gorda

Otsikko jo kertoo kaiken. Olen laihduttanut ja massannyt kohta puolet elamastani. En muista milloin olisin elanyt normaalia elamaa johon ei kuulu painontarkkailu tai sitten antaa menna alamakea kaudet. Kaikki dietit on aloitettu suurella innolla, kaikki loppuneet viimeistaan viiden kilon jalkeen. On kokeiltu lailliset ja laittomat laihdutuslaakkeet. Lopputuloksena on etta olen entista lihavampi. Cipralexia olen syonyt nyt vuoden, mutta siita ei mainittavaa hyotya ahmimiseen.

Haluaisin niin kovasti olla normaali ja olla ajattelematta jatkuvasti ruokaa. Nykyaan ahmimiskohtaukset ovat jokapaivaisia suklaineen, pastakattiloineen, pizzoineen ja kuvioihin on tullut viini ja olut jolla saa ns. mukavaa fiilista massailyn lomaan. Tiedan ihan kaiken laihdutuksesta ja oikeaoppisesta ravinnosta. Tiedan tasantarkkaan etta kaiken A ja O on saanollinen syominen jotta hillittomat puuskat ei iske. Vaikka noudatankin jonkun aikaa kaikkia ohjeita, ja yritan olla olematta laihiksella ja syoda tarpeeksi ja normaalisti niin miksi kaikki paattyy aina kaappien tyhjennykseen. Yritan myos paani puhki miettia miksi ja mihin tunteeseen syon ja selvittaa paatani. Aamut aloitan innolla etta tanaan olen normaali ja tanaan onnistun, mutta ei, lopputuloksena entista masentuneenpi ja ahkyisempi paiva.

Kohta pitaisi paattaa vetaako ranteet auki vai jatkaako loppuelaman samaan malliin.

Maarit76

Oletko hakenut apua ? Psykologille juttelemaan ja ravintoterapeutin tykö.

gorda

Usko tai ala, olen itse ravitsemuksen ammattilainen ja paljon sita opiskellut. Taidan olla aika vinoutunut sellainen sitten :-(

Psykologille menisin jos loytaisin sellaisen tahan asiaan perehtyneen. En siis asu Suomessa joten kaikki kay mutkan kautta.

N46

Itselläni on takana 25 vuotta vastaavaa helvettiä. Vihdoinkin olen saanut apua ja terapian kautta oppinut ymmärtämään että ahmimiseen auttaa vain yksi asia. Rutiinit. Aamiainen, lounas, päivällinen ja välipalat. Jos noudattaa näitä ohjeita niin kroppa ei "huuda" hiilaripommeja. Tietenkään asia ei ole mitenkään yksinkertainen. Lipsumisia sattuu.

Vertaistukiryhmä on ollut korvaamaton. Luulin pitkään olevani liian vanha tällaisiin "teinitytön" ongelmiin mutta nyt olen huomannut että meitä syömishäiriöisiä on kaikissa ikäluokissa.

Minulla on kaksi lasta ja oma järki käski minua hakemaan apua ajoissa. En halua että lapseni saavat minusta esimerkin miten sairaalla tavalla ruokaan voi suhtautua. En halua että he löytävät karkki-, keksi- ja pullakätköjäni, näkevät äitinsä syövän kaalisoppaa kun muu perhe syö normaalia ruokaa. En halua että lapseni löytävät äitinsä oksentamasta milloin missäkin Olen myös pikkuhiljaa huomannut olevani kotona todellinen ruokapoliisi. Vahdin muiden syömisiä ja minulla on tarkat mielipiteet siitä mitä lapset saavat syödä ja mitä eivät. Kultainen sääntö pitäisikin olla "kaikkea kohtuudella". Lapset eivät kuole jos he syövät sokeria ja valkoisesta viljasta valmistettuja elintarvikkeita. Minulle on yhtäkkiä selvinnyt että ne eivät ole myrkkyä!

Tsemppiä teille kaikille syömishäiriön kanssa taisteleville!

gorda

Tuon kun saisi iskostettua takaraivoonsa etta ahmiminen ei parane syomattomyydella vaan nimenomaan antamalla itselleen lepoa ja SYODA saannollisesti.

