raha ei ole kaikki

kirja oli kamala, ja voisin kuvitella näyttämöllä kuinka räkä lentää ja muutkin eritteet. Ketä kietoo, sopii mulle mutta minua ei.

Jo pelkät

lehtikirjoitukset ja kavereiden kauhistuneet kertomukset kirjasta ovat saaneet minut ajattelemaan samaa kuin sinä "raha ei ole kaikki".

Millainenkohan on istua teatterissa ja katsoa toteutusta kauhukertomuksista ja kaikesta moraalittomasta rumuudesta, josta olen lähinnä kavereiltani kuullut.

Kirjailjan tuotanto ei voi vähempää kiinnostaa, ei missään muodossa !

sohvis

Kuten olemme saaneet lukea,Sofi on saanut aikaan puolesta ja vastaan.
Palaan kuulemaani radiohaastatteluun, siinä paljastui karu totuus, Sofi on älykäs, viehättävä, symppis nainen.
Saunapuhtaana jos saisi nähdä hänet, ei varmaan yhtään tarvis mennä puun taakse piileskelemään, koska hän on saanut syntymälahjaksi ulkoisen ja sisäisen kauneuden.

Oletteko

mistä "puhtaan" suomalaistytön halut kirjoittaa kauhutarinoita oikein kumpuaa, tai mistä hän on ainekset soppaansa saanut, tai mikä on pohjimmainen syy työntää tuollaista lokaa kansien väliin?
Mielestäni kauheinta on , että sitä kehutaan, ylistetään ja palkitaan.

Aivan kuin kukaan ei tässä maailmassa näkisi enää mitään kaunista siinämäärin, että osaisi pukea kauneudet ja hyvyydet kirjaksi.

Pitääkö asiat leimata poliittisiksi ja loan lentää ennenkuin se ylittää ns. kulttuuri kynnyksen ja pääsee ehdokkaaksi palkinnoille?

Muistetaan ensimmäinen kulttuurishokki, kun teatteriin , parhaimpiinsa pukeutuneet asiakkaat saivat etupenkissä päällensä ruumiin eritteitä, eli sitä itteensä. Oli varmastikin mukava teatteri ilta?

Hmmmmmmmmm

Ei kaikkien tarvitse lukea ns. oikeaa kirjallisuutta. Erilaiset romanttiset romaanit ja seikkailukirjat täyttävät monen lukutarpeet.
Sofi Oksasen, Rosa Liksomin ja monen muun suomalaisen teokset ovat liian vaikeasti avautuvia, jos ei ole koskaan pyrkinyt kehittämään lukutottumuksiaan. Sama pätee moniin maailmankirjallisuuden klassikoihin ja uudempiin teoksiin.
Kirjallisuus ei käsittele vain kaunista ja helppoa, vaan haastaa lukijansa ajattelemaan.

Ajattelemista

niin-niin, vain törky ja rumuus "haastaa ajattelemaan", aivan, jokainen tasoltaan.
Varsinkin ne jotka luulevat sen vain olevan hienoa ja asiaankuuluvaa!

Samoin tekevät uuden musiikin "ystävät", pyh, siellä vaan istutaan konsertissa ja ollaan olevinaan, vaikka melu ympärillä on suorastaan helvetillistä!

On hyvä omata sen verran yksillöllisyyttä ja omaa järkeä ettei minua haasta mikään, vaan sen vuoksi, että olisin jotenkin samassa laumassa kuin muut!

sohvis

Kyllä tarvii ottaa Sofin kirja, Puhdistus, työn alle. Tämä nuori nainen on fiksunoloinen ihminen, ja sitä varmaan onkin, siksi haluan tutustua hänen sanaiseen arkkuunsa.
Sittenpä selviää tarkemmin hänen ajatusmaailma.
Ennakkoasetelma hänestä on positiivinen.

Ootteks te hulluja?

Solzhenitsyn kirjoitti Vankileirien saariston, Primo Levi ja lukuisat muut kokemuksensa keskitysleiriltä, Väinö Linna kirjoitti kansalliseen muistiin Suomen itsenäistymisen historiaan kansalaissodan kauheuksineen kaikkineen. Ja oletteko muuten lukeneet kirjan nimeltä "Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen?" kirjailijaa en nyt muista, vai olikohan se nimeltään Booth.

