Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plaza keskustelut – Plaza > Ellit > Liikunta ja terveys > Klinikalla
Keskustelujen ohjeet

Vastaa viestiin
 
Työkalut Hae ketjusta
30.05.08, 11:49   #1 (linkki)
Epäilevä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
SSRI-lääkkeet

Minulle ollaan määräämässä ahdistukseen ssri-lääkkeitä, ja haluaisin kuulla kokemuksia. Eivät kuulemma aiheuta sivuoireita juurikaan enää nykyään, ja mietokin annostus voi auttaa. Onko näin?
Turruttavatko, väsyttävätkö..?

Jotenkin nämä tällaiset epäillyttää...
  Vastaa viestiin
30.05.08, 16:58   #2 (linkki)
cipralex
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lääkkeiden sivuvaikutukset on tietysti aina yksilöllisiä, eikä toisten kokemuksista voi päätellä juurikaan miten omalla kohdalla käy.

Minä kokeilin syksyllä vähän aikaa Cipralexia, joka käsittääkseni myös luetaan noihin ssri-lääkkeisiin, ja siitä tuli minulle alkavan virtsaummen oireita ja ilmeisesti se sai myös poskiontelotulehduksen alulle. Nämä - varsinkin tuo virtsaumpi - ovat kuitenkin ilmeisesti tosi harvinaisia oireita, mutta kannattaa aina lukea sivuvaikutusluettelot läpi, että huomaa jos tulee jotain oireita. Tuo virtsaumpikin on kuulema hyvinkin vaarallinen tila, ellei siihen reagoi heti. Itselläni se meni onneksi pelkällä lääkkeiden lopettamisella nopeasti ohi.
  Vastaa viestiin
30.05.08, 23:42   #3 (linkki)
ahistus
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Hyvinhän nuo sopivat, kun maassamme niitä syö 700 000 ihmistä. Minä yksi heistä. Kohta 10 vuotta takana. Kun lääkkeet aloittaa, sivuoireita voi olla ja ahdistus pahenee. Mutta sitten helpottaa, eikä lääke tunnu vitamiinipilleriä kummoisemmalta. Ja kun lääke alkaa vaikuttaa ja sopia, ah sitä hyvää oloa.
  Vastaa viestiin
31.05.08, 09:45   #4 (linkki)
tinkijä
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
kokemusta

Olen käyttänyt Cipralexiä vajaat kaksi vuotta eikä tuotteesta ole minulle ollut ainakaan mitään epämiellyttäviä oireita. Käyttö aloitetaan pienellä annostuksella ja lisätään hieman jatkossa. Vaikutus alkaa tuntua parin viikon käytön jälkeen.
Yhtä asiaa kannattaa tarkkailla - kun ahdistus tai jännitys helpottaa, mieliala kohenee ja alkaa ehkä syödä enemmän. Lääke ei aiheuta lihomista, mutta mielialan paraneminen lisää ruokahalua ja elämänhalua. Tämä voi sitten johtaa siihen että syö enemmän kuin ahdistusvaiheessa. Näin minä ainakin olen havainnut ja tarkkailen enemmän syömistottumuksiani. En ole lihonut, mutta huomaan ruokahaluni parantuneen.
  Vastaa viestiin
05.06.08, 13:21   #5 (linkki)
Epäilevä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Tiedän toki että vaikutus on aina yksilöllistä, mutta on silti mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.

Lääkäri sanoi minulle että nämä lääkkeet ennemminkin laihduttavat kuin lihottavat. Lihomista pelkään, sillä en ole kovin pienikokoinen, ja nyt jo on hankalaa yrittää noudattaa tietynlaista ruokavaliota (yritän jatkuvasti laihduttaa). Ja syön aina kun on hyvä mieli, kun on surku en syö mitään...
Toinen asia mitä pelkään on se, että muutun tasapaksuksi, eikä mikään oikein tunnu miltään. Halut häviää, eikä mikään ilahduta tai suututa.
Kuinkahan yleisesti niin käy?

