ulla

Miten pääsee eroon sairaalloisesta makeanhimosta?
Syön joka päivä karkkia joko irtokarkkeja n. puoli kg/pvä tai suklaalevyn.
Sairaalloiseksi sen tekee se että saan ihan konkreettisia vieroitusoireita jos en saa karkkia. Pää tulee kipeäksi, hikoiluttaa, kädet tärisevät ja hermostuneisuus lisääntyy. Keksin mm. töissä tekosyitä käydä taukohuoneessa että voin äkkiä syödä suklaapatukan. Ajatus jo siitä saa veden kielelle.
En oksenna, eikä minulla tule edes huono olo vaikka kuinka paljon söisin makeaa kerralla.Olen jo 40-v ja perheellinen, joten kyse ei ole missään nuorten ja ongelmaiän syömisestä.

sokerihiiri

Tutulta kuullostaa, olen 25-vuotias ja painin samojen ongelmien kanssa.

Ajattelen karkkia koko ajan. Kiirehdin töistä kotiin että ehdin herkutella niillä itseni karkkiähkyyn ennen kuin mies tulee kotiin. Voin myöskin syödä valtavan määrän ennen kuin tulee huono olo... Minäkään en oksenna. Äidilläni on ollut bulimia, joten ei kiitos sille.

BED:sta ei ole kyse, sillä ahmin vain ja nimenomaan karkkia sekä joskus keksejä. Sen sijaan kyse on sokeririippuvuudesta. Olen lukenut kirjastosta lainaamaani kirjaa nimeltä "Sokeripommi# ja se on avannut silmäni. Joillakin ihmisillä on synnynnäinen yliherkkyys sokeriin, ja sokerista voi tulla riippuvaiseksi sammalla tavalla kuin alkoholista. Itseasiassa alkoholisminkin juuret juontavat sokeririippuvuuteen, koska alkoholikinhan on suurimmaksi osaksi sokeria.

Voisin kirjoittaa tähän pitkän pätkän sokeririippuvuudesta, mutta sen sijaan kehoitan sinuakin lukemaan ko. kirjan! Siitä löytyy paljon juuri kaltaistesi aikuisten naisten kokemuksia sokeriippuvuudesta sekä apu sokeririippuvuuden tainnuttamiseen! Itsekin olen vasta tämän loppuelämän pituisen projektin alkumetreillä.

Sokerihiiri

Lisäys vielä edelliseen, olen aiemminkin kertonut palstalla tästä ongelmastani, jonka nimeä en itsekään vielä tuolloin tiennyt. Keskustelun otsikko on "Mikä mua vaivaa" ja se näyttäisi löytyvän tuolta kakkossivulta.

helpotusta

moikka !

itselläni huomasin saman piirteen joka iski varsinkin jos sain olla yksin. illalla kun sain kaikki nukkumaan niin silloin mulla alkoi kamala herkuttelu hetki joka loppui vasta siihen kun olo oli aivan karmea, siis jos yksikin nami vielä niin yrjö olis tullu.tämän jälkeen tuli aina lupaus ettei koskaan enää nuin paljoo vaan seuraava ilta kun koitti niin sama toistu. Vaa'alla käytyäni tässä joitakin kuukausia sitten päätin että EI MAKEAA KOTIIN OLLENKAAN ! ! ! omalla kohdallani terveellisemmät herkut helpottivat tilannetta aluksi ja sen jälkeen proteiinien lisäys ruokavaliossani poisti makean himoni kokonaan.
minun herkkuja olivat silloin ja ovat toki vieläkin kuohu kermaan tehty marjarahka, erittäin hyvin vaahdotettu puolukkapuuro, survotut mansikat, hedelmä salaatti tuoreista ja säilykkeistä (säilykkeet oli mulla aina kaapissa hätävarana ) ja sillon tällön 70%tumma suklaa ja sokerittomat karkit. Mulla vielä lisämotivaationa toimii liikakilojen pois lähteminen joita kertyi näiden herkuttelujen ansiosta melko ruhtinaalisesti, nyt jo -25kg ja vielä olis paljon jälellä. Jospa näistä olis teille apua että pääsisitte irti huonosta himosta.

irti sokerista

http://www.varputavi.com/pdf/irtisokerista.pdf

järki vs. tunteet

Jos otan yhden, haluan toisen jne, samoin seuraavana päivänä. Välillä saan kierteen poikki: Jo yhden päivän ostamattomuus helpottaa kierrettä ja saatan olla kuivilla pari viikkoa.

Karkkien ajattelu ja ahmiminen herättää minussa lapselle ominaisia myönteisiä tunteita. Karkit syötyäni nousee pintaan aikuisen tunteet: Katumus, pettymys. Miten saatoin taas unohtaa itselleni antamani lupauksen olla retkahtamatta seuraavana päivänä? Sama kuvio, samat tunteet ja ajatukset toistuu päivittäin. Oltuani lapsen tunteiden vallassa (ostotilanne ja karkkien ahmiminen kunnes pussi on tyhjä) ikäänkuin havahdun.

Nyt yritän uutta lähestymistapaa: Opettelen tulemaan tietoiseksi "lapsen" tunteistani jo kauppareissua suunnitellessani. Aikuinen, järkevä minäni ei kaipaa karkkeja, vaan kyseessä on, sanotaan nyt vaikkapa sisäinen lapseni, joka niitä mankuu ja haluaa. Minä, aikuinen, saan tehdä päätöksen tarvitaanko niitä karkkeja, vai päädytäänkö johonkin järkevämpään. Aivan kuten oikeassa elämässä aikuinen, se järkevä osapuoli, päättää. "Lapselleen" voi sisäisesti puhua ymmärtävään mutta päättävään sävyyn että vaikka karkkia tekee mieli, ei niitä joka päivä osteta, vaan ne säästetään erityistilanteisiin.

