Vertailu

Hei kaikki rintojen suurennusoperaation lapikayneet!

Minua kiinnostaisi seuraavat kysymykset (harkitsen itse operaatiota):

1. Mika oli alkuperainen kuppikokosi, mika operaation jalkeen?

2. Onko implantti lihaksen alla vai paalla?

3. Oliko tuskaliaita vaiheita?

4. Oletko kuinka tyytyvainen lopputulokseen?

5. Kuka sinut leikkasi?

6. Toipumisaikasi?

Kiitos kaunis kaikille! Ja hyvaa kesan alkua!! :)

Tsekkaa mielluummin

http://groups.msn.com/silikonitytot

tyytyväinen

1. Ent. pieni a (ehkä jopa aa), nyt b/c
2. Lihaksen alla
3. Särkylääkkeillä kivut pysyi kurissa (käytin ehkä viikon)
4. Ihan tyytyväinen, symmetriset rinnat, arpia (ovat kainalossa) tuskin näkee. Itsetunto kohosi kummasti.
5. E. Suominen
6. Muutama viikko piti nukkua selällään. Se tuntui hankalalta, kun on tottunut nukkumaan kyljellään.
7. Lisäksi kerron: Olin yli 40 v. kolmen lapsen äiti, kun operaatio tehtiin (n. 10 vuotta sitten)

Ketään en yllytä mihinkään. Jokainen tehköön ratkaisunsa itse, huolellisen harkinnan jälkeen.

Ei hyvä

1. AA -> pieni B

2. Alla

3. Alussa tottakai koski ja kovasti.

4. Tyytymätön.

Olen tajunnut, että luonnollisuus on ainakin itselleni se paras vaihtoehto. Implantit eivät tee minusta yhtään sen naisellisempaa. Päinvastoin. Luonnollisuus ja se, että on se mikä on, on minusta viehättävämpää kuin tekotissit. Aivot muistuttavat kuitenkin tasaisin väliajoin siitä, että ""tämä EN ole MINÄ!"" ja ""nämä EIVÄT ole MINUN!"". Mieluummin siis pienitissinen kuin muovitissinen. On tästä tyhmyydestä siis jotain oppinutkin (eli arvostamaan omaa luonnollista, epätäydellistä ulkonäköään).

Poisto-operaatiota odottelen. 2-vuotta ""muovista kauneutta"" riitti minulle.

Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka suurennoksen haluavat. Mutta hei, kannattaa TOSISSAAN miettiä, mitä haluaa.

Ap

Nim ei hyva,


Tuota minakin itseasiassa pohdin.

Minulla on itseasiassa hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia asian suhteen, joiden kanssa tasapainoillessa ns paatos vaihtuu laidasta laitaan.

Toisaalta tuntuu surulliselta ajatus, etta minakin olisin omaksunut sen kyseenalaisen ajattelumallin, mika mielestani tarvitsee olla, etta kuitenkin normaali, vaikkain hyvin pienirintaisena (ei siis taysin kehittymattomat tms) harkitsee ""seksikkaamman"" ulkomuodon riskaapelia ja teennaista muokkausta. En oikein saata sulattaa ajatusta etta mina riskeeraisin terveyteni yms sen tahden, etta tissini olisivat suuremmat, silla kuitenkin jossakin kohtaa itsessani tiedan etta elamanlaatuani tuskin kohentaisi tallaisen asenteen kylvaminen.

Toisaalta sitten, minusta olisi vain esteetikkona hauska, oikeastaan todella hauska ajatus omistaa taytelaiset, komeat rinnat. Ehkapa kokisin itseni seksikkaammaksi, ""taydellisemmaksi"" vaikka ulkopuolisten toivoisinkin jaavan neutraaleiksi asian suhteen.

Mutta epailen vain etta tuntisinko oloni todellahyviksi tietaen etta ihoni alla on muovia, ja mita kaikkea riskaapelia-->stressia siita voi seurata.

Kokisinko oloni seksikkaaksi kun tietaisin etta olisin turvautunut tallaisiin ajanilmioihin, joita kuitenkin osaan katsoa ns jarkevastikin...

