Inke

Tänään on kesäpäivänseisaus, alkaa päivät lyhenemään ja kallistutaan syksyä kohti. Seisaus- ja tasauspäiviä on pidetty maagisina päivinä, voihan niihin jotain taianomaista liittyäkin. Minun pitäisi taikoa itseni ensin kauppaan ja sitten iltavuoroon työpaikalle. Hyvää seisauspäivää ja sitä rataa......

Varjotar

Tämä vuosi on kyllä ollut ja tulee olemaan kertakaikkisen perseestä..

Inke

Totta, parempiakin päiviä on eletty, jospa se siitä vielä iloksi muuttuisi.

Sem

Vuodet vain paranevat kuin viini joka saa lisää ikää kypsyäkseen täydelliseksi. Vaikka haasteita tulee yhä enemmän sadonkorjuun eri vaiheissa niin silti pysytään maukkaana viininä, joka lopulta aukaistaan ja nautitaan viimeiseen pisaraan asti, täyteläisenä.:)

Inke

Toivo Laakson sanoin.

Maailmaa pitää katsoa silmät selällään.

***********

Ota minua korvista, pussataan.

***********

Kirkkaintakin tietoa ympäröi sumuinen valokehä.


***********

Kissantassu*

Heh, miten ihanasti sanottu :)

Inke

Myös minä viehätyin isoon hymyyn noista sanoista.

Inke

Hitsinvimpula miten ihania viheralueita on Lauttasaaressa. Pitkä luontolenkki eilen nuorimmaisen kanssa sai jalat vesikelloille, mutta ei kun tänään uudestaan uusien maisemien äärelle nauttimaan kesästä ja Suomen kauneudesta. Ettei totuus pääsisi unohtumaan niin...

Sommaren är kort - Tomas Ledin - YouTube

Gyllene tider - Sommartider - YouTube

Sem

Siksi Kesä onkin sydämissämme 365 päivää vuodessa.

Se on se Voimamme kivijalka.

Inke

Okkei, sille kivijalalle on hyvä rakentaa ikuista kesää, maassa, jossa hellepäiväiä on keskimääräisesti 15 vuodessa. Kesä on tunnetila.

Pientä kateudenpoikasta tunsin raharikkaita kohtaan, kun katselin niihin merellisiin maisemiin nousseita uudisrakennuksia suurine lasitettuine parvekkeineen. Mikä olisi kokiessä kesäiset päivät ja syksyiset meren myrsyt katsellessa avaralta parvekkeelta luonnon omaa näytelmää.

Toisaalta tälläisen vuoden pimeimpään aikaan syntyneen sydämeen on myös talvi tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, niin varsin mielelläni varaisin noista vuoden päivistä omansa talvellekin, myös kevät ja syksy ovat ihania vuodenaikoja. Siinähän se meikeläisen rikkaus onkin, vuodenaikojen erilaisuudesta nauttimisessa. Vaikka eipä mikään estaisi noista nauttimisesta ökyrikkaana miljonäärinäkin.

Sem

Kesä on myös tunnetila maissa joissa se on lähes jatkuvasti esillä. :)

Mikäpä se ei olisi fiilistellä näissä luxuslukaaleissa satojen jopa tuhannen neliön tiloiltaan. Rikkaus sekin, mutta ilman noita neliöitä löytyy sitä rikkautta toisinaan kyllikseen "hieman" vähemmissäkin määrin. :)

Inke

Jaahasta syssy on ja maisemamaalari on huitaissut värikyylläsyyttä sisältävästä paletistaan oiken runsaan kirjon meidän mäelle. Tämä puhisee ja puhkuu kateuttaan, kun ihmiset kehuvat keränneensä puolukoita satoja litroja ja minä vaan mietin niitä näitä ja ihailen kullanväristen haavanlehtien kattamaa polkua läheiselle lammelle. Kerätköön muut marjoja minä astelen hymyssä suin kultapolkuani tarkistamaan vieläkö lammen joutsenet keräävät voimia lentomatkaa varten seuraavalle etaapilleen.

Syksyinen maa tuoksuu muhevalle ja ilmassa on viileyttä lupaavaa kirpeyttä. Syksy on lyhyt hetki jolloin luonto leiskahtaa poltettuihin väreihin, se saa minunkin sydämeni sykähtelemään verenvirtausta kuohahtelemalla. Luonto elää draamaa ja kasvit käyvät omaa jos ei ihan kuolonkorahdus kamppailuaan, niin ainakin lepoon laskeutumistaan. Vaan yksi on vielä, joka ei ole kurkistanut lasitetun parvekkeen läpi näkyviä luonnonmerkkejä, se on se äitienpäiväruusu, se kukkii kuin viimeistä päivää, täydesti ja kalenterista välittämättä. Siinä kukassa on luonnetta, jolla se uhmaa luonnonlakeja. Monen monituiset ruusut ovat kuuahtaneet samalla parvekkeella jo ennen juhannusta, tämä yksilö on päättänyt jatkaa kukintoansa maailmantappiin asti. Ei ole ensimmäistkään kellastuvaa lehteä sen oksistolla, ikivihantana se protestoi luonnon kiertokulkua ja osoittaa mieltään.