Olen kerran elämässäni seonnut e-pillereistä, ja siitä on jäänyt pelko päälle. Ei ollut meinaa kovin helppoa tajuta mikä vaivasi jne. Monen kuukauden prosessi...
  Vastaa viestiin
05.06.08, 14:30   #6 (linkki)
sisi
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Fluoksetiini

Olen syönyt kohta 2 kk fluoksetiinia, ja annostusta nostettiin pikkuhiljaa 60 mg / pvä. Se oli liikaa, tuli hurjat sivuvaikutukset. Hikoilin yöllä lakanat märiksi, olin suorastaan maanisen innostunut kaikesta ja oli paha olo. Ajattelin jo lopettaa kokonaan, mutta päätettiin lääkärin kanssa kokeilla 40 mg. Tätä annostusta nyt takana pari viikkoa ja olo on todella hyvä. Olo tuntuu ihan omalta itseltä- masennus on poissa, elämä tuntuu hyvältä. Lisäksi seksi kiinnostaa taas :)
Kun aloitin lääkkeen, tuli alkuun päänsärkyä ja muutamana päivänä ihan kauhea ahdistus, jota en ollut koskaan aiemmin elämässäni kokenut (ymmärsin että se on lääkkeen aiheuttamaa).
Suosittelen mielialalääkitystä, jos olo on huono ja elämä tökkii. Oikean lääkkeen ja annostuksen kanssa voi joskus mennä pitkäänkin. Joskus lääkkeet ei vaan sovi mutta pelkkä terapiakin voi auttaa.
  Vastaa viestiin
17.06.08, 18:21   #7 (linkki)
Epäilevä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Aloitin nyt sit Sepram -nimisen lääkityksen eilen. Aloitusannostus on 10 mg pari viikkoa ja sitten nostetaan 20 mg.
En saanut viime yönä unta, ja koko tämä päivä on mennyt zombiena. Oon ihan poikki, mutten pysty nukkuu. On tosi paha olo ja heikottaa. Kaikki ruoka ällöttää, eilen oli jo niin, mutta tänään iski outo himo mitä ei ole koskaan ennen ollut. Kävin kaupassa ostamassa kokonaisen grillatun kanan, söin melkein kokonaan, ja vaikka siitä on jo monta tuntia, tekee edelleen mieli oksentaa.
Toivottavasti tämä menisi äkkiä ohi, pitäis töitäkin jaksaa tehdä.
  Vastaa viestiin
17.06.08, 18:37   #8 (linkki)
Epäilevä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Unohdin sen, että suussa maistuu todella pahalle.
Kai sekin on ohimenevä sivuvaikutus?
  Vastaa viestiin
18.06.08, 09:17   #9 (linkki)
-Kukka-
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
minä olen nyt syönyt viikon ajan cipralexia. lääkkeen ottamisen jälkeen iskee pieni pahoinvointi, ja olen aika väsynyt. lisäksi minulla tuntui outoa pistelyä raajoissa pari ekaa päivää. ahdistus tuntuu nyt pahemmalta, mutta se varmaan menee pian ohi... sivuvaikutukset ovat kuitenkin paljon lievempiä kuin pelkäsin. en tunne itseäni zombiksi.
  Vastaa viestiin
02.07.08, 23:58   #10 (linkki)
Tiitula
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
vaatikaa myös terapiaa!

Käytin Cipralexia 3v työuupumuksesta seruranneen masennuksen hoitoon. Lääke auttoi mua nukkumaan, herämään, käymään töissä, elämään elämääni eteenpäin... Sivuvaikutuksia oli aluks, onneks ei mitään vakavaa! Tärkein lääkkeen vaikutus oli varmaan että pystyin terapiassa käsittelmään elämääni ja tuntojani, terapia on vielä kesken, mut tuntuu että olen päässyt siinä hyvään vauhtiin.

