Unelmoija

Minua viehättää ja kiinnostaa jollain hassulla tavalla tällaisten varakkaiden koti/-edustusrouvien elämä. Löytyisiköhän tältä palstalta naisia, jotka voisivat anonyyminä kertoa elämästään? Tai ystävänsä/sukulaisensa varakkaasta elämästä?

On tietenkin selvää, ettei kenenkään elämä ole pelkkää shoppailua Chanelilla tai Vuittonilla, mutta voi, mikäs olisi sen ihanampaa.. Saatko mieheltäsi jonkinlaisen "palkan" jonka voit käyttää haluamallasi tavalla? Minkälainen miehesi vuosiansio on? Asettaako miehesi työ jonkinlaisia ulkonäkö- tms. vaatimuksia Sinulle (edustustilaisuudet ym.)
Itse olen kyllä oikein tyytyväinen ja onnellinen perheestäni, ja pelkästään siitä, että saan olla vielä hetkisen lasten kanssa kotona, vaikkei olekaan mahdollisuutta suunnitella, mitkä Louboutinit tai minkä Vuittonin seuraavaksi kävisin shoppaamassa ;) vaikka niistä kovasti unelmoinkin!

Ja pakko muuten vielä korostaa, eteä EN ole katkera, vaan hyvin koulutettu ja hyväpalkkainen itsekin/ EIKÄ tämä myöskään ole provo... En vaan tiedä, mistä muualta tällaista kysyisin (etenkin, kun raha-asioista ei Suomessa tietystikään SAA puhua julkisesti! ;D -täällä ainakin luksuksen ystäviä käy jonkin verran, jospa niitä kotirouviakin, jotka haluaisivat hieman raottaa verhoa elämäänsä, anonyyminä tietysti :)

Tessa-33

Minä elin "trophy wifena" viisi vuotta, sitten sain tarpeekseni ja hain avioeroa. Eli 24-29 ikävuoden välillä ja erosin juuri ennen 30-vuotissynttäreitä. Täytin juuri 33 ja yritän tavallaan löytää itseni, ja siksi tuntuu siltä että henkisesti olen jossain määrin vielä kuin 22-23v. tasolla. Nuo hyvät nuoruusvuodet menivät tavallaan hukkaan, osa ajasta tuntuu epätodelliselta, kuin olisin ollut unessa tai jollain omalla pikkuplaneetalla aivan itsekseni.

Opiskelin muutaman vuoden kotimaisessa yliopistossa eli 20-23v. ikäisenä, mutta tapasin tuttavan kautta ulkomaisen miehen johon rakastuin ja jonka perheellä sattui olemaan rahaa kuin roskaa, ja hän vakuutti tai pikemminkin houkutteli minut muuttamaan kotimaahansa ja olemaan kotona ja helppohan se päätös oli kun asuin toisessa maassa enkä tuntenut siellä ketään muita kuin hänet. Moni samanikäinen olisi varmaan tehnyt samoin kun tällainen tilaisuus tarjoutuu nähdä maailmaa ja päästä pois takahikiäisestä Suomesta.
Hän oli töissä isänsä omistamassa rahoitus- ja kiinteistöyhtiössä.

Shoppailin ja lounastin päivät pitkät, ajelin urheiluautolla pitin kaupunkia kuin aivokuollut zombie, ja tutustuin pinnallisiin naisiin jotka eivät osanneet puhua muuta kuin kutsuista, juhlista, kauneushoitoloista ja siitä miten aikovat hankkia lapsia ja jäädä kotiin. Niitä stepfordilaisia naisia, joista ollaan vain luettu, kuultu tai nähty elokuvissa. Mies halusi vain matkustaa hienoihin kohteisiin ja nyrpisteli kaikkea epämiellyttävää ja köyhän näköistä, jopa Pariisi oli hänen mielestään haisevan ruma ja ränsistynyt paikka ja käski minua vaan äkkiä ostamaan kaiken mitä tarvitsin jotta voisimme lentää kotiin rapakon taakse ennen suunniteltua ajankohtaa. Minä olisin välillä halunnut pakata muuta vaatetta mukaan kuin iltapukuja ja vastaavaa. Ihan kuin minun olisi pitänyt olla että vautsi!vau! aina vaan jos otti perheen käyttämän yksityislentokoneen jonnekin päin. Ei tehnyt vaikutusta ja kun vetosin vihreisiin arvoihin ja että lentäisin mieluummin vaikka turisticharterina niin minua pidettiin ihan greenpeacelaisena ja tekopyhänä. Minusta he olivat aika tekopyhää sakkia jos rehellisiä ollaan. Eletään leveästi, annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen mutta siitä tehdään kamalan suuri numero, ja totuus on se että sitä rahaa annetaan vain siksi koska ne saa verovähennyksiin.
Anoppi yritti vihjailla lapsenlapsista, minulle joka en juuri edes pidä lapsista, ja pidin vielä vähemmän noin nuorella iällä. Ahdistavaa oli. Sanoi että kustantaa tarvittavat hedelmöityshoidot, jeesus sentään! Onneksi en halunnut ja hankkinut lapsia, ajatelkaa missä tilanteessa nekin olisivat nyt!

