Symboliikkaa?

Näin unta, jossa ajoin punaisella polkupyörällä kerrostalon rappukäytävässä. Menin kevyesti portaita ylös- ja alaspäin. Rappukäytävässä oli valoisaa ja tunsin oloni iloiseksi ja hyväksi. Minulla oli kyydissä viisi ystävää, ja jouduin ylöspäin mennessä polkemaan välillä seisaallaan, mutta silti lasti ei ollut niin painava tai ajaminen niin hankalaa, että mieleeni olisi edes tullut pyytää ystäviäni kävelemään. Kaikki olivat siis kyydissä yhtä aikaa :). Nauroimme ja juttelimme yhdessä.

Mietin tuota unta, että kuvastaako se jotenkin sitä, että olisin päässyt tasapinoon itseni kanssa -jos ajatellaan että talo kuvastaa itseä. Siis että ei ollut ongelmaa eri "kerrosten" suhteen, vaan liikuin sujuvasti niiden välillä. Ja noista ystävistä mietin, tarkoitttaisiko se, että minulla on oikeastikin viisi hyvää ystävää, jotka "ovat aina mukana", vai tarkoittaisiko se kenties omia hyviä tai vahvoja puoliani.

Kiitos, jos joku jaksaa kommentoida :)!

mitäihmettä

Kuulostaa juuri semmoiselta , ettei ole mitään ongelmaa eri kerrosten suhteen.
Luonnollista kommunikointia ilman, että arvoasetelmat haittaisivat menoa.

Erendil

Siitä huolimatta, että teillä oli mukavaa yhdessä, jouduit kuitenkin yksinäsi tekemään kaiken työn muiden puolesta. Jotain tekemistä voiman käytön/energian kanssa, olihan pyöräsi punainen. Tulee sellainen mieleen, että joudutko tekemään mielestäsi liikaa ystävyyden eteen? Huomaavatko/arvostavatko ystäväsi sen kuinka paljon heidän eteensä asioita teet?
Se, että heitä oli 5 voisi kuvata sinun kurkkuchakraasi ja sitä, että uskaltaisit sanoa/huomauttaa asioista, joissa sinä koet, että asiat eivät ole tasapainossa tai suhteessa käyttämääsi aikaan ja vaivaan.

Ja tämä joko niin, että osaat nyt toimia kuten sisäinen voimasi sinua ohjaa tai niin, että sinun tulisi näin tehdä.

tässä nyt oma arvaus

Ap

Olipa Erendil mainio tulkinta.

"joudutko tekemään mielestäsi liikaa ystävyyden eteen? Huomaavatko/arvostavatko ystäväsi sen kuinka paljon heidän eteensä asioita teet?"

Tuota en ollut tullut yhtään ajatelleeksi, mutta nyt kun sen sanoit, niin asia on tosiaankin niin, että olen viime aikoina tehnyt aika paljon ystävyyden eteen. Useammallakin ystävälläni on ollut aika hankalat ajat, monenlaista sellaista elämäntilanteisiin liittyvää ja odottamatontakin, että olen ollut itse enempi yhteyttä ottavana ja antavana osapuolena ja koittanut kuunnella ja "kantaa" heitä vaikeissa asioissa. Se on ollut välillä ehkä vähän rasittavaakin yksipuolisuudessaan, mutta toisaalta olen kokenut, että koska itselläni on "hyvä" ja tasapainoinen tilanne elämässä, jaksan olla tukena.

Yksi ystävistäni sanoikin taannoin (hänellä on ollut todella vaikeaa), että kyllä tämä tilanne on karsinut monta "turhaa" ihmistä elämästä pois, ja on saanut huomata, keitä ne todelliset ystävät ovat.

Kiitos paljon valaisusta!