piilossa katseilta

Olen koko ikäni ollut kiltti ja mielestäni ihan hyvä ihminen. Kaukana täydellisestä, mutta naiivilla tavalla positiivinen, sitkeä sissi joka on selvinnyt isoistakin takaiskuista (omat sairaudet, läheisten kuolemat, hylkääminen, koulukiusaus yms.). Vaikka mitä tapahtuisi, pystyn usein hymyilemään päivän pääteeksi ja uskomaan että kyllä se tästä.

Huomasin tuossa pari vuotta sitten, tutustuessani reikin ym. vaihtoehtohoitojen pariin, että aiheutan etenkin keski-ikäisissä naisissa ja samaan ikäluokkaan kuuluvissa aikuisissa (~25-vuotiaat) ns. puhdistautumisreaktioita. Eli moni ärsyyntyy minusta ilman järkevää/näkyvää syytä (osaan käytöstavat, olen kohtelias jne. enkä höpöttele mitä sattuu) ja usein näen heistä sellaisenkin puolen, mikä ei tule yleensä päivävaloon ollenkaan. Esim. eilen juttelin erään melko uuden kaverini kanssa ja tämä rauhallisen hillittynä ja fiksuna ihmisenä pidetty tapaus alkoi lähes raivoamaan minulle. Keskustelimme menneisyydestä, kokemistamme vääryyksistä jne. ja huomasin että hän jollain tavalla vajosi siihen lapsuuden olotilaansa samaan aikaan. Yritin pysyä mahdollisimman ei-ärsyttävänä, neutraalina mutta kuitenkin vakavana...ilman että se juuri auttoi. Ilta päättyikin melko katkeriin tunnelmiin hänen puoleltaan ja käytös oli ajoittain sellaista, ettei kukaan yhteinen tuttumme uskoisi jos kuvailisin sitä. Toki ongelma on tällä ihmisellä itsellään eikä minulla, mutta vastaavanlaista "uskoutumista" olen saanut kokea ennenkin. Tai en tiedä onko se uskoutumista- tavallaan on, koska kuulen asioita joita kukaan muu ei kuule, mutta sitten taas näihin juttuihin liittyy lähes aina ärsyyntyminen läsnäolostani, mahdollinen kiukuttelu jne. joka minusta sopii hyvin puhdistumisoireisiin.

Vedän puoleeni ihmisiä, joille on jostain asiasta jäänyt hyvin paha mieli. Vapun alla eräs nainen tuli uhkaavasti hengailemaan eteeni ja uhkaili hyppäävänsä metrokiskoille. Parilla lauseella sain hänet itkien kertomaan menneisyyden traumastaan, jossa hän melkein menetti henkensä. Vaikka tahdon auttaa muita, koen itse tämmöiset tilanteet hyvin ahdistaviksi koska minulla ei ole kamalasti ekstraresursseja arjessani muutenkaan (olen autistisen lapsen äiti ja minulla on jatkuvaa hoitoa vaativa perussairaus) ja näiden kohtaamisten jälkeen on ns. takki tyhjänä...olisiko jollain teistä neuvoa, miten suojautua ja pitää hieman etäisyyttä henkisesti näissä kohtaamisissa?

jopas on

Että jopas sulla on ihmisiin kummallisia vaikutuksia!

Saattaisi liittyä auraan, sen rakenteeseen ja vahvuuteen, toisaalta myöskin sun tapaan käyttäytyä, tai jopa siihen miten sinä katselet ihmisiä ja mikä ilme sun kasvoilla on? Voikohan ihminen halutessaan vetää auransa pienemmäksi, aivan kehon lähelle, niin ettei se provosoi kanssaihmisiä....

sevenD

Kuulostaapa tutulta :)
Olet luultavasti jo edellisissä elämissä ollut auttaja ja sitä sinulta nytkin melkein vaaditaan, siitä kiukuttelu, he eivät vieläkään osaa suhtautua sinuun Sinuna, vaan auttajana joka uhraa itsensä toisten eteen.
Sinulle opetetaan nyt omien rajojen vetämistä, etsi oma rauhankeskuksesi! Se on keskellä päätä :) Mene sinne, tunnustele sitä ja katso sitä ja jos siellä näkyy jotain, puhdista se pois ja virrata valkoista valoa tilalle näin se puhdistuu, voit käyttää myös violettia liekkiä sitkeiden tapausten kohdalla.
Sinulla on parantajan kenttä, siksi sinuun reagoidaan noin, totut siihen kyllä, sillä kenttääsi et voi piilottaa tai vaihtaa vaikka mitä tekisit, on siis viisainta hyväksyä se :)
Aina voit mennä tietoisesti rauhan keskukseesi, se rauhoittaa sinua ja niitä kiukuttelijoita, se ikään kuin irrottaa sinut tilanteesta ja varo muutenkin menemästä mukaan tunne- tai mentaalireaktioihin.
Keskity siis omaan hyvään oloosi ja tasapainoon, näin autat muitakin tekemään samoin. Voimia, älä edes yritä muuntautua muuksi mitä olet, älä varsinkaan muiden takia, muuten saat kääntyä mutkille ja vääntyä solmulle eikä sekään tule riittämään, ole siis oma ihmeellinen Itsesi <3