Tänä keväänä lpetin Cipralexin vähitellen ja voi siskot että elämä alkoi maistua enemmän, aistit jotenkin herkistyi!!! Esim. tuoreiden kasvisten ja varsinkin MANSIKOIDEN tuoksu torilla on intensiivinen, lääkettä syödessäni en jotenkin nauttinut musiikista, sexikin maisuu jos vielä sais jonkun kollin kiinni ;-)

Kaikella on aikansa, ilman lääkitystä olisin varmaan uponnut syvemmälle masennukseeni, ehkä en edes olisi tässä... Ilman terapiaa en olisi oppinut tuntemaan itseäni (vielä on pitkä tie edessä) Ilman lääkkeiden lopetusta en tuntisi ja kokisi niin syvästi mitä tänä keväänä ja kesänä olen tuntenut.

Voi olla että masennukseni pahenee, joudun ehkä aloittamaan lääkityksen uudestaan. Voi olla että terapia alkaa maistua p****lta, joudun lopettamaan sen. Ei voi muuta kuin uskoa ja toivoa että itsellä on rohkeutta kohdata elämän jatkuvat muutokset, lääkitys ja terapia on olleet mulle hyviä välineitä tähän.

Olkaa sinnikkäitä! Hakekaa apua, vaatikaa sitä, kiljukaa jos tarve vaatii! Jos lääkityksen sivuvaikutukset on liian rankat - vaatikaa lääkkeen vaihtoa... Vaatikaa myös terapiaa, se antaa eväitä itsensä tuntemiseen ja syvempään, mielekkäämpään elämään.

Hyvää kesää tytsyt!
  Vastaa viestiin


03.07.08, 11:42   #11 (linkki)
Epäilevä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Siirryin vajaa viikko sitten 20 mg:aan, ja täytyy sanoa etten huomaa yhtään mitään muutosta. Siis negatiivista ainakaan. Ne inhottavat sivuoireet heti aloitettuani 10 mg, meni ohi n. 4-5 päivässä. Söin 2 viikkoa 10 mg.
En ole ihan varma vaikuttaako tämä lääke minuun millään tavalla, en ehkä ole ollut sellaisessa tilanteessa jossa normaalisti ahdistaisi. Mutta ei kai ne ihan näin nopeasti auta..?
  Vastaa viestiin
07.07.08, 19:14   #12 (linkki)
tunteilija
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Reilut kaksi vuotta SSRI:tä takana - toivottavasti ei enää tarvita

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Epäilevä...
Minulle ollaan määräämässä ahdistukseen ssri-lääkkeitä, ja haluaisin kuulla kokemuksia. Eivät kuulemma aiheuta sivuoireita juurikaan enää nykyään, ja mietokin annostus voi auttaa.
Olen aina reagoinut kaikkin lääkkeisiin PALJON. Sivuoireita tullut usein. Minulla ensin puoli sitten yksi Cipralex sai aikaan aluksi sekavuutta, silmäoireita ja vatsavaivoja. Meni neljässä viikossa ohi. Selvisin kovista kokemuksistani niiden avulla, mutta en pitänyt niiden aiheuttamasta liiallisen rauhallisuuden tunteesta. Mikään ei tuntunut miltään, olin kuin viilipytty.

Nyt on taas hermoiluja, vähän saattaa ahdistaakin [siis vähän], mutta pidän siitä, että tunteet jylläävät :D. Varalla on kuitenkin pilleripaketti tallella, koska kaamosmasennus kurkistaa joka vuosi auringon pysyessä piilossa kuukausitolkulla. Nyt napostelen pari kapselia E-EPAa joka päivä ja toivon, että sillä selviän....
  Vastaa viestiin
07.07.08, 19:26   #13 (linkki)
tunteilija
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kuin omilla sanoillani

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Epäilevä...
Aloitin nyt sit Sepram -nimisen lääkityksen eilen. Aloitusannostus on 10 mg pari viikkoa ja sitten nostetaan 20 mg. En saanut viime yönä unta, ja koko tämä päivä on mennyt zombiena.
Juuri näin kuvailin itsekin oloani! Että olen Zombie.

Jos otin liian paljon Cipralexia olin jollakin kummallisella tapaa ylikierroksilla ja nukkuminen meni ihan sekaisin - nukahdin vasta aamusta. Sitten vähensin ja vähensin annostusta ja totesin, että paras yrittää kokonaan eroon.... kesti kuitenkin 2½ vuotta ennen kuin uskalsin lopettaa. Lopulta söin puoli tablettia (5 mg) päivässä, mutta sitten vähensin joka toisena päivänä neljännekseen. Tällä jatkoin viimeisen vuoden.