Suomessa olevat kaverini ehtivät opiskella loppuun saakka ja valmistua, ja reppureissata pitkin maailmaa kk ajan joka kesä, joten olin ja olen edelleen kateellinen heille kun ovat nähneet asioita monista näkökulmista. He olivat kateellisia minun suuren vaatehuoneen sisällöstä, mutta olin salaa vielä kateellisempi heille. Olin aika turhautunut nämä vuodet mutta ajattelin että olen onnekas ja että asiat ovat silti ihan hyvin, ja teeskentelin onnellista ihmistä suomalaiselle perheelleni ja tutuilleni. Silti tunnen itseni kouluttamattomaksi ja huonommaksi kuin muut tänä päivänä, vaikka olin hikipinko nuorempana.

Suomeen palattuani piti miettiä elämä uusiksi, opintolainaa oli vielä jonkin verran maksettavana, vein entisessä maassani luksusmerkkituotteita luksusvintageliikkeeseen myyntiin ja sain niistä aika paljon rahaa, mutta en lähelle puoliakaan siitä mikä niiden arvo oli ollut, no enpä ollut niitä itse maksanutkaan. Loput lahjoitin hyväntekeväisyyteen jotta pääsisin takaisin tänne kevein kantamuksin. Avioehto oli olemassa, tottakai kun exällä oli miljoonien arvoinen vanhempiensa perustama rahasto. Maksoin itse jopa matkalippuni takaisin tänne, ja sain tietenkin onnenonkijan maineen siellä joten en enää palaisi takaisin muiden tuijoteltavaksi, eikä kiinnostaisi käydä muutenkaan. Yritin hakea töitä siellä ollessani mutta exä vakuutteli että hän elättää meidät molemmat. Eli ansioluettelo on tyhjä tuosta kohtaa, enkä viitsi kirjoittaa siihen että työtehtävä on trophy wife ja kokemus 5 vuotta. Työpaikan saaminen oli haastavaa mutta sitten minulla kävi hyvä tuuri, löysin uuden uran ja nyt tulen ihan mukavasti toimeen, ja ennen kaikkea omillani. Se on tärkeää.

Sairastuin myös vakavasti tänne saavuttuani, mutta leikkausten jälkeen olen voinut hyvin.
Eli en voisi välittää vähempää luksuksesta, merkkituotteista ja muusta ja jos voisin valita uudestaan niin en olisi antanut sellaisen luksuselämän nousta päähäni. Käyn täällä lueskelemassa kauneusvinkkejä ja muuta, mutta en ota muotia ja kauneutta enää niin vakavasti kuin aiemmin.

Nimim. Raha ei tee onnelliseksi, kuin ehkä mahdollisesti vain pieneksi hetkeksi.

Raha rauhoittaa

Toista mieltä, olen koulutettu IT-alan ammattilainen. Elän tällä hetkellä kotirouvan elämää ja nautin joka hetkestä. Mielestäni raha rauhoittaa ja on ihanaa, kun voin tehdä lähes mitä haluan ja juuri sitä mikä itseäni kiinnostaa. Mitään paluuta työelämään en suunnittele vaan nautin vapaudesta. En siis elä vain kotirouvana vaan orvanpyörästä heittäytyneenä.

mr downtown

Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että edellämainituissa on kaksi täysin erilaista suhtautumistapaa rikkaana kotirouvana olemiseen. Mutta ensimmäisessä tarinassa ei ehkä ongelma ollut itse rikkaus vaan se, että naisella oli kykyjä ja kunnianhimoa, jotka joutui laittamaan vakan alle, puhumattakaan joutumisesta ennen aikojaan täysin vieraaseen kulttuuriin ja ehkä myös yhteiskuntaluokkaan. Vaikka tuntuikin olevan perheen parissa sen täysin hyväksytty jäsen. Silti koki olevansa täysin väärässä paikassa väärään aikaan. Ja sellaisessa tilanteessa pintakiilto ei auta, vaikka se olisi sulaa kultaa.

