kahvikuppineurootikko

Olen kärsinyt kahvikuppineuroosista parisenkymmentä vuotta kunnes sain lääkäriltä probral merkkisiä lääkkeitä nämä ovat todella mahtavia, sillä kukaan ei huomaa että olet ottanut lääkettä ja nyt en ole ottanut niitä vuoteen ja uskallan mennä sosiaalisiin tilanteisiin juomaan kahvia eikä enää kädet tärise vaikken ole ottanut lääkettä.

Yksi neurootikko lisää

Tämä raivostuttava vaiva on minullakin ja tuntuu vain pahenevan kun ikää tulee lisää. En ole vältellyt pelottavia tilanteita, vaan rohkeasti mennyt kahville yms. Vaan kamalaahan se aina on!

Minulla oireet ilmenee käsien ja niskan tärinänä, siis koko pää tärisee. Raivostuttavaa! Saatan olla tilanteessa niin etten juurikaan edes jännitä tai pelkää etukäteen, mutta yhtäkkiä tärinä iskee. Tuttujen kesken tai yksin kahvia juodessa tätä ei tapahdu koskaan, joten selvästi jännitystilasta kuitenkin kyse.

Nyt huomasin miettiväni unelmatyöhöni hakemista, että haenko siihen ollenkaan kun työhaastattelut on niin kamalia! Ihan kamalaa jos näin rajottaa elämää!

Miten tälläiseen haetaan apua? Soitetaanko vain terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja sanotaan että haluaa lääkäriajan? Mitä sinne selitetään, kuitenkin haluavat jotakin tietää mistä kyse kun muuten laittavat hoitajalle eka.

Amurina

Kyllä ihan terveyskeskuslääkärit määräävät Propralia ja asia on heille varmaan hyvin tuttu. Jännittäminen on yleisimpiä vaivoja ihmisillä ja sitä määrätään päivittäin. Sellaisillekin ihmisille jotka esiintyvät työkseen!

Jännittämisen kanssa pitää oppia elämään ja Propralin kaltaisista lääkkeistä on kyllä ollut monelle ratkaiseva apu! Vähitellen pahakin jännittäminen saattaa hävitä kun ne oireet saa poistettua.

Kissa

Löysin tämän ketjun ja sain paljon tietoa ja lohdutusta, että en ole ainut tärisijä. Olen jo vaihdevuosi-ikäinen "nuori" ja tarkemmin ajateltuna kärsinyt jännityksestä koko ikäni. Viime vuosina on ollut jos jonkinlaista ahdistusta ja paniikkia. Oxamiiniä olen syönyt ja nyt päätin, että saa loppua, menee jo aivan liikaa. Saan Propral-reseptin kohtapuoliin. Vaikka on ahdistusta ja paniikkia ja unettomuutta, mihin oxamiini auttaa. Olen nyt huomannut tai tajunnut, että kärsin myös karmeasta jännityksestä. Esim. vaikka olen useamman oxamiinin ottanut, niin silti joku pelko tai vaikka iloinen asia saa pumpun hakkaamaan ja kerran innoissani ja iloisena konserttiin mennessä jännitti niin paljon, että jalat tärisi ja pumppu hakkas, en pystynyt kunnolla seisomaan. Olin ottanut jo oxamiiniä ja oli pakko ottaa lisää. Ja eihän se tavallaan siihen vaivaan ole. Täältä netistä sitten lueskelin ja ehdotin lääkärille, josko esim. propral auttaisi näihin jännityksiin ja tärinään ettei niihin oxamiiniä tartteis napsia liikaa. Toivottavasti se sopii minulle ja pääsen vähentämään oxamiiniä, mikä on hyvä lääke siihen ahdistukseen. Äskettäin omaiseni oli leikkauksessa ja kun odotin sitä, olin tietenkin aivan hermona, oireet tutut pumpun hakkaaminen ja tärinä jaloissa ja koko kropassa. Ja silloinkin oli pakko "vetää" vaan oxamiiniä, vaikka se ei kuitenkaan tähän vaivaan hyvin auttanut. Lääkäri kyllä ehdotti vielä lisäksi ketipinoria, mutta luulen että en sitä ota, en halua päätäni sekaisin entisestään. Haluan tuntea kaikki tunteet. Jospa Propral auttaa ja pystyn vähentämään oxamiiniä, jota joskus menee jopa 150 mg/vrk. Ja koukussa olen, pakko säännöllisesti ottaa viekkareiden takia, vaikka tarve ei olisi. Melatoniiniä ja tryptofaania otan illalla unta antamaan. Toisaalta en ole 8-16 ihminen, vaan uni tulee 2-3n maissa ja herään 9-10 välillä. Jos saisin elää omaa rytmiäni, luulen että en tarvitsisi yöksikään suuria annoksia mitään bentsoja.

