Epistelijä

Onko täällä muita, jotka ovat yliherkkiä äänille? Oletteko saaneet lievitettyä tätä millään? Luin netistä, että tätä asiaa ei ole isommin tutkittu, mutta yksi amerikkalainen lääkäri (muistaakseni lääkäri) oli asiaa tutkinut ja hoitaa Amerikassa, mutta eipä se täällä Euroopassa isommin auta.

Minä olen yliherkkä monille toistuville äänille. Yksi pahimmista on syömisen äänet. En kestä niitä sitten yhtään. Olen vieläpä sellaisessa työpaikassa, jossa ihmiset syö työpöytänsä ääressä ja meitä on paljon tässä samassa tilassa. Koko ajan on joku narskuttamassa omppua tai jotain muuta ja musta tuntuu että mun pää halkeaa. Meillä ei edes saa pitää korvakuulokkeita turvallisuussyistä päällä. Tunnen itseni epäreiluksi ja aggressiiviseksi ihmiseksi, kun en kestä tällaisia normaaleja jokapäiväisiä ääniä ympärilläni. Olen täysin tietoinen siitä, että itsekin tuotan niitä ääniä, jotka minua ärsyttää. Pinna menee ja ihan tyhmästä syystä siis. Haluan päästä tällaisesta ärsyyntymisestä eroon jollain konstilla, mutta en ole keksinyt että miten.

eila2

En ole muuten yliherkkä äänille, mutta kovat äänet ärsyttävät. Olen asunut n. 30 v kerrostalossa, ensimmäisessä kerroksessa. Talon ulko-oven "pauke" on viime aikoina alkanut ärsyttää. Olemme ensi kesänä muuttamassa tästä omakotitaloon, jossa tällaista ongelmaa ei ole.

tersmo

vähän sama juttu kun epistelijällä. Pienempänä en kestänyt mässyttämisen ääntä lainkaan. Nyt se on enemmän näkkärin rouskuttaminen tai jonkuin muun rapean. Pää tuntuu räjähtävän vaikka kuinka loogisesti ajattelee asiaa. Pahinta on ettei voi ruuasta nauttia kun toinen rouskuttaa vieressä ja itsellä on kauhea hätä päästä pois. Varsinkin isälläni on oku ihmeellinen näkkäri addiktio. joku ruuan kanssa täyty syödä vähintään kaksi näkkäriä vaikka mikä pihvi siinä edessä olisi.

Aistiyliherkkyys

Kärsit selvästi aistiyliherkkyydestä. Jotkut ihmiset eivät voi käsin pestä esimerkiksi sukkahousuja, koska kosketusaistimus on niin voimakas ja epämiellyttävä. Sama pätee kuuloon. On ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista, ei edes malusaasteesta, vaan "normaaleista" äänistä. Ei voi poistaa tomaatteja muovipussista koska muovipussin ääni (rapina) on niin kammottava. Toisen ihmisen omenan syönti voi vaikuttaa maanjäristykseltä jne. Normaali, terve ihminen kuulee alkuun äänen (raksuttava kello), mutta ääni ikään kuin häviää kaiken muun toiminnan ja äänien maailmaan, toisin on henkilöillä, jotka sairastavat aistiyliherkkyyttä. Vaivastasi kannattaisi keskustella esimerkiksi työterveyslääkärin kanssa. On olemassa joitakin aistiyliherkkyyttä lieventäviä hoitomuotoja esimerkiksi fysioterapiaa jne.

Tietty taajuus

Minua ärsyttää lasten äänet, etenkin vauvojen rääkyminen. Saan siitä kamalan lamaannuttavat päänsäryt. Mieleeni ei siis tulisikaan hankkia lapsia, enkä olisi niitä koskaan halunnutkaan.

Velanainen

Entä lasten kovaääninen kiljuminen suurella voluumilla, ihan hirveää. Kamalia kakaroita.