piilossa katseilta

Kiitos tuhannesti vastauksista molemmille!

Aurastani en ota selvää, en tiedä millainen se on. Aihealueella olevan testin perusteella siinä on ainakin sinistä, keltaista, tan-sävyjä ja violettia vahvana...joskus tosin kävin Nousevassa Auringossa ja siellä kuvattiin auraani taivaansiniseksi(?). Auran laadusta en osaa sanoa mitään...

Tuo parantajajuttu ei olisi mahdottomuus, sillä minulle tehdyt entisen elämän katsaukset ym. povaamiset viittaavat kaikki siihen että tässä elämässä pitäisi keskittyä itseensä ja oppia vetämään ne rajat. Jopa perussairauteni liittyy tavallaan tähän...

Sellainenkin hauska juttu, että ihmiset ympärilläni röyhtäilevät/piereskelevät/helpottavat kehonsa oloa vastaavilla tavoilla. Esim. lapseni, joka ei osaa usein laittaa ajatuksiaan vatsakivusta sanoiksi, tulee syliini, röyhtäisee kunnolla ja menee sitten pois. Samoin kadulla ihmiset usein "sikailevat" kohdallani ja eräs ystäväni juoksee aina vessassa kun tapaamme ja väittää ettei hänellä ole sitä ongelmaa muiden kanssa. :)

joanna

ihan normaalia mun mielestä. tosin harmi jos tuo asia sinua kiusaa ja väsyttää.

mä kerään lapsia ympärilleni usein kertomaan ties mitä elämästään ja usein lapset kertovat tosi selkeästi kaikki toiveensa ja tunteensa mun seurassa.

aikuisten kohdallakin joskus noin tapahtuu, mutta yritän esittää välinpitämätöntä tai suutun jos aikuinen liikaa alkaa "vaatia" minulta. usein kerron myös fiksummille aikuisille että saatan saada myös fyysisiä oireita toisen pahasta olosta.

saman tasoisesti vahvan ihmisen kanssa olo on luontevaa. kumpikin voi puhua omista tunteistaan ja oloistaan, mutta ne eivät niin pahasti "käy kropan päälle".

hei

Tiedän mistä puhut, kun voimistut hyökkäykset loppuvat, sen voin taata.

heebo

Mua jäi näköjään askarruttamaan tuo puhdistusreaktio. Siinä on jouku kumma ajatus sisällä. Aloittaja kuvaa itseänsä hyväksi ihmiseksi, toinen lupaa parantajan auraa jo hänelle, mutta ihmiset sikailevat, ovat aggressiivisia ja vihaa pulputtelevia häntä kohtaan. Kysymykseni tuleekin muotoon: MIksi oletetut hyvät ominaisuudet aiheuttaisivat moista negatiivisuutta?

valoa

Siksi, että valo vetään puoleensa pimeyttä. Eli positiivinen vetää negatiivista. Näin siksi, että se negatiivinen haluaa myös sinne valoon/positiivisuuteen, vaikkakin tietämättään. Tämä on niin kuin luonnon laki.

joanna

tuossa aloituksen tapauksessa puhutaan stressitiloista tms. käsittääkseni.

kyllä elämään pitää mahtua iloisia ja helpottaviakin kohtaamisia, muuten ihmissuhteet ei ole tasapainossa.

aikuisilla ja vahvoilla ihmisillä on tapana puhdistautua yleensä yksin ollen, ainakin minä näin koen. tai sitten luotettavan ihmisen seurassa, eikä puhdistuminen (esim vessassa käynti) tuota sen kummempia fiiliksiä kuin mitä asiaan kuuluu.