Pronto skylift

Loistava lääke panikointiin ja tärinään. Itse kävin 2000 luvun alussa purkin jännittämiseen ja pärjäsin purkilla useita vuosia. Otan muutaman tabun vuodessa tarpeen mukaan vain erittäin jännitäviin tilaisuuksiin. Muista yritän selvitä normaalisti ja selviänkin. Olispa tiennyt nuorena että jännittämiseenkin on lääke. Propral 40 mg auttaa mulla hyvin. Käsien tärinä häviää täysin ja voi juoda kahvia vaikka sadan hengen edessä. Menkää lääkärin juttusille elkää pelätkö sellasta. Apua on saatavissa.

jojojojop

Ei autta melkein yhtään! kyl se ahdistuksen autta mutta ei vapinaan!

Subbalteatus

Koko elämä täälläkin kärsitty käsien tärinästä ja muista oireista sosiaalisissa tilanteissa. Se on Kyllä todella ahdistavaa ja haittaa elämää aivan valtavasti.

Minulle lääkäri ensin antoi ssri lääkityksen joka ei kuitenkaan oikeastaan auttanut, mutta sitten sain toiselta lääkäriltä propralit ja niitä on tullut useamman vuoden käytettyä 10-20mg päivässä jotta töissä käynti sujuu ja näinpoispäin, on kyllä auttanut todella hyvin. Erityisiin uusiin tilanteisiin esim jotkut juhlat jne tulee otettua opamox jotta pääsee henkisestä puolestakin yli.

Ilo huomata että meitä on paljon :) Tsemppiä kaikille.

Liia

Yritin jo aiemmin vastat yhteen viestiin, mutta jostain syystä koko teksti hävisi...
Kärsin myös itse kaikenlaisista jännitystiloista, loittonin ystävistäni kahvikuppineuroosin vuoksi ym. Kartoin viimeiseen saakka kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa joutui kahvittelemaan tai puhumaan useampien ihmisten kuullen.
Rytmihäiriöihin olen syönyt monta vuotta beettasalpaajaa, mutta jännittämiseen sillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta.
Reilu vuosi sitten hakeuduin terveyskeskuspsykologin luokse, josta sain lähetteet edelleen traumaterapiaan. Hoitojen kuluessa lähes kaikki jännitysoireet ovat loppuneet, kahvikuppikin pysyy tärisemättä käsissäni. "kaapissani" oli luurankoja, jotka tietämättäni vaikuttivat ihmiskontakteihin ja aiheuttivat erilaisia pelkotiloja. Suosittelen lämpimästi kääntymistä psykologin puoleen. Kokeilin itsekin erilaisia lääkkeitä. Jotkut auttoivatkin, mutta tavallaan vain siirsivät ongelmia eteenpäin, enkä kokenut mielekkääksi olla "huuruissa".
Nyt elämänlaatuni on kohentunut huomattavasti ja myös rytmihäiriöt ovat loppuneet. En tarvitse minkäänlaisia lääkkeitä käydäkseni kylässä tai erilaisissa tapahtumissa, ja voin jopa puhua =).