i hate cancer

Minua ärsyttää kun syövän sairastaneita ja siitä parantuneita pidetään jotenkin kovina taistelijoina ja voittajina. Itse syövän sairastaneena minua suututtaa miten jotkut lehtien palstoilla hehkuttavat olevansa voittajia ym. Minusta se tuntuu pahalta syöpään kuolleita kohtaan, ihan kuin he eivät olisi olleet yhtä kovia taistelijoita ja olisivat luovuttaneet. Sitten juostaan maratonia ym.pitää esittää kuinka mahtavassa kunnossa on.

Mulla itsellä oli paha syöpä, en ole saanut kultakehää pääni ympärille ja olen edelleenkin syövän vaurioittama vaikka hoidoista kohta kymmenen vuotta. olen vielä nuori ihminen. Terveyteni ei koskaan tule takaisin, niin rajut hoidot sain. Ehkä olen vain katkera, en tiedä...

Varsinkin rintasyövän ympärillä vouhkataan, on roosanauhakampanjaa(kyniä, puutarhasaksia ym...) ja just näitä maratoneja ym. vuorille kiipeämisiä. Kai se on mediasexikässyöpä. ;)

Paska syöpä, pilannut mun elämän eikä ole tuonut yhtään mitään hyvää. Kun ihmiset puhuttelevat minua, he olettavat että syövän sairastaneena olen jotenkin "kuolemaa pelkäämätön sankari"! Hah, pelkään kuolemaa kauhukseni ja saan paniikkikohtauksia ja olen välillä erittäin ahdistunut. Että näin... Huh mikä vuodatus mutta helpotti. :)

12 points

Hyvä vuodatus olikin. Ei kärsimys ketään jalosta. Itse sairastan ahdistusta ja masennusta ja saan myös lukea lehdistä, kuinka julkkikset selättävät tämän taudin 2kk lääkekuurilla ja mieluummin ilman lääkkeitä. Olen varsinainen luusesi, kun sinnettelen jo kahdeksatta vuotta tautini kanssa ilman mitään selätystä tai voittoa.

Mutta tsemppiä meille!

-.-

Tää on ihan totta. Itsekin sitä aina kummastelen, kuinka niin usein kuulee tästä, että taistelutahdolla syöpä voitetaan... Eiköhän se ole ihan sattumanvarainen juttu, minkätyyppinen syöpä itse kullekin tulee, että paraneeko siitä vaiko eikö.

Kerran oli kyllä yksi hyvä haastettelu tv:ssa, jossa joku nuorehko itsekin syövän sairastanut naislääkäri kertoi, kuinka työssään oli kohdannut monia itsemurhaa yrittäneitä syöpäsairaita, jotka ovat parantuneet, ja sitten taas voimansa tunnossa olevia nuorukaisia, jotka eivät ole selvinneet. Joten se siitä taistelutahdosta..!

Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta ko. taudista, mutta lähipiiristä löytyy sekä parantuneita että menehtyneitä, ja kaikki he yhtälailla halusivat ja yrittivät parantua.

Voimia sinulle pinon aloittaja, ja kaikkea hyvää jatkossa!

kiitollinen elämästä

Vaikka tässä ollaan työtön ja töitä ei saa, nin siitä huolimatta olen iloinen, että ylipäätänsä selvisin siitä syövästä. Minä olen päässyt syövästä yli. Ei ole edes kuin harvoin mielessä. Eka kirjoittaja on katkera, kun syöpä pilasi elämänsä. Mullakin on koipi pilalla ja arpia monta metriä, mutten ole sentään katkera. Vaatteet peittää viat. Mulla on monen monta vuotta elinaikaa jäljellä. Syövästä on jo 13 v. kulunu. Mies on pysyny vierellä.

-*-

Minuakin jotenkin suututti kun Pusan vaimon kuollessa todettiin ettei hän enää jaksanut taistella. En tiedä mikä sairaus oli kyseessä, mutta ihan kuin mitään pelkällä taistelutahdolla voitettaisiin.

Tiedä sitten

Eräs syöpälääkäri kyllä sanoi, että ihmisen omalla tahdonvoimalla on suuri merkitys syövästä paranemisessa. En kyllä tiedä, onko se noin, itseltä on kuollut kahden viime vuoden aikana syöpään kaksi tuttua/ystävää. Toinen 40v ja toinen 50 v eikä kumpikaan olisi halunnut vielä kuolla. Ja minusta taistelivat loppuun saakka.

YxVaan

Itse olin 23-vuotiaana vakavasti sairas, mutta syöpää se ei ollut.Olin muulla tavalla sairaana, vuodeosastolla makasin kuin kuollut. Kyllä siinä melkoista henkien taistoa käytiin ja oli raskasta,kun mulle sanottiin,että on epätodennäköistä, että ikinä paranen. Suunnittelin oman elämäni lopettamista, jos en tiettyyn määräaikaan mennessä ole yhtään paremmassa kunnossa. Kai se oli tuota sitkeyttä,mutta myös paljon onnea (ja oikea lääkäri) vaadittiin,että loppusuoralla todettiin vahingossa oikea diagnoosi, minkä myötä paranin nopeasti ja lopulta olin terveempi kuin ennen tuota sairastumista.

