aiheen siirto

Siirsin Veskarin pohdinnan omaksi aloitukseksi, siis vaikka en ole Veskari. Otin ohjat omiin käsiini :) Selkeämpi varmaan, kun aihe on mielenkiintoinen. Allaolevat siis Veskarin kirjoittamia pohdintoja...

Eli: MISTÄ SE PAHUUS TULI?
Mistä siis Lucifer sai tuon pahan jota alkoi levittää?

Mistä tämä alempi henkiolento sai sen ajatuksen vastustaa kristinuskon Jumalaa ja houkutella ihmisiä syntiinlankeemukseen? Jos hän oli alunperin hyvä? Mistä se paha tuli? Loiko Jumala sen, miksi? Vai oliko olemassa jo pahuus niinkuin oli hyvyyskin (Jumala) Eli jo heti alunperin oli Jumalasta irrallinen Pahuus?

aiheen siirto

Ajattelisin yhtenä mahdollisuutena, että tarvittiin Jumalaiselle voimalle vastakohta, jotta saatiin kokemuksellisia mahdollisuuksia ja vaihtoehto valinnoille ja toiminnalle, vaikkapa täällä maan päällä. Oletettavasti kaikkivoipa Jumala olisi pystynyt katkaisemaan tuollaisen pahan kierteen heti aluksi, mutta rakkaudessaan hän antoi enkelin mennä omia menojaan, ehkä näki kaiken tarkoituksen ja vapaa tahto toteutui tuossakin asiassa. Rakastavathan vanhemmatkin lapsiaan, myös silloin, kun lapset tekevät vääriä valintoja elämässään. Side on niin suuri ettei sitä katkota, vaikkei toisen tekoja hyväksyisikään. Se rakkaus vielä Luojanäkökulmasta on jotain niin käsittämätöntä, ettei sitä pienet harmaat aivosolut kai voi ymmärtääkään.
Olisi kai ollut myös "julmuutta" pidätellä etsikkoaikaansa ja kapinallisvaihetta hakeva enkeli Luojarakkauden näkökulmasta. Pahuus oli myös tarpeellinen näyttämö, jotta ihminen voisi oikeasti löytää itsestään puhdasta välittämistä ja aitoa yhteyttä Luojaansa?

Jos henki/sielu on ikuinen, sehän vain pitää arvokkaana timattina maapallon kaksinaisuutta, jossa voi oppia läksyjä ja pistää itsensä koetuksille niin hyvässä kuin pahassa. Missä muualla voisi yhtä tehokkaasti oppia katsomaan kaikkia ilmiöitä silmästä silmään - egoilua, vallanhalua, välittämistä, rakkautta, selviytymistä, väkivaltaa, pahuutta, hyvyyttä jne. Sielu voi lillua rakkaudessa, vaan pahuutta ei voi kokea niin puhtaana ja monimuotoisena ja ihmiseen kuuluvanan raadollisuutena muualla kuin täällä fyysisyydessä. Meillä on valinta, joka päivä ja joka hetki, mitä ilmennämme ja mitä haluamme kokea. Tämän kokemuksen mahdollisti pahan ja hyvän konstrakti?

aiheen siirto

Ajattelen, että tämä sama mahdollisuus kasvuun ja kokemuksiin, annetaan myös meille muille sieluille, vaikkei enkeleitä ollakaan vaan ihmisiä, joissa on sama Luojaolemus kuitenkin piilossa. Harvoin vain huomaamme sitä meissä olevaa energeettistä ikuista olemusta, painiessamme maanpäällisten ongelmien parissa ja yrittäessämme selviytyä ihmissuhteiden ja haasteiden verkossa. Helposti muut osat meissä puhuvat, vaikka itsekkyys, kateus, vallanhalu, pelko, viha, suru, erillisyys... Näihin tunteisiin on loistavia tilaisuuksia ja niitä ruokitaan yleisesti olevilla globaalilla markkina-arvoilla ja tavoitteilla, jossa ihmisarvot ja välittäminen peittyy pärjäämiseen ja raateluun sekä kilpailuun. Vahvat ja kovat selviävät ja heikot ja herkät jäävät jalkoihin.

