tukossa

Ai niin ja tuohon hajuaistijuttuun vielä, että kuulin jostain, että hajuaistin puuttuminen voi johtua siitäkin, että jos limakalvot ovat todella turvoksissa, eivät hajut pääse perille sinne hajuaistikeskukseen, joka sijaitsee jossain otsaontelojen perällä. Eli luultavasti itse aisti ei häviä minnekään, mutta turvonneet limakalvot vain estävät viestien kulkemisen. Toivoa siis on vielä, että saat hajuaistisi takaisin, jos limakalvot saadaan jollain konstilla takaisin normaalitilaan.

Voi tietty olla, että olen ymmärtänyt asian väärinkin, mutta toivotaan että se olisi noin :)

polypoosi

Joo, siihenhän se minullakin viittaa kun kortisonia syödessäni haistan. Hajuaisti ei siis periaatteessa ole kadonnut, mutta se vain ei toimi ellen syö kortisonia. Ilmeisesti on siis jotain mystistä allergista (?) taipumusta. En oikeastaan usko, että kohdallani tuota ikuista turvotusta saa millään pois, kun ei ole tähänkään mennessä saatu. Ellen sitten ala kortisonia syömään koko ajan, ja ihan niin hullu en ole :P

Niin ja siis niitä puudutusvälineitä kuvasin rauta"nauloina", eli ne on siis sellaisia tappeja/paksuhkoja tikkuja, jotka työnnettiin ihan stanan syvälle. Jos sinulla tarvii mennä "vain" poskionteloon niin ehkä niitä "naulojakaan" ei tarvi aivoihin asti työntää eikä ihan kahdeksaa kappaletta :P Minulla mentiin kyllä poskionteloihinKIN, mutta lähinnä niitä polyyppeja revittiin muualta eli jostain pään uumenista.

Sinulla ei varmaan sitten mitään kroonista vaivaa ole, mikä on hyvä:)

Niisku

Yääh, tulee niin mieleen omat tutkimukset ja leikkaukset.. Hrrr! Että pitää päästä tänne purkamaan, vaikkei tätä keskustelua ole kukaan pitkiin aikoihin lukenutkaan :)

Mulla on myös hajuaisti ollut kateissa hyvin, hyvin monta vuotta. Lisäksi olen jatkuvasti tukossa ja niistää saa vähänväliä. Poskiontelontulehduksia oli aikaisemmin usein. Aivastuskohtauksia ei ole koskaan ollut, mutta päätä särki silmien takaa myös hyvin usein. Eikä kukaan siitä sen kummemmin missään vaiheessa kiinnostunut, ennen toisen ammattikouluni lääkäriä.

Hän ensin tutkaili koulussa poskionteloita ultralla (en ees tienny, että sellasia laitteita on poskionteloitakin varten), totesi, että tukossa ovat ja kokeillaan allergialääkkeitä. Niistä ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään apua, joten seuraavaksi sain lähetteen röntgeniin. Röntgenkuvassa näkyi selkeästi, että poskiontelot on todella tukossa. Seuraavaksi oli vuorossa punktio. Nenä on ollut aina hyvin herkkä ja arka paikka, joten olin jo valmiiksi kauhuissani, kun menin operaatioon. Puudutus oli kamalaa, vaikkei todellakaan niin paha, kun poskionteloleikkauksessa. Menetelmä oli sama, mutta puudutusaine puikkoja ei ollut niin montaa, eikä niitä työnnetty niin syvälle. Punkteeraus tuntui silti kertakaikkisen kamalalle, vaikka olikin puudutus ja taju lähti, kun lääkäri tunki neulaa poskionteloon.

Punkteerauksen jälkeen oli jälleen vuorossa röntgen ja siellä näkyi, että edelleen oli poskiontelot tukossa. Sieltä matka jatkui poskionteloiden magneettikuvaukseen, josta selvisi, että toisessa poskiontelossa on kysta, mikä pitäisi leikata pois. Karmea paniikki ja kauhu! Koululääkäri kuitenkin sanoi, että leikkaus tehdään humauksessa ja tulen olemaan niin tillintallin, että tuskin tiedän mitä tapahtuu.

Ennen leikkausta nenä tähystettiin, joka mielestäni oli jo aivan tarpeeksi kamalaa. Pyysin, että laikkaus suoritettaisiin nukutuksessa, koska pelkäsin niin kamalasti, mutta lääkäri sanoi, että se olisi parasta suorittaa puudutuksessa, jotta osaan kertoa, jos tulee outoja tuntemuksia, kun silmät ovat siinä niin lähellä. Olis kuitenkin pitänyt vaatia sitä nukutusta...

Sain ennen puudutusta jotain huumehia, minkä olis pitäny rauhottaa, mutta en kyllä mitään vaikutusta huomannut. Puudutus oli kertakaikkista kidutusta ja itkin ja paruin koko toimituksen ajan. Ja sen jälkeen leikkausta odotellessa.. Ja koko leikkauksen ajan.. Leikkaus siis suoritettiin nenän kautta poskionteloon tunkeutumalla ja repimällä kysta irti. (joo-o oli outoja tuntemuksia, kun toiset tunkeutuu pään sisälle repimään)

Kysta osoittautui poskionteloon kasvaneeksi hampaaksi. Jälkitarkastuksessa kieltäydyin nenän tähystyksestä. Leikkauksesta on jo 7-vuotta, poskiontelontulehdukset ovat hävinneet ja päänsäryt, mutta tukkoisuus ei, eikä hajuaistista edelleen tietoakaan.