Tervetuloa Veloihin

Tervetuloa Veloihin Tietty tajuus. Vela= vapaaehtoisesti lapsettomat

suvaitseva vela

Plazan velapalsta on kuuluisa siitä että siellä kirjoittavat vain lapsia sairaalloisesti vihaavat ja äitejä haukkuvat psyykeltään kehittymättömät tyypit ja samaan kastiin kuuluvat provoilijat.

Pimmianen

Mulla on sama ongelma. Mua ärsyttää myös syömisen äänet, varsinkin purkan ja karkin mässytys. Jos on taustahälyä tarpeeksi niin ei ole ongelmaa, mutta esim. hiljaisessa bussissa mässytys hermostuttaa. Kaiken maailman naksuttelu, rummuttaminen ja jalan heiluttaminen pakonomaisesti niin että lahkeet kahisee meinaa hajottaa mun pään. Olis kiva jos tästäkin vaivasta pääsisi eroon.

omituinen

Vihaan kanssa syömisen ääniä, maiskuttelua, ruoka suussa puhumista niin että näkee sen sylkiruoka-aukon sivusilmästä, myös ruoan haju jostain syystä etoo ja pahasti. Työpaikkaruokalassa on onneksi taustamelua, joka peittää sen mässytyksen. Samoin sormien napsuttelu, tekisi mieli vetää napsuttelijaa päin pataa. Oisko toi peräisin jostain matelijanaivoista, laumaeläimetkin syö erikseen ja ärisee.

Vieras

Mä olen kanssa aivan tolkuttoman yliherkkä etenkin näkkileivän, porkkanan yms. rouskutukselle. Myös ruoan maiskutus saa pään hajoamaan.

Olen yrittänyt oppia vuosien varrella kestämään näitä ääniä mutta asia ei ole parantunut yhtään, melkeinpä pahentunut.

Tulen parissa sekunissa TODELLA pahantuuliseksi ja tekee mieli alkaa heitellä tavaroita ja huutaa, aivan järkyttävä tunne. Tiedän että "vika" on minussa enkä siksi mainitse asiasta, vaan hakeudun äkkiä pois tilanteesta.

Joskus se on kyllä todella vaikeaa sillä tyttöystäväni saattaa istua tunti tolkulla keittiössä ja rouskuttaa vähän väliä näkkäriä. Tyttöystävällä vielä naksuu leukaluu, joten tämä on kuin kidutusta minulle.

kskkkwwoqqsp

Eipä ihme jos hyvivointivaltiossa on niin paljon kitkaa ja ongelmia kun ihmiset eivät kestä edes näkkäriä, omenaa rouskuttelevaa kaveria, aamulla paukahtavaa ulkoovea tai kahisevia housunpuntteja. Eihän sitä kestä jokunen hetki päivässä. Ajatelkaapa nyt maita missä maan järähtelyt tai sodan kumuava pauke kuuluu yötä päivää taustalla.
Nyt minulta taitaa hajoooo pää kun luen tälläistä.

aiheen vierestä

Jos bussissa istuu viereiselle penkille bussin ollessa täysi, niin johan kohta alkaa kuulua tuhahtelua, vääntelehditään ja hyvä ettei saa laukulla päähän, hehe hee...tälläistä meillä täällä länsikulttuurissa.

Et nyt ymmärtänyt

Kyse on vaivasta, joka on fyysinen. Jos et sairasta sitä, et voi ymmärtää, miten sairastava sen kokee. Hän kuulee äänen täysin erilaisena kuin sinä. Älä silloin kommentoi. Aistiyliherkkyys on olemassaoleva tauti, ei henkinen ärsyyntyminen jostain asiasta.

ikävä vaiva

"Olen täysin tietoinen siitä, että itsekin tuotan niitä ääniä, jotka minua ärsyttää. Pinna menee ja ihan tyhmästä syystä siis. Haluan päästä tällaisesta ärsyyntymisestä eroon jollain konstilla, mutta en ole keksinyt että miten."