Meillä on helppo langeta, vaan silti olemme sen Isämme Luojarakkauden arvoisia. Hän kai näkee meissä sen "perus olemuksemme" rakastettavuuden ja kasvun askeleet, vaikka kaukanakin olisimme hänestä, hän on lähellä. Leikkiä ja harhaa se ikuisen sieluolemuksen mielestä kai olisi, että täällä opettelemme vuosisadan yhdessä roolissa ja sitten taas huomaamme/tiedostamme, mitä todellisuudessa olemme. Ei Luoja kai halua arvokkaita kokemuksia meiltä riistää ihmiselämäkokemuksessa, vaikka yhteys olisi yhdensuuntainen ja me unohtaneet alkukotimme. Tänne ollaan tultu oppimaan ja sitä riittää, jos vielä ajatellaan, että elämää ja oppimiskokemuksia olisi hengen maailmassa jo etukäteen suunniteltu. Vapaa tahto ja unohdus taas avaa uudet merkitykset, kun mietimme elämää ja valintoja täällä. Mitä valitsemme, kun voimme kokea mitä vain variaatioina pahasta ja hyvästä, vastakkainasetteluna, tasapaino-akselina, tietoisena omasta toiminnastamme tai vielä tiedostamattona harhamaailmana ts. itsepetoksena, jolloin emme ymmärrä tekojemme vaikutuksia. Valinta ja kokemukset ovat meidän.

Kyllä jotenkin ajattelisin, että osa tämän maailman ilmenevästä pahuudesta mm. kilpailu, viha, väkivalta, raakuudet, riistäminen jne. poistuvat, kun ei ole fyysistä kehoa ja harhamailmaa olemassa siirtyessämme henkimaailmaan. Ketä vastaan sitten pitäisi "taistella"? Olisiko sitten korkeammat osat itsestämme toiminassa ja tietoisuus paremmin kuin täällä fyysisessä maailmassa, jossa rahalla saa ja pitää kyynärpää taktiikalla rynniä elämässä selviytyäkseen. Henkimaailmassa ei ole rahaa, nälkää, fyysistä kärsimystä, kipua ja aivojen toimintahäiriöiden tuotoksia tai persoonnallisuus häiriöisiä - vain yhteistä ikuista elämää ja koossapitävää rakkautta, jota edustamme?

Voisiko olla myös niin, että me ihmiset luomme itse suuren osan maapallon kärsimyksestä omalla mielellämme ja mielettömyydellämme, kun koemme kaikki itsemme erilliseksi, haavoittuneeksi ja surkeiksi olennoiksi, joilla ei ole yhteyttä siihen kotiin, mihin meillä on kaipaus. Jos meillä olisi rauha sisällämme, miksi haavoittaisimme toisia tai haluaisimme kärsimystä lisää?

Voiko joillakin sieluilla olla ainut tarkoitus tulla kokemaan pahaa ja aiheuttamaan sitä? Esim. psykopaatit, joilla ei ole empatiakykyä vaan selittelevät asiat itselleen parhain päin ja tekevät vaikka minkälaisia raakoja tekoja. Syy on silloinkin siinä toisessa. Tuossa linkissä jotain näistä.

Psykopaatti, mainettaan pahempi - Tiede.fi

Miksi meille sitten annetaan niin erilaisia persoonallisuuksia, jolloin toinen on "kova luu" ja toinen "herkkä tunneihminen"? Näiden törmääminen kyllä saa melkoisia oppitunteja ilmeisesti kummallekin osapuolelle?

KARS JEDIMESTARI

Taivaassa ei ollut alunperin pahuutta lusiver oli alunperinvalonlohikäärme.

hän katkeroituui ja teki kapinan johon h'n sai 400 enkeliä eli valonalienia mukaan .Kapina johti lopulta sotaan ja sota jóhti siihen että ,lusiver seuraajineen karkjotettiin taivaasta ,kokonaan eli taivasmaailmojen yhteisöstä.
hiilisäkintähtisumuun.

Ja näin voimaan syntyi kaksi puolta HYVÄ JA PAHA ps lukekaa lusiverín kapinasta urantia kirjasta jos kiinnostaa.

t. KARS SKYWALKER JEDIMESTARI

VOIMA OLKOON KANSSANNE

Suomen Urantia-seura r.y.

