| ja seurakunnan kokoussali
Hei!
Heräsin pari päivvä sitten lyhyeen uneen oppaasta ja jonkin seurakunnan (ehkä pelastuarmeijan) kokoussalista. Seisoin sivukäytävällä sen puolessa välissä ja edessä olevan lavan sivuportaat olivat kauempana edessäni. Portaat olivat muistaakseni valkoiseksi maalattua sementtiä, samoin sen kaideosa, paitsi sen päällinen josta otataan kädellä tukea, se oli tumman ruskeaksi maalattua jykevää puuta. Portaiden päässä oli ovi jonnekin mutta en tiedä minne. Takahuoneeseen kai. Portaan kaiteen toiselta puolelta alkoi lavarakennelma joka oli puun väristä, lähinnä lämmintä keltaista.
Seisoessani siinä puolessa välissä sivukäytävää penkkirivien vieressä, näkymätön henkioppaani joka seisoi takanani ja teki oloni kevyeksi ja valoisaksi, pyysi minua katsomaan tarkasti portaiden ja lavarakennelman liitoskohtaan, siihen jossa nämä rakennelmat yhtyvät. Katsoin ja samalla näin ne ikäänkuin lähempää. En nähnyt niissä mitään erityistä, muuta kuin rajan missä toinen ja toinen rakennelma yhtyivät. Oppaani kumartui lähemmäksi puoleeni ja ojensi kätensä (näin käden ikäänkuin henkisin silmin tai intuitiivisesti vaikka en varsinaisesti nähyt häntä) ja sanoi että minun ei pidä kulkea portaita pitkin eikä lavalle vaan mennä siitä liitoksesta.
Liitoksessa ei ollut mitään muurahaisen mentävää aukkoa isompaa rakoa. Silmäilin liitosta ja mietin miten siitä välistä voisi mennä, olisiko mahdollista.
Siihen heräsin.
En keksi tähän muuta taustatietoa kuin että edesmennyt tätini oli pelastusarmeijalainen, siksi kokoushuone muistutti hiukan heidän kokoushuonettaan. Elämä on mallillaan, suorastaan onnellista. Huolia juuri sopivassa määrin eli hyvin vähän, eikä mitään katastrofaalista näkyvissä.
Osaakohan joku avata tämän?
| 
