Hammasrautapeikko

Minulle tulee hammasraudat eteen. Voisiko saada kommentteja ihmisiltä joilla on hammasraudat, että miten se on vaikuttanut sinkkuna olemiseen miesten kanssa?
Tiedän että tämä varmaan kuulostaa turhamaiselta, mutta kun olen jo kolmekymppinen ja sinkku, niin huolestuttaa miten miehet reagoi minun rautoihin...
Ainakin joiltakin olen kuullut että tulee kommentteja: miks tuolla on telaketjut suussa vaikka on aikuinen...hölmöä:)
Ja asiallisia kommentteja vain kiitos.

elina

Itse olen sinua parisen vuotta vanhempi, ja oikominen juuri loppusuoralla. Voin rauhoittaa: Ei vaikuta mitenkään! Paitsi suutelemista saa ensi alkuun hieman ihmetellä ;)

Pyydä valkoiset kiinnikkeet, ovat huomaamattomammat kuin metalliset. Omat rautani ovat paremminkin saaneet positiivista huomiota! Ja kun raudat itse saat, huomaat, että niitä onkin useammalla kuin uskotkaan!

Hammasrautapeikko

Kiitos, hyvästä kommentista :) joo aion ottaa ne kaikkeista huomaamattomimmat braketit. Tiedätkö sanoa, että voiko niistä braketeista vielä valita koon, vai onko kaikki standardi kokoa?

Pallas

Hah, ihan ääneen nauratti pelkosi. Itse olen 25- vuotias ja rautani saavat, jos ylipäätään minkäänlaista, vain positiivista huomiota. Ne ovat kauniit, vähän kuin hammaskorut.

Kyllä aikuiset ihmiset osaavat suhtautua rautoihin vain ajatuksella -ok, hän huolehtii hampaistaan- asenteella, sitähän se vain onkin.

Raudoilla ei siis ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin että hampaani oikenevat silmissä. :-)

ole huoleti

Kyllä se oikoja koon valitsee: hampaan jo kohdan mukaan! Kerro oikojalle huomaamattomuustoiveesta, jotta hän sen tietää ja näin miettii erilailla valintojakin.

pispa

hymyilet sitten hopeahymyä. se hurmaa.

oikominen ohi

Hei!
Sain kiinteät kojeet koko purukalustooni ollessani 30v. Aluksi se mietitytti ja hämmennytti. Olin aika kipeä jokaisen kiristämisen jälkeen. Lääkärini ennusti rautojen olevan suussani n.3-4 v, kaikenkaikkiaan oikomiseen kului reilut 6v.
Hymyileminen tuotti vaikeuksia, huomasin laittavani käden suun eteen. Hävettikin. Ajan myötä totuin niihin ja niin tottuivat muutkin. Ainoastaan lapset saattoivat tuijottaa ja kysyä miksi sulla on tollaset? Jossain elämäni vaiheessa jäin yksinhuoltajaksi ja alkuun peittelin treffeillä suutani. Nykyinen mieheni huomasi raudat vasta, kun uskalsin niistä puhua jo useamman seurustelukuukauden jälkeen. Ei ollut huomannut edes suudellessa. Kun se ilon ja onnenpäivä koitti jolloin sain raudat pois ja kauniin tasaisen rivin, hymyilin (irvistin, sanoi mieheni) niin että varmasti kaikki sen huomasivat. Mieheni naureskelee sitä päivää vieläkin muistellessaan kuinka tuli vastaani juna-asemalle, oli kaukaa nähnyt irvistelevän naamani ja punaiset huulet. Hymyilemistä piti harjoitella peilin ääressä ilman, että laitoin käden suun eteen. Mutta se vaiva kannatti! Tsemppiä! ps.kyllä miehiä riittää ja tosi rakkaus ei katso ulkonäköön.

Mä oon kolmekymppinen

LAitan tämän tännekin, kun taisi mennä äsken vääränlaiseen ketjuun... Kysymys kuuluu, että onko kenelläkään täällä ollut kitalakikojetta sekä alhaalla että ylhällä?

Minulle laitettiin eilen sekä ylä- että alakitalakeen kojeet, joista toinen levittää ja toinen kaventaa kitalakea. Täytyy sanoa, että näin ens alkuun tämä on aivan hirveää. Koska kielelle ei ole tilaa entiseen malliin, en pysty puhumaan kunnolla ja syödäkin kykenen vain sosekeittoa, joka sekin tuppaa jäämään kiinni kojeisiin. Miten on mahdollista, että tämä helpottuisi? Pitääkö minun opetella uudestaan syömään ja puhumaan eri tavalla kolmen kympin iässä? Jos jollain on lohduttavia kokemuksia, niin pliis olisin apua vailla. :)

kyllä siihen tottuu

Itse sain raudat ollessani 16v. Onneksi vain alahampaisiin, eli eivät juuri näkyneet. Jouduin silloin pitämään ylhäällä kitalaessa sellaista kappaletta, jota vasten alahampaat sitten tuli.. Hankala selittää, mutta juurikin tuon tapainen kun sulla. Alkuun meni varmaan pari viikkoa, että syöminen oli hankalaa ja puhe sellaista lespausta, eli kyllä, joudut opettelemaan puhumaan ja syömään kojeen kanssa. Mutta se käy yllättävän nopeasti, ja kohta et varmaan huomaakaan niitä vekottimia suussa. Niin, ja sitten kun oikojista pääsee eroon (kun on jo tottunut niihin), joutuu taas opettelemaan puhumaan uudelleen ;) jotenkin se kieli kuitenkin taipuu moneen...

Älä siis huoli, alku on hankalaa mutta suu on sopeutuvainen ;)