On tassa nyt paljon puntarissa....

nina

Samantapaisia ajatuksia itsellänikin oli ja on edelleen. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, että kävin operaation läpi. Tunnen itseni paljon seksikkäämmäksi ja minusta minun vartaloni näyttää nyt paljon sopusuhtaisemmalta. Aina asioihin ei tarvitse suhtautua niin vakavasti, kyse on kuitenkin vain siitä, että tulee lisää täytettä rintaliiveihin :)

-35-

1. Mika oli alkuperainen kuppikokosi, mika operaation jalkeen? AAA:sta takaisin alkuperäiseen B/C-kuppiin (2,35 dl muistaakseni)

2. Onko implantti lihaksen alla vai paalla? Päällä

3. Oliko tuskaliaita vaiheita? Enpä muista olleen. Muutaman yönä kääntyminen herätti, mutta siinäpä se.

4. Oletko kuinka tyytyvainen lopputulokseen? Edelleen (8 vuoden jälkeen) olen tyytyväinen. En suinkaan ajattele asiaa edes viikottain, nämä ovat minun rintani, eivät tekotissit.

5. Kuka sinut leikkasi? Kirurgin nimeä en enää muista, Tallinnassa laitettiin, pienellä, viihtyisällä yksityisklinikalla.

6. Toipumisaikasi? klo 11 nukutettiin ja jaloilleni nousin klo 19. Viikon taisin olla pois töistä. Pääsin kaikin puolin helpolla, koska implanteille oli tarpeeksi tilaa.

?

Nimim. -35-, pahoittelen hidasta ajatuksenjuoksuani, mutta siis mitä tarkoitat tuolla ""AAA:sta takaisin alkuperäiseen B/C-kuppiin"" -jutulla? Siis miten alkuperäisellä, onko sinulta poistettu rinnat? Ja jos rinnoille oli tilaa, niin eikö sitten nahkaa otettu pois?

En tiedä miten käytännössä tapahtuu rinnan poisto rintasyövän tms. yhteydessä, mutta olen aina jostain syystä kuvitellut, että siinä lähtee myös aika paljon rinnan päällä olevaa ihoa mukana, ts. tulisi ihan litteä rinta. Olenkin aina miettinyt, että miten se implantti mahtuu rintaan jos iho on melko kireä... Korjatkaa ihmeessä vääriä käsityksiäni, nämä jutut ovat ihan uusia minulle! :)

no

Eiköhän kirjoittaja tarkoittanut imetyksen jälkeisiä rintoja.
Ennen imetystä B/C-kuppi, imetyksen jälkeen AAA ja silikoneilla takaisin B/C-kuppiin.

NANNA

1.alkuperäinen koko b75,jälkeen d80

2.päällä

3.alussa

4.olen:)

5.Kullamaa

6.pari päivää

luomuhoitsu

En voi ymmärtää teitä silikoien laittajia, miten ihminen voi olla niin pinnallinen ja turhamainen. Eri asia on tietysti, jos sairauden takia on jouduttu poitamaan rinta tms. Suosittelen teille kaikille silikonirintoja harkitseville tai silikonirintaisille vierailua syöpätautien oastolla, siellä saattaisi alkaa ajattelemaan hieman toisenlaisia elämänarvoja... Onko onni rintojen koosta kiinni????

Sanna

!. A/b nyt C/D

2. Lihaksen päällä 375

3. Leikkaus oli eilen; tänään ollut koulussa, tössä ja jälkitarkastuksessa. Ihmeparantuminen on tapahtunut!

3.Hieman rinnat pingoittavat, ei pahimpia mustelmia. Turvotusta yläosassa.

4. Näyttää täydelliseltä.

5. John Wolleth, USA tutkimusklinikka (täällä täytyy osallistua FDA:n tutkimukseen jos haluaa silarit)

6. Pari viikkoa toipumista, toivottavasti.

6.

-35-

Ei, onni ei ole kiinni rintojen koosta.
En muuten tiedä ovatko Sinun elämänarvosi sen oikeampia kuin minunkaan tai oletko Sinä oikea ihminen määrittelemään ""pinnallisuuteni"" tai ""turhamaisuuteni"" muutaman kirjoittamani rivin perusteella. Se, että minulla on silikonirinnat ei mielestäni ole muuttanut arvomaailmaani suuntaan eikä toiseen, moni muu asia kylläkin. Esim. sinun kommenteillasi saattaisi olla negatiivinen vaikutus suhtautumisessani ""hoitsuihin"", jos haluaisin yleistää kaiken ympärilläni olevan.

noora

Mä ainakin ymmärrän niitä, joiden on vaikea sopeutua elämään silikonien kanssa. Kyllähän se vaatii täydellistä itselleen valehtelemista ja totuuden kieltämistä että niiden kanssa voi elää. Esimerkiksi täällä yksi, joka oli onnistunut itseään huijaamaan, sanoi ""nämä ovat omat eivätkä mitkään tekotissit"". Siihen tilaan jos pääsee, että itsekin uskoo tuon valheen, silloin tekotissien kanssa voi elää. Jos taas oma pää ei suostu tuota valhetta hyväksymään, silikonien kanssa ei ole mukava elää. Jos et ole hyvä valehtelemaan ja uskottelemaan asioita itsellesi, älä hanki silikoneja.