Tähän mennessä hieman apua on ollut suolaisesta meri-ilmasta, sekä Otrivin Mentholista. Jälkimmäistä tosin en voi käytää, kun jään siihen aivan koukkuun.. Ei sekään hajuaistiin auta, mutta avaa tukkoisuutta kyllä erinomaisesti! Sarvikuonolla huuhtelusta ei ole mitään iloa, ei ehkä tarvitse yhtä usein niistää.

polypoosi

Joo nuo kyllä sopivat minunkin kokemuksiini oikein hyvin. En itkenyt ja parkunut, mutta kirosin ja huusin kyllä sen puudutuksen ajan, sen verran saatanasta se oli. Puudutuksen jälkeen olin niin shokissa, että en paljon enää ääntäkään päästänyt. Toisaalta ei pahemmin kyllä pystynytkään puhumaan, koska puudutusaine puudutti nielunkin niin, että tuntui melkein kuin se turpoaisi umpeen. No se oli onneksi vain tuntemus. Leikkauksen jälkeen meni vielä ainakin puoli tuntia ennen kuin pystyin puhumaan ja nielemään.

Ne rentouttavat tosiaan olivat minullakin täyttä p**kaa, ei pienintäkään vaikutusta. Eikä hyötyjäkään ole ollut, joten ottaa kyllä päähän, että edes menin. Turhaan sain hirveät traumat. Se toimenpide itsessään ei varmasti edes ole mitään kaikista raakalaismaisimpia (esim. tuo kystoskopiaketju tuossa alempana tulee melkein uniin), mutta itselläni jäi todella katkera ja epäluottavainen olo siksi, että koko p**askaa kaunisteltiin etukäteen. Vähän "vanupuikoilla" puudutetaan, eikä ota kipeää... Joopa joo. Noh, ei kai sitä nyt voi rehellisesti kertoa millainen se toimitus on, muutenhan sitä joutuisi nukuttamaan kaikki...

Kärsin nuorempana ihan hirveästä sairaalakammosta, jonka keskeinen ydin oli juuri se, että et itse tiedä etkä voi vaikuttaa mitä muut sinulle (väkisin) tekevät. Tuossa leikkauksessa se tunne tuli uudelleen, mikä on todella huono homma. En ole vieläkään siitä henkisesti toipunut. En muista kirjoitinko tästä jo aiemmin, mutta minulle myös sanottiin, että "sano vaan heti sitten jos tuntuu kipua". No yhdessä vaiheessa tuntui ja sanoin, että "no nyt tuntuu kipua", mutta se ei vaikuttanut tilanteen etenemiseen millään tavalla, reaktio oli tyyliin "joo kun mä meen just poskionteloon". Mielestäni myös siinä tilanteessa, jos toinen huutaa/itkee kivusta, voisi ehkäpä pitää paussin ja kysyä onko kaikki ok, haluatko lisää kipulääkettä, jatketaanko jne. On kyllä luottamusta herättävää sellainen, kun ihan puskista aletaan survoa sellaisia hirveitä rautanauloja tuskallisesti nenän kautta pään sisään. Ei kun siis "vanupuikkoja" ja siis "ei tunnu kipuja", korjaan... Ja ihan "rentokin" on kun on saanut sitä "rentouttavaa".

Ennen tuota leikkausta olin tosi hyvin selättänyt sairaalakammoni ja onnistunut hankkimaan tietyn luottamuksen hoitohenkilökuntaan ja siihen, että minun ei tarvitse tuntea sellaista, että minut "yllätetään" jollain tuskallisella tai tehdään jotain välittämättä siitä, että olen tuskissa. Nyt tuli kyllä sellainen kammo, etten luota enää mihinkään sellaiseen paskaan, jos hoitohenkilökunta väittää esim. että "ei ole kivulias operaatio" tms.

Pahoittelen kaunista kielenkäyttöäni :) On oikein triplalaketutus koko hommasta, ensinnäkin siitä ettei tuo traumatisoituminen edes maksanut vaivaa, toiseksi siksi, että ketuttaa tuon turhan operaation vuoksi taas kärsiä kammosta ja kolmanneksi ketuttaa se miten voikin edelleen ketuttaa ja ahdistaa niin paljon tuo koko juttu :P

nunnukkaliisa

Moi mulla on todellakin ollu tuosta leikkauksesta lähtien nenä kunnossa. Tuo lääkitys systeemi oli muistaakseni pariviikkoa. Nyt on nenä koko ajan auki hajuaisti toimii.
Olen siis tosi tyytyväinen. =)

ahdasta

Hajuaisti ollut vaihtelevasti on/offina varmasti jo syksyn puolelta. Isompia flunssia ei ole ollut tänä vuonna, kaks pienempää, viimeisin ennen joulua.
Nenän limakalvot olivat karstoilla jo pidemmältä ajalla, sekä niistäessä lähes päivittäin veriviiruja liman/rään seassa :( . Kortisonipohjaista suihketta hain lääkäriltä jo vuosi sitten, kun tuntui, et limakalvot on ihan tukossa useinkin. Kuureittain käytin suihketta.
Hirveät ruvet nenänlimakalvoissa historiaa muutamassa päivässä nyt, kun olen ollut poissa työpaikalta toista viikkoa!

Omassa tapauksessani uskoisin, että epäterveellinen sisäilma työpaikalla aiheutti pahimmat oireet nokassa. Home haisi, kun parin päivän vapailta palasi toimistolle. Hometta tutkittu ja jotain löydettykin, mut todella salakähmäistä toimintaa asian suhteen. Itseasiassa edellinen työpiste muutettiin homeremontin alta - toiseen homeloukkoon. Ihmisillä erilaisia oireita, työterveys keräillyt erilaisia kalluppeja oireiluista, mut mikään ei ole muuttunut, jo vuosi kun noita tietoja kerätty viimeksi.
Korvatkin kutisivat aikalailla, nyt ei ole sitäkään ollut niin paljoa. Silmätkin olivat todella punaiset usein huolimatta kostutuksista. Nyt tuokin on historiaa. Hengittäminen oli jotenkin raskaampaa myös.
Hajuaisti ei ole vielä palannut, vaikka hengityskin kulkee jo liki kummastakin sieraimesta läpi ja eritteet normalisoituneet.

tukossa

Enpä olekaan täällä vieraillut nyt vähään aikaan.

