syistä tai laiskuudestaan. Voihan taustalla olla pelkoakin tai itsekästä helpolla pääsemistä niin luonteenkehittämisessä kuin mukavuudenhaluisuudessa. Silti jos luottamustehtävän on saanut vaikka henkisissäkin asioissa, niin eikö jonkinlainen sisäinen velvollisuus olisi täyttää tehtävänsä. Vaikka kantapään kautta oppien ja yrittäen mennä eteenpäin yrityksen ja erehdyksen kautta, mikäli sisällään tämän tietää.

vaihtonikki

Kuka ottaa vastuun lisääntyvästä masennuksesta ja työkyvyttömyydestä, kun työmarkkinoiden vaatimukset ovat niin kovat? Eikö olisi jo aika tehdä työssätekoa joustavammaksi ja tukea ihmisten hyvinvointia. Ei ihme, että kohta kaikki ikäluokat oireilevat ja pahasti.

Työn tekeminen on kuitenkin olennainen osa sitä, että ihminen tuntee itsensä jollain tavoin osalliseksi ja tärkeäksi yhteiskunnassa ja kokee merkityksellisyyttä. Yhteisöllisyys tukee myös mielenterveyttä.

Mielestäni paljon enemmän pitäisi antaa mahdollisuuksia osa-aikatyöhön vaikka pienten lasten vanhemmille tai mahdollisuus lyhyempään työviikkoon ja näin työllistää useampia ihmisiä. Samoin työnarvostus aloittain on aivan kummallista, kun paperikoneen pyörittäjät saavat huomattavasti suurempaa palkkaa kuin vastuullinen työ pienipalkkaisella hoitoalalla missä kuitenkin puhutaan ihmishengistä? Ja talous- raha- finanssi ja politiikka antaa huippuansiot, kun taas matalapalkka-alat hädin tuskin saavat leipää pöytään.

Pitääkö työvalinnat tehdä vain sen mukaan mistä maksetaan eniten ja mihin voi nousta toisia jymäyttämällä ja tyrkkimällä kyynärpäillä heikompia alaspäin ja luovimalla koko ajan rikkaille enemmän etuja vai aletaanko arvostamaan kaikkia aloja yhtä tarpellisina ja yhteiskunnan toimintaa tukevina - sairaanhoito, terveys, siisteys, ympäristö, teknologia, politiikka, sosiaaliala, kansainvälisyys ja yhteistyö, maanviljely, metsätalous, karjanhoito jne. , sillä kaikki tarvitsevat toisiaan, jotta yhteiskunta olisi tasapainoinen ja toimiva ja että pyörät pyörisivät.

"38 000 suomalaista on tällä hetkellä pysyvällä tai määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia" lähde IL

28-vuotias Petra: ''Olen nuori eläkeläinen'' | Nainen | Iltalehti.fi

vaihtonikki

Tätä ajatusvirtaa nyt taas riittää, joten ohittakaa jos tuntuu, että menee yli!

Mietin vain sitäkin, kuinka ihmisten pahoinvointi ja paha olo yritetään turruttaa mielialalääkkeillä, viinan hintaa alentamalla, surkealla televisioviihteellä ja markkinoida kilpailuviettiä, seksististä maailmankuvaa, turhaa julkisuustavoitteellisuustta, pintaliitoarvoja joissa julkkikseksi pääsee joko sekoilemalla tai sitten itsekkyydellä ja omahyväisyydellä ja miten sairaita ja onnettomia ihmiset ovat.

Miettikääpä viinankulutusta ja kansanterveyden tilaa. Miksi maassa, jossa viinaa kulutetaan jo roppakaupalla sen hintaa vaan lasketaan :) Tämä on jo niin naurettavaa, kun alkoholi altistaa monenlaisille sairauksille ja on suuressa määrin elinikää lyhentävä tekijä - puhumattakaan runsaan alkoholin käyttäminen yhteydessä masennukseen ja tapaturmiin sekä väkivaltaisuuteen.