Mirja

Tämäkin pitää paikkansa, mutta tätä käytetään tekosyynä sellaiseenkin johon tämä ei ole vastaus. Onko ihminen välttämättä kiltti ja hyväkäytöksinen vaikka niin itse sanoo? Eräs tuttuni sanoo itsestään näin, mutta hän on ärsyttävä itseään täynnä ja vaatii vain itselleen muiden ymmärrystä. Muiden pitäisi aina joustaa ja ymmärtää. Henkisissä on myös porukkaa joissa ei ole mitään vikaa, muissa on jos tulee skismaa. Heissä ei koskaan. He väittävät että muut peilaavat kun kritisoivat heitä, he taas eivät ikinä peilaa kun kritisoivat muita.

Tällä palstallakin on ollut ainakin kaksi tälläistä, yksi tälläinen on vieläkin.

Jospa oikein ap:kin tutkisi itseään, että olisiko hänessä mahdollisesti syytä?

Mirja

Ettet sinä vain ole se toinen itseään täynnä oleva parantaja joka on täältä häipynyt omalla nikillään kirjoittamasta. Voisit hieman sinäkin miettiä josko olisi jotakin vikaa sinussakin eikä aina muissa.

piilossa katseilta

Moikka ja kiitos taas vastauksista.

Kyllä minä vikaa näen itsessänikin, en tietenkään kuvittele olevani parempi tai erikoisempi kuin muut. Lähes aina huomaan ärsyyntyväni jostain piirteestä toisessa ihmisessä, jos itselläni oli ongelmia kys. piirteen vuoksi jossain vaiheessa elämää. En todellakaan kuvittele olevani mikään enkeli, pimeä puoli on minullakin- mutta jos muiden sikailu, puhdistautuminen jne. johtuu minusta, pahuudestani tai vastaavasta, niin kyllä on aika rankka elämä annettu...minähän olen kokenut mm. vanhempieni poismenon nuorena, hylkäyskokemuksia heiltä (aurassani on kuulemma ns. red overlay täysillä) ja omakin elämäni on ollut pienestä kiinni vauvana. Lisäksi vuosia jatkunutta kiusaamista (vielä yläasteenkin luokkakuvassa muut istuvat mahdollisimman kaukana minusta) Ja nyt olen tosiaan autistisen lapsen äiti, ei mikään helpoin homma!

Tahtoisin kyllä tietää että mikä minussa muita niin ärsyttää. Mieheni ei ymmärrä muiden käytöstä lähelläni, mutta näkee sen kyllä itsekin ja ihmettelee. Toisaalta mieheni on yksi harvoista ihmisistä, joka ei koe tarvetta arvostella minua ja rakastaa ehdoitta...olen joskus miettinyt että hän on varmaan ihmismuodon ottanut enkeli. Kerran katselin häntä ja näin ihan pienen hetken ajan hänet isompana kuin onkaan, hohtavan valkoisena...

No mutta tämä sikseen. Kiitos tulevistakin vastauksista!

Ps. En kyllä tunne itseäni parantajaksi, reikikurssikin jäi kesken kun tuntui niin väärältä touhulta.

vierailija

ä varoisin myös lähtemästä yliluonnollisten selitysten pariin (vielä). Kuten itsekin mainitsit: ehkä läsnäolossasi on jotain, joka saa ihmiset hermostumaan. Yleensä se on ristiriidassa olevat eleet ja sanat tai sen sellaista.

Luultavasti teet jotain ristiriitaista huomaamattasi mikä saa ihmiset hermostumaan. Ns. keskivertoihminen, kun yrittää aina tulkita toista keskiarvon kaavan mukaan ja jos sinä et kuulu siihen, sinua on vaikea tulkita ja kun sitten itse yrität tulla ymmärretyksi tai yrität lohduttaa tai olla neutraali, niin lähetät samalla ristiriitaista viestiä ja sinulle suututuaan.

Uskon, että kenessäkään ei ole sellaista yliluonnollista voimaa tai energiaa, että hän voisi sillä vaikuttaa toisiin ihmisiin (etenkään negatiivisesti).


Se on helppo selitys sille tuskalle, joka itsessä herää, kun liian usein joutuu tilanteisiin, joissa joku suuttuu.


mietit miten suojautua tuollaisilta tilanteilta, siinä lienee vastauksena, että opettele olemaan vain oma itsesi äläkä esimerkiksi lohduttaja. jos olet juuri siinä hetkessä väsynyt, mutta et tahtoisi jättää ihmsitä yksin, seno hänelle reilusti, samalla kun tuot esille, että olet kyllä sitten pienen levon jälkeen valmis jakamaan ystäväsi kanssa murheensa ja sovi vaikka, että illalla tavataan. Siis ihan mitä vaan sanot, kunhan olet tilanteessa rehellinen etkä yritä laittaa omia tarpeitasi syrjään vain sen vuoksi,e ttä sinulla on tarve lohduttaa.