Tissiesi koko on edelleen se a tai mikä se on ennen ollutkin, ei kuppejasi täytä rintasi, vaan silikoni-implantit. Tissisi on yhtä pienet kuin ennenkin, niihin on vain työnnetty vierasesine sisään nahkaa venyttämään.

luomuhoitsu

Sinulle -35- Haluaisin kysyä, miksi laitoit silikonirinnat? Olitko tyytymätön kuppikokoosi vai oliko sinulla jokin terveydellinen syy? En minä ole mikään tuomitsemaan kenenkään ratkaisuja, mutta ihmettelen aina vaan, miksi nuori terve ihminen haluaa vapaaehtoisesti niinkin isoon leikkaukseen?

""muovitissi""

Nooralle,

miten ihmeessä pitäisi itseään huijata jollain tisseillä? Jos kerran leikkaukseen on päätynyt niin ei siinä vaiheessa enää tarvi tollasta miettiä. Kyllä sen jo etukäteen luulisi tietävän miltä tuntuu henkisellä puolella.
Niin se on meikkauskin sitä huijaamista samalla tavalla. Kummasti ulkonäkö muuttuu kun vetää kajalia silmän ympärille, pitäisikö siitäkin muistaa säälitellä itsepetoksesta itseään..?

Mä mietin silikonien laittoa noin 10 vuotta ja ainoa mikä harmittaa on se etten mennyt leikkaukseen aikaisemmin. Ja mulle on ihan sama mitä ihon alla on jos se vaan saa rintaliivien kupit täyteen toisin kuin entiset räpylät. Mun ei tarvi itselleni valehdella mitään, olen mikä olen ja nyt olen jopa erittäin tyytyväinen siihen. Toisin oli ennen leikkausta kun ei viitsinyt mennä mihinkään yleiseen tilaan missä olisi pitänyt olla ilman vaatteita.
Ja nolompaa se on saunaillassa vetää liiveistä puolen litran irtotäyte kuin se että on se täyte ihon alla mitä ei muut välttämättä huomaa KOSKA MULLA AINAKAAN EI OLE JENKKI TYYLISET ISOT PALLOT.

Ja tissieni koko on nyt mikä on, paha alkaa erittelemään liivikaupassa että ostanpa aa-kupit omille ja c-kupit silikoneille. Ne kun menevät molemmat siihen samaan täydelliseen c-kuppiin.

Hanki oma elämä

Kuules ""luomuhoitsu"", mene hemmettiin täältä moralisoimasta - vaikka kasvattamaan luomuperunoita böndellesi. Minkä ihmeen takia roikut tällaisella palstalla, jossei sulla ole muuta tekemistä kuin muitten elämän arvostelu. Häivy!

luomuhoitsu

Kuulkaapas silikonibimbot! Mulla on oma elämä ja ihan omat aidot rinnat. Kasvatan muuten niitä luomuperunoitakin, hah hah! Enkä tosiaan viitsi tällä palstalla enää ""roikkuakaan"", löytyy henkevämpiäkin keskustelunaiheita. Pitäkää rauhassa tekotissinne, ääliöt. PISTE.

a-kuppi

hei!
olen ollut koko elämäni pieni rintainen (a-kuppi). ja myös kärsinyt siitä. aikaisemmin toivoin et saisin suuremmat rinnat. mut kun ikää on tullut (oon nyt 25=)) olen alkanut pitää omista pienistä tisuleistani. menekkiä on aina riittänyt miesrintamalla ja olen saanut kuulla että olen hyvin seksikäs. mut se ehkä johtuu siitä että nautin seksistä ja olen iloinen ja avoin ihminen (eli ei mitään tekemistä kropan kanssa). Mieheni jumaloi mun vartaloa ja myös pitää mun pienistä rinnoistani, sanoo et näytän niin ihanan nuorelta ja sensuellilta =) eli kannattaa miettiä, kyllä pienten rintojenkin kanssa oppii elämään. pitää hyväksyä itsensä tai muuten löytää itsestään aina paranneltavaa. sitä paitsi pienissä rinnoissa on todella paljon hyviä puolia!!! vaatteet istuu kauniisti, kesällä ei tarvi käyttää rintsikoita (+voi käyttää kauniita rintsikoita ku ei tarvi miettiä et tukeeko ne) ja näyttää nuoremmalta =) eikä vanhat ällöttävät miehet tuijota sun kaula-aukkoa!!! (ku rinnat suurentaa niin kai sitä tuijotusta tulee sit kaikilta... myös niiltä joita ei haluaisi). näiden lisäksi voi käyttää avaria kaula-aukkoja ja pukeutua seksikkäästi ilman että näyttää... noh huoralta =)