Ihmisten suhtautuminen vaikka seksuaalisuuteen on erittäin kaksijakoista. Toisaalta sillä herkutellaan ja mässäillään ja vieläkin ihmisistä tehdään objekteja mediassa ja sitä käytetään isoihin bisneksiin. Onko tämä jotenkin sairaalloinen tämä maailma :) Ja ihmiset aivan hukassa ihan perusasioissa. Sitten on taas puritaanien kasvatuksen saaneiden luokka, joka ei hyväksy edes omaa seksuaalisuuttaan miehisyyttään ja naiseuttaan edes normaalissa parisuhteessa ja heillä taas omat mielenterveysongelmat.

Nuoriso haaveilee tosi-tv- julkisuudesta, muotivaatteista ja yksilöllisyyden ilmentämisestä, mutta elää pilvilinnoissaan ja useat ovat tottuneet asiat saamaan helpoimman kautta. Esiintyy uusavuttomuutta ja irrallisuutta. Päihteet, masennus, itsemurhaluvut ja yksinäisyys puhuttavat, samoin koulutustason vaatimukset ja koulunkäynti on koko ajan muuttunut kovemmaksi, jolloin väliinputoajat jäävät lähtökuoppiin tai oikeastaan heidät haudataan ongelmaläntteinä sossuluukuille tai kaupungeille kulkemaan päämäärättöminä.

Keskiluokka suorittaa edelleen tunnollisesti, vaikka sisäistä tyytymättömyyttä ja irrallisuutta ilmenee paljon ja nämä näkyvät sairauksina, työuupumuksena sekä parisuhteen ja perheen yhdistämisen vaikeutena sekä uudenlaisena suorittavana pärjäämisen illuusiossa, jossa kuitenkaan ei juurikaan kohdata muita. Vanhukset ovat yksin ja vahvasti lääkittyinä laitoksissa - medikalisaation ja toimenpiteiden kohteena, jossa hoitajia on liian vähän.

Huostaanotot lisääntyvät ja nekin laitostetaan nykyään jopa ulkomaisille firmoille ja siitäkin tehdään bisnes :)

Voi tätä elämää!

vaihtonikki

Hih hei, pitäis jo lopettaa vaan lisää vaan tulee mieleen :) Eli hyppikää yli vaan ;D

Urheilijat käyttävät astmalääkkeitä ja vaikka mitä dopingeja ja tätä tukee moniammatillinen porukka isoine liittoineen ja sponsorit rahoittaa harrastamista, joka on vain näyttämisen haluista törsäämistä ja kilpailua, minkä maan edustaja on keinoineen yltänyt samaan fysiikkansa ja kestävyytensä parhaimpaan suoritukseen. Sitten urheilu-uran jälkeen näistä tulee ehkä väliinputoajia, julkisuuden repimiskoneison kohteita ja moniongelmaisia. No, saatiin taas kansalle leipää ja sirkushuveja, että pysyy hiljaisena :)

Sitten henkiset myhäilee täällä turvatussa tilassa, kuinka henkisiä ja loistavia ollaan. Märehditään omassa erinomaisuudessaan ja ei uskalleta katsoa, miten paljon maailmassa on vielä kärsimystä, eriarvoisuutta ja asiat rempallaan. Helpompaa on ottaa enkelikirjat käteen ja meditoida omassa tyytyväisyydessään. Todellisiin tekoihin harvasta on.

Missit käyvät kauneusleikkauksissa ja parantelevat kurvejaan, jotta pärjäisivät sillä rintamalla. Edes universumin kauneus ei riitä ja todistettu arvo vaan hankitaan silikonit ja niitä vielä isonnellaan ;) Julkkikset käyvät kaiken maailman kauneushoidoissa ja ottavat botox-ruiskeita ja sitten ihminen saattaa kuolla ulkomailla suoritettuun rintojen suurennukseen, kuten oli ruotsalaisnaiselle Puolassa käynyt. Ja elämä olisi muuten täydellistä, mutta pitää vielä saada rinnat suuriksi - sitten kaikki on täydellistä ennen vihkimistä avioliittoon. Nyt kasvina makaa vuoteessa ja poikaystävä käy katsomassa joskus miettien, mikä meni vikaan.