Ikinä en ole kuullutkaan tuollaisesta, mutta ärsyyntyvistä ihmisistä kyllä on kokemusta ja miettinyt tietysti kenkkua luonnetta, joka on tietysti väärä diagnoosi. Mutta kyllä se vain on pakko elää tässä pakosti ääniä tuottamassa ympäristössä tai sitten pitää muuttaa täysin äänettömään ympäristöön, muuta lääkettä en tähän keksisi. Ikävä vaiva, ei voi muuta sanoa. Voihan alan asiantuntijoilla olla ohjeita tähänkin vaivaan. Tsemppiä.

joku vaan

Minulla sama ongelma, minua ärsyttävät kaikki ruokailuun liittyvät äänet, maiskuttaminen, ryystäminen jne. Huomaan kuitenkin että tilanne vaihtelee, mitä tutumpi henkilö tai ihan läheinen, sitä vaikeampi tilanne on. Omien vanhempien, lapsen ja nykyisen puolison syömisen äänet aiheuttavat kärsimystä enemmän kuin ventovieraiden ihmisten. Toki "väärässä" tilanteessä syöminen ärsyttää myös, esim. bussissa jopa karkin raksuttelu/imeskely tekee hulluksi, vaikken näkisi tai tuntisi koko ihmistä. Yhteiset ruokailut isossakin tilassa menevät välillä melko hyvin, myös läheisten seurassa. Silloin olen tavallaan hyväksynyt että yhdessä syömme ja olen lepsu. Mutta välillä en kestä yhtään mitään, olen aivan neuvoton. Tulen tilanteessa ihan raivoon ja voisin kuristaa ne ihmiset!
Olen yrittänyt tutkia asiaa, mikä ihmeen oraalivaiheen trauma se on olevinaan, mutten ole löytänyt tietoa. En jostakin syystä usko pelkkään edellä mainittuun aistiyliherkkyydeen, eihän kysymys ole äänen voimakkuudesta, vaan se että joku syö äänekkäästi tai liian usein tai väärässä paikassa, häiritsee. Uskon että kyseessä on sekä psyykkeen että kuulon ongelma. Olen herkkä äänille kun nukun ja herään aina melkein heti kun joku kolistelee, mutta kova musiikkia tai muuta ihanaa kestän hyvin.
Ongelma pahenee kuin ikä tulee, olen 47 ja ihan vauhkona.

Minä myös

Minä olen lähes seitsemänkymmenen ja voin sanoa että herkkyys noille ärsyttäville äänille vain pahenee vuosien lisääntyessä. Purkan jauhajat haluaisin kuristaa, samoin makeisten imeskelijät ja ylipäänsä kaikki syövät ihmiset. Ei asiaan totuttelu ole auttanut yhtään mitään vaiva vain pahenee. En sano siitä, mutta työpaikallani oli yleisessä tiedossa, että minun huoneeseeni ei saa tulla purkka suussa! Olin se vanha kääkkä.

Muutenkin kovaääninen musiikki tai kova puheääni saa minut suorastaan pakenemaan paikalta jos suinkin voin.

mussutusta

Pitäisikö ihmisten olla sitten syömättä, ja itsehän et tietenkään syö.

juuuuuuuuh

Itse olen täysin samanlainen ja juurikin tuttujen ihmisten äänet haittaavat eniten. Haittaa minua siis muutkin äänet kuin syömisen, mutta ne ovat ehkä minulle vaikeimpia. Ja tunnen tosiaan itseni erittäin typeräksi tämän takia. Kai tämäkin sitten jollain tapaa menee sitten suvussa, koska isäni ei kestänyt mitään äänia ja meidän pitikin olla aina ihan hissukseen. Isäni, toisin kuin minä, ei tietenkään siis kuvitellut että vika oli itsessä vaan aina muissa. Isälläni oli sitten tietenkin itsellään erittäin yököttävät pöytätavat, mutta niitä jos uskalsit kommentoida niin tuli huutia.

Pahimipia ovat syömisäänet, kaikenlainen toistuva naputus sun muu. Töissä on tosiaan tuskaa kun lähes koko ajan joku syö jotain. Sipsit ja omenat, voi ei! Olisi kiva päästä tästä eroon. Nuo äänet kun tuntuvat siltä, että pää hajoaa.

