mitä mieltä?

Ensi-ilta siirrettiin 4.5.2012.

kysymys

Mitä mieltä itse olet, kun aloitit.
Toisaalta, voisin sanoa että kaikki on kaupan nykyään, valitettavasti. Mikkosen perheen voisi mainita esimerkkinä.

Hmm?

Koska elokuvan ensi-illan sitten piti olla? Jos ensi-iltapäivä on siirtynyt, onhan se ihan hyvä juttu.

Koska itse työskentelen vammaisten parissa, on mielestäni hyvä, että erilaisia sairauksia ja vammoja tehdään tutuiksi. Eri tyyppiset jutut toimivat valistuksena ja opettavat, että vammainen/sairastunut henkilö on yhtä tärkeä kuin terve. Tärkeää on kuitenkin toteuttaa jutut niin, ettei siitä tule sosiaalipornoa.

korjaus

Hyvä juttu on siis se, että ensi-ilta vain siiryi myöhemmäksi (jos näin siis oli, näin ymmärsin aloituksesta), eikä elokuvaa hyllytetty.

näin on

Väitän, että kaikki on vain tirkistelyä ja ilveilyä vammaisten kustannuksella.

Mennään katsomaan "vammaista" joka ihan itse esiintyy meille, hoh hoo hauskaa, eikö.
Nyt se on siis kulttuuriteko.

Maassa, jossa arvostellaan ihmistä joko liiasta laihuudesta, tai lihavuudesta, koulutuksesta tai sen puuteesta, asuinpaikasta, rumuudesta, varakkuudesta ym. ym. ja sitten lanseerataan vammaisten juttu, jota sitten kansa päissään menee katsomaan. Inhottaa.

Televisiossa mähkäillaan juuri nyt "sykkenheimistä" joku feministi hokee, että jos kansalta olisi kysytty Kiasmasta, sitä ei olisi ikinä rakennettu. Siis sykkenheimi ja heti, että ollaan muuta kuin rahvas.

Heh heh ei tosiaan, moinen rautanavetta tuo Kiasma, jota me veronmaksajat pidämme yllä, ja jossa nämä "kulttuurisyttyrät" käyvät pikkurilli pystyssä vetämässä lärvit, joka viikko.

ihmeellistä

Elokuvahan on saanut jopa kansainvälistä arvostusta, luulisi että on luukulle ryntäys. Miksi kukaan ei kerro millainen elokuva oli, ja oliko hauskaa?

Kuvaavaa tälle ajalle on, että kaikki on kaupan. Joskus sirkuksissa heiteltiin kääpiöitä, joita lyhykasvuisiksi sanotaan, mutta sittemmin se kiellettiin.

Nyt erikoisihmisistä tehdään jopa elokuva ja heille mennään nauramaan, heitä mennään pällistelemään kun he ovat niin aitoja.

Älkää väittäkö minulle, että homma toimii valistavana, ja pah. Terve ihminen kyllä arvostaa ja auttaa erityisihmistä, ei pilkkaa eikä ilveile hänen kustannuksellaan.

Tapaan joka aamu pysäkilla neljä erityisnuorta, he menevät jonnekin töihin. He ovat äänekkäitä, hyvin avoimia ja tuntevat kaikki, hei hei menen sinne jne.
Yksi on hyvin vaativa, suuttuu jos ei heti vastata. On rakastunut porukan yheteen tyttöön, kertoo rakkaudestaan avoimesti.

Nämä "elokuvatähdet," näin heidän musiikkiesiintymisestään pätkän, ovat samanlaisia. En pidä räpistä, enkä punkista.
He kuulemma kritisoivat poliitikkoja, omia olojaan, kukahan heitä tuohon ajaa ja opettaa. Kun suuri osa kansasta ei mene edes äänestämään.
Kuka heilla on sponsorina, kuka käsikirjoitti ja tuotti elokuvan. Kuka käyttää heitä hyväkseen, saadakseen omaa asiaansa esiin.

Hmm?