Miten sitä voi säilyttää uskon ihmiskuntaan ja itseensä, kun ympärillä näkyy niin paljon epätasapainoa ja pahoinvointia. Mitä voimme yhdessä tehdä tilanteen parantamiseksi vai olemmeko vain koneiston armoilla?

vaihtonikki

Pitäisköhän meidän alkaa varustelemaan jo lemmikkejäkin kaiken maailman silikonirinnoilla ja pussien sekä välineiden suurennoksilla, että pärjäävät markkinoilla. Vai onko ihminen typerämpi kuin eläin, jolle luonnollisuus on lajinsäilymisen kannalta parempi kuin keinotekoisuus. Emmekö rakasta itseämme sellaisina kuin luoja loi ja emmekö rakasta toisiamme.

Miten aivan perusarvot ovat nykypäivänä ihan hukassa?

Amerikassa alkaa olla peruskauraa, että siellä äidit ja tyttäret laittavat rinnat pumpatuiksi ja itsetunto muutenkin tulee ulkonäöllisistä asioista, oli sitten teini-ikä saatu ohitettua tai sitten ei ja sama on rasvaimujen suhteen. Syödään mitä sattuu ja eletään miten sattuu, veitsi ja imuletku hoitavat ikävät puolet pois.

Nettimaailma ei opeta nuorille ja lapsille oikeaa ihmisten kohtaamista eikä vuorovaikutus perheenä tai muiden ihmisten kanssa ole riittävää. Perustetaan vain itseriittoisia sivuja nettiin ja pullistellaan illuusiomaailmoissa, joissa pärjääminen ja ulkoistettu hyvä olo haetaan linjoilta tai sitten muiden mielikuvien maailmasta. Vanhemmatkaan eivät jaksa kohdata lapsiaan tai viettää heidän kanssaan aikaa, koska työ on niin kuluttavaa ja ihminen sisältä tyhjä ja loppu. Isovanhempia ei monellakaan ole ja jos on hekin ovat joko kaukana tai sitten niin kiireisiä harrastuksiensa tai tekemisiensä kanssa, että ei siinä ikäpolvet kohtaa samalla tavalla. Nuoruusihanteet, kun ovat asettaneet vaateensa myös vanhemmalle sukupolvelle ja itsekkäät arvot. Empatiataidot ovat vähentyneet ja häiriökäyttäytyminen lisääntynyt.

Pelko väijyy joka nurkassa ja odotetaan messiasta, joka tulee ja pelastaa. Itse ei kyetä pelastamaan edes omaa nahkaansa saati sitten ojentamaan kättä ja sydäntä lähimmäiselle.

Jäänpä tänne ihmettelmään, mitä on tehtävissä...

vaihtonikki

http://t1.gstatic.com/images?q=tbn:A...SfbhIxQwfF1MIz

Alone Wolf (violin) - YouTube

lolis

Mahtavaa, Vaihtonikki!

Sinähän oikein siivouspäivän olet aloittanut ja joka nurkasta pöllyää seitit ja villakoirat. Ja taitaapa siellä lentää tunkiolle muutama pumpattava barbarakin ;))))))

Useimmissa asioissa omatkin aatosteni pohjavirrat kieppuvat samoissa uomissa. Joihinkin olen ottanut hiukan erilaista näkökulmaa. Historian kulkua siellä taustalla ja semmoista.

Joskus ennen wanhaan sanottiin, että mitä sivistyneempi ihminen, sitä enemän ongelmia. Ja totta varmaan. Eihän semmoisia ole, joista ei koskaan ole kuultukaan. Nykyisin niihin kaikkiin löytyy pillereitä, koska ne aiheuttavat traumoja. Jossakin luuraa syntipukkeja ja voimakkaasti herätetyllä traumatietoisuudella myydään taas pillereitä.

Elokuviakin on nähty ja niistä hankittu elämä. Kaukana arki ja paha maailma.
Ja arki on jotain kertakaikkisen kammottavaa, josta vastuunkanto kuuluu aivan jollekin toiselle.

