Light headed

Hei,

Tässä tulee huolestuneet ystävän avautumista ystävän käytöksestä. Arvostaisin kommentteja.

Ystäväni syömiset ja liikkumiset ovat viime aikoina huolestuttaneet minua. Ystäväni on kolmekymppinen ja hän on aina ollut hoikka, mutta terveellä tavalla. Hän on myös aina harrastanut säännöllistä liikuntaa.

Nyt minusta tuntuu, että varsinkin hänen liikunnan harrastamisensa on lähtenyt vähän lapasesta. Hän on harva se päivä kuntosalilla, usein useammassa ryhmäjumpassa peräkkäin + lisäksi kuntosalilaitteilla. Hän myös lenkkeilee ahkerasti (kuulemma puolimaraton haaveissa).

Sitten se syöminen. Hän kovasti tykkää puhua ruuasta ja mielellään kertoo kuinka on vetänyt aah niin hyvää ruokaa milloin missäkin. Matkoille lähtiessään hehkuttaa paikallisia kakkukahviloita yms. Minua huolestuttava seikka vaan on se, että en juuri koskaan pääse itse todistamaan näitä syömisiä. Olin jokunen vuosi sitten hänen kanssaan muutaman päivän kaupunkilomalla. Aamiaista hän ei syö koskaan, minkä vielä ymmärrän koska itsekään en ole nälkäinen aamuisin. Kahtena päivänä hän söi normaalisti sitten päivällä ja illalla. Viimeisenä päivänä hänen ainoa ateriansa oli suklaajuoma kahvilassa! Palasimme kotiin myöhään illalla ja kun päivittelin ettei hän ole syönyt koko päivänä käytännössä mitään, hän kertoi menevänsä vielä kaverinsa illanistujaisiin, jossa ruokapöydät notkuvat ja jossa hän sitten söisi. Selvä...

Olemme viime aikoina tapailleet hieman isommalla kaveriporukalla brunsseilla, eli yleensä n. klo 12 maissa. Jos ystävä tulee paikalle (pari kertaa on tuntunut että hän jää pois tekosyiden varjolla jotta ei joutuisi syömään), hän juo kupin kahvia.

En tiedä, syökö ystäväni lounasta.

Hänen kuukautisensa ovat epäsäännölliset ja hän on usein flunssassa.

Hän on muutaman kerran pyörtyillyt mm. baarissa ja pitkin hampain myöntänyt ettei ole syönyt.

Näin ystäväni urheilutopissa ja järkytyin hänen laihuudestaan, hän oli "kuihtunut". Hän ei kuitenkaan näytä luurankomaiselta, vaan kyllä hänellä lihastakin näkyy ainakin käsissä. Hän ei myöskään salaile liikkumisiaan, melkein päinvastoin: facebookissa hän kertoo että hänen varpaansa on murtunut (rasituksesta, liikunnasta!) mutta voi kun tekisi lenkille mieli. Mainitsee voittajaolosta kun puoliflunssaisenakin menee aamulla salille. No, joka tapauksessa ystävän liikuntaharrastus on alkanut vaikuttaa pakkomielteiseltä ja olen ymmälläni.

Anteeksi jäsentelemätön vuodatus, toivottavasti joku jaksoi lukea. Kommentit olisivat ihania.

hilma

Hei, ensin sanoisin,etta olet todella ihana ystava. En vaita olevani mikaan asiantuntija, mutta mielestani ystavasi oireet viittaavat anoreksiaan. Urheiluhimo ja ruoasta puhuminen tietaakseni ovat klassisia anoreksian oireita. He puhuvat ruoasta usein ja tietavat kalorit tarkkaan ,mutta et nae heidan syovan koskaan. Aina loytyy tekosyy,miksi he eivat voi syoda juuri nyt. Urheileminen lahtee usein hanskasta,kun taytyy polttaa ne vahaiset kalorit, he ovat syoneet. Kuukautiset jaavat pikkuhiljaa pois, kun kehon rasvaprosentti putoaa.

Ankelika

Olen alkanut miettiä syömishäiriöitä sen takia, että kotikulmille kohta avataan syömishäiriökeskus.
Entisen ravintolan tilalle perustettu huoneisto näyttää tosi upealta. Siellä varmsti saa avun, jos on tarvetta. Kävin jopa kurkkaamassa nettisivuja.

Mitä sinä ap. voisit tehdä asian eteen. Kyllä varmasti ystäväsi äiti, sisaret ym. lähipiiri tietävät asiasta.

Olinpa minä tuo himoliikkuja. Mutta armottaman laiskana sohvapottuna harrastan vain hyötyliikuntaa ja herkuttelu on suurin paheeni.