Ne pään tarkemmat kuvaukset, joista puhuin aiemmin olivat jo tammikuun loppupuolella, mutta vasta parin viikon päästä pääsen taas sellaiselle lääkärille, joka asiasta osaa mahdollisesti jotain tarkentavaa sanoa.

Tällä hetkellä olen kuitenkin melko hyvillä mielin parista syystä.
1) Kun kuvat viimeksi otettiin, oli paikalla jokin suulääkäri, joka (ei tietenkään ollut varma mistään, mutta) sanoi, ettei poskionteloni näytä siltä, että siellä olisi kystaa tai mitään muutakaan vakavampaa, vaan ihan vaan räkää, joka jostain syystä ei lähde pois. Ja että minulla on siis krooninen poskiontelotulehdus ilman tulehdusoireita. No, eihän tuokaan mikään hyvä juttu ole, mutta kuulostaa silti paremmalta kuin kystat sun muut, koska mitään leikkausta ei välttämättä tarvita. Ja kuulemma tila ei ole vakava, eikä siihen voi kuolla :)
2) Se ensimmäinen korva-, nenä- ja kurkkulääkäri, jolla kävin tammikuun alussa sanoi, että kannattaa harrastaa aerobista liikuntaa, koska se voi avata limakalvoja. Olin ollut jo pitkään tosi ahdistunut siitä, etten pääse liikkumaan kun olen koko ajan kipeänä, joten aloin sitten lääkärin kehotuksesta käymään taas jumpalla ja polkemaan kuntopyörää yms. Aluksi liikunnan alussa tuntui aina siltä, ettei saa henkeä ollenkaan, mutta noin 20 minuutin jälkeen nenä oli ihan auki. Nyt kun olen tässä pari kuukautta urheillut suhteellisen säännöllisesti tuntuu, että olo on nenän suhteen (ja toki muutenkin) paljon parempi kuin ennen joulua.
Yhteenvetona siis voisin todeta, että joko liikunta on auttanut mahdolliseen kystaan tms. tai sitten kyse on todellakin vain normaalista poskiontelotulehduksesta, joka paranee pikkuhiljaa.

Minulla oli aikaisemmin lääkkeenä kortisonisumutetta, mutta lopetin sen käytön tuossa about kuukausi sitten, koska nenästä alkoi tulla verta. Käytön lopettaminen ei ole ainakaan muuttanut tilannetta huonompaan suuntaan, joten sekin näyttäisi viittaavan siihen, ettei limakalvoissa varsinaisesti ole mitään vikaa. Mutta kuitenkin lopullinen tuomio tulee kai viimein tuolloin parin viikon päästä kun pääsen sinne lääkärille.. (Ja kuinkahan monesti olen jo ajatellut, että nyt saan kuulla lopullisesti mikä minua vaivaa, mutta aina vaan tulee uusi ja uusi lääkäriaika..)

Ja tuo home on paha juttu.. Sitä on melkein joka paikassa ja melkein jokaiselle tulee siitä oireita. Tietenkään esim. työnantajat eivät rupea korjaamaan tilannetta, koska remontti on niin kallista lystiä. Kuitenkin on aika kohtalokasta olla töissä hometalossa, kun seuraukset voi olla niin vakavia :(

No mutta, lisää infoa taas seuraavan lääkärikäynnin jälkeen :)

Mymmeli

Itse olen ollut ns. FES-leikkauksessa (polyypit onteloista pois + röörien laajentaminen) n. kuukausi sitten ja lisäksi tehtiin septoplastia (vinon nenäseinän suoritus). Mulla prosessi kesti vähän päälle vuoden, eli siitä kun ekan kerran menin lääkäriin astmaoireiden takia. Nuhaoireita on ollu koko elämän, oikeastaan ne astmaoireet sai menemään lääkäriin. Työterveyslääkäriltä lähete erikoislääkärille jossa tutkimukset johti leikkauslähetteeseen.

Itse leikkaus tehtiin HUS:illa 18. tammikuuta 2011. Koska mulla on inhottavia komeuksia hammaslääkäristä, sovitiin että leikkaus tehdään nukutuksessa. Oli varmaankin hyvä päätös, sillä operaatio kesti n. 90 min. Mua ei puudutettu nenään mitenkään ennen nukutusta, herätessä oli tampoonit nenässä ja siitä johtuen tietty hankala hengittää. Jouduin perussairaudesta johtuen olemaan sairaalassa yhden yön, sinäänsä hyvä juttu, koska tampoonien kanssa on hankala saada unta ja lääkkeet oli lähellä. Seuraavana päivänä otettiin tamppoonit pois, tää oli hieman ällöttävää,mutta tehtiin nopeasti Jälkeenpäin tuli paljon verta nenästä, vuoto loppuu kun laittaa jääpussin niskaan ja sö vaikka jäätelöä tai imeskelee jääpalaa. Ruokaa e oikein tehnyt mieli pariin päivään ja kovia ruokia ei oikeastaan ollenkaan pystyny syömään, kun se sattui nenään ja kitalakeen (kitalaessa on hermoja jotka on nenässäkin).

Kipuun otin panadolia 1 mg n.2- 3 x päivässä ehkä neljä-viisi päivää, sen jälkeen vähemmän aina tarvittaessa. Kipua mulla tuntui enemmänkin kitalaessa, jos nenään ei koskenut. Saikkua tuli 2 viikkoa, jonka tarvitsee, vaikka joka päivä ei ollukkaan sänkykunnossa niin keskittyminen töissä olisi ollu hankalaa. Semmosta lepposta rauhassa oloa. Koska nenä oli kipeä septoplastiasta johtuen kesti n. 3 viikkoa ennenkuin itse nenään pystyi kunnolla koskemaan (esm kun pesi kasvoja). Vielä tuntuu pientä vihlontaa jos esm paidan pääntie jää nenään jotenkin kun vaatteita ottaa päältä, mutta olen esm urheillu ihan normaalisti. Nenätippoja käytän ja nenän huuhtelukannu on ainakin mulla toiminu aivan älyttömän hyvin.