Minä olen ollut siinä uskossa, että kyseessä on dokumentti oikeasta kehitysvammaisten punk-bändistä. Tämäkö siis onkin tekemällä tehty ivailujuttu? Jos näin on, on se todella outoa ja ikävää.

Dokumentti olisi minusta ollut todellakin hyvä, ei vammaisia henkilöitä tarvitse piilottaa neljän seinän sisälle.

sinulle

Hei hei, älä nyt minun mielipiteestäni kaikkea, tee johtopäätöksiä ihan itse. Minä vaan olen tätä mieltä. Mene katsomaan "elokuva" ja päätä itse. Minä en sitä aio katsoa, tiedän milta vammainen ihminen kuulostaa ja näyttää.
Minä olen elämäni varrella oppinut jotain, ja en mene halpaan. Kun sisareni 8-vuotias lapsi yritti kouluun, aivosyöpäleikkauksen jälkeen lapset hyökkäsivät kimppuun, "senkin syöpähirviö" huudettiin ja lapsi joutui lahtemaan pois, kuoli.

Lapsen äiti kävi ennakkoon puhumassa koulussa, koulun rehtori ja opettaja puhuivat, turhaan. Äiti siis kävi rukoilemassa armoa, älkää kivittäkö lastani.

En halua, että erityislapset (jo san aerityislapsi kuvastaa, ettei vammaisuutta siedetä tässä yhetiskunnassa, vammainen hui sentään) ja ihmiset lokeroidaan, mutta en tahdo että heidän kustannuksellaan joku muka oppii ihmisyyttä, hyi helvetti.

Kyllä ihmisyyden pitää olla sydämessä, sitä ei sinne kanneta tai kaadeta.
Kun Helsingin Töölöön puuhattiin jotain laitosta, "sivistyneet" puuteripyllyt kuten Laitinen sanoo, nousivat hommaa vastaan, samoin on käynyt vammaisten laitosten kanssa muuallakin.

Eräs entinen mäkihyppääjä ei osaa laulaa, eikä edes tanssia mutta kansa menee katsomaan, josko olisi taas turvallaan ja viinapullo vieressä. onneksi morsian kulkee mukvan etteivät ihailijat kaada viinaa väkisin kurkkuun.
Ko. henkilö hyppää lavalle, ottaa ensin mäkihyppyasennon ja eiku menoksi ja kansa nauraa, siinä meidän maailmanmestarimme. Me ollaan kaikki maailmanmestareita.

Nuorilla joilla menee huonosti on hokema senkin vammainen, tai senkin homo. Siitä ei päästä, viemällä heidät sirkukseen, jossa heitellään kääpiöitä ja pidetään hauskaa. Opetellaan sietämään vammaisia.

siinähän opettelet

"sietämään vammaisia". Kaiken vuodatuksesi jälkeen kuittaat moisella lauseella.

Jos sinun pitää sietää vammaisia ja kehotat muitakin tekemään niin, niin katsoisitko peiliin?

Vammaiset ovat osa yheiskuntaa, perheiden, naapureiden , sukulaisten lapsia, joita rakastetaan, ei kaikkien tarvitse opetella sietämään.
Vammaiset lapset ovat tuoneet rakkauden tullessaan niinkuin terveetkin.
Sori, mutta pidän kehotustasi sangen aloittelijamaisena ja hurskastelevana.

leffan nähnyt

höhlät, aito dokumentti tämä on. ei kirjoitettu.

palan halusta

oliko upea elämys.

joku

Kävin katsomassa. Jännitti hiukan, kun odotukset olivat kovat trailereista päätellen. Arvostelut olivat myös hyvät. Voin rehellisesti sanoa, että oli hyvä dokumenttielokuva. Alussa oli pari kohtausta, joissa oli vähän vaivaantunut olo itsellä, mutta loppu oli hyvä. Punk-musiikki oli elokuvassa parasta. "Puhevika"-kappale iski sydämeen. Pertti Kurikan ajatukset elokuvassa olivat mieleenpainuvia ja ajatuksia herättäviä.

Ei ollut mikään lässytyselokuva kehitysvammaisista vaan hyvin tehty elokuva.