älä maiskuta

Kiitti vaan, taas yksi häiriö lisää!

vanilla

Itsekin kärsin ääniyliherkkyydestä. Varsinkin syömisen äänet ovat äärimmäisen ärsyttäviä. Mitä läheisempi ihminen mässyttää, sen voimakkaampi reaktio.. Purkan tai karkin mussutus. Voi raivo.

Tätä vaivaa ei monet ymmärrä, saati vaivasta kärsivät. Helppo on tietämättömien sanoa, että get over it. Se ei todellakaan ole helppoa eikä tilaan ole parannusta. Vertaistukea ja muiden misophoniasta kärsivien kokemuksia löytyy ääniyliherkkien foorumilta Misophonia

kjbhhjknklknl

Olen kärsinyt ap:n kuvailemasta ääniyliherkkyydestä koko ikäni. Olen jo luopunut ajattelemasta, että siitä voisi ikinä päästä eroon, kai se on osa minua. Yritän vain välttää tilanteita parhaani mukaan. Reaktio joka äänistä tulee, on sellainen äärimmäinen, todella kova, lähes äkkiä pakoon lähtemiseen kannustava stressireaktio.

Yritän ajatella, että ehkä tämä on osa evoluutiota. Ennen vanhaan luolamiesaikoina olisin varmaan säilynyt hengissä helpommin, kun olisin huomannut herkästi kaikki vaanivat petoeläimet! Eli oikeastaan siitä voi olla ylpeäkin (kun oikein yrittä psyykata itseään positiivisesti...) Minulla on myös huonot unenlahjat ja kärsin käytännössä pysyvästi unettomuudesta. Joku muu, parempiuninen ja huonokuuloisempi, ehkä olisi joutunut pedon suuhun helpommin.

Minulla ei kyllä ole mitään eroa siinä, kuka mässyttää, onko läheinen vai vieras. Minullakin vaiva on pahentunut iän myötä.

Olen yliherkkä kaikille muillekin äänille, kuten naapurista tuleville normaalin elämisen äänille jne. Tikittävä kello on kauhea ajatuskin. Kuuloaistini on kaikenkaikkiaan aina ollut ylihyvä. Kuulen jopa rannekellon minimaalisen hiljaisen tikityksen, vaikka kkaan muu ihminen maailmassa ei varmaan kuule. Jos olen toisessa kerroksessa kotona ja toisessa kerroksessa on puhelin, jonka toisessa päässä joku puhuu, niin kuulen sen ihan hyvin sinne toiseen asuinkerrokseen. Äänen voimakkuus ei kuitenkaan aina merkitse, että ääni olisi epämiellyttävä, vaan siihen vaikuttavat jotkin aivan muut seikat. Yleensä olen huomannut, että ihmisistä ja koneista lähtevät äänet ovat stressaavia ja ainoastaan luonnon äänet ovat aina absoluuttisen miellyttäviä.

Kotona käytössä on usein korvatulpat, vaikka tiedän että ne periaatteessa teorian mukaan haittaavat vaivaa, mutta kyllä ne ovat minulla toimineet vuosikausia jo. Töissä käytin yhteen aikaan korvakuulokkeita, joilla kuuntelin radiota äänten peittämiseksi.

En ole vuosiin enää syönyt yhdessä muiden kanssa esim. illalliskutsuilla. Mielestäni se on reilua heillekin, koska tietävät inhoni ja on tosi ikävää syödä ja tietää, että se inhottaa jotakuta toista, hekin syövät varmaan mieluummin rauhassa. Toisaalta olen kyllä sosiaalinen, mutta kyläilyt tapahtuvat muissa merkeissä, minulla ei ole edes ruokapöytää. Muutenkin tuntuu, että yhteissyöminen on saanut vähän liian ison osan ihmisten välisessä kanssakäymisessä, en ihan ymmärrä sitä.

isla

On helpottavaa huomata, että moni muukin kärsii samasta asiasta! Itselläni tilanne on aivan sama; vihaan syömisestä ja ryystämisestä kuuluvia ääniä ja olen miettinyt tähän syitä. En ole muuten helposti ärsyyntyvä, vaan hyvin rauhallinen ja pitkäpinnainen ihminen, mutta varsinkin läheisten ihmisten maiskuttelu ja ihan normaalitkin syömisen äänet saavat minut raivon partaalle. Tiedän varsin hyvin, että vika on puhtaasti vain minussa itsessäni ja tahtoisin tästä ongelmasta todella eroon.

