savuton

Siinäs nyt kuultiin oikein lekurin sana:)) Tuli vaan mieleeni, että onkohan niitä "valelääkäreitä" vielä paljonkin?

ai

ja mitenkähän passiiviset tupakoitsijatkin sairastuvat vakavasti tupakan savun aiheuttamiin sairauksiin. vai tietääkö tämä "lekuri"edes mitä tarkoitetaan passiivisella tapakoimisella.

kskaksasaökalsklask

Turhaa, kaikki on turhaa puhetta ja lääsynläätä. Vain läheisen koettu tuska ja siinä mukana eläminen on todellista. Ei mututuntumalla voi sanoa yhtään mitään. Sinun pitää nähdä kaikki läheltä ja hyvin läheltä, että tietää, mistä on kysymys. Kaikkein raskainta on tietenkin sairastuneella itsellään ja sen eteen tekee kaikkensa, että loppu olisi hyvä. Mutta aina se ei ole mahdollista.

tsemppari

Jotkut tupakoi ettei lihoisi. On kokeiltu lopettaa, mutta lisäkilot harmittaa. Samalla tavalla voisi perustella eräiden huumeiden käyttöä. Ihan sairas syy olla tupakoimatta, lihominen.

Lopetin tupakanpolton 6 vuotta sitten. Siis hirveäähän se oli alkuun kai pari kuukautta fyysisesti, ja sitten tapojen kautta. Aloin lihoa. Söin tupakan tuoman mielihyvän korvikkeeksi. Ajattelin jopa, että tupakoidessani korvasin näläntunteen savukkeella. Pitihän se paikkansa. Siksi en pitänyt lihomista mitenkään epäterveenä lieveilmiönä. Olin 166 cm 54 kg kun lopetin röökin. Kolmessa vuodessa sitte lihoin 8 kg.

Päätin yrittää tehdä terveempiä valintoja. Hedelmiä, kasviksia, mutta sallin myös herkut. En halunnut elämänilon katoavan muutamaan kiloon. Lääkäri arveli että ilman tupakkaa olisin sellainen ollutkin, paitsi että liikuntaa suositteli lisäämään. Se olikin hankalaa.

Kolme vuotta sitten päätin aloittaa ulkoilun osana päivittäistä rutiinia. En tehnyt sitä laihtuakseni, vaan halusin nähdä mitä tapahtuu jos siitä tulisi elämäntapa. Vähän kuin napostelun korvikkeeksi. Aloin tehdä iltakävelylenkkejä, aluksi rauhallisia. Vähitellen huomaamatta vauhti reipastui. Ostin sauvat. Se ei kauaa kiinnostanut, kokeilin hölkkää. Alku oli karmeaa, jaksoi hölkätä ehkä sata metriä kun olin jo loppu. Päätin etten lannistu vaan hölkkäilen lenkin aikana aina välillä sopivan pätkän. Vähitelleenhän nekin pätkät sitte piteni ja aloin käydä hölkkä-kävelylenkeillä. Toisaa vuonna voi jo sanoa että kävin hölkkälenkeillä. Kovaa en jaksa pitkään juosta mutta hissukseen menee tunti rullatessa venyttelyineen.

Ruokailuun en tarkoituksella puuttunut kuin säännönmukaistin sen vastaamaan liikunnan tahtia ja hieman katsoin hiilari-proteiini -tasapainoa ja nesteen määrää. Kroppa nimittäin ilmoitteli tyytymättömyyttään, ja tietty rytmi tarvitaan että liikkuminen tuntuu mukavalle, ei ähkytäytetnä eikä nälkäisenä. Luonnostaan alkoi hedelmät maistua enemmän. Talvella olen opetellut hiihtämisen uudelleen. Alkuun pakkasin paljon päälle ja rauhassa hiihtelin maisemia katselleen. Kunnon kasvaessa vauhtia alkoi tulla lisää. Viime talvena kävin jo ihan reippailla tunnin hikihiihtolenkeillä.

Olen tässä sivussa laihtunut, sen huomaa ensinnä vaatteista. Ne istui mukavammin päälle. Viime syksynä vaihdoin jo pienempään housukokoon. Talvi tuo aina vähän menetettyä takaisin, mutta tänä kesänä vaatteet on väljemmät. Olen myös paremmin jaksanut tehdä pitkiä lenkkejä.

Tupakointia en aloittaisi uudelleen. Siinä romahtaisi tämä nykyinen maailma kokonaan. Vaikeaa se on jos ollaan kavereiden kanssa terassilla, tekisi mieli polttaa. Jotenkin olen onnistunut välttelemään ne karikot, ja ehkäpä käyn harvemmin terasseilla, nyt kun miettii. Eräs kaveri sanoi laittavansa laastarin ettei sortuisi, mutta en tiedä tulisiko siitä kuitenkin kimmoke taas alkaa polttaa, jotenkin. En tunne korvikeaineita, en käyttänyt mitään kun vaan stumppasin viimeisen kerran.