Mua leikkaus on helpottanu, sillä en aiemmin saanut kunnolla ilmaa nenän kautta, kuorsasin kovaa nukkuessa ja koko ajan olin nuhainen (poskinontelontulehduksia, flunssaa, allergiaa y.m.). Kaikkein inhottavinta kokemuksessa oli kun oksensin leikkausta seuraavana päivänä kipulääkkeistä johtuen ja en ollu oksentanu lähes 20:neen vuoteen.

Mun kokemuksela leikkausta ei tarvitse pelätä, mutta toki kaikkine kokemusket on erilaisia.

p.s. röntgen tehtiin mulla ainakin TT-kuvana (kesti yhteensä n. 4 min), eli laite on niinkuin iso donitsi, eikä putki niinkuin magneettikuvassa.

tukossa

Juu unohdinkin kertoa, että minullakin se laite oli tuollainen, eikä siis magneettikuvauslaite, niinkuin aluksi luulin.

Ja tänään kävin vihdoin siellä lääkärillä, josta piti saada lopullinen vastaus ongelmaan. Ja sen sainkin. Oikeassa poskiontelossa oli melkein koko poskiontelon tukkiva kysta. Lääkäri myös tähysti nenän ja lopulta punkteerasi ja neste tuli kystasta ulos. Nyt on parin kuukauden päästä kontrolli, jossa katsotaan onko kysta pienentynyt (varmaan siis tähystetään uudestaan) ja jos on, niin ei tarvitse tehdä muuta. Jos taas kysta on edelleen suuri, se luultavasti leikataan pois. Kuitenkin lääkäri sanoi, ettei leikkausta yleensä tehdä jos kysta ei aiheuta kipuja tai muita suurempia haittoja.

Ja sitten itse operaatiosta. Punkteerauksessa puudutettiin juurikin niillä "rautalangoilla", josta aiemmin oli keskustelua täällä. Tässä hommassa rautalankoja työnnettiin nenään kuitenkin vain yksi. Olin tietty kauhusta kankeana kun lääkäri kaivoi rautatikun esiin, koska muistin, mitä kokemuksia muilla oli siitä. Kuitenkaan tunne ei ollut omasta mielestäni niin kamala, kuin olin pelännyt. Se saattoi johtua siitä, että pelkäsin kaikista pahinta mahdollista. Jos en olisi tiennyt aikaisemmin mitä se puudutus on, en olisi osannut pelätä ja olisi varmaan tuntunut pahemmalta. Mutta en tiedä.. voihan olla myös, että minulla on jotenkin poikkeuksellisen suuri kipukynnys tms.. Tuon puudutuksen jälkeen kaikki loppu olikin ihan helppoa. Tähystys ei tuntunut miltään ja punkteerauksessa pahinta oli ehkä se rustosta kuuluva rusahdus, mutta mitään en tuntenut.

Kystasta tuli ulos aika paljon nestettä, eli luultavasti se tyhjeni kokonaan. Toivon, ettei leikkausta tarvittaisi ja luultavasti sitä ei tarvitakaan, sillä kuulemma todella monella on kysta ilman, että siitä edes tietää mitään. Vielä ei tunnu mitenkään erilaiselta nenässä, mutta huomasin tuossa äsken kun kävelin ulkona, että haistoin ehkä hieman tarkemmin kaikki hajut, mitä siellä leijaili. Nenä ei silti ole yhtään enemmän auki, kuin ennenkään. Toisaalta nyt poskiontelossa on vielä varmaan sitä suolaliuosta, joka tulee ulos hiljalleen.

Kerron taas myöhemmin, mikä on fiilis. Toivottavasti homma selvisi tällä.

tukossa

Ai niin ja sen verran siitä puudutuksesta vielä, että toivottavasti tuosta ei nyt jäänyt sellainen kuva, että se jotenkin miellyttävää olisi ollut. Ei suinkaan. Ja en siis myöskään vähättele teidän muiden kokemuksia, koska leikkauksessa ne tikut työnnetään varmaan paljon syvemmälle.
Mutta jos siis joku ketjua lukeva on menossa punkteeraukseen, niin sitä ei kannata kuitenkaan ihan kamalasti minusta pelätä :) Varmaan riippuu myös henkilöstä, mutta itse sanoisin näin :)

polypoosi

Joo, punkteerauksen puudutus on kuulemma helpompi. EI tarvi mennä niin syvälle pään sisään, ja muutenkin niitä nauloja tulee vain 1 per sierain. Hyvä että vaivasi selvisi ja tuli hoidettua!

"Se saattoi johtua siitä, että pelkäsin kaikista pahinta mahdollista. Jos en olisi tiennyt aikaisemmin mitä se puudutus on, en olisi osannut pelätä ja olisi varmaan tuntunut pahemmalta."

Joo tuo varmaan vaikuttaa, minulla oli sama vaikutus mutta toisin päin, kun tosiaan ei pitänyt olla kivuliasta tämä "vanupuikoilla" puuduttaminen. Niin tulihan se keskiaikainen kidutus sitten vähän yllärinä...

Catya

Vuosia olen kärsinyt toistuvista poskiontelontulehduksista, tänä talvena niitä ollut jo neljä. Ontelot punkteerattiin pari viikkoa sitten ekaa kertaa ja lääkäri ehdotti heti ilmastointileikkausta. Siinä puudutus ei kuulemma ole juuri sen kummaisempi kuin punkteerauksessakaan, mutta onko näin? Lisäksi saa kuulemma rauhoittavaa, sydänääniä tarkkaillaan ja tippa laitetaan käteen. Punktiosta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, ensin suihkautettiin puudutussuihketta nenään ja vasta hetken päästä työnnettiin pumpulipuikkoja nenään, mikä ei enää edes tuntunut miltään. Puudutus tehtiin monessa osassa, eikä sattunut hetkeäkään, rusautus vaan kuulosti hämmästyttävältä, mutta ei siitäkään mitään tuntemuksia. Ensi kuussa menen tt-kuvaan, mutta jo aiempien röntgenien perusteella tiedän sieltä löytyvän kystia, tosin en ole ihan täysin varma mitä ne tarkoittavat. Kommentteja etenkin leikkauksesta kaipailen, mutta myös muusta aiheeseen liittyen.

tukossa

Kommentti liittyen kystaan.