Veskari

Hyvää pohdintaa se eka jonka ehin lukea aiheen siirrolta. Tokaa en ehtiny enkä Karsin juttua ja ehin vain tämän kirjoittaa.

Onko täysin mahoton asia että Pahuus olisi erikseen erillisenä voimana syntynyt? Ja on suurinpiirtein yhtä vahva kuin Hyvyys. Niiden välillä vallitsisi ns. kauhun tasapaino?

Sorgen jos joku jo tätä ehti pohtia. Ku en ehtiny ku yhen kommentin lukea. Palaan muihin myöhemmin.

KARS JEDIMESTARI

PAHUUS EI todellakaamn ole yhtä vähva vaan voisi sanoa että ,pahuus on kuin pisara valonvaltameressä . ja mua demonit juoksee karkuun jos näkee . Eli jos on voimassa väkevä jedmestari valonvoimanvaltias niin pahuus , juoksee sua karkuun .

t. KARS SKYWALKER JEDIMESTARI

VOIMA OLKOON KANSSANNE

Amur

Pahuus tuli ihmisen mukana!
Ennen ihmistä ei ollut pahuutta, eikä pahuutta ole ihmisen jälkeen.
Luonnossa ei ole pahuutta. Siihen tarvitaan ihmisluontoa...

aiheen siirto

Tässä vois olla jotain totuuden häivää. Mikään eläin ei ole luonnostaan niin raaka kuin ihminen. Eläin ei tuota toiselle sadistista kärsimystä vain ilkeilymielessä vaan jokin tarkoitus on toimilla olemassa, kuten hengissäselviytyminen, geeniperimän ja jälkikasvun turvaaminen, ruuanhankinta.

aiheen siirto

Miten sinä Kars ajattelet ihmisistä, kun demonit on kai jonkinlaisia negatiivisia energiakoostumia vai minkälaisia olentoja lienee... Ihmiset olisi kuitenkin oma porukkansa, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Onko demoneilla oma ilkeä tahtonsa ja taito aiheuttaa hämmennstä ja värähtelyt miinuksen puolella. Pimeyttä siis läpeensä ja tuota porukkaa, joka on Lusiferin jengiä? Voiko ihminen antaa demonisille voimille lisää voimaa omilla negatiivisilla ajatuksillaan ja jopa itse luoda pieniä ajatusdemoneita eli energiakoostumia?

Miten sitten ihmiset? Onko ihmiset ensin syntyessään hyviä kaikki, vailla karmavelkaa ja itsekkyyttä ja sitten vaan jotenkin jotkut ajautuu pimeän puolelle. Miten sinä kokisit, että tämä tapahtuu, jos tällaisia negatiivisia ihmisiä teoriassa olisi? Oletko kohdannut läpeensä negatiivisia ihmisiä ja jos olet, niin miten toimit heidän kanssaan?

Miten ajattelisit, että ihminen voisi kasvattaa omaa henkistä voimaansa?

Veskari

Tähän väliin ehdin huikata että entäs se Lucifer? Senhän mukana joidenki mielestä pahuus tuli. Vai uskotko koko Luciferiin? Mä en taida ainakaan semmosena pelkästään kuin Raamattu sanoo.
Mitä jos hyvyys ja pahuus on jotain energiaa, joka on neutraalia mutta muuttuu sen mukaan miten sitä käytetään, hyväksi tai pahaksi tai kait voi olla harmaitakin alueita? Ja nimmari aiheen siirron pohdinnan jatkona vois pohtia niinkin suurta asiaa että miksi tämä koko ruljanssi miksi kenenkään/minkään piti tulla tänne kokemaan kaksinaisuutta? Senkö takia, jotta Alkulähde halusi kokea kaksinaisuutta? Mutta onko alkulähde persoona? Jos ei, voiko se haluta mitään? Toisaalta, jos Alkulähde ei ole persoona, miten me voidaan olla?

Kars ei oikein vastannu siihen mitä halusin eli MISTÄ SE PAHA TULI, joo Lucifer sen toi mutta mistä se sen sai koko ajatuksen kapinoida?

Aiheen siirto antoi jo hyvän syyn tuon kaksinaisuuden kokemisen ja siis ilmeisesti kai hän aatteli myös että Jumala loi pahan, vai? Ja tuosta syystä että kaksinaisuus pitää kokea.