Ennen wanhaan peräkammarin poika piilotti helpotusta tarjoavan Barbaransa käyton jälkeen komerin perukoille, pois mamman kaikkinäviltä silmiltä.
Nyt jokainen - tai ainakin kovin moni - nuori nainen haluaa olla semmoinen barbara. Mutta niin se vaan kehitys kulkee, että lateksit vaihtuvat silikoniin ja hermomyrkyllä saa huulta törrölleen. Wau!

Silloin ennen wanhaan arvostettiin osaamista. Sitä, että myös siellä korvien välissä tapahtui jotakin, joka auttoi siinä arjessa. Mutta kansa oli niin sivistymätöntä. Ei ollut leffoja, videopelejä, lööppilehtiä ja pillereitäkin paljon vähemmän. Eikä moni ollut kuullutkaan sanaa terapia. Eikä kenellekään tullut edes mieleen, että on traumautunut ressukka, jota koko maailman pitää paapoa.
Oli paljon selvempää, että heti, kun sai mahansa itse yli kynnysten, alkoi toimitella pieniä askareita ja koki niissä onnistumisen iloa.

Menepä semmoisista jotakin kysymään näinä sivistyneinä aikoina, niin johan saat pillerit. Ja paras ystäväkin toteaa, että KVG ;D.

Tuuletapa edelleen. Paljon on asiaa noissa. Kirjan kirjoittaisi, jos sanoiksi kaikesta näkemyksensä ehtisi purkaa.... Vaan kun nyt ei ehdi...

vaihtonikki

Ennen arvostettiin kovaa työtä ja leivän hankkimista pöytään ihan oikealla työllä ja toisten sumuttajia oli vähemmän kuin nyt. Nyt leipä hankitaan pääosin keplottelulla ja silmään pissaamisella sekä tarpeiden luonnilla. Pelkoa ja epävarmuutta myös käytetään ihmisten ruotuun laittamiseen ja yritetään kyykyttää ihmisistä mahdollisimman uusavuttomia nörttejä ja huulikiiltoihmisiä, joilla ei päässä paljoa muut asiat pyöri.

Ihmisillä ei tosiaan ennen ollut aikaa tai mahdollisuuksia huomata olevansa traumatisoitunut ja käsitettä terapia ei ollut. Piti vain puhaltaa yhteen hiileen ja pitää omaisistaan huolta ja käydä läpi yhteenottojakin, koska perhe kuitenkin antoi turvaa. Toki naisten ja miesten roolit olivat erilaiset ja menneisyydessä oli naisten asema lähinnä köykin ja nyrkin välissä ja lastenhoito heidän hommiaan. Mies sitten oli auktoriteetti ja kurinpitäjä ja raatoi sitten enempi fyysisyyttä vaativissa töissä tukkimetsällä ja maanviljelyssä, vaan joutui siinä nainenkin tekemään osansa apuna ollen. Uskonnollisuus kai piti jotenkin perusarvot pinnalla, vaikka toisaalta se myös nöyryytti ihmisen kangistumaan hyvin ulkoapäin ohjattuun yhteen totuuteen. Taloustyöt ja hommat vaan sitten jatkuivat naisilla siivouksessa, ruuanlaitossa, pyykinpesussa, leipomuksissa ja pakkohan siinä oli paitaressujenkin osallistua, koska hommaa vaan oli niin paljon. Heti kun jalat kantoi niin mukana menossa oltiin.

Yhteiskunta on vaan muuttunut niin rajusti, ettei ihmisyys pysy mukana. Siksi useimmat voivat kai niin huonosti.

Sitten kun silmät avautuvat elämänkokemuksien myötä ja kaivautuu ulos turvallisesta lämpimästä illuusiokolostaan, niin huomaa miten paljon on tehtävää ja saa miettiä missä omat rajat menevät - mihin voi vaikuttaa ja missä on vedettävä raja. Tekemistä olisi niin paljon!