Lääkäri selitti minulle, että kysta on nesteen täyttämä, ikäänkuin pussi. Itse vertaisin sitä ehkä sellaiseen vesirakkulaan, joka tulee palovammassa.

Lääkärin mukaan ei ihan tarkkaan tiedetä miksi ja miten kystat syntyvät, mutta niitä on todella monella ihmisellä ilman, että niistä välttämättä edes tietää mitään. Kuulemma usein käy niin, että ihmisen pää kuvataan jostain muusta syystä ja huomataan samalla, että "aijaa tuolla poskiontelossa on sulla kysta". Kystia ei edes välttämättä poisteta jos ne eivät aiheuta mitään pahempia oireita.

Minullahan siis oli kysta ja on edelleenkin, mutta se tyhjennettiin punkteeraamalla, eli jos sinulla punkteerattiin niin saattaa olla, että kysta tyhjentyi samalla, paitsi jos se oli niin pieni, ettei neula mennyt sinne asti. Itsellänihän kysta tukki toisen poskiontelon kokonaan. Jos punkteerauksessa tuli sellaista kusen näköistä keltaista nestettä (ei siis keltaista räkää, vaan semmoista juoksevaa nestettä), niin sitten luultavasti se tyhjeni. (Tosi ihanat selitykset :D)

Jos kysta on sinulla tosi pieni, ei sille tarvitse välttämättä tehdä mitään. Minulla on muutaman kuukauden päästä taas lääkäriaika, jossa kartoitetaan tilanne ja mietitään pitääkö kysta leikata kokonaan pois. Tämä tapahtuu sitten varmaankin aika samalla periaatteella kuin sinulle kaavailtu ilmastointioperaatio, mutta sen tarkemmin en siitä tiedä mitään.

Tuo olikin hyvä, kun kerroit, että sait itse puudutuksessa suihkutettavan aineen ensin ja vasta sitten ne "pumpulipuikot". Itse toivon ensi kerralla (jota ei toivottavasti edes tule :D) samaa, koska sain omassa puudutuksessa sen suihkutettavan aineen itse vasta viimeiseksi ja tuntui, että se auttoi kuitenkin eniten.

polypoosi

Hmm veikkaan kyllä että on vähän eroa. Sikäli jos fess-leikkaus on kyseessä. Voihan tietysti olla puuduttajissakin eroa, olen mm. kuullut että jollakin on puudutettu jonkinlaisilla kangassuikaleilla, ja se ei kuulemma tuntunut oikein miltään.

Minulla ei ainakaan mistään puuduttavista suihkeista ollut tietoakaan, enkä kyllä usko että mitään suihketta olisi millään ilveellä niin syvälle onteloihin saanutkaan. Tai en tiedä. Jos olisi saanut niin tosi kiva ettei sitten sellaista voitu ensin tehdä. Ja tosiaan toisin kuin punkteerauksessa, rautatappeja survottiin neljä per sierain ja ihan v-tun syvälle. Sen jälkeen sitten vielä neulalla puudutettiin, se ei tuntunut enää kipuna.

Se "rentouttava" lääke oli minun kohdallani yhtä tyhjän kanssa, mitä lie sokerilientä oli. Hoitaja sanoi heti alussa (kun olivat päättäneet että en jännitä yhtään), että "ei laiteta paljoa ettei mee turhaan ihan tokkuraan". Sanoin, että pistä ihan tokkuraan vaan, ja hoitaja sanoi että no pistetään. Leikkauksen aikana pyysin vielä kaksi kertaa lisää sitä ihmetellen, että en havaitse minkäänlaista rentouttavaa vaikutusta, olotila oli ihan yhtä ahdistunut koko ajan. Ja tosiaan sain sen kaksi kertaa lisää sitä "rentouttavaa", mutta ei mitään vaikutusta (en tiedä millainen sen vaikutuksen pitäisi olla). Sain kuulemma tosi paljon sitä, ja toinen hoitajakin sitten leikkauksen jälkeen sanoi että varmaan väsyttää tosi paljon ne lääkkeet. No ei kyllä väsyttänyt, ei ne missään vaiheessa vaikuttaneet mitenkään. En saanut istumaankaan nousta, ettei menisi tasapaino tms, vaikka oikeasti olotilassa ei ollut mitään normaalia poikkevaa. Ehkä olen vain jokin luonnonoikku noiden rentouttavien tehoamisen suhteen.

No tulipahan nähtyä nyt sekin, ettei niillä ole mitään vaikutusta. Tietää jatkossa ettei erehdy luottamaan rentouttaviin sen enempää kuin mihinkään "se ei ole kivuliasta" -scheisseen.

En nyt siis halua pelotella. Varmaan riippuu niin monesta asiasta kuten lääkäristä ja siitä vaikuttavatko ne lääkkeet mitenkään. Mutta itse olisin kyllä halunnut tietää todellisuuden etukäteen niin olisin tiennyt vaatia nukutuksen.

tukossa

Ihan näin väliaikatietona kerron vaan, että en ole tosiaan vieläkään saanut uutta lääkäriaikaa.. En tiedä missä vaiheessa asiasta pitäisi alkaa soitella. Että ovatkohan unohtaneet, vai onko jonoa vain niin paljon..

Jokatapauksessa olen ollut punkteerauksen jälkeen todella terve. Ilma on kulkenut hyvin ja tuntuu oikeastaan siltä, että ei tässä nyt mitään lääkäreitä enää edes tarvita. Kuitenkin nyt kun allergia-aika on alkanut, olen havainnut omituisia oireita.

