huolesta sairas

"Ensiksi pitää hyväksyä se tosiasia, että alkoholisti suuttuu tai raivostuu, kun häneltä uhataan ottaa pois se kaikkein tärkein asia maailmassa eli viinapullo. Alkoholistin tärkein suhde elämässä on suhde pulloon, sitä hän pussailee päivin ja öin. Ihmissuhteet jäävät aina pullon varjoon.
Toiseksi asiasta pitää sanoa ääneen, kertoa toiselle, että ryyppääminen haittaa muittenkin elämää."

Mutta tätäkin on kokeiltu, KAIKKEA ON KOKEILTU, ja siitä on vain seurannut pitkä hiljaisuus asianomaisen puolelta, puhelimeen ei vastata, ovea ei avata, syyttelyjä, valehtelua ym. Kädet on pitänyt nostaa monta kertaa pystyyn. Sitten se on mennyt hyssyttelylinjalle, ei kai enää jaksa.
Ethän väkisin kenellekkään järkeä tao päähän tai raahaa tukasta hoitoon. Ainakaan meidän tapauksessa ei ole enää mitään tehtävissä tai odotettavissa, muuta kun ikävä uutinen vakavasta sairaudesta tai jopa kuolemasta. Ja ihminen ei ole vielä vanha, ja todella paljon hyviä vuosia olisi jäljellä ja rakastavat omaiset ympärillä. Nyt kun vielä on terve, elimillisiä sairauksia ei ole, niin pelastuminen olisi mahdollinen, mutta tässä tapauksessa se tuntuu mahdottomalta. Mutta jos jollakin olisi edes vielä yhtään vinkkiä takataskussa, niin ottaisin onnellisena vastaan.

kikjhy

Vastasitkin jo itsellesi: "Ethän väkisin kenellekkään järkeä tao päähän tai raahaa tukasta hoitoon"

oliskohan teille apua jos menisitte AA:n omaisten tukiryhmään Al-anoniin?

Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea alkoholistien läheisille

henkilöx

Haluaisin vain läheiseni hoitoon, en itseäni. Vertausutuki joissakin tapauksessa on ok., ehkä alkoholistien aviopuolisoille, lapsille, he jotka joutuvat joka päivä elämään alkoholistin kanssa. Hehän usein ovat henkisesti kovilla ja tarvitsevat tukea.
Tässä tapauksessa henkilö asuu ja elää yksin.
Vaikka käytin nimimerkkiä "huolesta sairas", niin en kuitenkaan ole millään lailla henkisesti sairastunut hänen takiaan, vaan olen kuitenkin läheisenä todella huolissani hänen terveydestään. Minun kohdallani ainakin vertaustuki olisi pelkkää ajanhukkaa, eikä sen millään lailla auttaisi juuri avun tarvitsijaa.

vertaistukea saanut

Olen käynyt Al-Anonissa ja saanut siellä paljon apua. Huomasin, etten ole yksin ja oli mielenkiiintoista kuulla, miten muut olivat ratkaisseet ongelman, kun läheinen juo. Siellä ei tarvitse käydä vuosikausia, voi myös käydä silloin tällöin. Itse kävin ehkä 5 kertaa. Sekin jo auttoi.

henkilöx

Ei yleensäkkään perheessa/suvussa olla yksin jos joku juo. Voihan tännekkin joku kirjoittaa (vaikka ed. kirjoittaja) ja kertoa, miten ongelma on ratkaistu oman läheisen kohdalla. Miksi lähtsin merta edemmäs kalaan jaarittelemaan, kun se auta itse avun tarvitsijaa.

vertaistukea saanut

Kyllä juovan omainen/läheinen on hyvin usein yksin ongelman kanssa. Kyllä tänne keskustelupalstalle kirjoittaminen on tietenkin yksi väylä purkaa huonoa oloa ja ahdistusta. Se ei kuitenkaan korvaa elävää vuorovaikutusta muiden kohtalotovereiden kanssa. Kun sanot ääneen ajatuksesi, ja sinua kuunnellaan ja ymmärretään, se on tehokkaampaa kuin virtuaalinen kommunikaatio.

henkilöx

Meillä on ainakin laaja perhe, ja asiasta keskustellaan paljon ja pohditaan ratkaisua. Tälläinen vertaustuki on varmasti hyvä sellaisille, joilla on todella huono olo ja ainainen ahdistus, eikä ole ketään, asiaa hävetään jne. Mainitsikin jo aviopuolisot ja lapset, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin läheisen alkoholistin kanssa.
Minun läheiseni asuu pitkien matkojen päässä, mutta olen kuitenkin hänestä huolissani, mutta en ahdistunut tai masentunut. Eli en katso vertaustukea tarpeelliseksi itselleni, vähättelemättä sitä kuitenkaan monien muiden kohdalla.
Kerrotko kuitenkin, mitä ratkaisuja on tullut esille ryhmässä, miten voisi ratkaista juomiskierteen läheisen kohdalla ?, siitä vain olen kiinnostunut, en itse vertaustuen toiminnasta.

