love_fortune

Hei,

Mitkä asiat ovat auttaneet Teitä pelkojenne voittamisessa?
Pelkohan on suurin vihollisemme, se on luotu alkujaan suojelemaan, mutta nykymaailmassa siitä tuntuu tulleen monenkin vihollinen...

Minua auttaa ajatus siitä että elämä kantaa, tapahtui mitä tahansa, kaikella on tarkoitus ja minua suojellaan. Joukot ovat vahvat ympärilläni... sekä itsensä hyväksyminen ja terveellisemmät elämäntavat (liikunta, luonto ja ruokatottumukset)




(sivustolta Horse wallpaper - Leading the Horse free wallpaper download no95779 )

Vesimies -70

No jos joku asia jännittää, niin pitää vain kohdata se. Ja sitten silloin kun kirjotin (ylioppilaaksi) 1989 niin oli se Lockerbiehen tippui se lentokine jossa kuoli suomalainen tyttö joka oli Usassa sen vastaavan yo-kokeet selvittäny ja tulos Suomeen. Minä sain lahjaksi sillon Kreetan reissun, menin vanhimman systerin ja sen opiskelukaverin ja hänen miehensä kanssa. Sinnehän piti tietysti lentää. Tota ennen en ollu pelänny lentokoneessa oloa mutta tuo Lockerbien juttu vaikutti jotenki syvästi, en tiedä miksi. No mua hirvitti se lentäminen mutta sitten ku olin sielä koneessa niin aattelin vaan jotta "täs sitä ny ollaan, kävi sitten miten kävi".

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

1234 sonja

Pelkojen kohtaaminen ja energiahoidot on mua auttaneet. Rakasta vihollistasi pätee pelkoihin <3 Havaitse & hyväksy rakastaen niitäkin, päästä irti kun olet siihen valmis.

Amur

Olen kärsinyt aika kovista pelkotiloista lapsesta asti. Muistan viisi-vuotiaana minua kalvavan kuolemanpelon, jolle sen aikaiseen tapaan naureskeltiin ja pilkattiin. Olin nuorin lapsista enkä muista että kukaan aikuinen olisi minun kanssani vakavasti keskustellut peloista ja sisaria pelottelemiseni viihdytti kovasti.
Usein pelot alkoivat esimerkiksi sairauksista kertovasta tv-ohjelmasta, jonka jälkeen tuli pelko.
Kerran, jonkun dokumentin jälkeen aloin pelätä että käteni ja jalkani paleltuvat pitkällä koulumatkalla niin että niihin tulee kuolio.
Koska kengät olivat aika huonot, jolat olivat usein tunnottomat kun pääsin kouluun ja joskus sormetkin. Tunnilla niihin tuli kauhea kipu kun ne alkoivat lämmetä. Muistan lämmöllä erästä eläkkeellä olevaa opettajarouvaa, joka minulle ihan asiallisesti ja rauhallisesti kertoi mistä oikeasti on kysymys ja että minun ei todellakaan tarvitse pelätä sitä kuoliota. Ei siihen muuta tarvittu kuin ihan tavallinen keskustelu ja asian selittäminen.

Mutta pelkoja tuli aina vain uusia ja uusia. Pitkän ja pimeän tien kulkijaa pelottivat mm. UFOt ihan kauheasti kun niistä ajattelematon opettaja koulussa kertoi. Yritin pysyä tiellä silmät tiukasti kiinni että en näkisi taivaalle ja siellä mahdollisesti vaanivia lentäviä lautasia:)

Myöhemmin ne kehittyivät sosiaalisten tilanteiden peloksi ja joksikin selittämättömäksi hylätyksi tulemisen peloksi.

Kävin terapioissa mutta en ole varma että olisiko niistä ollut suoranaista apua. Ehkä kuitenkin se että joku ulkopuolinen kuunteli ja vähitellen ohjasi ajatuskehääni muille suunnille ja auttoi näkemään eri näkökulmista omaan mieleeni ja ajatusjumeihini.
Vähitellen pelot kuitenkin hellittivät sitä mukaa kun vahvistuin ja sain oman elämäni hallintaani. Minusta tuli ehkä joltain osin vahvempi koska olin taistellut eroon peloista!

Pikku Myytä siteeraten: Kummakos on olla rohkea jos ei pelkää!

joanna*

tästä aiheesta voisi toki kirjoitttaa enemmänkin, mutta rauhassa hengittäminen on yksi konsti helpottaa oloa, jos ihan akuutti tilanne päällä.

tänään lapseni pelkäsi ihan aidosti tulipaloa, kun pesukoneen väliin oli jäänyt kampa ja pestessään kone piti ihan mahdotonta meteliä. kyllä vähän jännitti miutakin, että kuinka käy.

noh, mie vahdin sitä konetta (ja etin sammutuspeitteen varalta). laps soitti "hätäpuhelun" isälleen. eiköhän vaan tuostakin myllytyksestä selvitty ja lapsi oppii käsittelemään pelkojaan, kuten myös minä ymmärtämään hänen pelkoja.

..se pesukone kyllä pitää avata ihan muttereita ja seiniä myöten, ennen kun seuraavan kerran pyykkää..

ja taas tällaista arkista höpötystä, mutta kyllä täällä tosiaan tänäänkin pelkoja käsiteltiin ja monenmoista ajatusta tuo tapaus toi omaan mieleeni.

Sem

Minulla on se joka aamuisessa herätyksessä kun herään. Tänään on hyvä päivä...

Kun toteutan olevani läsnä joka hetkessä niin mikään ei tule koskaan olemaan välissä että jokin asia peloittaisi; eikä tapahtumat missä olenkin tule olemaan sellaisia joka epäröintini tai pelon siis sama juttu olisi vaikuttamassa minun rakkauteeni elämään ja läheisiini vuorovaikutteisesti. :)

Varjotar

"Only what you have to fear, is the fear itself!"- Freddy Krueger

Tuon kun ymmärrätte, niin pelko on poissa.

KARS JEDIMESTARI

kun kohtaa kaikki pelkonsa pelko muuttuu sen tilalle tulee valppaus ja varovaisuus t KARS JEDI MESTARI

love_fortune

Upeasti sanottu! :)