Yleensä siitepölyaikana nenääni kutittaa sisältäpäin, sieltä limakalvoilta. Kutina on tosi inhottavaa, eikä sille voi tehdä oikein muuta, kuin syödä lääkkeitä. Yleensä lääkkeillä homma hoituu. No, tänä keväänä sitten tuon kutinan tilalla onkin ollut kirvely. Olen herännyt monena yönä siihen, että koko pään sisustaa kirvelee. Lääkkeillä homma hoituu hieman. Nyt olen syönyt niitä säännöllisesti, eikä oireita enää ole, mutta jos unohdan lääkkeen niin oireet tulee heti takaisin.

Mietin vain, että onkohan viime talvinen flunssakierre ja kaikenmaailman limakalvonsupistuslääkkeet ja kortisonit pilanneet ne nenän limakalvot jotenkin ja onko allergia siksi pahentunut näin. En ole koskaan kuullut että kenelläkään kirvelisi nenää tai kurkkua allergian takia. Onkohan vakavaa? Mitä mieltä olette?

astmaatikko

Minulla on ollut varmaan pari kolme vuotta nenä tukossa jatkuvasti, ja itseasiassa viime vuosina on ollut myös olo väsynyt ja tuntunut jatkuvasti ettei saa oikein henkeä. Nuorempana minulla oli Astma ja vieläkin jotaikin allergioita. Kuukausi sitten sain flunssan ja aloin kaivelemaan nänää, ja siellä alkoi tuntua sormella jotain ylimääräistä. Kaivelin hetken aikaa nenää pinseteillä ja sieltä irtosi kova rään tapainen palanen, lopulta katsoin nenään taskulampulla ja siellä oli verinen ylimääräinen pallura, joten ajatteline että pitäisi kai mennä lääkäriin.

Terveyskeskuskessa ei suostuttu edes varaamaan aikaa yleislääkärille (sanoivat että 2 viikon päästä voisi tiedustella jos olisi aikoja), joten päätin käydä Terveystalossa heti seuraavana päivänä nenä-erikoislääkärillä. Kokenut nenä-lääkäri totesi heti että polyyppihan siellä, etsiskeli leikkausvälineitä 5min, kaiveli nenää paikallispuudutksessa 5min, ja taisteli potilastietojärjestelmän kanssa 10min. Sain tabletti-kortisonikuurin ja nenäsumutetta. Verta tuli nenästä koko loppupäivän, mutta olo oli heti kuin uusi, henki kulki ja nenä ei ollut enää tukossa. Hintaa tuli KELA-korvausten jälkeen 160e, ei ollenkaan paha heti-hoitoon ja kokonaisolon reippaaseen paranemiseen.

tukossa

Moi taas.

Pari viikkoa sitten kävin vihdoin viimein kontrollissa tyhjennetyn kystan takia. Lääkärissä meni ehkä viisi minuuttia kun selitin, mikä on ollut olo.

Tuon kesäisen allergian jälkeen, joka muuten parani parissa viikossa, ei ole ollut yhtikäs mitään oireita. Syksyllä oli yksi parin päivän nuha, mutta se parani helposti.

Selityksen jälkeen lääkäri katsoi nenään ja kurkkuun lampulla ja totesi, että olen terve ja ei ole tarvetta käydä tämän asian tiimoilta enää lääkärillä, mikäli oireita ei ilmene. Sain myös uuden tiedon, jonka mukaan se kysta leikkaus yhtä lailla vain tyhjentää kystan, kuten punkteerauskin. Leikkaus vain tehdään eri kautta (eli sieltä poskionteloon menevästä reiästä, ei ruston läpi) ja on hankalampi homma, mutta siinäkään kystaa ei millään tavalla poisteta, vain tyhjennetään. Eli toisin sanoen, punkteeraus ajoi minulla saman asian, kuin leikkaus.

Toivottavasti kaikki muutkin saavat apua tukkoisuusongelmiin. Mielestäni, vaikka puudutukset inhottavia ovatkin (todella inhottavia), niin jos operaation jälkeen on terve, kannattaa siihen silloin mennä. Itselläni ainakin toimi todella hyvin. Ja jos on pitkittyneitä poskiontelotulehduksia, niin kannattaa pyytää suosiolla pääsyä niihin tarkempiin kuvauksiin (ei siis röntgeniin, vaan niihin kolmiulotteisiin, minkä nimeä en muista ja mitkä otetaan pään ympäri pyörivällä kameralla) sillä pelkällä ultraäänellä ei näy muuta, kuin onko tukossa vai ei ja yleensä ensimmäisenä annetaan vain antibiootteja jos tukkoisuutta ultrassa näkyy.

Tsemppiä kaikille tukkoisille :)

Kiizu

Mielenkiintoinen ketju.. on "kiva" että löytyy kohtalotovereita, vaikka aihe onkin näin inhottava.
Mulla todettiin astma vuonna 2003 ja siitä alkoi myös nenän kanssa taistelu. Polypoosia on nyt leikattu v.-03, -05, -08 ja -10. Joka kerta toimenpide on tehty nukutuksessa, mulla kun aina röörit otsaonteloa myöden täynnä joten lääkärin mukaan liian iso remontti puudutuksessa tehtäväksi.

Haju- ja makuaisti on hukassa ja palautuvat aina sen hetken ajaksi kun tablettikortisoni on käytössä - totaalisen turhauttavaa.. Lisäksi mulle kehittyi lääkeaineallergioita, lähinnä tulehduskipulääkkeet mutta nykyisin myös parasetamoli, joten leikkauksen kipulääkityksen suunnittelu on aina astetta hienompaa taidetta.