Veskari

En ole Kars mutta mun näkemys tästä on, että jos Karman laki pitää paikkansa niin ihminen ei ole syntyessään vailla sitä karmavelkaa. Paitsi jos on ihan uusi sielu. Siis sellainen joka ei ole aiemmin elänyt missään muodossa. Voiko sellaista olla? Tai sitte jos nää mestarit (Jeesus ym.) jotka tulee tänne opettamaan ihmisiä, oisko he vailla karmavelkaa?

aiheen siirto

Oon kans niitä epäuskoisia, jotka ei usko Lusiferiin sillai miten Raamattu kertoo. Voisko olla, että ihmisen rakenteessa itsessään - ego ja persoonalliset piirteet sekä maailman mielettömyys/kilpailuhenkisyys/raadollisuus, luo meihin tuon pahan mahdollisuuden, vallankäytön ja alemman minän ja haluamme tässä kaksinaisuuden pelikentällä maistella sitä puolta elämässä. Olemme enemmän alemman minän tarpeiden, hyväksymisen ja pelkojen varassa ja sitten elämme sen mukaan. Emme tunnista tai saa yhteyttä kovin herkästi omaan Jumalalliseen olemukseemme, vaan toimimme selviytymismenetelmällä, enemmän tai vähemmän kyseenalaisin keinoin. Ajattelemme ehkä, että muutkin toimivat samalla tavalla ja se on siksi oikein ja hyväksyttyä. Näinhän täällä toimitaan.

Mun ajatusmaailma on niinkin yksinkertainen, että on ymmärretty väärin, että Ihminen on Jumalan kuva. Ihmisen Itse, korkein minä tai hänen sielunsa on Jumalan kuva, mutta monenlainen muu toiminta täällä maan päällä on kaksinaisuuden kokemista, ainakin silloin kun se korkein minä ei pääse läpi. Ihminen on kytketty irti voiman ja rakkauden kokemuksista, ja irtikytkettynä on vaikeaa antaa ja kokea rakkautta puhtaasti, ilman jonkinlaista itsekästä hyväntavoittelua, saamista, pätemistä ja omien asemien parantamista. Se paha voisi olla erillisyyden tulosta ja ihminen omilla toiminnallaan, persoonallisella ahneudella ja itsekkyydellä vain pahentaa irtikytkentää ja jotkut suorastaan rimpuilee negatiivisiin kokemuksiin.

Jostainhan meidätkin on alunperin luotu, ennenkuin olemme saaneet oman tietoisuuden. Korkein minä/tietoisuus, joka säilyy samana ja on tarkkailija monien elämien ketjussa. Näistä voisi enemmän tietoa saada, kun perehtyy auran eri kerroksiin ja sieltä ne korkeammat tasot, kausaali ja monadi auran kerros. Olisiko sitten se ääretön energianmeri, josta jokainen on pieni hippunen eli sisältä olemme samaa alkuperää.

Miksi alkulähde haluaisi kokea kaksinaisuuden? Ehkä se haluaa tarkastella itseään eri näkökulmista ja sen vuoksi on luotu persoonallisuuksia ja lähetetty ihmisiä oppimaan tietoisuuksia ja rakkauden aspekteja ja rakkaudettomuutta ja kokemaan kaksinaisuuden kenttää. Jos lasta rajoitetaan liikaa, annetaan hänelle turvallinen koti ja suojataan ulkomaailmalta, vain siksi, että häntä rakastetaan, mitä lapsi oppisi itsestään. Hän oppisi, että hän on suojassa aina ja on rakastettu vailla mitään ehtoja, hänen tarvitsee vain olla.