Ja toisessa tarinassa nainen oli saanut osoittaa kykynsä mutta myös päässyt kokemaan nyky-yhteiskunnan oravanpyörämäisen menon. Ja läpikäytyään nämä kokemukset, ns. kolikon molemmat puolet, pystyy nyt pysähtymään ja nauttimaan myös pelkästä olemisesta kaahaavan suorittamisen vastapainona, sekä osaa arvostaa taloudellisia mahdollisuuksia käyttää lahjojaan ja ladata akkujaan luonnonmukaisessa tahdissa.

Toisin sanoen noista voisi oppia sen, että rikkaus ei tuo elämää mutta eri elämänvaiheet saattavat opettaa arvostamaan sitä hyvää mitä itsekullakin meistä on ja mitä olemme. Ei sitä mitä milloinkin suoritamme satakakskyt lasissa.....

Audrey.

Rikkailla ei ole mitään eroa meihin taviksiin, heillä on ainoastaan vain enemmän rahaa.

maaru

Olen edustusrouva vaikka käyn töissä. Toimin kansainvälisen yrityksen sihteerinä ja pidän työpaikkani koska en jaksa enkä halua enää olla joutilaana kotona.

Mies on useaan otteeseen sanonut että voi elättää koko perheen ja että mitä turhia minä jälleen töissä käyn, mutta haluan pitää jotain omaa elämää ja tekemistä myös. Huonona puolena mainittakoon se kun työpaikallani ollaan tietoisia mieheni statuksesta ja sen mukaisesta rahatilanteestamme vaikka en ole sitä koskaan itse kenellekään siellä mainostanut, ja saan kuulla kuittauksia mm vaatteistani ja autoistani. Mies käy usein helsinkiläisissä merkkiliikkeissä ostamassa minulle lahjoja eli on hyvin koulutettu yksilö, ja tuntee automakuni ;) mutta yrityksen muut naiset ovat kateellisia ja yrittävät sabotoida työtäni, samoin miehet kommentoivat piikikkäästi uutta maasturiBemariani, ja viime kesän menopelinä toiminutta avoBemariani, kollegat tokaisevat usein minun kuullen että helppoa se on teillä johtajan rouvilla. Mielestäni tuollainen on todella junttia käytöstä. Tekisi mieli hankkia Rolls Royce ja haistattaa heille pitkät ;)

selavii :)

Olen edustusrouvana joutunut luopumaan suuresta osasta vastuuta (raha-asiat jne), mutta roolini on näin ollen myös perinteisempi ja vähemmän itsenäinen. Olen siis töissä herra aviomiehellä... Toisaalta voin herran ollessa matkoilla viettää shoppailupäiviä ja lounastella tyttökavereitten kanssa. On ihanaa ostella kaupoista mitä mieli tekee (aikaisemmin minulla oli tiukkaakin tiukempi opiskelijabudjetti), käydä viikottain föönauttamassa tukka kampaajalla. Nyt kesällä (eilen oli +30) haen sitä vapauden tunnetta ajelemalla avoautolla.

Luottokorttilasku menee läpi ilma huomautuksia, jos se on viiden ja seitsemän tonnin välillä. Enemmästä tulee kehoitus olla säästäväisempi seuraavassa kuussa. En kylläkään pistä koko summaa vain itseeni vaan myös ruokaostoksiin, lasten kuluihin ja välillä matkustamiseen.

Miehen vuosiansioiden tarkkaa lukua en tiedä, yrittäjä kun on. Alasta en mene sen tarkemmin yksityiskohtiin.

Uran ja koulutus ovat mennet sivu suun ja se suoraan sanottuna ahdistaa. Suomalaiselle naiselle on häpeä olla kouluttamaton. Kulttuuria ja kieliä on kyllä lupa harrastaa, ovat ilmeisesti (miehen mielestä) turvallisia... Luen myös paljon, olen aina rakastanut kirjoja.

Onneksi pidän itse edustamisesta ja minulla on siitä paljolti kokemusta. Ensi-illat, gaalat, tanssiaiset -kaikki käy! Ulkonäköpaineet eivät ole miehen tai edustamisen luomia, vaan nykymedian ja -kulttuurin. Olen ollut beauty junkie jo vuosia, jo ennen tätä elämäntyyliä. Iloitsen vaan, kun minulla on varaa investoida kauneuteeni.

Kateus on ongelma, jopa ystävien kesken. Olen välillä joutunut huomaamaan, että ihmiset ovat ihmisiä. Ei kannata tuomita turhan kovalla kädellä, eikä ole toisaalta fiksua uskoutua ihan kaikesta. Mutta tämä ilmiö elää toki kaikissa yhteyskuntaluokissa.