Minulle tavallaan sopii Painonvartijoiden systeemi koska kaikkea saa syoda ja kun paivan kiintio on taysi niin silloin on yleensa kropallakin hyva olla. Kaikki ylimaarainen olisi vaan turhan mattamista. Toisaalta PV pakottaa sut syomaan vahan ja mainostaa etta saat vatsasi tayteen kun vedat nalan iskiessa tata mahtavaa vihannessoppaa. Mina ole niin kurkkua myoten taynna kevyt tuotteita ja rasvattomuutta silla mita enemman olen niita syonyt sita varmimmin olen lihonnut! Eli siis sortunut vahan ajan paasta hillittomaan sokeri-rasvatankkaukseen. Miksei ihmisia voida opettaa syomaan kohtuudella normaalirasvaista ruokaa kuin ravinnekoyhia rasvattomia liruja? Syomishairiothan ovat rajahtaneet kasiin ultrakevyiden ruokien tultua markkinoille ja samaan tahtiin hampurilaismainosta tulee joka tuutista.
Aina hullummaksi menee.

Maarit76

Niin, pitäis oppia ranskalaisten ruokatavoista. Syödä hyvillä mielillä rasvaa ja sokeria mutta kohtuudella ja lopettaa ajoissa. Sen lisäksi tietenkin salaatit ym että tulee keholle rakennusaineita.

frodostiina

Yksi kirja avasi silmäni ja siinä kehoitettiin ensimmäisenä lopettamaan laihduttaminen.
Itselläni paranemis prosessi vasta alussa mutta hullua juttu... tuntuu toimivan.

Itselläni olevia tavoitteita jotka loin itselleni:

*Syödä 4-5 kertaa päivässä järkevän kokoiset annokset (tarkoittaa että syön ihan kunnolla)
*ei välipalojen välipaloja (tämä on haasteellisinta minulle)
* ei kaloreitten laskemista ja ruuan punnitsemista
* salli myös herkkupäiviä (ei mitään mättöpäiviä)

ja tärkein...
* kerro joka ilta itsellesi omasta päivästäsi itsestäsi 5-10 hyvää asiaa

Tämä viimeinen asia on tärkeä kun omakuva on minulla kaikkea muuta kuin hyvä.

ja lisäksi listassa on
ole hyvä itsellesi sekä kuuntele itseäsi

Toivon että nämä tavoitteet auttavat minua voittamaan jatkuvan painon tarkkailun, alku on tuntunut hyvältä ja paino on tippunut vuoden alusta 1,5kg. ja suoraan sanottuna on ollut vapauttavaa kun olen luopunut kaloretten laskemisesta. Ja iltaisin on ollut kivaa muistella päivästä niitä hyviä tunteita.

Näitä ohjeita saa vapaasti soveltaa jokaiselle sopivaksi.
Toivottavasti auttaa jotakuta muuta =)

frodostiina

luettuani yhden aiheeseen liittyvän kirjan silmäni avautuivat...
Ensimmäisenä siinä kehoitettiin lopettamaan laihuttaminen.

Hullu juttu mutta minusta tuntuu että se toimii...

Olen kirjan ja muiden tekstejen avulla luonut itselleni tavoite listan ja lista on tälläinen:

" - syö 4-5 krt päivässä ´järkeviä annoksia ( syön silloin kunnolla)
- Unohda ylimääräiset välipalat (tämä vaikeinta minulle)
- ei kaloretten laskemista tai ruokien punnitusta
- salli herkuttelupäiviäkin (ei mättö)

ja viimeisenä
- kerro joka ilta itsellesi päivästäsi itsestäsi 5-10 hyvää asiaa

Tämä viimeinen siksi että omakuva ei anakaan itselläni ole mikään hyvä.

ja lopuksi ole hyvä itsellesi ja kuuntele itseäsi."

Urakka on vasta aivan alussa mutta nämä on tuntuneet auttavan minua. Pano laskenut vuoden vaihteesta 1,5kg (mikä mielestäni ihmeellistä kun en ole laskenut kaloreita)
On ollut vapauttavaa olla laskematta kaloreita ja olen jopa nauttinut miettiessä päivien hyviä hetkiä.

Toivon että nämä ohjeet auttavat muitakin=)

(jos juttu tuli palstalle 2 kertaan niin ekaksi kirjoitettu katosi jonnenkkin aluksi )