Em. tekniikka pohjautuu transaktioanalyysiin. Oiva tapa tulla tietoiseksi erilaisista tunnetiloistaan ja opetella puhumaan järkeä itselleen.

K Westerlund

Aivan näin! Ja jatkan vielä: jos olet kaksi viikkoa osannut olla ilman himoitsemaasi tuotetta, oli se sitten makeaa, alkoholia, tupakkaa tai periaatteessa mitä tahansa, mistä ihminen voi olla riippuvainen (ts. jonka käyttöä hän ei itse hallitse, vaan käyttö häntä), ja silti vielä tekee mieli, tämä viimeistään todistaa sinulle sen, että riippuvuutesi ei ole luonteeltaan kemiallista vaan psyykkistä. Tunteesi sinua vievät, ja järki on helisemässä.

Vieroitusoireet ovat vain huono tekosyy saada jatkaa riippuvaisuuttamme, ja oivallinen markkinarako viisaille tuotekehittelijöille.

Itse olen vakuuttunut siitä, että kaikki riippuvuus on psyykkispohjaista. Siksi keino, jonka nim. "järki vs. tunteet" yllä esittelee, on erinomainen. Siinä ihminen puhuttelee juuri tätä ilman jäänyttä pikkuista lasta, joka sisimmässämme on jäänyt kiinni tähän kinuamisvaihteeseen - ja aikuinen minämme antaa sille liian helposti periksi.

Tästä syystä koemme kaikki kiusaautuneisuutta, kun näemme pienen lapsen karkkihyllyn ääressä esittämässä breakdance-numeroaan hevikarjusooloineen. Näemme siinä itsemme, pikkuisen vaativaisen kakaran ja heikon minävanhemman, joka ei saa pikkuista huutajaa kuriin.

Kannattaa muistaa, että helpoin hetki torjua riippuvaisuuden himoaan on juuri ostotilanne: se, mikä jää kauppaan, jää meiltä käyttämättä. Jos ostat, olet yleensä jo menettänyt pelin.

Jätä siis sinua orjuuttava tuote tomerasti kaupan hyllyyn, ja kävele sieltä voittajana ulos. Siitä lähtee sinun aikuisen vastuullinen uusi elämä, ja se pieni kinukaula sisälläsi oppii tietämään, kuka teillä määrää!

Kannattaa kuitenkin sitten ennen voitonhuuman laantumista alkaa pohtia, mistä syystä sisällämme tällainen pieni vaatelias kaveri oikein on. Yleensä se on jäänyt sinne majailemaan jonkun vakavan laiminlyönnin takia. Olemmeko kokeneet huomion, hellyyden, arvostuksen puutetta, rakkauden vajausta, ihmisarvon vahvistamatta jäämistä?

Niin se nimittäin yleensä tahtoo olla. Puutostila, tyhjä kohta sisällämme olemme helposti takertuvaisia ulkoiseen, keinotekoiseen lohdutukseen. Riippuvaisuus syntyy juuri siitä, kun olemme kokeneet jääneemme jostakin tärkeästä paitsi.

Keinotekoinen lohtu ei vain suo meille sitä oikeata, kaipaamaamme tyydytystä. Siksi riippuvuutemme on pohjatonta. Nyt pitäisi sen sijaan etsiä riippuvuutemme perussyy ja lähteä sitä oikealla sisällöllä paikkaamaan. Hellyyden tarve paikkautuu vain hellyydellä, huomion tarve huomiolla.

Karkeista tulee vain lisää murheita. Ole siis rehellinen itsellesi, ja tunnusta reilusti, mitä oikeasti kaipaat. Vasta silloin elämästäsi voi tulla rikasta ja täyttä.

tyllykkä

Kuulostaapa tutulta:( Mä en oo ikinä uskonu siihen, että kun lopetat sokerin syönnin niin pian ei enää haluta tai kun syöt säännöllisesti niin makeanhimo talttuu. No kyllä minunki on se nyt uskottava koska näin se vaan menee. Tein päätöksen, että aloitan oikeanlaisen ruokarytmin. aamupalaa hampaat irvessä koska mun päivä on aina alkanut kahvilla. Sitten se lounas ja pieni välipala, päivällinen ja illalla vielä jotain pientä. Ja toimii. Makeannälkää ei tule kun syö säännöllisesti. Neljä viikkoa oikeaoppista ruokarytmiä ja -4kg. Mulla oli kans ihan tajutonta se karkin ja pullan syönti. tulin ihan "sairaaksi" jos ei herkkuja ollu. Sitte seurauksena väsynyt olo ja tietenki vitutus. Nyt jokapäiväinen väsymys ja saamaton olo on pois. Syömällä laihtuu. Tämähön on jo pitkään tiedetty asia, mutta minä oon aina kuulunu siihen porukkaan joka pihtaa päivän syömistä ja illalla sitte voisin syödä kaikki mitä löytyy ja luullut näin laihtuvani. Kokeile. Minäki päätin, että sinnittelen viikon päivät "hyvää elämää" ja katotaan sitte. No olo oli viikon jälkeen niin hyvä, että tuli halu jatkaa. Turvonnut vatsa, mahan kupliminen kaikki poissa. Tsemppiä sulle!