  Vastaa viestiin
08.07.08, 17:50   #14 (linkki)
ssri-lääkkeitä popsiva
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
mua on auttaneet suuresti

Aloitin noin puoli vuotta sitten syömään Cipralexia ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Mulle lääke on tuonut todella suuren avun. Aluksi sivuvaikutukset olivat todella kamalia, mutta kestin ne. Unettomuuttakin lääkkeet aiheuttivat ensimmäisen kuukauden ajaksi, mutta onneksi unilääkkeet on keksitty. Kun lääke alkoi kuukauden kuluttua viimein kunnolla vaikuttamaan, en ole enää saanut tämän kuuden kuukauden aikana kuin yhden paniikkikohtaukset ja ahdistus on helpottanut oleellisesti. Voin taas oikeasti harjoitella elämään normaalisti. Musta tuntuu, että minut nämä lääkkeet pelastivat. Painoa ei ole muuten tullut yhtään lisää. Alussa pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden vuoksi lääkkeet jopa laihduttivat.
  Vastaa viestiin
08.07.08, 23:38   #15 (linkki)
Cipralexia myös popsiva
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Millä annoksilla? Kuinka kauan?

Olen syönyt cipralexia tammikuusta lähtien stressihäiriön aiheuttamaan ahdistukseen ja masennukseen. Alku kärvistelyjen jälkeen tuntui, että elämä alkaa tuntua taas valoisammalta. Mutta nyt tuli tässä juhannuksen tietämillä iso takapakki, sain paniikkikohtauksen yksin ollessani ja se laukaisi koko juhannuksen kestävän ahdistuksen ja hirveän olon. Sen jälkeen olen taas ollut varpaisillani ja kuulostellut itseäni ja olo on tietysti ollut ahdistuneempi ja itkuherkempi. Mulla lääkityksen annos on 15mg. Mietinkin, että pitäiskö sitä vielä nostaa vai sitten vaihtaa toiseen. Miten teillä muilla? Kauanko olette joutuneet taistelemaan, että olette päässeet vakaampaan tilaan? Kävin sillon keväällä pari kertaa psykologin juttusilla, oli ihan positiivinen kokemus. Sitten kun olo alkoi helpottaa, niin jätin sen. Nyt olen kyllä päättänyt aloittaa terapian uudestaan.
  Vastaa viestiin
09.07.08, 11:18   #16 (linkki)
En enää epäile!
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
A.p.

Olen nyt syönyt melkein 2 viikkoa 20 mg, eli yhteensä melkein 1 kk Seprameja.
Mitään sivuoireita ei ole ollut sen ihan alun jälkeen. Huomaan lääkkeen positiivisen vaikutuksen, olen hieman paremmalla tuulella, en suutu niin helposti, eikä tosiaan ahdista. Mitään huonoa en voi lääkkeestä sanoa, olen ainakin tähän mennessä ollut todella tyytyväinen!
  Vastaa viestiin
15.07.08, 16:12   #17 (linkki)
ilman lääkkeitä selvinnyt
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
lääkkeistä turraksi

Minäkin sain kerran ahdistusoireisiin Optipar -masennuslääkettä, joka on samaa kuin Seroxat. Kokemukseni oli kamala, sillä lääke turrutti ja tukahdutti kaikki tunteet, myös mielihyvän tunteet. Mikään ei tuntunut miltään, enkä ollut oma itseni. Lääke aiheutti myös pahoja fyysisiä oireita. Lopetin lääkkkeen aika lyhyeen ja se oli hyvä päätös!
  Vastaa viestiin
25.08.08, 22:10   #18 (linkki)
haukotus..
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
cipralex ja haukottelu