Olen miettinyt vaivaan erilaisia syitä. Suhteeni syömiseen on aina ollut jotenkin vaikea; lapsena olin laiha ja ruokahaluton, sitten pulskistuin vähän ja ahdistuin siitä, varhaisteininä laihduin pituuskasvun myötä ja aloin suhtautumaan ruokaan anorektisen tarkalla asenteella. Vanhempani ovat yrittäneet tukea terveellisiä ruokailutapoja aina, ja nykyisin syön hyvin ja terveellisesti ja nautin syömisestä. Siskoni muistelee, että teininä pidin usein kättä suuni edessä syödessäni, ja vieläkin usein pelkään, että syömiseni näyttää sotkuiselta tai kuulostaa jonkun korvaan pahalta. Uskon, että ärsytykseni liittyy siis tähän omaa syömistäni koskevaan kontrollifriikkeyteen ja lisäksi siihen, että olen huomannut, että kuuloni on poikkeuksellisen erittelevä. Erittelevästä kuulosta on toki hyötyäkin; osaan mm. kuunnella musiikkia analyyttisesti ja eritellen.

Ärtsy

Ihanaa huomata, että en ole vaivani kanssa yksin!

Minun mieheni ja lapseni ovat mässyttäjiä, ja tämä saa minut raivon partaalle. Mieheni leuat paukkuvat vielä syömisen tahdissa.

Välttelen viimeiseen asti tilanteita, joissa joudun syömään heidän kanssaan samassa pöydässä ilman taustahälyä. Aamupalat syön yksin sohvalla (muita olen kieltänyt syömästä olohuoneessa!). Tunnen itseni vammaiseksi ja aivan kamalaksi äidiksi.

Minua ei haittaa niin paljon perheen ulkopuolisten syömisäänet. Isäni on samanlainen kuin minä, muistan kuinka hän sai lapsena ollessani raivareita ruokapöydässä tästä asiasta. Kaikista kamalinta on mennä perheeni kanssa syömään vanhemmilleni, kun tiedän isäni "kuuntelevan" ja suuttuvan minulle niin rakkaan perheen syömisestä.

Minä en ole koskaan kertonut perheelleni, että minua häiritsee heidän äänensä, mutta kyllä he varmasti ihmettelevät käytöstäni. Muuten on luonteeltani ujo ja hiljainen.

Tämä ongelma on todellinen, enkä tosiaan voi sille mitään.

vayne

Ärsyynnyn muiden syömisestä esimerkiksi tv :n katselun aikana.. Pelkään mennä elokuviin jos joudun kuuntelemaan jonkun rapistelua tai mässytystä elokuvan aikana. Nukkumaan mennessä en kestä minkäänlaisia ääniä, en edes välttämättä sitä että joku hengittää vieressäni tai kello tikittää jossain muussa huoneessa niin että kuulen sen. Hermostun myös purkan mässytyksestä.. Ja jos olen kokeessa ja joku kirjoittaa "liian lujaa" tai pyyhkii paperiaan kumin palasista. Elämäni on joissakin tilanteissa hyvin tuskallista.. En käsitä mistä se johtuu. Hermostutan perheeni vähä väliä, ystäville en edes kehtaa mainita "neurooseistani" tai "yliherkkyydestä kaikille äänille" .. Jos tähän löytyy jokin apu, se olisi hyvin tervetullut :/ Välillä tuntuu että voisin tunkea neulat korviin ja tehdä itsestäni kuuron jotta voisin sietää elämääni paremmin.