Kun sinulle on nyt suututtu ja olet selvästi hämmennyksissä mistä syystä, niin voisit miettiä josko kysyisit noilta ihmisiltä mikä on se piirre sinussa, jonka vuoksi tilanne kärjistyi. Siitä saat jotain todella arvokasta: heidän kokemuksensa. Muista tuota kysyessäsi, että ihmiset saattavat todellakin vain kertoa tunteensa ja tulkintansa, joten sitä ei pidä ymmärtää siten, että ihmiset kertovat sinun olevan huono tai kelvoton ihminen/ystävä, koska olet sitä tai tätä.

Itse aikoinaan tein tuon ja minusta se oli hyödyllistä.

kaikilla ihmisillä on joku "juttu", minkä vuoksi joutuu hankaluuksiin. Tärkeintä varmasti on antaa itselleen anteeksi, jos on soimannut itseään sen "jutun" vuoksi. Sitten ymmärtää toista, joka ei sinua tunne tarpeeksi. Ehkä on parempi lähteä pois selitysmallista, että vika on toisessa tai hänen puhdistusreaktiossaan. Voihan niinkin olla, ihan hyvin, mutta se ei ratkaise mitään.

mä

Tästä tuli mieleen kysäistä jotta peseekö katsepiilo itseään vai niitä aggressiivisia?

vastasit itse itsellesi

Lue vastauksesi kunnolla.

ilman riitaa

Voidaanko nyt yksi keskustelu keskustella ilman näitä kahta parantajaa joista aina joka ketjussa vaahdotaan? Jooko?

piilossa katseilta

Vääntäkää joku rautalangasta, kiitos.

Voi olla että kommunikoin poikkeavasti, mutta aiheuttaako se ihmisissä noin tylyn reaktion? Ja kuitenkin minulle tehdyissä psykologissa yms. testeissä ei näkynyt mitään mikä selittäisi outouteni(?).

Otin puheeksi tuon viimeisimmän tapauksen eli suht uuden tuttavuuden käytöksen, hänen kanssaan suoraan. Pyysin anteeksi jos olin sanonut jotain typerää ja pyysin kertomaan mitä tein väärin kys. tilanteessa. Hän heitti minulle vastakysymyksiä ja piti kai outona kun etsin vikaa itsestäni, ei kuitenkaan lopulta suostunut kertomaan kaikkea vaan vetosi väsymykseensä.

pikkunoidatar

Hyvä Piilossa katseilta!

Tällaisella palstalla, vajavaisen informaation varassa, on vaikeaa mennä ketään neuvomaan. Kirjoituksesi herätti kuitenkin paljon ajatuksia ja toivonkin että otat nämä mietteeni sellaisina :)
Haluaisin tuoda tähän enempi psykologisen näkökulman ja muutaman ehdotuksen, joita voit pohdiskella, jos siltä tuntuu.

Olen itse tehnyt vuosia työtä mielenterveyspotilaiden ja kuntoutujien kanssa. Siitä seuraten erilaiset projektiot ovat myös tulleet tutuiksi.
Nehän ovat siinä kuviossa sallittuja ja tarkoituksenahan on, että asianomainen niiden kautta myös voisi käydä läpi omia kiellettyjäkin vihan tunteitaan.
Tarkoitus myös on, että hän oivaltaa, että se oikea kohde tai aiheuttaja ei ole terapeutti, vaan ehkä äiti, sisko, ex-kumppani jne, ehkä lapsuuden unohtuneet tapahtumat, vaikeus hyväksyä itseä, huono itsetunto... Saatuaan tästä kiinni, on mahdollisuus tunnistaa ja hyväksyä omat ihan oikeutetutkin vihan tunteet, saada ne hallintaan ja päästää irti.

Terapeutille ja ohjaajalle taas on tärkeää nähdä, ettei ole oikeasti aiheuttaja ja myös olla lähtemättä mukaan vastaprojektioon.

Itse olen myös kokenut monesti, että aivan kuin otsassani olisi näkymättömällä kirjoitettuna "kerro huolesi"! Nuorempana suostuin liikaa tähän koukuttavaankin auttajan rooliin, uupumukseen asti.
On ollut opettelemista, että velvollisuuteni ei ole "siviilissä" kantaa ja kuunnella kaikkien huolia, ottaa vastaan niitä projektioita, muuttumatta silti epäempaattiseksi ja töykeäksi.

