Miq

Vanha kissamme nukkui viime yönä pois, ihan rauhallisesti omassa kodissaan. Aamulla oli vielä täysin normaali, mutta illalla jotenkin voipunut ja sekava. Lähtö tuli kaikille yllätyksenä, mutta hyvä rakkaan lemmikin kannalta: sai olla kotona loppuun asti rakkaiden ympäröimänä ja nukahtaa onnellisena ja kivuttomasti ikiuneen.
Yhtäkkisen poismenon myötä kukaan ei taida perheessämme vieläkään ymmärtää, ettei karvakaveri ole enää odottamassa kun tulet töistä kotiin, saati nukkumassa vieressä ja mukana arkipäivän touhuissa. Kotiin jää kaipaamaan ihmisten lisäksi myös koirakaveri, tällä hetkellä hauva on vähän hämillään miksi ihmiset ovat niin surullisia ja ihmettelee missä yksi lauman jäsenistä on.
Itse en muista itkeneeni koskaan niin paljon kuin mitä tämän päivän aikana. On niin tyhjä olo, en ymmärrä miten tällaisesta surusta ihminen selviää... Ajan myötä, ilmeisesti. Nyt vaan tuntuu niin tyhjältä ja rikkinäiseltä, kuin osa itseäänkin olisi kuollut. Eläintä, pitkäaikaista perheenjäsentä, suree ihan yhtälailla kuin ketä tahansa kuollutta läheistä.
Tuntuu että eläintä ei saisi surra niin paljon kuin ihmistä, vaikka ei surua ja surun kohdetta voi todellisuudessa laittaa arvo- ja määräjärjestykseen. Yhteinenkin, meidän tapauksessa perheen keskeinen suru on kuitenkin jokaisen itse koettava ja käsiteltävä. On ollu helpottavaa lukea täältä muiden kokemuksia.
Voimia ja jaksamista kaikille rakkaan perheenjäsenensä menettäneille.

Sem

Kun suru on niin silloin suru surraan sitä arvottamatta sillä kun se koskettaa sydämen läheisiä niin se on läsnä olevaa ja sille on täysi aikansa.

Voima olkoon sydänystäväsi energioissa ja olkoon tuleva Tie hänelle antoisa.

Kissantassu kirj:tta

Kun sellainen puhdassieluinen ystävä kuin eläin poistuu viereltämme, on ymmärrettävää että sitä kaipaa. Elämään jää silloin joksikin aikaa iso kuoppa juuri tämän rakkaan kohdalle kuten kirjoititkin.
Onneksi onnea tuo se että on onnistunut varjelemaan eläimen elämän turhalta tuskalta ja se on voinut elää normaalin elämän jossa se on ollut rakastettu ja saanut tuntea arvonsa :)

Voimia sinulle Miq kaipauksessasi. Tulee vielä hetki jolloin muut asiat täyttävät tyhjiön ja jäljelle jäävät muistot onnellisista hetkistänne, ilo siitä että olet saanut tuntea hänet ja jakaa elämäsi hänen kanssaan.

kilpparin kumppani :)

Kirjoittajaa lainaten, voimia sinulle ja siunausta elämääsi, olet rakastanut pientä elävää olentoa aidosti♥

Fire_Fox

Perheemme uskollinen ystävä jouduttiin eilen(n.30h sitten) nukuttumaan lopulliseen uneen.
Jouduimme ystävämme nukuttamaan, koska hänellä oli pahentuva maksatulehdus, jonka vuoksi ei ollut syönyt eikä juonut oikeastaan ollenkaan n. kolmeen viikkoon. Emme voineet enää antaa hänen kärsiä.
Onneksi ystävämme saatiin haudattua hänen omassa rakkaassa matkapeitteessään Karjalan kauniiseen maahan. Lisäksi Ystävämme muistoksi istutettiin pienen pieni koivu.

original alte

Kissan lopetus käy halvalla ja helposti kun ottaa takajaloista kiinni ja lyö kissaa muutaman kerran talon nurkkapieleen!(ps nahkahanskat, vaikkapa kissannahkarukkaset on ehdoton apuvälinen tuoossa hommassa)

Sivaltaja

Meilläpäin - papan kertoman mukaan - kissanpentuja tapettiin vähän samalla tavalla, eli otettiin kissa käteen ja paiskattiin niin kovaa kuin mahdollista kallioon tai isoon kiveen. Yleensä kuolivat ensimmäiseen osumaan.

Itse olen kerran lopettanut kissan, tosin haulikolla. En nauttinut siitä, mutta se oli välttämätöntä.

__________________
Ylläoleva kirjoitus on tämänhetkinen mielipiteeni, joka saattaa olla väärä.

Phantom cat

On vähän epäasiallisia kommentteja tähän keskusteluun nuo kaksi viimeistä...