Silti en pidä rehentelijöistä, enkä itsekään mielelläni tästä aiheesta julista ihmisille.

Samaan työpaikkaan tuli kerran kesätyöhön eräs tapaus, joka huusi jo heti ovella ennen kun oli esitellyt itseään, että "mul on sit ollu syöpä,mutta voitin senkin!hähää" Itsekin vakavasti sairastaneena ja toipuneena pidin tuota käytöstä erittäin moukkamaisena..Varsinkin, kun kehuskelun kohteena olivat lapset ja nuoret /=

i hate cancer

Kanssani samoja hoitoja kävi läpi eräs nuori mies, hänellä oli sama syöpä kuin minulla. Hän oli oikein elinvoimainen, juuri isäksi tullut ja oli viettänyt tervettä elämää. Minä poltin tupakkaa, harrastin juhlimista ja olin hieman tuuliajolla. Häneen vain hoidot eivät purreet ja hän kuoli! Arvatkaa miltä tuntui sen jälkeen kun itse selvisin? Enemmänkin syyllisyyden tunnetta tunsin kuin iloa. Pitkään oli sellainen olo, että minun pitää hurjasti nauttia kun sain mahdollisuuden elää. Masennuin ja ahdistuin. Elämä on epäoikeudenmukainen. Varmasti tämä mies taisteli kynsin ja hampain! Inhoan syövän "voittamisella" rehvastelua. Kyllä varmaan taistelutahdolla on merkityksensä mutta kyllä elämä heittää raa'asti noppaa.

als-potilas

Täytyy myöntää, että joskus pistää kateeksi, kun syövästä toipuneita on lehdet pullollaan ja heitä kehutaan taistelijoiksi ja voittajiksi. Als:a ei voita kukaan muu kuin kuolema, eipä juuri sankarin viittaa meikäläisten päälle laiteta. Ja tämäkin "taistelu" on hurjan kova. Ne jotka syövästä parantuvat saavat olla onnellisia, että on olemassa edes keinoja taudin nujertamiseen.

tsirp654

Tällainen hypoteesi oli jossain vaiheessa, mutta järjestelmälliset seurantatutkimukset eivät tue sitä käsittääkseni lainkaan, esim:

http://www.webmd.com/cancer/news/20071022/positive-attitude-doesnt-whip-cancer

taistelija

Onhan se hirveää taistelua tätä ruttoa(syöpää) vastaan. Syöpä sanana on niin karsea, että kun paranen, en halua kuulla halaistua sanaa, missä mainitaan sana syöpä. Kyllä useimmiten syöpäpotilas nujertuuu, kuullessaan sairastavansa hirveää vihattua peikkoa syöpää vastaan.

als-potilas

Mutta ajattele, sinä voit kirjoittaa; "kun paranen". Se mahtaa olla upea fiilis sitten.

pahika

Kyllä syöpä nujertaa, siinä tuntee itsensä niin pieneksi. Syöpä on kuin olisi spitaalinen, ruttonen, saastainen. Tämä on aivan hirveää, huomenna on leikkaus, pelottaa jumalattomasti. Kun ei tarvitsisi kohdata huomista. Olen maahan lyöty, kurja, hylätty. Tämä on hirveää.

Saraste

Saraste : 1. jakso - YouTube Käykää katsomassa syövän voittaneen tarina

näin se on

Mutta kun jokaisella on oma aikansa lähteä, niin silloin lähdetään, vaikka kuinka taistelisi vastaan. Ne jotka ovat selvinneet syövästä tai muusta vakavasta sairaudesta, heillä ei ollut vielä aika jättää maallista elämää. Se on hyvä, että sairastuneet taistelevat elämänsä puolesta, joka on heille lahjaksi annettu, mutta se lahja on annettu meille kullekkin lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Kukaan ei voi tietää päiviensä määrää.

Ohitusleikattu

Miten minkäkin asian potilaalle ilmaisevat. Kun pääsin ohitusleikkaukseen viime tipassa, lääkäri kävi useita kertoja sanomassa, että kuolen leikkauksen jälkeen keuhkokuumeeseen vaikka leikkaus menisikin hyvin. Se tuntui kamalalta kun muutenkin oli apea olo ja mieli maassa. En silti uskonut saavani keuhkokuumetta ja tein hengitysharjoituksia ahkerasti. Leikkaus ei eka kerralla onnistunut, mutta keuhkokuumetta en saanut toisellakaan kerralla ja lakkasin pelkäämästä lääkärien puheita. Eivät he mitään sillä tarkoita. Asettavat vain sanansa varomattomasti kun eivät näe potilaan sisälle - tietenkään.

noo...

Lääkärit perustivat tietonsa/arvionsa lääketieteellisten perustein, mutta olivat väärässä sinun suhteesi ainakin, koska ei ollut aikasi vielä lähteä. Lääkärit voivat arvioida ihmisen tilanteen, mutta varmaa tietoa ei kenekään elämänpäivistä voi sanoa.