Olen kyllä aika huolestunut nykyajan roolimalleista ja irrallisuudesta. Pettäjilläkin avioliitossa on omat nettisivut, jotta pettämisestä tulisi mahdollisimman helppoa ja siellä annetaan vielä ohjeet, miten ei jää kiinni ;D

Samalla sukupuolitaudit ovat hälyyttävästi lisääntyneet ja nuoriso kamppailee oman murroksensa kanssa. Vanhemmat poikakaverit, jotka ovat katsoneet pornoa ehdottelevat sitten tyttöystävilleen ronskeja tapoja lähestyä. Ykköstä ja kakkosta käytellään, kun luullaan, että sehän on rohkeaa ja normaalia. Noin ne siellä tv:ssä ja netissäkin tekevät. Tunteet puuttuu ja irrallisuus itseensä lisääntyy - ihmissuhteet ovat muuttuneet suorituskeskeisiksi ja kylmiksi. Miten tuollaisessa ryöpytyksessä edes voi kasvaa normaaleja tervehenkisiä nuoria?

Sitten taas ihannoidaan jotain ihmeen pelastaja kristallilapsia, joita katsotaan silmät kostuen ja uumoillaan paremmasta maailmasta turvautuen pumpulihöttöön. Samalla ei nähdä mitä kaikkea itse voisi tehdä eriarvoisuuden kitkemiseen ja tavallisen elämän hyvinä tekoina. Siihenhän me kaikki pystymme.

blueQ

Hyvin ristiriitaisin tuntein luin tekstisi Vaihtonikki.
Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä tai selitellä mitä teen, tai olen tahnyt yhteiseksi hyväksi?

Kaikki ei ole niin mustavalkoista, tai sitä miltä näyttää.
Asioilla on monia puolia.

Ihan varmasti nämä esittämäsi asiat pitää paikkaansa, mutta kuten sanoin, on myös olemassa toiselaisia puolia.
Onhan se hyvä, että tiedostetaan ja tuodaan esiin epäkohdat ja vääryydet, MUTTA.. , KUN SE EI RIITÄ!
On oltava myös ehdotuksia, aloituksia ja tekoja muutoksen tuomiseksi !

Minä olen lukenut Enkelikirjoja ja jopa meditoinut...

Olen sitä mieltä, että nimenomaan henkinen etsintä, on minut saanut näkemään ihmisten eriarvoisuuden, ahneuden ja rakkaudettomuuden. Uskon ihan samaa on tapahtunut ja tapahtuu muidenkin etsijöiden tiellä..
Se mitä olen tehnyt tai teen paremman maailmapuolesta, joista en kerro täällä, niistä kertominen on omahyväisyyttä.
Uskon, että harvat ihmiset rummuttavat tehdessään vilpitöntä auttamistyötä.

Ihan oikeasti haluaisin kuulla konkreetisia asioita kuinka voimme luoda yhdessä paremman maailman meille kaikille.

Minunkin lempisoitittimia ovat jouset, Albinonin Adagiossa viullu soi niin, ettei sen kauneutta voi sanoin kuvailla.


Yhtä asiaa pyydän, älkää unohtako huumorianne kaiken ankeuden keskellä!

vaihtonikki

En halua syyllistää ketään! Se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Koen myös itse valtavan suurta riittämättömyyttä, mikä on antini maailmalle. Keskeneräisyyttäni lienee.

Minusta on hienoa, jos mietitään myös positiivisia asioita ja ilman muuta se on järkevämpi lähtökohta rakentaa ja nostaa inhimillisiä arvoja esille.

Oma mitta vain on tullut täyteen taas kerran ja siksi tämä OMA siivouspäivä ajatuksissa :)

vaihtonikki

BlueQ:lle niin ei ne enkelikirjat ja meditointi ole ollenkaan huono asia - päinvastoin, mutta kuten sanoit niin se ei riitä! Emme voi turvautua vain siihen, että liitelemme pilvilinnoissa. Todellisuuden nähdäkseen on avattava silmänsä siihen mitä on - miten asiat todellisuudessa ovat, miten ihmiset voivat, mikä kärsimysnäytelmä on menossa ja mitä tehtävissä.