Nenä on jatkuvasti tukossa, ei ole päivää jolloin ei tulisi niistettyä usemman kymmentä kertaa. Välillä tulee noita täällä mainittuja tukkoisuuskohtauksia kun nenä valuu kirkasta vaikka onkin niin tukossa ettei ilma mene läpi millään. Punktiossakin oon silloin alkuvuosina käynyt, jossain vaiheessa sarjahoitona kerran viikossa. Ei siitä mitään tullut, silmät vaan meinasi irrota paineen vuoksi päästä..

Voin vastailla kysymyksiin jos jollakulla tiedon tarvetta, kokemuksia kun on siitä ja tuosta - valitettavasti!

polypoosi

Nonniin onpas tutun kuuloista. En nyt muista enkä jaksa selata taaksepäin olenko ehkä jo aiheesta kirjoittanutkin, mutta tosiaan itse epäilen myös ainakin ibuprofeeniallergiaa itselläni. Ennen otin baari-illan päätteeksi sellaisen krapulaa ehkäistäkseni -ja se toimikin, mutta en tajunnut että ainaiset krapula-aamun aivastelut olisivat voineet johtua siitä lääkkeestä. Enää ei ole tuota säännönmukaista krapula-aivastelua, kun olen jättänyt sen ibuprofeenin pois. Parasetamolin kanssa en ole ainakaan vielä havainnut samaa. Ihan aina ei ibuprofeenikaan aihuta mitään. Sekin on kumma että joskus se aivastelu- ja tukkoisuuskohtaus iskee ja joskus ei. Tuon krapula"kokeilun" vuoksi olen kuitenkin aika varma, että allergiaa kyseiselle lääkeaineelle on.

Toinen kiva juttu on sitten ihan alkoholi, ainakin viinit, siiderit ym. Aina ei tule mitään kummempaa kohtausta, mutta pieni tukkoisuus tulee yleensä jo ensihörpystä. Vieläkään en ole saanut aikaiseksi kokeilla juoda vain tiukka viinaa vaikka mehuun lantrattuna. Kun nuo viinit ovat niin paljon parempia...

Ja sama juttu minullakin, haistan ja maistan just niin kauan kun syön kortisonia, muuten en. Flixonase-tipoilla on kyllä pieni vaikutus, eli hyvänä päivänä saatan pienen hetken ajan haistaakin, jos olen käyttänyt pitkään niitä tippoja. Mutta se voi tosiaan olla jokin minuutin kestävä ohikiitävä hetki.

Juissi

Miten nuo polyypit yleensä havaitaan kun kysyin lääkäriltä että oiskohan mahollista että minulla olisi niitä tullut koska hajuaisti muuttunut niin heikoksi niin se vaan sano ettei röntgenissä ollu mitään ihmeellistä ettei usko että olisi niitä. Mutta lähetteen se pisti nyt korvapoliklinikalle jossa toivon mukaan tutkitaan sitten tarkemmin mistä tämä johtuu. Koska välillä voi olla päiviä että haistaa jokusen paremmin ja sit taas erittäin heikkoa. Ja outoa on että nokka ei vuoda ollenkaan vaikka ulkotöissä olen ja yleensä talvisin on nokka vuotanut kokoajan nyt tän hajuttomuuden aikana ei ole nokka vuotanu joka on erittäin ihmeellistä. Lääkäri vaan oli sitä mieltä että limakalvot olisi tuehtuneet että johtuisi siitä minkä takia joskus haistaa enempi ja sit taas huonosti. Kirjotin itseasissa tästä tonne toiseen hajuaisti ketjuun mutta tässä kun kyse oli noista polyypeistä niin jos joku osaisi auttaa.

Kiizu

Mulla tuo lääkeaineallergia oireilee rajusti reippaana astmakohtauksena ja sen tekee tosiaan kaikki tulehduskipulääkkeet. Mun tiedoissa lukee ettei saa antaa mitään NSAID-lääkkeitä, viimeksi kokeilin murun naprokseenia ja se heitti nenän puolelta röörit ihan tukkoon. Parasetamoli tosiaan tekee myös astmakohtauksen, ensiapuun on saanut lähteä kun ei laukea omilla astmalääkkeillä.

Siiderihomma on myös tuttu. Viinejä en juo joten niistä en osaa sanoa, siidereistä tosi monet tekee tukkoisuuskohtauksen - mikä on oikeen mukavaa jossain illanistujaisissa.. Tosin nyt oon todennut että Rainbow:n siiderit ei tee ongelmia! :)

Mulla nenään käytössä jatkuvasti Flixonase suihkeena, tipat aina satunnaisesti ja ne pistää herkästi limakalvot vuotamaan verta. Suihke tuppaa välillä unohtumaan, varsinkin kun sekin välillä tekee tukkoisuutta - ihan turha toivo ainakaan iltaisin laittaa.

On tääkin ihana riesa, tammikuun lopulla kutsuu kontrollikäynti josko viidennen kerran leikkausjonoon tie käy :(

Niiskutus

Herätellääs vanhaa (mutta hyvää) ketjua. Voi kun olisin tämän lukenut jo pari vuotta sitten, niin on tuttuja juttuja. Itseltäni on nyt polyypit leikattu nenästä 3 kertaa, parin vuoden sisällä.. Nyt viimeeksi otettiin TT-kuvat joista ilmeni että poskiontelot(kin) on täynnä polyyppikudosta ja viimeisimmässä leikkauksessa niitäkin yritettiin sitten siivoilla ja avata poskionteloiden aukkoja.

Leikkaukset on tehty puudutuksessa ja kun kaikki aina sanoo että ne puudutustikut on se pahin juttu asiassa niin olen kyllä eri mieltä! Nimittäin toisella kerralla puudutus ei ollut vielä tehonnut kun leikkaus alkoi ja nyt viimeisellä kerralla se loppui kesken kaiken ja jouduin siis kokemaan KIPUA. Ja jostain syystä lääkäri ei reagoinut kommentteihini ja hoitajat vaan lisäsi kipulääkitystä.. Mutta ei se auta kun se paikallispuudutus nenässä ei toimi. Joten koski ja kovaa, eikä se puudutustikkujen laitto siihen verrattuna ollut yhtään mitään, siinähän tuntuu vain pientä epämiellyttävyyttä ja tulee vedet silmiin, ei sen kummempaa. Tosin itselläni on nenä ollut leikkausvaiheessa yleensä niin tukossa etten ole haistanut/maistanut mitään, tai voinut hengittää nenän kautta tai edes sarvikuonolla vesi ei ole mennyt läpi..