Olen syönyt kesän alusta cipralexia keskivaikeaan masennukseen. Mulla masennuksen laukaisi aika mitättömältäkin ehkä joistakin vaikuttavat ihmissuhdehuolet, ja tätä seurasi pitkä unettomuus johon söin pari kuukautta nukahtamislääkkeitä. Cipralexin aloittaessani sivuoireet olivat kamalat; ahdistus paheni, oksetti, ylävatsa oli ihan tulessa ja sain hysteerisiä itkukohtauksia kokoajan. Pikkuhiljaa olo on parantunut, ekat pari kuukautta oli ihan epätodellinen olo mutta nyt olo on normalisoitunut, pystyn nukkumaan hyvin ilman lääkkeitä ja olo on melkein kuin ennenkin. Ainut tosi kummallinen sivuoire on jatkuva haukottelemisen tarve! Onko kukaan törmännyt samaan? En keksi mistä muustakaan tällainen voisi johtua, kun ei vastaavaa ole ollut ennen tätä lääkitystä. Kunhan olo on ihan stabiili niin ajattelin pikkuhiljaa ajaa lääkkeen alas..
  Vastaa viestiin
20.12.08, 13:03   #19 (linkki)
JOOOH
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Sepram 20mg

Sepramin vei kaikki tunteet itseltäni. Millään ei ollut väliä , kaikki oli liian tasaista. En kuitenkaan saanut itselleni tyypillisiä raivokohtauksia juurikaan, mutta myöskään ilon, onnen ja rakkauden tunteet olivat melko laimeita. Seksihalut katosivat kokonaan. Positiiviset vaikutukset ovat olleen todella pieniä verrattuna negatiivisiin. Lääkkeen suhteellisen nopeaan lopettamiseen liittyneet vieroitus oireet , kuten huimaus ja sähköiskujen tuntemukset päässä eivät liioon olleet mukavia. Joillekkin lääkkeestä voi tietysti olla paljon apua mutta itselläni lähinnä usko siihen että syön jotain lääkettä ahdistukseeni ja levottomuuteeni helpottivat hetkeksi. Mahdollista tarkkaavaisuus häiriötä aletaan seuraavaksi tutkia, ainakin lähete laitettiin mielenterveystomistolle välittömästi kun oireitani kuvailin osaavalle lääkärille. Tuntuu vaan siltä että ssri-kuuri napsahtaa heti käteen kun vähänkin mainitsee lääkärille että ahdistaa. Ja lääkäri vannnoo ettei lääkkeestä mitää sivuoireita saa. Kuukausi lopetuksesta aikaa itsellä ja pistelyt aivoissa jatkuvat, mutta tunne elämä alkaa olla normaali. Välillä on ihan kiva vaikka itkeä ilosta tai surusta ;D
  Vastaa viestiin
29.12.08, 16:39   #20 (linkki)
Ex-Sepramisti
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Sepram

Itse söin Sepramia 6 kk:n ajan yleiseen ahdistukseen, joka alkoi pitkittyneellä unettomuudella. Itselläni lääkkeet auttoivat kyllä ja niillä ei ollut ensimmäistä päivää lukuunottamatta ikäviä sivuvaikutuksia. Nyt on vissiin 1,5 - 2 kk:tta takana ilman Sepramia ja olo on ''ihan ok''. Monelle tutut sähköisku-tuntemukset ovat kaikonneet lähes kokonaan – hyvä niin koska ne olivat varsin epämiellyttäviä. Vaikka totesinkin lääkkeen hyväksi, toivon, että niitä ei tarvitsisi enää syödä. Onneksi niitä on kuitenkin kaapissa jos huono hetki iskee...
  Vastaa viestiin


29.12.08, 21:29   #21 (linkki)
a.p.
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Puol vuotta oon nyt syönyt näitä, eikä sivuoireita.
Yhtä asiaa tosin oon nyt pohtinu, että voiko sepram lihottaa? Lääkäri sano että ne lähinnä laihduttaisi, mutta mä oon kyllä lihonnu...
Ahdistukseenhan nämä minullekin määrättiin, en itseasiassa yunne että vaikuttaisi kovinkaan paljoa siihen, mutta muuten oon kyllä paljon pirteämpi ja reippaampi.
  Vastaa viestiin
13.01.10, 19:20   #22 (linkki)
 
Rekisteröitynyt: 01/2010
Viestejä: 1
Tämä ketju vaikuttaa melko vanhalta, mutta koska tämä ketju koskee juuri sitä mihin haluan lisätietoa, päätin nostaa sen takaisin ylös. Olen 14-vuotias poika ja käyn normaalisti yläastetta niin kuin kaikki muutkin ikäiseni täällä. Harrastan salibandya ja olen kahdeksannella luokalla.