Mutta kun lapsi joutuu matkustamaan kodistaan pois, kärsii matkalla muistinmenetyksen ja herää uudessa ympäristössä karummassa ja kolkommassa paikassa, jossa saa tehdä töitä selviytyäkseen ja kohtaa vihamielisyyttä ja pettymystä ja surua, onko hän yhtä rakastava sisältään kuin ollessa turvassa rakastavassa kodissa äidin ja isän kanssa. Hänen on löydettävä rakkaus itsestään ja opittava selviytymään uusissa karuissa oloissa. Heitä yhdistää ihmisyys, mutta olosuhteet ovat täysin erilaiset näissä kahdessa paikassa ja siksi ihmisistä tulee esiin muitakin piirteitä kuin rakkaus. Meidät pistetään kokeeseen ja samalla annetaan myös mahdollisuus kokeilla siipiään, mitä minä oikeasti olen. Olenko rakkaus näissäkin olosuhteissa? Juu, voisin ajatella, että kaksinaisuudella ja siksi myös pahalla on korkeampi tarkoituksensa.

ihmettelijä

Ei pitäisi idealisoida eikä inhimmillistää luontoa. Luonto on aika "raadollista" kirjaimellisesti, syö tai tule syödyksi, ja myös luonnosta löytyy piirteitä, joita pidämme julmuutena! Kerrankin aidon tuntuista pohdintaa täällä :)

Enkelit ja demonit

"Miksi Jumala ei halua poistaa pahuutta maailmasta, jos Hän on kerran kaikkivaltias ja kaikkivoipa?" Kyyhkynen-ketjussa tätä kyseltiin monta kertaa. Jos Jumala haluaisi poistaa pahuuden, silloin olisi ihmisetkin poistettava ja tuhottava. Mutta Jumala rakastaa ihmisiä ja haluaisi kaikkien pelastuvan, ja vapautuvan Paholaisen kahleista.

aiheen siirto

No jos ajatellaan, että karmavelka on, olisiko ihminen silloin toiminut alemmasta luonnostaan, egostaan ja itsekkäästi tai vallanhaluisesti käyttänyt vapaata tahtoaan julmuudella ja negatiivisuudet mielessään siis tiedostaen tekonsa vaikutukset. Hänellä olisi ollut tilaisuus toimia toisinkin. Sitten jälleensyntymissä pistetään hänet kokemaan nämä "pahat teot" vastavuoroisesti. Olisiko karma silloin jonkinlaista rakkautta ja mahdollisuutta sovittaa itsekkäät ja tietoiset pahat teot ja palata tilaan, jossa voisi jälleen avoimin mielin ja puhtaalta pöydältä. Vähän niinkuin vankilalla sovitetaan rikokset?

Onko uusi sielu viaton ja rakkaudellinen ja saadaanko tällainen uusi puhtoinen sielukin lankeamaan negatiivisuuteen ja onko se juuri uusille sieluille sekä ihmisolemuksen opettelijoille todennäköisempää langeta ja haluta kokea kaikenlaiset negatiivisuudet mitä vain voi. Onko karma samanlainen uudelle sielulle, "vauvasielulle" joka vasta harjoittelee elämistä maan päällä ja vanhoille konkareille eli vanhoille sieluille, joilla on tuhansia elämiä. Onko sielunviisaus sisällä ja yhteys ylös paremmin ja odotukset korkeammalla.

En oikein usko, että Jeesus voi kaikkia syntejä lunastaa, vaan ihmisellä on oma elämä ja oma vastuunsa teoistaan. Karmeaa luettavaa tuo, että jotkut ns. uskonnolliset johtajat (vanhoillislestit, katolilaisuus, jehovat, koivuniemen herrat jne. )käyttää uskontoa ja valtaa vääriin tarkoituksiin ja hyväksikäyttää ihmisiä sekä riistää monin tavoin. Tuntuu, että ne on kaikkein pimeimpiä tyyppejä, joilla on uskonnossa suurimmat rajoitukset ja toimintamallit. Ollaan muka niin puhtaita ja hyviä ja tehdään uskonnon nimissä mitä hirveimpiä tekoja.

aiheen siirto

Tuskin noilla mestareilla enää on paljoakaan karmavelkaa. Tulisko sitä, kun on yhteydet poikki korkeampaan minään enemmän tai yhteydet vähän hataria ja ollaan pitkälti muiden johdateltavina?

aiheen siirto

Ihminen tappaa toisiaan ja alistaa vaikkei edes syö.

Luonto on suunniteltu viisaasti. On kasvissyöjät ja lihansyöjät, petoeläimet ja nisäkkäät yms. erilaisia eläimiä eri maanosissa. Toiset eläimet pitävät toisia lajeja kurissa ja mikään ei pääse lisääntymään liikaa ja aiheuttamaan näin egologista mullistusta. Toisin on ihmisen laita. Osaamme sekoittaa ja tappaa lajit sukupuuttoon asti vain itsekkyydellä ja ahneudella. Emme edes huomaa, että samalla vaikeutamme omaa tilannettamme osana eläinkuntaa ja maapalloa.