Eipä tässä muuta nyt pälkähtelekkään mieleeni, tässähän nämä tärkeimmät tulikin. Ukkeli huhuilee paiväkaffeelle, taidankin mennä suosiosta, kun kerta tarjolla on.

Vesimies -70

Mun pelargoniat alkoo kukkia täydellä ja hienosti. Siis koko kesän olleet sen näkösiä jotta kupsahtaako, nyt sitte mitä hienoimpia. Ei niitä voi vielä pois laittaa kanervien tieltä.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Inke

Juu ei, ei henno pistää kukkia pois, jotka kúkkivat kuin henkensä hädässä. Minulle tämä on aivan uusi ja oudolta tuntuva ilmiö.

Kissantassu kirj:tta

Näinpä, ja minulla myös joulu :)

Kissantassu kirj:tta

Lausuit jokavuotiset "mantrani", mutta eipä tuo luonto ja sen vaihtelu lakkaa edes iän myötä viehättämästä. Todellinen aikaa kestävä taideteos siis :)

Inke

Niin, luonto on aivan ehtymätön runsaudensarvi vuodenaikojen vaihteluissaan. Nytkin kun ilman lämpötila on alhaisempi luin läheisen lammen, on lammesta noussut usva ympäröinyt mäen taianomaisella harsollaan. Jostan tuolta paksun usvan läpi kuuluu lintujen sirkuttalu ja lammella pesivien sorsien ääntely. Usva niin niin peittävä ettei näy kuin lähes ikkunan alla kasvava koivu ja pari korkeaksi venähtäneen kuusen latvusta.

En kai koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä onnea, joka kohtaisi minua saadessani tämän asunnun. Alunperin tämän oli varannut eräs miesluolinen pankin virkailija, ja minulle tämä luvattii kysymysmerkillä. Kyseinen virkailija oli nuori mies ja hän oli varannut kaksi asuntoa, sekä yksiön että kaksion ja päätyi sitten yksiöön. Asun kuudennessa kerroksessa ja katselen maisemaa kuin linnun perspektiivistä, paitsi nyt se maisema on piiloitettu usvaverhon taakse.

On ehkä ajateltava niin, että kyky nähdä eri vuodenajoissa ja niiden vaihteluiden ihanuus on rikkautta. ainakin minulle ne ovat tuoneet määrättämädti erilaisia tunnekokemuksia.

Kissantassu kirj:tta

Oh, sinäkin olet saanut toiveasunnon. Vieläpä asunnon josta saa katsoa lintuperspektiivistä! Sekin on rikkautta.
Edesmennyt ystävättäreni asui myös asunnossa jossa oli mahtavat maisemat sekä metsään että kauas lahdelle. Hyvät oli maisemat kun asui 8:ssa kerroksessa korkean mäen päällä. Olo oli kuin kotkan lämpöisessä mutta avarassa kaiken näkevässä pesässä, sanoi hän.

Niin monta syytä on onneen totta tosiaan :)

Inke

Viihdyn kumpuilevassa maastossa ja mäet ovat lapsuudesta lähtien olleet minulle tärkeitä. Lapsuuskotini lähellä oli mäki, joka oli kuin puolikas pallo, se oli kuin suuri limppu luontoäidin tarjottimella. Se on jääkauden aikana muodostunut moreenimuodostelma. Lapsena aina kilpailtiin, kuka jaksaa suosta sen päälle huilaamatta välillä. Kun on ollut rankkoja aikoja, jolloin tanssimisen tuoma iloittelu kiellettiin, olivat sen ajan nuoret kiivienneet mäelle muka piirileikkien muodossa tanssahtelemaan ja tanhuamaan. Mäki oli laeltaan tasainen kuin tanssilattia. Keväisin teimme koulustakin retkiä tuolle mäelle ja muualta opettajan virkaan tullut puhui Aumamäestä kun me paikalliset samoimme sitä Aamumäeksi, silloin me tuumimme mitä virkaa on opettajalla, joka ei ymmärrä paikallisten asukkaiden suhdettä tuohon mäkeen.

Paljon jäi puutteita muutenkin opettajan kiinnostukseen tuohon maaseutukylään, yhä vielä ihmetyttää se, ettei hän ymmärtänyt joka talolla ja töllillä olevan oma nimensä, hänen mielestään vain maalaistaloilla oli nimet. Kotini nimi oli Peurala, jonka opettaja oli noin vain pyyhäissyt pois kartalta monien muiden talojen nimien keralla. Kyseinen opettaja eläköityi siinä virassaan, lieneekö ennen eläköitymistään oivälsi että jätti monen kotiseuturakkaan oppilaansa mieleen vähän tumpelona, joka ei valmistellut kunnolla oppituntejaan. Sorry vaan ope, mutta vähän vieläkin muistellessa kirpaisee.

Inke

Suuri maalari sivaisi siveltimellään
yki vihreyteen väsyneen tienoon,
loihti punaa ja keltaisenkukertavaa
ripaus kultaa jäi lehteen vienoon.

Minun polkuni vie värileikkeihin........

lainaus omaa tuotantoa.

Inke

No niin. nyt sitten tippuu taivaalta räntää ihan sakeanaan.