Miksi te ette heitä lokaa näiden kirjailijoiden niskaan ja hauku näitä, kun eivät kirjoittaneet kauniista ja leppoisista aiheista? Esim. keskitysleirikokemukset eivät voi olla mitään muuta kuin törkyä ja rumuutta. Senkö vuoksi ne olisi pitänyt jättää kirjoittamatta?

Katsokas, kun on olemassa kirjalijoita, joilla on oikeata sanottavaa, joilla on SANOMA. Jokin asia on tuotava julki.

Kevyttä, nättiä, helppoa kirjallisuutta on saatavilla. Myös sellaista, mikä pohjautuu todelisuuteen. Kaikille löytyy haluamaansa. Lukekaa niitä te, jotka ette kestä lukea kirjailijoita, joilla on ikävää sanottavaa.

minulla on

rohkenen kirjoittaa silläkin uhalla, että nimittelet.
Mainitsemasi kirjat ja kirjailijat ovat tuttuja, jotkut hyvinkin, mutta en pidä niitä maailman parhaina kirjoina tai leffoina.

Maatakaatavia palkintoja ei liene tullut Väinö Linnallekaan, jota käytän sopivana suomalaisena verrokkina sohvia vastaan.

Linnan tutannosta ei tule törky mieleenikään, hänhän kirjoitti suomen sodat historiaksi ja suomalaisille rakkaiksi teokseksi.
Hänelle olisin suonut tuhat kertaa enemmän palkintoja ja palkkioita, kuin sohville.Sodan muistot eivät saa jäädä historiaan, siksi arvostan Linnan tuotantoa.

Miksi pitäisi heittää lokaa kenekään kirjailijan päälle?

Se on vain yksinkertainen oikeudentaju, joka estää ylistämästä sohvin kirjoja, tai ainakin esikoisromaania, joskin olen tutustunut niihin vain mainospaloina ja haastatteluina, sekä kuulopuheina niiltä jotka ovat ne lukeneet.
Keskitysleiriasiat ovat minulle kauhua ei viihdettä ja soisin mieluusti kokemusten haudatun sotien ja niiden päälliköiden mukana.

Jään ihmettelemään , mikä SANOMA "puhdistuksella "on nykyajan naiselle, joka elää ihan normaalia turvallista elämää?
Miksi hänen pitäisi järkyttää mieltään kauheilla asioilla joilla on se kammottavuus , että ovat olleet tositapahtumia jonkun ihmisen elämässä, mitä lisäarvoa sillä on, vai onko ?
Kerro se!

epäoikeus kukoistaa

sodastakin kirjoitettiin monta erilaista juttua, Vainö Linnan oli niistä yksi.

Edemenneellä isälläni oli omat kokemuksensa, todelliset joista me lapset saimme tuta siis todella.
Väliin sotaan lähteineitä solvattiin, mitäs lähdittte ja lota olivat pelkästään huoria.

Väliin sotaa taas ihannoitiin ja kirjaa ja elokuvaa pukkasi. Se joka sai tapettua tai tapatti eniten sai mitaleja ja kunniakirjoja, ja Valtiokottori palkitsi loppuiäksi tosi hulppeasti.

Rivisotilaan tai kersantin joka taisteli tosissaan, ja haavoittui , toipui ja jatkoi loppuun saakka sai 10%:n invaliditeetin.
Joku kenraali Suomessa (en kerro nimeä kerrottiin HS:n sivuilla isosti)
joka hoiti sairasta vaimoaan vielä 90-vuotiaana , hänen invaliditeettinsa oli 90% ;D

Kun rintamalle määrättiin oltiin kaikki yhtä, mutta kun palattiin olikin a ja b- luokka ja on edelleen.
Kaikenlaiset yhteiskunnan korvaukset eriteltiin, a ja B-luokka. Kaikki maksetaan a-luokalle 90%:n perusteella.
Siis voisin kirjoittaa kirjan näistä epäkohdista, eikä mitään fiktiota edes tarvita.

Kyllä meiltäkin

löytyisi aineksia, todisteita ja painettua tekstiä karkotettujen kaukaisten sukulaisten ja tuttavien siperian leiriltä Lena ja Jenissei jokien pakkotyömailta.
On vain niin kamalia kärsineet, ettei anna aihetta kirjailemaan.Ketä ne hyödyttäisi? Ehkä jonkun sensaation nälkään siinä olisi jotain, mutta miksi maailma kertomisesta muuttuisi?