Sama täällä

kävin viitisen kertaa myös ja se auttoi ymmärtämään ja suhtautumaan. Tosin useimmat kävivät vuosia vain koska se oli hyvä ryhmä myös omalle myös kasvulle ja siellä sai uusia ystäviä.

pyörittelyä

Kerokaapa sitten mitä kuulitte ja miten ongelmat ratkaistiin. Mitä siinä nyt vain arvoituksellisesti kirjoittelemaan, miten siellä oppi suhtautumaan ja sai ystäviä.

vertaistukea saanut

Opin Al-Anonissa muun muassa sen, että olemme itse vastuussa elämästämme, jokainen ihminen on viime kädessä vastuussa itse omasta elämästään, emme voi muuttaa esim. alkoholistia raittiiksi tai kohtuukäyttäjäksi, niin kovasti kuin sitä haluaisimmekin. Liiallinen holhoaminen ei auta alkoholistia, vaikka se olisi kuinka hyväätarkoittava toimenpide.
Opin myös, että olen läheisriippuvainen persoonallisuus. Löysin hyviä kirjoja, joiden avulla saatoin lisätä itsetuntemustani.
Opin ja sain rohkeutta kohdata totuuden alkoholismista.

Opin rukouksen, jonka osaan vieläkin:

JUMALAsuokoon minulle
TYYNEYTTÄ hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
ROHKEUTTA muuttaa, jotka voin ja
VIISAUTTA erottaa nämä toisistaan.

Olet

ikävä ja töykeä ihminen.

Kiitos

tämä oli oikein hyvä ja kattava vastaus.

hyviä öitä

En näe kirjoituksessani mitään töykeää. Oma kirjoituksesi sensijaan vaikuttaa enemmänkin siltä.

lukija.

Kohtuukäyttäjäähän alkoholistista ei tulekkaan ikinä, se on kerrasta poikki jos meinaa raitistua.

kikjhy

Totta, mutta läheinen voi sitäkin toivoa.

minusta

Pitäsi olla dokumentti joka näyttää vähä vähältä sitä loppupäätä sen viinankäyttäjän elämästä kun on tultu siihen pisteeseen että ei ole paluuta vaikka itse tahtoisi.
Tai peräti kierrättää sairaaloissa "taudin" eri vaiheissa, niin eiköhän se suurin into viinaa kohti ala panna miettimään ainakin siinä tapauksessa jos reaalivuosia olisi vielä edessä.
Joo, kaiken nähneenä en voi muuta sanoa kun enää sääliä sitä joka siinä tilassa on.
Etenkin kun tämä "sairaus" on itse kehitetty, ei siinä voi ketään muuta syyttää kuin itseään, en ole vielä kenenkään nähnyt pullosta toisen suuhun viinaa kaatavan, enkä edes tajua miten niin kamalan makuista ainetta kiskotaan kun limsaa vaan. Luulisi että tulisi toppi jossain vaiheessa, mutta ei. Sitä se on että kerran juoppo/alkoholisti, aina juoppo/alkoholisti, siinä on totuus.
Läheisten juoksu AL- anon ym. kerhot on vain ajanhukkaa ja omalle elämälle hieman lohtua.
Lähtekää ajoissa, kylmästi vaan, juoppo ei muuksi muutu jos itse ei tahdo.
Koettu on hyvällä ja pahalla.

blueQ

Juopon läheinen on siitä ihmeellinen, että hän jaksaa pitää jatkuvaa toivoa yllä, rukoillen apuja yläkerrasta ja rukoilla juoppoa itseään.
Puhua ja puhua kaikille kielillä ja kertoa totuuksia hänen tulevaisuudestaan, ja kertoa miltä tuntuu elää juopon rinnalla ja itse sairastuneena.
Tämä on omakohtaisesti koettua.
Sitten viimein tuli se päivä, ettei toivoa enää ollut ja se toi ratkaisun lähtemiselle.
Tänäpäivänä tiedän hänen tilanteestaan sen, että hänellä on alkoholidementia, diabetes, maksa ja haimaarvot huipussaan ja mies on entisestään varjo vain.
Yksin ei enää pärjää, kun ei muista eilistä päivää.

Vihata en voi, olen antanut anteeksi menneet. Muistan häntä rukouksin ja toivon hänen elämäänsä helpotusta.
Julma on alkoholistin kohtalo.
Ja se sama kohtalo odottaa myös puolisoa, jos ei osaa lakata toivomasta, kun sitä toivoa ei kertakaikkiaan ole.

eräs läheinen

Puhut nyt avioliitosta. On paljon muitakin alkoholisoituneita läheisiä kun avioliitossa elävä mies ja nainen. On veljiä, siskoja, vanhempia ym:ta, joista olemme huolissamme koko ikämme, vaikka emme ehkä juurikaan voi mitään tehdä, mutta hyljätä me emme heitä voi, emmekä halukkaan.