Läheiseni ovat tärkeitä ja heidän elämänsä, mutta en voi olla siinäkään terapeutin roolissa (helppo luiskahtaa) vaan ihan siinä oikeassa suhteessa, joissa heihin muutenkin olen, läheisenä, ystävänä, siskona jne.

Olen ymmärtänyt, että em. johtuu osin tavastani puhua, kuunnella, ottaa kontaktia ihan itsenäni, höystettynä "ammatti-asenteella".
Ihminen viestittää sanattomasti paljon ja huonosti voiva, herkässä tilassa oleva lukee näitä viestejä.
Kuvailin em. siksi, että tiedän miten tärkeää on suojella itseä, omia voimavaroja ja osata vetää rajat.

Luin pariinkin kertaan kommenttisi ja tuli mieleen, että kannattaisiko sinun käydä läpi tätä tilannettasi jonkun asiantuntevan ammatti-ihmisen kanssa?
Selvittää mitä viestität, miksi viestität, miksi olet valmis kuuntelemaan noita ryöpytyksiä?
Miksi koet, että joudut olemaan vähän niinkuin kaatopaikka? Miten oppisit suojautumaan ja vetämään rajat, vähän niinkuin jämäkkyyttä :)
Voisit siinä myös tunnistaa niitä omia "pimeitä" puoliasi, tarpeitasi ja saisit ehkä mahdollisuuden oppia tuntemaan itseäsi paremmin.

Velvollisuutesihan ei ole olla ihmissuhteissasi terapeutti, muiden hoitaja, kaatopaikka, negaatioiden ja projektioiden kohde!

Hienoa ja tärkeää, että sinulla hyvä mies, joka ymmärtää sinua :)

Johdattimena

Oletko ap. ja muut kokeneet jonkinlaisena ukkosenjohdattimena olemista? Lyhyesti: joku pääsee vauhtiin koskien mitä tahansa epäkohtaa maailmassa ja vaatii syyttävänä vastauksia että niin on? Tällä viikolla joudun sellaiseen seuraan ja olen miettinyt puolustus- ja hyökkäysstrategioita. Millä tavalla toimit tai vastaat? Aina ei voi siltä istumalta nousta ja lähteä. Joskus olen pelastautunut wessaan :).

joanna

uskoisin, että molemmin päin. sekä että.

kaakaokuppi

Tuli mieleen, kun näemmä olet taas takaisin täällä ja aihe kiinnosti minua muutenkin:

Taisit taannoin minuakin häiriköksi nimitellä, kun olit siitä niin vakuuttunut (vaikkei asia ollutkaan niin). Oliko silloin kyseessä asiat niinpäin, että minä olin sinulle peili? silloista nimimerkkiäni en muista.

hietanen

Alkoi selitellä kun huomasi käyttäytyneensä väärin sinua kohtaan, eli laittanut päällesi omia ongelmiaan. Jotkut ei vaan kykene myöntämään tätä ja alkaa selittely.
Vastakysymykset on juuri sitä, puolustelua ja hämäämistä.

mansikka

Vastaan ympäripyöreästi että j o k u, energia tai olemisesi, sallii toisille tämän käytöksen seurassasi. Se voi olla tosian se parantajan kenttä tai oma varjopuolesi tai sekin ettet ole luonut niitä rajoja mitä seurassasi saa, ja mitä ei saa tehdä ja olla. Pienellä tutkimisella, uskoisin että löydät vastauksen.

Eräs

Minuakin pikkunoidatar nimitti syyttä suotta yhden viestin jälkeen häiriköksi. Sen jälkeen olin hänelle ilmaa ja joanna oli ainoa jonka kanssa suvaitsi keskustella.
Toivottavasti opit jotain?

joanna

mainittiinko nimeni tuolla..? huoh, aika ihana uutinen tuo.

mutta palatakseni alkuperäisen aiheeseen.

juuri tämän viikonlopun aikaan olen joutunut samaisen kohtelun armoille. lapset ovat vaatineet ruokaa ja ties mitä huomiota.

näin äitienpäivän aikaan sen huomaa kouriintuntuvasti, että jos aikuiset ihmiset tosiaan jatkaa samaa linjaa kuin lapset, niin äidin oma hetki on ainoa mahdollisuus viettää se yksin.

juuri nyt olen saanut väsyksissä tuota sontaa (henkistä puhdistumista) niskaan aikuisen ihmisen taholta niin, että hiljaiseksi vetää. samoin kuin Suomen jääkiekkopeli ;)