Hmmmmmmmmm

Sofi on kirjoittanut jo ennen Puhdistusta:

Stalinin lehmät. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28223-5.
Baby Jane. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30966-4.

Lue sinä vaikka Nora Robertsia, Laila Hietamies/Hirvisaarta tai Kaari Utriota. Ne eivät ahdista.

ei ahdista ei

Kaari Utrio on minun suosikkini for ever, historia on vahva lajini ollut aina.
Hirvisaaren ainuttakaan kirjaa en ole lukenut-
Nora on ihan tuntematon suuruus, en tiennyt edes nimeä.

Elmo49

Minä luen paljon, sekä kevyttä että myös vakavampaa. Lainasin Puhdistus-kirjan ja yritin lukea. Ei vaan kolahtanut. Aihe on ihan mielenkiintoinen mutta hänen kirjoitustyylinsä ei vaan miellyttänyt minua. Makuasioista ei voi kiistellä, ehkä minussa on joku vika kun en tykännyt mutta ei voi mitään.

kirjat luin

Kun kirja palkitaan, kaikki rientävät kilvan ostamaan kirjan. Kirjaa rummutetaan, mainostetaan ilmaiseksi mediassa ja myynti kasvaa, rahaa tulee.
Luin Hotakaisen palkitun kirjan, josta tehtiin TV-elokuvakin mutta aika köykänen se oli.
On jotenkin hienoa pitää nyt Puhdistus kirjasta, Rosa Liksomin seksiä tursuva kirja on uusi huippu, joka jokaisen kultturellin pitää ehdottomasti lukea. Jos ei pidä on auttamatta typerys, joka saa mennä Nakke Nakuttajan pariin :D

ja minä

kaivan vanhat Tex Willerit esille, ei rasitu polla;DD

hille2

Kyllähän Linnan Tuntematonta sotilasta paheksuttiin syvästi sen ilmestyessä ja häntä syytettiin suomalaisen sotilaan ja lottien halveeraamisesta ja likaamisesta ja ihmeteltiin, miksi sotiemme sankareista pitää kirjoittaa sellaista törkyä.

Miksi nykyajan naista pitäisi pitää tietämättömänä tynnyrissä ja varjella kukkasverhoin ja pumpulein kaikelta totuudelta? Ainoa keino estää kauheuksien uudelleen tapahtuminen on tiedostaa se, että tällaisia voi tapahtua, voisi tietyissä olosuhteissa tapahtua nytkin ja tapahtuukin, esim. Syyriassa.

Mitä ihmettä nykyajan pullamössömies, jolle lumenluonti postilaatikon edestä on liiallinen homma, ja jolle elämän suurin ongelma on se, että naiset panee huulipunaa ja että naapurilla on koira, tekee jollain Linnan kirjoilla? Mitä ihmettä hän niistä oppii ja hyötyy?

Sanervo

Eiköhän Väinö Linna saanut osakseen arvostusta aikanaan ja vielä nykyäänkin aivan riittävästi. Kyllä hänelle vaan mainetta ja kunniaa satoi, Finlandia-palkintoa ei silloin tietenkään jaettu vielä kenellekään. Ei ollut kovin köyhä mies kuollessaan, joten sovitaanko niin että kyllä hän sen sai minkä ansaitsikin. Olihan hänellä toki arvostelijansakin.

""Keskitysleiriasiat ovat minulle kauhua ei viihdettä ja soisin mieluusti kokemusten haudatun sotien ja niiden päälliköiden mukana.""

Miksi kirjan pitäisi olla viihdettä? Oletko perillä siitä, että on olemassa erilaisia kirjallisuuden lajeja, ja viihde on vain yksi niistä. Sofi ei kirjoittanut viihdekirjaa.

Miksi keskitysleirikokemukset pitäisi haudata? Eihän niitä ole kenenkään pakko lukea. Mutta niiden on oltava olemassa kirjoitetun tiedon takia. Sinulle, nimim. "minulla on" ne eivät ole tarkoitettukaan, et selvästikään kuulu kohderyhmään.

Kirjoitit myös näin: ""Sodan muistot eivät saa jäädä historiaan, siksi arvostan Linnan tuotantoa.""