Eläimet eivät rääkkää turhaan toisia sadistisesti. Se on selvä hengen riisto eikä vankeus ja asteittainen kidutus ja vahingoittaminen. Silloinkin syödään tai varastoidaan ruoka yleensä ja käytetään kaikki hyödyksi joko oman lajin puolesta tai sitten haaskat tai muut pieneliöt tuhoaa loput.

Tuleeko kenelläkään mieleen sellaista tarkoituksen omaista raakuutta eläinkunnalta, missä kidutetaan. Ehkä selviytymisen vuoksi ja lajin yhteneväisyyden vuoksi, voidaan heikkokuntoisia syrjiä, mutta tuskin ne omia poikasiaan hyväksikäyttää tai pahoinpitelee.

Leijonauros voi tappaa toisen leijonan siittämät poikaset, mutta se johtajuuskysymys laumassa ja oman geeniperimän jatkaminen. Ei eläin kuitenkaan sellaisiin raakuuksiin pysty kuin ihminen... Tai valistakaa sitten, kun en osaa oikein mieltää esimerkkejä.

aiheen siirto

Ajattelisin niin, että maapallo on vain yksi olevaisuuden muoto. Se mitä näet fyysisesti ei ole kaikki. Esimerkiksi sinä itse, et ole vain fyysinen lihamassa ja aivot, olet muutakin - sielu/korkein minä/tietoisuus. Se limittyy sinuun ja on osa sinua.

Ei ole tarkoituksenmukaista poistaa pahuutta mielestäni. Maapallo on oppimiskeskus, kaksinaisuuden luvattu maa. Tänne kuuluu osana pahuus. Niinkauan kuin ihmisen fysiikka, mieli ja olemus on sitä mitä se on, niinkauan täällä ihmiset toimivat itsekkyydestä enemmän tai vähemmän. Niinkauan kuin on persoonallisuushäiriöisiä, egojen ohjaamia ihmisiä ja ulkopuolelta vastauksia etsiviä ihmisiä, niinkauan yhteydet ovat poikki. Ihmiset hukassa ja tarttuvat oljenkorteen mihin voivat. Niin kauan kuin yhteiskunta on tuollainen, mitä se on, on köyhyyttä, aineiden väärinkäyttöä, yllytystä kateuteen, materiaaliseen pyrkimykseen, kilpailuun, vallankäyttöön, eriarvoisuuteen, vääriä todistuksia ja valehtelua, niin kauan osa meissä, joka ei tunnista rakkautta saa syitä jakaa pahaa oloaan muille. Emme tunnista itseämme ja perimmäistä olemustamme.

Miksi poistettaisiin maapallo, jos se on kaunis itsessään. Voisiko ihmiset vain kerta toisensa jälkeen havahtua, oppia omista lukuisista elämistään, oppia itsestään ja tämän elämän läksyistä ja vähitellen tulla hieman vastaanottavaisemmiksi sisäiselle jumaluudelleen, joka yhdistää kaikkia. Miksi pitää tuhota kaikki vain sen tähden, että ihminen on itsekäs olento ja kykynee pahaan? Ehkä meidän pitää vain nöyrtyä ja katsoa tarkemmin toimiamme. Pyrkiä enemmän lisäämään sitä kuuntelua ja johdatusta. Herkistyä elämälle ja toinen toisillemme?

Ehkä ihminen ei ole itsessään niin paha, vaan meidän tulisi pyrkiä huomaamaan myös ihmisen kyky löytää jumaluus itsessään ja toisissaan. Kyvykkyys rakastaa, tuntea myötätuntoa ja välittää. Löytää linkki itsestään ja kytkentä ylös?

Paraneeko sitten maailma, kun mahdollisimman moni havahtuu? Muuttuvatko yhteiskunnat hiljalleen? Murentuvatko harhat ja egojen kilpajuoksu vähenee?