Olen ihan sopusuhtainen, terveen näköinen nainen. Ikä tietysti on muuttanut. Verrattuna tupakointiaikaisiin kuviin, olin toki laihempi, mutta nykyään varmaan näyttäisin kuivahkolta. Tupakan lopettaminen vaikutti ihon laatuun ja unenkin laatuun paljon. Voin nykyään henkisestikin paremmin (varmaan lähinnä liikunnan takia). Monet tupakoi ja urheilee. En usko että jaksaisin liikkua jos savuttelisin. Veriarvot on parantuneet, verenpaine ja syke.

Minusta tärkeintä on se, että etenee askel kerrallaan: 1. tupakointi loppuu. 2. kun se onnistuu (puolisen vuotta savuitta? yksilöllistä, yhdeltä tutulta meni 3 viikkoa), tarkistaa hieman ruokavaliotaan, ei tarvitse olla radikaalia ettei elämästä mene maku. 3. Aloittaa jonkun liikkumisen muodon. Vaikkapa iltakävelyt tai menee salille, uimaan, sulkista kaverin kanssa leikkimielellä, mitä vain. Sitten, ei aseta itselleen mitään aikatauluja. Antaa useampia kuukausia aikaa sopeutua ja tottua. Kun yhdestä asiasta tulee tapa, on helpompi alkaa keskittyä seuraavaan. Liian korkeat tavoitteet helposti kaatuu itseään vastaan, masentuu kun ei onnistu ja kaivaa röökit esiin. Lihominen kannattaa hyväksyä osana ensivaiheita. Se ei ole oikeasti niin vaarallista kuin kuvittelisi, kunhan ei tee siitä ikuista korviketta. Siltikään koskaan ei ole myöhäistä puuttua.

Tiina

Kyllä tämä oikeasti ahistaa.. ihanaa, kun pääsin tupakista eroon (4,5 kk sitten), pitkään olin lopettamisesta haaveillut, pari kertaa kokeillut ja nyt sitten rakastumisen myötä onnistuin, mutta.. paino on noussut n. 7kg... Tuntuu, että mulle tulee kauhea tarve laittaa jotain suuhun, yhtä usein kuin tupakan aiemmin. Auringonkukan siemeniä oon tämän viikon hätäpäissäni popsinut (pahoja) kun pakko jotain syödä. Napostelun himo on tällä hetkellä ihan yhtä paha kuin tupakan aikoinaan, silti poltttamaan en kyllä aio rueta.

Siis auttakaapa oikeasti, mikä lievittäis tätä napostelun himoa, ei aina uloskaan voi mennä ja tämä ruoan mielessä pyöriminen on ihan yhtä ahistavaa kuin tupakinkin.. ja lihominen masentaa kaiken kivan lisäksi.

upi-55

jos syöt päivässä yhden leipäpalan lihot. lopeta syöminen et liho etkä laihu. kyllästynyt laihuttamiseen 10kg nyt lihonut eikä loppua näy. 100kg täynnä tavote 110kg.

apua

Siis eihän se nyt niin voi olla, että itsessään tupakoinnin lopettaminen lihottaa? :o

miten läski kohta

Lopetin tupakoinnin 5kk sitten ja läskiä kertyy vaan ja varsinkin keskivartaloon.
Olen aina ollut normaalipainoinen (tosin keskivartalosta helposti lihoava). Ennen lopettamista söin pääsääntöisesti vain kerran päivässä ja illat mässäilin milloin mitäkin herkkua. Lopettamisen jälkeen olen kiinnittänyt huomiota ruokailuun. Syön pienempiä annoksia ja useammin päivässä ja juon jopa vettä, jota ennen en ole laisinkaan juonut (yleensä vain kahvia tai mehuja). Iltaisin herkuttelen edelleen, mutta en niin paljon kuin ennen.
Mutta nyt se paino vaan nousee, tämän 5kk aikana on tullut 7 kg lisää.Treenaamaankin olen jälleen ruvennut (viime syksy oli taukoa) eikä auta.
Pistää kyllä ärsyttämään sen verran paljon, että kohta alkaa taas palamaan.
Kyseessä ei siis ole pelkkä tupakan korvaaminen mässäämisellä ainakaan minun kohdalla, vaan kyllä se niin vaan on, että aineenvaihdunta ei pelaa enää ollenkaan tai jotain ihan muuta.

Kolmas kerta toden sanoo?

Ei muuten ole! Ylipainoa saa olla todella paljon ennen kuin ollaan lähelläkään tupakan terveysriskejä.

Ei ole olemassa vaaratonta tupakointia, koska pienikin määrä saattaa muuttua isoksi ja satunnaissauhuttelu päivittäiseksi. Minä tiedän sen omasta kokemuksesta, koska minulle on parikin kertaa käynyt juuri näin.