Noora

No kyllä meikki on vähän eri juttu kuin silarit, sen voi pestä heti pois jos häiritsee. Ja ei täälläkään kaikki ole näyttäneet tietävän etukäteen mille vierasesine kehossa tuntuu henkisesti, vaikea sitä on omia reaktioitaan kuitenkaan ennustaa. Jos vierasesineen saa ajateltua osaksi kehoaan, ongelmia ei synny. Jos vierasesine tuntuu sille mikä se on, niin ei se silloin ole helppoa.

Nimimerkin a-kuppi kanssa olen samaa mieltä. Tissit ei ole mikään seksikkyyden ja naisellisuuden mittari. Jos hyväksyy vartalonsa ja pitää siitä, on seksikäs. Toiset vaan eivät onnistu hyväksymään vartaloaan ilman silikoneja ja toisille se on vaikeaa jopa niiden kanssa.... Ongelma ei ole ne tissit vaan oma ajattelu.

luomutyttö

On surullista, että ihminen ei pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on. Itsetuntoaan olisi terveellisempää hoidattaa psykiatrilla kuin laitattamalla vierasta kemikaalia kroppaansa. Sääliksi käy teitä silikoneihin pienirintaisuuden vuoksi turvautuneita. Nimimerkki ""a-kuppi"" puhui täyttä asiaa, seksikkyys ei todellakaan ole rintojen koosta kiinni, onneksi meitä terveellä itsetunnolla varustettuja nuoria naisia vielä löytyy tästä median sairastuttamasta yhteiskunnasta!

niinpä

Mutta miksi sinun pitää olla niin surullinen siitä että joku laitattaa silikonit? Sinunko mielenterveys kärsii minunkin tissieni vuoksi vai?
Antakaa nyt hyvä luoja jo toisten laittaa ne silarit jos itse niin haluavat. Ja seksikkyyskin on katsojasta kiinni. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta.
Minä olen sitä mieltä että naisen pitää olla tietyn näköinen tai mallinen jotta on naisen näköinen. Ja naisella kuuluu olla esim. rinnat. Kyllä sitä huomiota saa sillä rinnattomuudella koska eihän se naisellista ole. Mutta jos ei välitä siitä niin antaa palaa vaan. Onhan meitä kaiken kokoisia ja näköisiä..

a-kuppi

kyllä mua on ""rinnattomuudesta"" huolimatta kovin naisena pidetty. ei ole reilua sanoa et pienirintaisuus olisi jotenkin epänaisellista. tuskin se naisellisuus on rinnoista kiinni.
jos joku haluaa laittaa silikonit niin ok, mut kannattaa miettiä niitä syitä sen halun takana, ettei kadu sitten myöhemmin. esim. rakkautta tuskin tissien avulla saa, jos sitä ei ole löytynyt niitä ilman. (jos jos löytyy niin tuskin se on sit tisseistä kiinni... paitsi jos mies on joku idioottiääliö joka rakastaa vaan sun tissejä)

k

Minusta taas kaikki se on naisellista, mitä me olemme luonnostamme. Luonnostaan hoikka on myös pienirintainen. Se on naisellista ja seksikästä. Kun luonnostaan hoikka laittaa silikonit ""olemattomiin"" rintoihinsa, se ei ole kaunista... Silikoni ei ole naisellista, pienirintaisuus on.

niinpä

Kyllä mulla on jo aviomies rinnalla kulkenut toistakymmentä vuotta ja hän ei niitä silareita pyytänyt laittamaan vaan ihan itse ne halusin. Eli en niitä siitä syystä laittanut kun ehkä kuvittelet.

Mutta sitten vielä kannattaa huomioida se että pienirintaisuus on laaja käsite. Itse nimittäin olisin ollut onnellinen siitä pienestä pyöreästä a-kupista mutta kun eipä ollut edes sitä imetysten jälkeen. Ja se totaalinen rinnattomuus (siis ei pienirintaisuus!!) oli sellainen ongelma mulle jota en enempää kestänyt. Siksi päädyin tähän ratkaisuun.