Samoin henkinen etsintä on saanut ottamaan osaa muuhunkin kuin oman napansa ja kärsimyksensä näkemiseen tai siihen, että kun minä olen itseriittoisuudessani löytänyt valon - matkani on tehty. Niin typerä taidan olla, että haluan siihen kärsimykseen ja sen vähentymiseen osallistua niin kauan kuin pientäkin ajatusta päässäni liikkuu. No, vähänhän niitä aivosoluja toki on eikä moniakaan ratkaisuja asioihin. Ja kyllä minä arvostan paljon sitä, että jokainen yrittää omalla kohdallaan oli ne asiat minkälaisia tahansa ja että yrittää havahtua näkemään ympärilleen. Niin itsekin yritän.

Tuo huumori on monessa asiassa hyvä ensiapu, että järkytys laimenee todellisuuteen heräämisessä - sitten ehkä voimaantumisen kautta alkavat todelliset teot kun vain saa jokainen ihminen omat haavansa ja kipunsa siihen pisteeseen käsiteltyä, että on voimia lähteä eteenpäin.

vaihtonikki

Riittämättömyyttä koen myös siinä, että pitäisi jaksaa olla vaikuttamassa myös yhteiskunnallisesti vaan kun ei ole ollenkaan politiikkahenkinen ihminen ja haluaisi olla esillä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Itse olen ruohonkorsitason ihminen varmaan aina. Nyt kohta valmis toimimaan terveys- ja sosiaalialalla pienellä palkalla ja teen siellä kaikkeani kohdellakseni ihmisiä tasa-arvoisesti ja kunnioituksella. Toivottavasti tuon piirteen pystyn pitämään vaativassa työssä ja elämänpaineissa.

Tulen todennäköisesti myös aina tekemään parannustyötä ja olemaan välikappale -uskoisin, että tulin tänne ollakseni täysipainoisesti osa ihmiskuntaa ja osallistumaan kärsimykseen, vaan koen ettei se riitä.

Isot linjaukset ontuvat ja ihmiset voivat huonosti.

Sekin ihmetyttää, miten kansanedustajat kertapäätöksellä voivat vain nostaa palkkaansa. Eikö sekin olisi kansanäänestyksen paikka, jotta demokratia toteutuisi oikein. Muutenhan meidän kaikkien pitäisi voida vaikuttaa omaan palkkaukseemme, joka kansanedustajilla etuuksineen ja eläkkeineen on jo harvinaisen hyvä.

Pitääkö perustaa uusia ihmisarvojen puolueita ja olisiko näille kannatusta? En tiedä oikein, miten muuten vaikutetaan? Ja kenestä henkisestä olisi nousemaan ajamaan ihmisarvoista kehitystä jossa painopiste on hyvinvoinnin lisääntyminen ja turvallisuus sekä ihmisten aktivoiminen ja arvostaminen.

Vesimies -70

Seuraavassa pienen työpaikan, kahden hengen työntekijän näkemystä:

Tämä olis ideaali, jos siis sitten se ihminen joka tulee paikkaamaan tuon perheellisen osa-aikatyötä on myös semmonen joka pärjää työpaikalla yksin ja tekee myös iltoja. Tai siitä pitää lähteä että se tehdään selväksi että tuo on tarkotus ja ihmisen joka tulee paikkaamaan tuota perheellistä osa-aikaista oma asenne on myös se jotta hänen on voitava pystyä olemaan yksin ja tekemään iltoja. Koska monesti nykyään kunnallisella alalla tuollases tilantees törmää siihen jotta otetaan sieltä ensimmäinen työkkärin jonosta joka on vuorossa ja näin sitten asia ok.

Mutta jos tuo on semmonen työntekijä joka ei pärjää yksin ja ei voi iltojakaan tehdä yksin niin sitten tämä toinen vakituinen joutuu olemaan AINA illoissa. Vaikka olis kuinka sinkku, niin sinkkukaan ei ole robotti. Sinkkukin haluaa joskus päästä kotiin klo 16.00. Sinkullakin on sosiaalista elämää, sinkku ei ole niinkuin sanoin robotti joka voi tehdä töitä 24 tuntia vuorokaudessa.

Eli se mitä tahdon sanoa on jotta TASAPUOLISUUS. Mä suon pienten lapsien vanhemmille todella mielelläni tuon lyhyemmän työviikon jos heitä paikkaamaan todellakin otetaan sitten pystyvä henkilö. Ei siitä parane asia miksikää jotta otetaan joku semmonen joka ei juurikaan auta sen jäljelle jääneen työpanosta ja sitten se jäljelle jääny sairastuu burn outtiin.

