lihavalihavalihava

En ole koskaan aiemmin käynyt tällä palstalla. Yritin lähettää viestiäni Suomi24 keskusteluihin, muttei se mennyt läpi. En ymmärrä miksi..
Niimpä löysin tämän palstan googlesta.
Joten pyydän anteeksi jos en osaa toimia täällä tavan mukaisesti.

Olen parikymppinen nainen. Olen aina ollut lihava, mutta nyt todella todella läski. Yläasteella sairastuin bulimiaan, joka toimi ns on-off tyylillä. Viimeisen kerran työnsin sormet kurkkuun 2009 tammikuussa, eli yli kolme vuotta sitten. Olin sitä ennen yllättäen lopettanut syömisen ja laihtunut, huomaamattani, 10-20 kiloa yhden kesän aikana. Ja sitten aloin taas ahmia, ja tottakai oksentaa sen syksyn ja talven ajan (2008-2009).
Kun bulimiasta on "toivuttu", oksentaminen pelottaa. Haluaisin sitä silti, ja taistelen vastaan joka päivä. Kaksi suurinta pelkoani taistelevat, läskit ja oksentaminen.
Nyt syöminen jatkuu kuitenkin. Syön päivittäin useita välipaloja, joihin kuuluu suklaa, keksit, karkit ja muut makeat ruoat. Olen lihonut vuosien varrella yli 50 kiloa. Ruokaa syön lähes aina kaksi lautasellista, vain vähän vihanneksia. Tulee paha olo ja mieli, ähky, ja oksettaa. Tekee mieli työntää sormet kurkkuun, mutten uskalla.
Saatan syödä 200-400 grammaa suklaata päivän mittaan. Joka päivä.
Nyttemmin osaan jonkinverran jättää syömisen "kesken" siinä vaiheessa, kun olen täynnä ja alkaa jo oksettaa kaikki se sokeri mitä herkuista saan.
Välillä alan laihduttaa, ja meno menee lähes anorektiseksi. Luen paljon aiheesta kertovia nettisivuja, keskusteluja ja lehtikirjoituksia ihannoiden. Rakastan oloani syömättä ja liikkuen, vaikka olen vielä läski. Tunnen voittaneeni itseni. Syön silloin n. 300-400 kcal päivässä ja liikun usein vähintään 5 tuntia viikossa (en jaksa kovin paljoa). Laihdun n. 10 kiloa kuukauden aikana. Kuitenkin kaikki se kova työ romuttuu heti sen kuukauden jälkeen pidettävänä herkkupäivänä, jota jatkan pakonomaisesti useammalla viikolla.
Olen masentunut, vihaan itseäni ja läskejäni! Minulla on myös sosiaalifobia, johon liittyy paniikkikohtaukset. Se johtuu luultavimmin siitä, miten ällöttävä olen. Kun kaikki näkevät sen, ahdistaa. En juuri poistu kotoani enää.
Tilanteesta kärsivät myös mieheni ja lapseni.
Epäilen että sairastan BED'iä, mutten ole varma, koska syön koko päivän mittaan, enkä vain ahmimispuuskissa. Olisiko kellään mielipidettä?

Mitä pähkäilet

Hakeudu lääkärin pakeille ja pyydä itsellesi Victoza lääkitys. Paino putoaa varmasti koska ruoka ei maistu ja veren sokerit pysyvät hallinnassa.

lihavalihavalihava

Pyysin mielipiteitä ongelmani laadusta, en apua laihdutukseen. Mutta kiitos kumminkin, tuohan on erityisen mainio idea. Olen myös suunnitellut lapamatoa.

Margaretha

Voisi mielestäni olla BED, toisaalta vaikka diagnoosi olisi epäselvä on sinulla kuitenkin selvästi "ei terveet" ruokailutootumuksen. Yritä taistella sosiaalisia pelkoja vastaa, meillä jokaisella riippumatta täysin ulkonäöstö, terveydestä yms. on OIKEUS liikkua ihan vapaasti. Voit vaikka yrittää mitätöidä ihmisten mielipiteet mielessäsi , se ei toki ole helppoa. Se ei kuitenkaan kuulu yhtään kenellekkään muulle, miten paljon painat tms.

Olet varmaan kokeillut josku ruokapäiväkirjan pitämistä? Siitä voisi olla apua, aivan rehellisestä sellaisesta - ja pitkältä ajalta.Ainakin siitä olisi apua diagnosoitaessa vaivaasi, ehdotan että kirjoitan mitä ja paljonko söit ja milloin (klo) lisäksi "hymynaamoilla" piirrät aterian jälkeisen tunteen ja tunnelman ja jos mah. niin ateriaa edeltäneenkin.

Monet meistä ovat eläneet painonsa ja ruokailujensa kanssa nuoresta asti sellaisessa . ei saa syödä tuota eikä tätä, kulttuurissa joka kyllä ahdistaa ihmistä.Voisi ehkä vahän auttaa oloasi jos mietit, että olet aikuinen ja saat syödä juuri mitä haluat ja niin paljon kuin haluat, valitset itse. Tiedän toki että välillä tuntuu ettet hallitse valintojasi ja saatat syödä " vastoin parempaa tahtoasi" liikaa, sinä sen kuitenkin päätät. Olisi tärkeää saada tuo aaltoilu tasoittumaan ja sitä kautta sallivuutta itseään kohtaan harjoitella. Vaikee, tiedän.

Pystyisitkö sellaiseen, että et ryhtyisi laihduttamaan vaan ajattelisit tavoitteksi 5 pientä ateriaa päivässä- ajatuksella ei väliä lihonko vai laihdunko syön 5 kertaa ja vähän kerrallaan. Verensokeri pysyy ja vähitellen pelko siitä että kun syö jotain"huonoa" lihoo heti-voisi hellittää.
"överiksihän " nuo menee sun diettivaiheet ja sitten ne altistaa ahmimiselle.

Mitään taistelua ei ole hävitty niin kauan kuin sitä käydään , sen muistat!!!!