Asiani liittyy ahdistuneisuushäiriöön, josta haluan saada tietoa ja muiden mielipiteitä.

Ala-asteella 6. luokalla minua kiusattiin lähes joka päivä yhden mielestäni narsistisen henkilön ja toisen vähän ylimielisen henkilön taholta. Olin normaali koulua käyvä lapsi ja leikin kuten kaikki muutkin ikäiseni tuolloin. Silti nämä henkilöt kiusasivat minua ja koin itselleni masennusta sen takia. Yläasteella luokat vaihtuivat ja pääsin todella mieleiseen luokkaan, jossa olen sivistynyt paljon verrattuna ala-asteeseen. Numerot ja itseluottamus nousivat ja elämä hymyili. Pääsin vihdoin kauemmas noista kiusaajista!

Noh, ala-asteelta minulle jäi kuitenkin pelko noista kahdesta kiusaajasta. Tällä hetkellä olen 8.-luokalla näen heitä lähes joka päivä. He eivät kiusaa minua samallalailla kuin ala-asteella, mutta silloin tällöin kuulen heidän puhuvan jotain pahaa minusta selän takana (esimerkiksi pelkkien jalkojenheiluttamisesta). Se todellakin vituttaa minua enkä tiedä, mitä minun tulisi tehdä, jotta he lopettaisivat negatiivisen asenteensa minua kohtaan. Kouluunmeneminen tuntuu aina ahdistavalta ja joka päivä mietin, että mitä nuo kaksi henkilöä ovat tälle päivälle keksineet. Joka päivä mieleeni pulpahtaa jokin ajatus heistä. Opettajille en ole kertonut mitään, koska se tuntuu mielestäni turhalta, ei narsistisia henkilöitä saada muuttamaan tapojansa tuosta vaan.

Minusta tuntuu, että tämä pelontunne johtuu vähän itsestänikin. Tiedän ettei mitään pelättävää ole, mutta silti sitä tulee ihan turhistakin tilanteista. Luulen, että minulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden ahdistuspelko. Itseluottamukseni on laskenut, vaikka sitä pitäisi olla todella paljon, koska koulussa menee hyvin ja harrastuksessa olen saanut arvostusta. Ennen olin iloinen, mutta nykyään negatiivinen. Jos mieleni olisi iloisempi, minulla saattaisi olla tällä hetkellä tyttöystäväkin ja paljon enemmän kavereita (niitä on kyllä, mutta ainoastaan koulussa).

Haluan tästä tunteesta eroon ja olen ajatellut kertoa vanhemmilleni tästä ahdistuksesta. Kuten varmasti näette tästä tekstistä, pyrin kirjoittamaan mahdollisimman asiallisesti ettei kukaan valita kirjoitusvirheistäni ja sen seurauksena mieleeni jälleen nousisivat nämä kaksi "koulukiusaajaa".

Eli haluan varmistusta siitä, että onko minulla sosiaalisten tilanteiden pelko ja kannattaako minun harkita SSRI-lääkitystä. Nostaisiko tuo lääkitys mieltäni, joka tällä hetkellä on melko tylsä verrattuna muihin (jatkuvan masennuksen takia).
  Vastaa viestiin
13.01.10, 23:55   #23 (linkki)
tuttua on
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mister Choc Näytä viesti
Tämä ketju vaikuttaa melko vanhalta, mutta koska tämä ketju koskee juuri sitä mihin haluan lisätietoa, päätin nostaa sen takaisin ylös. Olen 14-vuotias poika ja käyn normaalisti yläastetta niin kuin kaikki muutkin ikäiseni täällä. Harrastan salibandya ja olen kahdeksannella luokalla.