Kaikenlaista tajuava

ja sen huomaa:)

ajatusta asiaan

Minnekkäs ne alkoholistien lapset ovat unohtuneet, kun vain puhutaan aviopuolisoiden ja muiden läheisten kärsimyksistä. Lapset kantavat ihan suurimman taakan, ja ihan koko elämänsä ajan. Koulut ja opiskelut menevät penkin alle, jos vanhemmilla ei ole voimia/kykyä asettaa rajoja ja vaatia vastuunkantoa mistään. Joukossa voi olla vahvojakin, jotka siitä huolimatta pärjäävät, mutta yleensä hyvillä esimerkeillä se jälkipolvikin ponnistaa elämässä, ei millään muulla.

Moukkako

Hulluinta oli, että kaikki ryhmäläiset olivat kuivan kauden omaisia. Juoppo ei ollut vuosikausiin ja joa kymmeniin vuosiin juonut. Minusta nämä anonilaiset olivat itse jääneet riiipppumaan. Mitä apua heistä saa, jos heillä ei ongelmaa ole ollut aikoihin? Tuskin musitivat sitä aikaa. Narsistta itsetehostusta kaikki tyynni, kertoivat nykyhetken nyyhkytarinoita muusta elämästä.

Älä kerro, että en olisi käynyt tarpeeksi kauan.Kyllä kävin ja ostin sitä ihmettä. Kaksi nuorta tuli sinä aikana puhumaan vanhempiensa juomisesta, mutta he lannistuivat äkkiä kun mitään akuuttiin kriisiin annettavaa ei kenelläkään ollut.

Harva ihminen osaa tukea juovan ihmisen omaista, sen olen huomannut. terfeet eivät jaksa kuunnella, eivät ymmärrä ja joskus juovat eivät ,yöskään käsitä, miksi juoppoa ei vain panna lopettamaan.
Yksin olet sinä ihminen..Näin sanoi jo Eino Leino ja totta puhui..

täällä huokaisen

"juoppoa ei vain panna lopettamaan.
Yksin olet sinä ihminen..Näin sanoi jo Eino Leino ja totta puhui.."

Totta puhut. Minunkin isäni joi ja joi, kukaan ei mahtanut yhtään mitään. Ei kuulemma ollut alkoholisti ja voi lopettaa vaikka huomenna, näin hän aina sanoi meille, mutta eipäs voinut kuitenkaan. Siinä perhe kärsi ja kärsviteli vuosikausia, ennekuin loppu tuli juomiseen luonnollisella tavalla.
Kyllä juomiskierteen voi lopettaa jos myöntää itselleen olevansa alkoholisti ja avun tarpeessa, mutta siihen tarvitaankin selkärankaa ja lujaa tahtoa.

yksi omainen

En muista tiedä, mutta ainakin minulla kävi niin että vasta kuivan kauden alettua (pakon edessä, teho-osaston kautta) ja jatkuttua jo parisen vuotta minulla alkoi olla sisälläni sen verran turvallisen tuntuinen olo, että pystyin puhumaan isäni juomisesta. Siihen saakka se ei vain olisi ollut mahdollista minulle. Ryhmässä tosin en ole käynyt, sain apua muuta kautta.

Oma vastuu itsensä auttamisessa on suuri sekä omaisella että riippuvaisella. Yksin siinä tavallaan toki on, mutta vain siksi että kukaan muu ei mitenkään voi puolestamme tunkea itseään sisällemme ja käsitellä tunteitamme. Siitähän riippuvuus alunperinkin syntyy, kun ei osaa tai halua kohdata omia tunteita eli sitä "yksinäisyyttä".

Osa omaisista varmaankin sairastuu toisenlaisiin riippuvuuksiin. Äitini on mielestäni edelleen riippuvainen pelosta ja negatiivisista ajatuksista. Hän ei vain pysty olemaan kahta peräkkäistä päivää hyvissä ajatuksissa, vaan hakeutuu aina sinne synkälle puolelle.

Itse olin pitkään riippuvainen uhriasenteesta. Se oli ainoa ajatus, joka selitti minulle elämäni tapahtumia. Ehkä mainitsemasi ryhmäläiset ovat myös siinä vaiheessa ja haluavat purkaa niitä tuntoja.

Jepsjee

Alkoholistin lapsella haavat eivät koskaan parane, vaikka kävisi minkälaisessa tukiryhmässä. Mutta ei pidä myöskään jäädä tuleen makamaan jos vanhempi on ollut/on alkoholisti. Omasta elämästä voi tehdä paremman. Syitähän voi hakea aina vaikka mistä, jos/kun pilaa oman elämänsä tieten tahtoen.

Kokija ja näkijä

Tehty oikein tutkimusta vai? Vai onko vain tuulinen ilma ja huulet heiluu?