Meillä on täällä kotosalla kaksi omaa kissaamme ja parin kuukauden sisään on ilmestynyt mystinen phantom cat. Minä näen sen ja välillä vaikuttaa että kissamme leikkivät sen kanssa. Välillä näen kun kissa hyppää alas jostain ja kuuluu kova kolaus ja huomaan että omat kissamme nukkuvat samaan aikaan eri huoneessa. Kissa sattuu olemaan musta tai tumman harmaa kun taas meidän kissamme ovat punainen ja valkoinen. Pari ekaa kertaahan tuo säikytti, mutta enää en paljoa noteeraa. Mukava ajatushan se on että meillä on nyt kolme kissaa ;) Tervetuloa perheeseen phantom cat!

persialainen kissa

Ajatus?

Ole varovainen mitä kuvittelet.

original alte

[QUOTE=Phantom cat;10988312]On vähän epäasiallisia kommentteja tähän keskusteluun nuo kaksi viimeistä...

Ehkäpä sinun mielestä on noin mutta elävää elämää tuo on ympäri suomen nykyäänkin, myös kissojen lopetus!
Eniten surkuttaa ns kesäkissojen kohtalo jotka hylätään ja niitä on paljon!!

Bel

Meidän 17-vuotias tyttökissa käytiin lopettamassa 11:30 tänään. Kissa oli kanssamme melkein 12 vuotta, ja olin itse 12 kun saimme sen. ...Olen pienestä asti viihtynyt enemmän omillani ja kissa oli minulle paras ystäväni kaikkien näiden vuosien ajan.

Se oli oikeastaan pakko lopettaa, koska se lakkasi syömästä neljä päivää sitten ja alkoi saada epilepsia-tyylisiä kaatumakohtauksia. Sillä oli myös kilpirauhasen ylitoiminta ja munuaisten vajaatoiminta ja hoidimme sitä erityisruokavaliolla ja lääkkeillä... ne eivät sitten nähtävästi enää tehonneet kun kaatumiset (näyttivät halvauksilta) palasivat takaisin. Se esim. valahti eilen aivan lötköksi äitini sylissä ja lähes tippui lattialle.

Kissani kuolema aiheutti minulle enemmän surua kuin yhdenkään ihmisen (siskoni kuoli 2007 enkä tuntenut silloin juuri mitään - nyt olen itkenyt ja hangannut silmäni punaisiksi jo puoli päivää). Vaikka ajattelee, että kissa ei kärsi enää, se ei auta yhtään. ...Aiomme hakea ensi vuoden loppukesästä/alkusyksystä uuden kissan - nyt ei vielä voi, koska aiomme lähteä kesäksi matkalle eikä ole ketään joka voisi kissaa hoitaa... nyt pitää kestää tyhjää kotia puoli vuotta. Ei ole kissaa nukkumassa tyynyni vierellä.

Kisurakas

Olen pahoillani. Tämä on silti Yliluonnolliset ilmiöt-palsta, ehkä saat asiaankuuluvia vastauksia tai kommentteja lemmikit-palstalta.

Eläinrakas

Lemmikki pääsee usein lapsen asemaan, siis hyvin läheisen veriperillisen rooliin. Tunteita on paljon ja lemmikkiä kohtaan niitä näytetään ja käytetään paljon avoimin kuin toisia ihmisiä kohtaan.

Siksi ehkä ne ovat tärkeitä.

Kissantassu kirj:tta

Osanottoni kaipaukseen ja suruun. Ystävyydessä on aina se surullinen puoli että joskus on erottava mutta surun läpikäymisenkin uhalla se kannattaa niiden kauniiden yhdessäolovuosien takia. Muistot niistä palaavat aurinkoisina ja onnea tuoden kun kaipaus ajan myötä hälvenee. Siinä varmasti auttaa uusi kissa jolle tarjoatte kodin ja sylin :)

Oletko

että kissasi vain siirtyi kissojen, eläinten taivaaseen. Kaiketi olet, koska kirjoitit viestisi tänne.

Kuollut kissasi on luonasi aina kun vain sitä haluat. Hän on itseasiassa huolissaan sinusta, sillä hänen mielestään hänet pitää laskea irti. Älä pidä kissastasi kiinni, sillä hänen pitää olla vapaa menemään eläinten taivaaseen.

Hän tulee luoksesi aina, kun häntä pyydät, mutta etkö voi ymmärtää, että sinun pitää antaa hänen mennä.

Hän ei tule enää teidän perheeseenne, mutta hän on valinnut toisen sielun, joka tulee sitten, kun valitsette uuden kissan. Kuollut kissasi tulee tervehtimään sinua parin kuukauden ajan, mutta sen jälkeen hän on vapaa tekemään mitä hän ikinä haluaakin.