Asiani liittyy ahdistuneisuushäiriöön, josta haluan saada tietoa ja muiden mielipiteitä.

Ala-asteella 6. luokalla minua kiusattiin lähes joka päivä yhden mielestäni narsistisen henkilön ja toisen vähän ylimielisen henkilön taholta. Olin normaali koulua käyvä lapsi ja leikin kuten kaikki muutkin ikäiseni tuolloin. Silti nämä henkilöt kiusasivat minua ja koin itselleni masennusta sen takia. Yläasteella luokat vaihtuivat ja pääsin todella mieleiseen luokkaan, jossa olen sivistynyt paljon verrattuna ala-asteeseen. Numerot ja itseluottamus nousivat ja elämä hymyili. Pääsin vihdoin kauemmas noista kiusaajista!

Noh, ala-asteelta minulle jäi kuitenkin pelko noista kahdesta kiusaajasta. Tällä hetkellä olen 8.-luokalla näen heitä lähes joka päivä. He eivät kiusaa minua samallalailla kuin ala-asteella, mutta silloin tällöin kuulen heidän puhuvan jotain pahaa minusta selän takana (esimerkiksi pelkkien jalkojenheiluttamisesta). Se todellakin vituttaa minua enkä tiedä, mitä minun tulisi tehdä, jotta he lopettaisivat negatiivisen asenteensa minua kohtaan. Kouluunmeneminen tuntuu aina ahdistavalta ja joka päivä mietin, että mitä nuo kaksi henkilöä ovat tälle päivälle keksineet. Joka päivä mieleeni pulpahtaa jokin ajatus heistä. Opettajille en ole kertonut mitään, koska se tuntuu mielestäni turhalta, ei narsistisia henkilöitä saada muuttamaan tapojansa tuosta vaan.

Minusta tuntuu, että tämä pelontunne johtuu vähän itsestänikin. Tiedän ettei mitään pelättävää ole, mutta silti sitä tulee ihan turhistakin tilanteista. Luulen, että minulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden ahdistuspelko. Itseluottamukseni on laskenut, vaikka sitä pitäisi olla todella paljon, koska koulussa menee hyvin ja harrastuksessa olen saanut arvostusta. Ennen olin iloinen, mutta nykyään negatiivinen. Jos mieleni olisi iloisempi, minulla saattaisi olla tällä hetkellä tyttöystäväkin ja paljon enemmän kavereita (niitä on kyllä, mutta ainoastaan koulussa).

Haluan tästä tunteesta eroon ja olen ajatellut kertoa vanhemmilleni tästä ahdistuksesta. Kuten varmasti näette tästä tekstistä, pyrin kirjoittamaan mahdollisimman asiallisesti ettei kukaan valita kirjoitusvirheistäni ja sen seurauksena mieleeni jälleen nousisivat nämä kaksi "koulukiusaajaa".

Eli haluan varmistusta siitä, että onko minulla sosiaalisten tilanteiden pelko ja kannattaako minun harkita SSRI-lääkitystä. Nostaisiko tuo lääkitys mieltäni, joka tällä hetkellä on melko tylsä verrattuna muihin (jatkuvan masennuksen takia).
oletpa harvinaisen fiksu 14-vuotias! sinussa ei vikaa, mutta varmasti kiusaaminen on vienyt itsetuntoasi alaspäin. suosittelisin, että keskityt positiivisiin asioihin elämässäsi, ja niitähän sinulla on roppakaupalla (kaverit, salibandy jne.). minulla ei tuossa iässä ollut kavereita lainkaan, joten tiedän mitä on koulunkäynti silloin kun ei ole ketään. kunhan pärjäät eri tilanteissa, niin itseluottamus nousee, ja sinua ei enää häiritse niin paljon muiden ihmisten mielipiteet ja käyttäytyminen. on varmasti vaikea kirjoittaa noin henkilökohtaisesta asiasta, mutta jos yhtään nettikeskusteluja olet seurannut, niin aina löytyy sellaisia, jotka valittaa, ihmiset on sellaisia. juju on siinä, että kun on tarpeeksi itsevarmuutta, niin tietää, ettei nettikeskustelija tai luokkakaveri pysty uhkaamaan itseä millään tavalla. jos joku sanoo jotain, niin tietää että pystyy sanomaan takaisin, ja siihenhän kiusaajien mielenkiinto loppuu. osittain on varmaan siis kyse sosiaalisista taidoista, siitä että tietää pärjäävänsä erilaisisssa tilanteissa, VAIKKA joku sanoisi jotain jota ei pitäisi. En siis todellakaan sano, että kiusaaminen on ok, en todellakaan. mutta ikäviä ihmisiä on aina ja välillä on sellaisia tilanteita, että vaikka joku tietty ihminen ei yleensä kiusaa, niin ihminen saattaa sanoa jotain ikävää jossain yksittäisessä tilanteessa. jos tietää, että osaa sanoa takaisin, niin tilanne ei häiritse. jos systemaattinen kiusaaminen kuitenkin jatkuu ja pahenee, niin ota yhteyttä opettajaan. opettajan on yksinkertaisesti puututtava.