Enkelit ja demonit

Toki en minäkään halua, että ihmiskunta ja maapallo tuhoutuvat. Minusta on ihanaa olla ihminen ja kokea tämä elämä, kaikkineen päivineen, ruusut ja ruusun piikit, hyvyys ja pahuus. Siis päivääkään en antaisi pois. Mutta on paljon ihmisiä, jotka valiitavat koko ajan maailman pahuutta. Miksi maailam on niin paha? Miksi ihmiset ovat pahoja? Jotkut kyllä tajuavat, että hyvän ja pahan välisessä taistelussa on suuri kasvun mahdollisuus, toiset taas eivät tajua.

[:]

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä itse kukin pahuudella tarkoittaa. Joku mainitsee joitain asioita mm. kilpailun, jota en pitäisi yksinomaan pahana. Vihankin voi olla oikeutettua, eikö saisi vihata vaikka lapsensa tappajaa? Onko henkilö, joka vihaa toista tämän äärettömän törkeän käytöksen vuoksi, paha?

Kuka päättää mikä on pahaa missäkin tilanteessa, jos on eriäviä mielipiteitä? Voisiko pahuus/hyvyys olla katsojan silmässä kuten kauneus?

Onko olemassa kauttaaltaan pahoja ihmisiä, vai tekevätkö jotkut pahoja tekoja, vaikka heistä löytyy hyvääkin? Ja onko olemassa ihmisiä, jotka ovat pelkästään hyviä? Onko paha aina pahasta, vai onko siitä hyötyäkin?

Vesimies -70

Juu mutta luonnossa tuo ei lähde pahuudesta. Julmuuskaan.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Vesimies -70

Mutta miksi kaikivoipa Jumala loi ihmisestä sellaisen että se pystyy pahaan? Tuo joka siirsi mun ketjun tänne vastas omasta näkemyksestään käsin mutta mikä on uskovaisen näkökanta tähän? (Pakko ei sitte oo vastata, en kysy enää toistamiseen sulta jos et mitään vastaa ;D)

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Vesimies -70

Suurin piirtein noin mutta tuosta että jos sulle tapahtuu nyt pahaa niin se on vain merkki siitä että olet itse tehnyt pahaa niin joku/jotkut vois alkaa sitten vetämään johtopäätöksiä että tässä elämässä ei tarvi auttaa ketään kun itsehän ovat ahdinkonsa aiheuttaneet ja tuo taas ei kovin inhimillistä olisi, puhumattakaan nyt henkistä. :D. Tai tietty jos parantaa omaa karmaansa sillä että auttaa muita mutta eikö se auttaminen pitäis tulla epäitsekkäistä syistä eikä itsekkäistä?

Voi olla että saadaan helpommin lankeamaan, jos vaikka jo senkin takia ettei ole "konkarisielu", ei ole kokemusta.

Totta kai on oma elämä ja oma vastuu. En mäkään kannata tuota että "teet pahaa sitten vaan iltarukouksessas pyydät anteeksi ja se on siinä" Sitten taas huomenna sama juttu. En siis tarkoita että noin yleisesti tehtäisiin yhtään sen enempää kuin tarkoitan että ajateltaisiin yleisesti karman kohdalla että "itteppä ovat ongelmansa hankkineet" Mut nois kummassakin on tuo takaportti. Joo, karmeaa luettavaa on tuo mitä sanoit.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon

Enkelit ja demonit

Ei Jumala luonut ihmistä pahuuteen, vaan se on Paholaisen työtä. Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon niinkuin se antoi Luciferillekin. Jumala haluaa ihmisen olevan hyvä, alunperin ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Kristinuskon mukaan pahuus/synti johtuu syntiinlankeemuksesta, ihminen kuunteli mieluummin Paholaista kuin Jumalaa, ja irtaantui Jumalasta. Pahasta voi myös päästä irti, ei se ole elinkautinen, mutta riippuu ihmisestä itsestään, minkä valinnan tekee.
Tämä on minun mielipiteeni.

Vesimies -70

No mutta tuon takia sitä juuri ihmiset pohtii että tajuaisivat tuon minkä sanoit että heidän pitäisi tajuta. Meinaan siis kun kritisoit pohtimista tuolla toisaalla.

__________________
"Olemme kaikki yhtä, kaukaisten tähtien sisaruksia"
Lähde tuntematon