Eli KUKAAN ei saa kokea tulleensa syrjityksi työpaikalla oli sitten perheellinen tai perheetön. Koska mä olen joskus törmänny siihen ajattelutapaan jotta sinkku saa huonommat loma ajat ja työajat ku perheellinen. Kaikissa asioissa pitää olla tasapuolinen. Sinkkukin haluaa lomailla joskus heinäkuussa. On väärin jotta sinkkua rankaistaan siitä jotta on sinkku ja ne joilla on mies joka lomailee heinäkuussa ne saa aina vuodesta toiseen heinäkuun. Sinkusta ei ole väliä, lomailkoot vaikka syyskuus. Ollaan meki ihmisii, perkele. ;D Anteeksi nyt vuodatus mutta kun musta siitä tasapuolisuudesta pitää pitää huolta jottei tule sitä katkeraa tunnetta jotta mä olen kuin kynnysmatto,mulla ei ole mitään väliä, kummallekkaan, ei lapselliselle eikä lapsettomalla tai miehelliselle tai miehettömälle. KAIKKIA pitää kohdella tasapuolisesti.

No juu. Toivottavasti ei kukaa sitte kässänny väärin tai vetäny hernettä nenään. Mutta se ei toisaan auta asiaa jos toinen sarastuu burn outtiin kun toisen työtaakkaa yritetään helpottaa siitä syystä jottei hän sairastu burn outtiin. :D TASAPULISUUTTA siis peräänkuulutan aina kun ollaan näitä osa-aikaisuuksia miettimässä ja ne pitää järjestää niin jottei todella sitte niitten takia jäljelle jääneet sairastu. Tarpeeksi isoissa työpaikoissa tuo ei ole ongelma mutta pienissä on.

Mutta vaihtonikin pohdinnat oli kyllä hyviä.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Sem

Lehdistö on lehdistö joka latelee omia totuuksiaan rahan suodattamana.
Silti näistä hommista ei ole otettu kunnolla vastuuta eikä järkeä käytetty (eikä ole ensimmäinen kerta suomen historiassa). Samaa kädettömyyttä hoitaa asioita ovat monet muutkin isot puolueet saaneet aikaan.

Vastuun pakoilu ei alkanut nyt vaan jo huomattavasti aikaisemmin. Mutta sellaista se on kun valta ja raha sokaisee niin näissä leikeissä ei ole millään muulla väliä kuin hovilla joka loistaa ja rakastaa vallanhimoaan(nykyaikana vaan toisella tavalla kuin ennen). :)

Sem

Maailmassamme muutamalla prosentilla on melkoinen osuus niin rahallisesti kuin vallastakin ja se valitettavast sanelee myös ruohojuuritasolle asti mitä selkeä enemmistö voi olla. Sellainen tilanne ei ole millään tavalla balanssissa.

Sem

Uusi ihmislaji on syntymässä vanhan tilalle ja elo nyt kuin rajatilassa, melkein kuin aikoinaan homo sapiensin ja neanderthalin välillä. :)

Kenties näinkin, mutta silti on olemassa muitakin, kaiken kertomasi suhteen on niitä muunlaisiakin tarinoita; jalon keskitien kulkijoita jotka löytävät Voimansa Kutsun monella muulla tapaa eikä aina vain äärilaidoilta tekojen, ajatusten ja toimintojen suhteen.

Mutta silti ajatusvirtasi on laajaa ja hyvä niin.

Sem

Olemmehan jo tehneet suloisista lemmikkieläimistämme rakkaudemme lisäksi kanssakärsijöitä kun omat elintasohaasteemme olemme myös suoneet söpöille rakkaimmille:


Antti Heikkilä blogi: KAVIOKUUME

Pallopia

Mun mielestä kaikkien niiden jotka ovat vaatimassa valtavia uudistuksia työelämään pitäisi yksinkertaisesti perustaa firma ja alkaa niitä toteuttamaan!