sinulla on kavereita ja harrastuksia, joten varmasti itseluottamuksesi kasvaa itsestään. lääkitystä varten sinun pitää käydä lääkärillä. en edes tiedä voidaanko ssri-lääkkeitä määrätä noin nuorelle. ehkä on helpointa ensin käydä kouluterveydenhoitajalla.
  Vastaa viestiin
01.02.10, 01:22   #24 (linkki)
kaonashii
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mister Choc Näytä viesti
Tämä ketju vaikuttaa melko vanhalta, mutta koska tämä ketju koskee juuri sitä mihin haluan lisätietoa, päätin nostaa sen takaisin ylös. Olen 14-vuotias poika ja käyn normaalisti yläastetta niin kuin kaikki muutkin ikäiseni täällä. Harrastan salibandya ja olen kahdeksannella luokalla.

...

Eli haluan varmistusta siitä, että onko minulla sosiaalisten tilanteiden pelko ja kannattaako minun harkita SSRI-lääkitystä. Nostaisiko tuo lääkitys mieltäni, joka tällä hetkellä on melko tylsä verrattuna muihin (jatkuvan masennuksen takia).
Kokemuksen syvällä (ehh?) rintaäänellä voin sanoa, että SSRI (käytin cipralexia) lääkitys lähinnä turruttaa kaikkia tunteita ylipäätään, niin huonoja kuin hyviäkin, joten mielialan nostamiseen ei aina ihan paras ratkaisu imo. Käytin cipraa keskivakavan masennuksen hoitoon ja se vaikutti ihan mukavasti, jotta sain itseni nostettua syvältä kuopasta tasolle, jossa pystyin oikeasti miettimään ongelmiani ja löytämään melko pian ratkaisunkin. Sinänsä, jos ongelma riippuu ulkoisista tekijöistä (kuten kiusaamisesta / överiksi menevästä vittuilusta), kannattaisko ratkaisukin etsiä muualta kuin omista aivoista, joissa ei tod. näk ole mikään vialla (älä korjaa, jos kaikki toimii ilmankin).

Ehdottaisin, että yrität etsiä voimanlähteen (joku tai jokin) koulun ulkopuolelta, johon tukeutua. Itselläni se oli musiikki.. sosialisointi kun ei erikoisemmin kiinnostanut yläasteella(kaan). Joku tai jotkut, joitten seurassa voit olla täysin oma itsesi (perheenjäseniä ei lasketa)..

Onnea o/
  Vastaa viestiin
01.02.10, 01:40   #25 (linkki)
Kari Luoto
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Metabolinen asidoosi aiheuttaa lähes kaikki mielenterveyden ongelmat. Tutustukaa ketjuuni "Masennuksesta eroon viikossa" ja toimikaa sen mukaan, niin ei tarvitse puoskaroida aineenvaihduntahäiriötä psyykenlääkkeillä loppuikää.
  Vastaa viestiin
Vastaa viestiin

Tagit
Tyhjä


>Työkalut Hae ketjusta
>
Hae ketjusta:

Laajennettu haku