Älä pidä kissaasi ajatuksillasi liian lähellä, sillä hänellä on uusi elämä edessä. Et kai halua estää tämän uuden elämän toteutumista?

|⁼

Lemmikki ei hylkää ihmistä niinkuin toinen ihminen voisi.

Ftvftvfftvt

Ei oo kissojen taivasta olemassa, eikä edes ihmisten taivasta... Eikä joulupukkiakaan. Sori nyt vaan...

Llaurraa

Mulla kuoli 16 v kissa viimeviikolla ,nukutettiin kun se oli niin huonossa kunnossa. Kissa oli minua vanhempi,joten kun synnyin se oli jo perheessä. Suru on vieläkin hirveä, rakastin sitä suunnattomasti..... Miks niin söpöjen täytyy kuolla?.. Oli se nyt kuitenkin parempivnukuttaa,ettei se olisi kärsinyt enää.. Mut en osaa vieläkään kuvitella,että sitä ei ole enää..
Toivon,että rakas kultani on nyt pieni kissaenkeli, ja toivon, että hänen sielunsa elää vielä.
Kaikki kuitenkin kuolevat joskus.. Ja se on niin surullista..

pikkunoidatar

Et voi tietää...... itse uskon, että kaikilla elävillä olennoilla on henkinen olemuksensa, se sielu. Ja millainen on se olotila, jonne täältä jatkamme jää nähtäväksi sitten aikanaan.
Siellä voipi hyvinkin olla se kissojenkin taivas :)
Kysymykseen "onko esim. koirilla sielu" sanoisin että ihan varmaan on, joidenkin ihmisten kohdalla en olisi aivan satavarma....;)

Sinulle Llauraa, totta, kaikkihan me aikanaan kuolemme, mutta sillä lähteneellä ei ole hätää, meillä tänne jääneillä on kaipaus ja ikävä.
Usko pois, rakastamasi kissa on nyt sellainen pieni kissaenkeli, jolla on kaikki hyvin :)

Sem

Se kumoaisi sinun ensimmäisen lauseesi mitä sanoit joiltakin puuttuvan. Älä anna tunteille puolustamisen oikeutta. Tunnista Voimasi ja tiedä asioiden selkeys vaikka joku muuta sanoisi. Sielu on Voima ja Voima on kaikessa huolimatta mitä joku siitä sanoo. :)

vai niin?

sama tapahtuu sulle, joku ihminen ottaa sut kiinni jostakin syystä,
ja lyö sun kallon päin seinään, saat kokea samaa, jos ikinä olet kohdellut kissoja noin.

usko pois.

vastuu ja ymmärrys

Sama tapahtuu jos yllyttää muita siihen.

pikkunoidatar

Tunteeton ja julma kommentti, elämä voi tosiaan laittaa sinut pohtimaan kärsimystä myös omalla kohdallasi.

surun murtama

Maanantaina tullessani kotiin löysin 12 vuotiaan kissamme reputeltuna vainajana olohuoneen nurkassa. Elämässäni on ollut paljon muutoksia ja muutin koirieni kanssa syksyllä uuteen kotiin. Eroperheessämme on myös kissoja jotka jäivät miehelleni. Nyt ensimmäinen niistä oli kokeena ollut noin viikon minulla.
En voi kuvailla sitä surua, ahdistusta, itsesyytöksien määrää joka minua painaa. Miten en nähnyt että tilanne on näin tulenarka. Todella vaikea olla edes samassa tilassa koirien kanssa. Koko ikänsä ovat tämänkin kissan tunteneet ja yhdessä eläneet. Kaikki se suru mikä muutenkin on tämän elämäntilanteen johdosta koko ajan ollut pinnan alla on nyt ihan iholla. Suren kissaani aivan pohjattomasti. Tiistaina - päivä tapahtuneen jälkeen - kuulin selvästi kahdesti kissani naukaisun. Viimeiset jäähyväiset? En tiedä miten tämän pahan olon kanssa selviää..:(

Amur

No voi kauhistus sentään!

Minullakin elää kissa kahden koiran kanssa. Eipä ole tullut mieleenikään että noinkin voisi käydä! Nehän ovat kavereita...

Onpas tosi kauhea ja murheellinen tapahtuma. Mietin että olisiko se voinut olla koirilta jonkinlainen vahinko. Meillä koirat joskus murahtavat kissalle jos se hiippailee liian lähellä ruokakuppia kun koirat syövät ja joskus ne jahtaavat sitä niin että näyttää aivan saalistukselta. Kissa usein kyllä yllyttää koiria ajamaan itseään takaa ja toisinaan spanieli ja kissa kierivät maassa niin kuin ne leikisti tappelisivat.

Mutta eihän sitä koskaan tosiaan voi tietää kuinka yllättäen tilanteet muuttuvat vaarallisiksi. Täytyykin puhua että kissaa ei saa enää jättää yksin koirien kanssa samaan huoneeseen!

Otan osaa.