Kammoan kaikenlaisia operaatioita ja saankin aina sen esilääkityksen rauhoittavaa. Mutta ei se kyllä paljoa auta, tuntuu kuin olisi pari lasia viiniä juonut, ei sen enempää. Yksi lääkäri ihmetteli että miten voin puhua ihan selkeitä juttuja kun olen saanut NIIN paljon rauhoittavaa. No ei kai ne toimi niin hyvin jos jännittää kuollakseen koko ajan. Ja silti jännitän koko kroppaa kuin rautakanki koko leikkauksen ajan, missä menee aina se pari tuntia.. Ei ihme että väsyttää sen jälkeen.

Käytän jatkuvasti Nasonexia, Flixonasea olen käyttänyt kuuriluontoisesti ja nyt ennen viime leikkausta söin lyhyen kuurin kortisonia. Siitä ei kyllä ollut huomattavaa apua, minulle auttaa paremmin tulehduskipulääke, se jotenkin kuihduttaa sitä limakalvoturvotusta. Tuo on kyllä ihan oma keksintö, jota lääkärit eivät ole allekirjoittaneet, vaikka huomaahan sen eron omassa olossa ihan selkeästi.

Tosiaan pari vuotta meni jatkuvassa nuhassa ja kun lopulta nenä meni ihan tukkoon ja ääni täysin nasaaliseksi sain vihdoin yhdeltä nuorelta yleislääkäriltä lähetteen korva- nenä- ja kurkkupolille. Onneksi, kun siellä kahdessa sekunnissa sain vihdoin oikean diagnoosin!

Minullakin oireet pahenee aina syksyisin ja alkoholi turvottaa nenän limakalvoja todella pahasti. Vasomotorista nuhaa on silloin kun limakalvot on kunnossa, mutta ne oireet loppuu siihen kun polyypit on kasvaneet takaisin. Eli aina on jotain nuhaoiretta ja näiden kanssa on opittava elämään. Onneksi hajuaisti palaa aina leikkauksen jälkeen, mutta pelkään että se joku kerta katoaa kokonaan :(

polypoosi

Eiköhän tuo ole aika yksilöllistä miten tuntuu kipua ja miten epämiellyttävää on, puudutuksessa meinaan. Mulla ne tapit survaistiin hirveällä voimalla nenään ja se tuntui ihan kipuna, niin että huusin. Ei mulle traumoja "pienestä epämiellyttävyydestä" sentään tule, se oli paljon pahempaa. Ja ennen kaikkea hirveä yllätys kun annettiin ymmärtää jotain ihan muuta. Mutta en silti tietenkään hetkeäkään epäile etteikö tuo puudutuksen loppuminen kesken olisi vielä paljon pahempaa, hyi. Voin kuvitella että oli jo tosi paha...

Mullahan kanssa oli tosiaan niin, että sain ihan hirveän määrän sitä rauhoittavaa mutta se ei vaikuttanut tippaakaan. En huomannut edes mitään pari viinilasillista -efektiä. Hoitaja ei meinannut sitten myöhemmin osastolla antaa mun edes nousta istumaan (nojaten seinään sängyllä) kun mun piti olla niin totaalisen kanttuvei siitä lääkkeestä. Joopa joo, kävelläkin pystyin ilman pienintäkään huteruutta. Voi kun olisikin sellainen ihminen johon nuo rauhoittavat tehoaa. Toisaalta on se kai hyvä tietää että ovat yhtä tyhjän kanssa ettei erehdy jatkossa koskaan niihin luottamaan.

Mulla on nyt käynyt niin hassusti, että olen ihan toisesta syystä (ei raskaus) ollut pitkiä aikoja ilman alkoholia. Kas kummaa, hajuaisti on osoittanut aivan ilmiselviä palailemisen merkkejä. Uskomatonta. Olin kuitenkin ilman hajuaistia varmaan 10 vuotta. (Krhm, on se kiva huomata että on dokannut hajuaistinsa :D) Kesällä tuli sitten taas vähän useammin otettua ja sinne katosi hajuaisti. Kunnes nyt taas olen ollut pari kk kokonaan ilman alkoholia ja olen n. viikon verran taas haistanut. Ihana tunne. Saa nyt nähdä mitä tämä "syksyallergia" tekee hajuaistille, selvästi on jo tullut "aiheettomia" aivastelukohtauksia eli syksy tekee tuloaan. Mistäköhän se oikein johtuu?! Homeita ilmassa tms?

polypoosi

Ai niin ja käytän edelleen Rhinocort-jauhetta ja Flixonase -tippoja vähän fiiliksen mukaan vuorotellen. Antihistamiinia ei tule joka päivä otettua, mutta suunnilleen kuitenkin. Nenäkannulla huuhtelen aamuin-illoin.

Mies/69

Terve

Olen samoin huomannut, että syksy on pahinta aikaa. Nenä menee todella tukkoon ja välillä kurkkua " kuristaa", eli on todella erikoinen olotila. Vain kortisonitabletit tuovat kadonneen haju/makuaistin takaisin. Johtuuko sitten siitä, että limakalvot ovat todella tukossa.

Rasitusastma todettu joskus vuonna 2003 ja varmaankin nämä asiat liitty toisiinsa. Poskiontelo leikkaus tulossa marras-joulukuun vaihteessa.

Nyt yleislääkäri haluaa ottaa tuosta nenästä vielä bakteerinäytteen. Saa nähdä löytyykö mitään?

Oletko syönyt kortisoonikuureja ja jos olet, niin kuinka pitkiä kuureja?