Hmm. Miksi virolaisten muistot miehitysajalta eivät saisi jäädä historiaan?

Onko tässä kyse siitä, että kyseessä on suhteellisen nuori naiskirjailija, kauniskin, ja puoliksi virolainen. Tulee kuin tyhjästä (tosin oli ennen Puhdistusta kirjoittanut jo kaksi muuta teosta) ja voittaa Finlandiapalkinnon. On hiukan epäsovinnaisen näköinen. Onko kyseessä jonkinlainen katkeruus?

Muistaako kukaan, kun Arto Melleri voitti kirjallisuuden finlandian? Teos ei ollut kovinkaan kummoinen, ei parasta Melleriä lainkaan. Raati, joka silloin teki valinnan, ei ollut yksimielinen ja joutui tekemään kompromissin (silloin valinnan vielä teki raati). Melleri oli kaikkea muuta kuin sovinnainen tapaus, ja palkinto hupeni velkoihin ja viina- ja huumehuuruiseen elämään lähes samantien. Missään ei maristu eikä naristu, ei haukuttu eikä arvosteltu, ei valitettu teoksen huonoutta eikä ikävää aihetta. Mellerikö muka kirjoitti viihteellisesti mukavista, sovinnaisista asioista?

Puhdistus on julmetun hyvä kirja. Joka ei sitä osaa arvostaa, lukekoon muuta. Kirjassa on ovela juoni, joka ei ehkä paljastu sellaiselle, joka lukee sitä vain ylimalkaisesti tai pelkästään sensaatiohakuisesti. Ja varsinkaan, jos on tutustunut kirjaan vain mainospalojen välityksellä, ei kannattaisi sanoa koko teoksesta mitään.

""Miksi hänen pitäisi järkyttää mieltään kauheilla asioilla joilla on se kammottavuus , että ovat olleet tositapahtumia jonkun ihmisen elämässä, mitä lisäarvoa sillä on, vai onko ?""

Jos edellämainítulla perusteella arvioitaisiin ylipäänsä koko maailmanlaajuista kirjallisuutta, aivan mielettömän suuri osa siitä olisi siis tarpeetonta. Jos kirjoista pitäisi karsia pois kaikki järkyttävät asiat, aika monet muistelmat ja aikalaiskertomukset olisivat jäänet kirjoittamatta, samantien koko ihmiskunnan historia.

Nimimerkki "ei ahdista ei" kirjoitti Kaari Utrion olevan hänen suosikkinsa, ja historia on kuulemma ollut vahva lajinsa aina. No, Utrio on kirjoittanut romaaninsa viihteelliseen muotoon, erittäin epärealististen rakkauskertomusten puitteisiin. Historioitsijana hän kyllä kuvaa aikakaudet erittäin totuudenmukaisesti ja hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta itse tarina on lällyimmistäkin lällyintä herttasarjojen luokkaa. Tällä tavalla Utrio tietenkin on saanut romantiikannälkäiset naislukijat puolelleen. Kirjoittajana ja kolumnistina arvostan Utriota suunnattomasti, hän on terävä ja fiksu nainen ja on tietysti osannut vetää oikeista naruista saadakseen kuuluisuutta ja suosiota, ja miksei maallista mammonaakin. Kirjastoalan ihmisenä olen toki lukenut hänen kirjoistaan suurimman osan, mutta mitään suuria lukunautintoja ne eivät ole olleet, johtuen juuri tuosta yliromanttisesta, epärealistisesta rakkaustarinasta, jolla hän vie romaaniaan eteenpäin.

Jolle historia on "vahva laji," luulisi lähihistoriankin kiinnostavan.

"Sinervo"

hyvä kirjoitus.

Terveisin

"ei ahdista ei"

tiiliataaliatallallaa

Kompaan Sanervoa!
Ihmisen on hyvä tuntea ainakin lähihistoria. Oksasen kirjat ovat parasta lukunautintoa.

Ankelika

"Oksasen kirjat ovat parasta lukunautintoa."

Jos Sofin kirjan lukeminen on lukunautinto niin minkä kirjan lukeminen on sitten lukukidutus?