Tupakanpolton lopettaminen nostaa painoa keskimäärin kaksi kiloa, koska tupakoitsija kuluttaa hiukan enemmän energiaa kuin tupakoimaton. Enemmän asiaan kuitenkin vaikuttaa se, että kaikki maistuu paremmalta, kun ei polta, samoin se, että tupakan korvikkeeksi varsinkin alkuvaiheessa tulee laitettua suuhun kaikenlaista, usein turhaa (makeisia, leivonnaisia tms.).

Lenkkari

Itse lihosin tupakoinnin lopettamisen jälkeen 8-9 kiloa, jota osaltaan pahensi se, että olen sellaista "palamaisempaa" ruumiinrakennetta, eli treenattuna näytän enemmän bodarilta kun maratoonarilta. :D Siihen asti olin myös koulun puolesta liikkunut PALJON (ne jotka opiskelee teatterialaa tietää mistä puhun. ;) ) Mutta vaikka jatkoin 5 krt viikossa juoksulenkkejä ja treenasin jokapäivä, niin niin se paino vaan kertyi. >:C
Avokkini kertoi, että hänen tutulleen ja tämän puolisolle oli käynyt samoin. Eli olivat olleet (varsinkin mies) todella solakoita ja sitten tupakoinnin lopetettua oli painoa tullut lisää vaikka ruokavalio oli pistetty erityistarkkailuun.

Eli kyllä se aineenvaihdunnan herättely tupakan toimesta joillain vain merkkaa. Mielenkiintoista oli huomata myös, että kun lopetin nikotiinipurkat nousi paino siitäkin lisää kun niitten kanssa.
Mutta tosiaan, aina voi tapella painon kanssa, mutta tupakka on kyllä vielä pirullisempi, niin että ei kauduta (vaikka ärsyttääkin.....) Onneksi itsellänikin on x-vartalo, eli paino ei heti näy vyötäröllä vaan kertyy armeliaampiin paikkoihin. ;)

Raikuli

Minä olen lopettanut tupakoinnin vuosia sitten. kahden vuoden savuttomuuden jälkeen päätin maistaa miltä tupakka maistuu. Uusi lopetus on työn alla ja nyt on menossa neljäs päivä tupakatta.

Kummallisesti minulla on nälkä koko ajan. Kun kohdistan ajatukset vatsaani, huomaan että ei se ole nälkä, vaan jotain muuta. Taitaa olla tupakan tuskaa? En minä ennenkään ole syönyt tunnin välein, mutta olen kyllä käynyt tupakalla joka tunti.

En halua lihota, joten torjun tyhjyyden tunnetta hammastikulla: laitan hammastikun suuhun kun ruoka-ajan ulkopuolella tulee sellainen olo, että jotain naposteltavaa olisi saatava :) Tällä minä estin lihoamisen viime kerrallakin...

tuittuli

Miten on mennyt? Pääsitkö eroon?

tuittuli

En tiedä oliko järkeä lopettaa tupakointi kesken eropuuhien. Hirveää ollut luopuminen tupakasta ja miehestä. Motivaattorinani tupakoinninkin lopettamiselle oli se esken erovireyden, että terveyteni kahden lapsen äitinä säilyisi pitkään.
Eromasennus kuitenkin vaivaa ja kaipaan edes hermosauhuja, kun olen illat ja vapaat aina lasten kanssa ja elämä on vain yhtä työpaikkaa ja lapsia, niin ja olihan tupakka toinen ainoa ystäväni. Niistä kahdesta läheisin. Nyt ystäviä on enää yksi.
Olen nyt ollut reilu 3 kk tupakoimatta, paino nousi 7 kiloa, nyt on laihis päällä tupakoimattomuuden lisäksi. Saa nähdä onko liikaa yhdellä kertaa yhdelle ihmiselle.

Juu ei

Grammaakaan ei oo tullut lisää eikä tule, miksi muuttaa syömistottumuksia??
Syön samanlailla kuin ennen lopettamista ja paino on pysynyt aivan samana.
moni lopettaja heikkouttaan sortuu korvaamaan tapatupakoinnin syömisellä, miksi ihmeessä hankkia toinen riippuvuus toisen tilalle??

Kolmas kerta toden sanoo?

Se "ruokariippuvuus" nyt on vähän eri asia kuin nikotiiniriippuvuus sikäli, että yksikään ihminen ei elä syömättä. Tupakka ei ole ihmiselle välttämätöntä, ruoka on.

Erilaisilla tietoisilla harjoituksilla voi välttää sitä, että laittaa suuhun jotain kaikissa niissä tilanteissa, joissa olisi ennen turvautunut tupakkaan.

Tupakoimaton voi lihoa pari kiloa, vaikke muuttaisikaan syömistottumuksiaan. Tupakoiva kuluttaa hitusen enemmän energiaa kuin tupakoimaton. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että pieni ylipaino on paljon parempi asia terveyden kannalta kuin tupakointi. Ylipainoa saa olla todella paljon ennen kuin ollaan lähelläkään tupakoinnin terveysvaaroja.

Voi teita

No? Oletko Lopettanut tupakan polton Jo? Toivottavasti olet, kun saali lastasi!!!!!!!!!!!!