Onneksi en ole kirjastoalalla. Olisi kidutusta lukea kirjoja vain alansa takia.
Minulle kirjan lukeminen on suuri nautinto. Jos en pidä kirjasta jätän sen lukematta.
Sillä tavalla armahdan myös kirjailijaa. Ei kukaan halua, että ihminen joutuu syömään pakkopullaa.

bibliotek

Huonosti tunnet kirjastoalaa. Ei meillä mitään työhön kuuluvaa pakkolukemista ole, omalla ajalla me kirjat luemme.

Ankelika

Kirjastoja on niin monenlaisia. Työpaikkani kirjasto tyhjennetään ja taatusti tiedän ainakin jotain ko. kirjaston asioista. Jouduin jopa vaihtamaan työhuonettani muuton takia.

En ole aiemmin kuvitellutkaan, että kirjastovirkailijat yrittävät ahmia mahdollisimman paljon hyllyissä olevia lainattavia kirjoja. Eihän ihmisen muisti riitä kaiken lukemisen muistamiseen. Hukkaan menisi älytön lukeminen.

Luin uusimmasta Eeva-lehdestä jutun ooopperalaulajasta, joka esittää pääroolin Puhdistus-oopperassa. Kyllä yleisökin on lujilla, jos joutuu eläytymään raakuuksiin. Minä en huolisi lippuja vaikka minulle maksettaisiin läsnäolosta.

Maailma on hirveyksiä täynnä. Ei niitä voi välttää. Miksi siis tieten tahtoen tankkaisin päähäni jo menneen maailman raakuuksia. Kyllä minä olen aina tiennyt Viron menneisyydestä. Eihän sitä täällä Suomessa ole koskaan salailtu.

Dziisus!!!

Ai ei ole salailtu?

Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä on.

Takavuosina, kun rautaesirippu kaatui ja Viro itsenäistyi, eräs toimittaja antoi kipakkaa, mielestään älykästä palautetta Jutta Zilliacukselle siitä, että tämä on vain viettänyt hienon rouvan elämää Suomessa, eikä tuonut julki niitä asioita, joita Virossa tapahtui, joista sukulais- ja muitten yhteyksiensä takia on tiennyt, mutta on vaiennut. Monia asioita on paljastunut meille suomalaisille vasta parikymmentä vuotta sitten. Kuinka moni meistä suomalaisista esim. on tiennyt, mitä Viron presidentti Pätsille tapahtui Neuvostoliiton miehitettyä viron? Epäilenpä, että sitä ei ole tiennyt edes valtakuntamme ylin johto.

Jutta antoi toimittajalle takaisin ja rajusti. Itseään fiksuna ja asioista tietoisena pitävän toimittajan kuuluisi tietää, että on asioita, joista oli yksinkertaisesti vaiettava, jopa meren tällä puolen. Jutalla oli ystäviä ja sukulaisia edelleen Virossa ja heitä oli suojeltava. Tällaista asiaa suurin osa suomalaisista ei ole tajunnut ollenkaan. On naureskeltu tyhmille ja luupäille virolaisille ja venäläisille, jotka eivät ole suomalaisten Tallinnan ja Leningradin matkoilla tulleet reilusti turistien kanssa juttelemaan eivätkä tekemään tuttavuutta vaan luikkineet karkuun, jos heihin on yrittänyt ottaa yhteyttä.

Toimittaja muuten pyysi julkisesti Jutalta anteeksi.

vai avoimesti

olisi pitänyt tulla suomalaisten kans juttusille?

Joo'o eivät luottaneet edes toisiinsa saati ulkomaalaisiin.

Kyllä neukkulan tavat tiedetään, siellä äidit ja veljet ovat olleet halpaa kopeekkaa, kunhan vaan on oma henki säilynyt.

Mikäs ihme se on ollut, että venäjää puhuvat tuomiojan mummot ja jutat ovat olleet suomessa heti sodan jälkeen, mikä heidän perimmäinen tehtävä on ollut?

Mummo ainakin piti huolta ettei yleltä kuulu säkkijärvenpolkkaa 24/7.

Oliko tämä mummo myös kouluradion johtaja, sekö valkkasi ohjelmat suomen lapsille heti sodan jälkeen?

Oliko virosta tullut venäläinen jotenkin suvaittavampi ?

Lapsena muistan ,että zilliakkus oli jokaisessa suorassa tv- lähetyksessä virnuilemassa, mikä oli syy?