Välillä siis piikkarit puristaa, mutta kuka meistä elää täydellistä elämää...?

Villi ja vapaa

Mulle olisi aika kauhistus elää tuollaista elämää, jossa naisena on miehelleen alisteinen, ja joutuu keskittymään vaan olemaan "edustava" ja harrastamaan vain sitä mitä mies pitää sopivana.

Olen ollut naimisissa, myös ulkomailla, ja elänyt ns. perheenemännän elämää, välillä varakkaampaa palvelijoineen ja diplomaattikutsuineen, välillä piti joka penniä venyttää, joten kaikki on koettu. En onnistunut alistumaan, kesyyntymään enkä uhrautumaan.

Nyt olen eronnut, itsenäinen, teen tutkimustyötä, enkä vaihtaisi seikkailunkaltaista elämääni mihinkään muuhun. Okei, joka apurahasta ja projektista joutuu kilpailemaan, tulot ovat satunnaisia eikä niillä rikastu, mutta rakastan työtäni, nautin elämästäni, jota elän omilla ehdoillani ja täysin vapaana.

Kustannan oman elämäni omilla rahoillani, jotka olen tienannut ja säästänyt, tunteeni ja elämänpäätökseni teen vapaasti omaan pääni ja sydämeni mukaan. Mikään ei ole parempaa kuin saada olla oma itsensä, itsenäinen ja vapaa halutessaan rakastamaan sittä jota haluaa - ei sitä joka kukkaron nyörejä pitelee.

kuu_kuu

Itse en ole ns.edustusvaimo, mutta kommentoin kuitenkin. Mieheni on taksiyrittäjä ja hän kertoi, että useat keski-ikäiset edustusvaimot ovat kovia käyttämään alkoholia. Hänellä on ollult paljon keikkaa Westendissä ja Haukilahdessa, joten naamat ovat jääneet muistiin. Eli ilmeisesti näillä naisille ei esim. lasten kotoa lähdettyä ole paljon tekemistä, joten tekevät sitten Sue Ellenit.....

näin siinä käy

Samoin monet rikkaiden lapset vetävät isin rahoilla sellaisia aineita joita ei Alkon valikoimista saa......

tavallinen elli

täytyy kyllä sanoa, ettei noiden aiempien postausten perusteella juuri käynyt kateeksi edustusrouvien osa. Aika halpaan hintaan on itsensä myynyt jos viidestä seitsemään tonnilla kuukaudessa ei saa edes opiskella tai kehittää itseään miten haluaa...

Minä tienaan nelisen tonnia kuussa ja tämä on se tulotaso jossa olen lakannut haikailemasta suurempia rahoja. Toki pyrin eteenpäin työssäni mutta pystyn nyt hankkimaan mitä haluan ja hyväksymään ettei ihan kaikkeen ole varaa eikä tarvikaan. Kun laukkunsa ja kolttunsa tienaa itse niin tulee eräänlainen suhteellisuudentaju. Toisaalta kun opiskeluaikojen kärvistelyn jälkeen rahaa nyt on, huomaa ettei ne laadukkaammat vaatteet ja muovin sijasta nahkaiset laukut ole muuttaneet mua ihmisenä paremmaksi... Vaikka nykyään irvistän seppälän topeille ja menen mieluummin max & costa niitä etsimään, muistan että olin vähempien tulojen aikana aivan yhtä iloinen polyesterrievusta kuin mitä nyt silkkitopista.

Kotirouvien elämä tuntui kovin kulutuskeskeiseltä ja hajottavalta.

Ehdotus

Tulevaisuutta kannattaisi ehkä ajatella, jopa rikkaiden miesten vaimojenkin, laittaa vaikka osan siitä 5000 - 7000 luottolaskurahasta, esim. lainanlyhennykseen, ja ostaisi 2 -5 asuntoa, jotka laittaisi vuokralle. Ei mikään mahdoton ajatus, koska keskivertolainanlyhennys/kk/asunto on kevyesti alle 1000. Tämän lisäksi tietenkin kävisi töissä. Ostaisi osakkeita, ja rikastuisi oikeasti itse. Tämän tekisin jos itse saisin jostakin paljon rahaa.

Ihmettelen

vastailisi täällä?

Kaikki viestit tuntuvat niin feikeiltä!

Miksi näin?

Mistä johtuu että tämäkin keskustelu meni näin negatiivissävytteiseksi ja jostain ilmestyi kaikenmaailman "besserwissereitä" ja "rikkaiden elämä on kamalaa"- huutelijoita? Miksi tällä palstalla ei saa puhua raha- asioista jos sitä nyt sattuu olemaan ilman että heti tullaan nälvimään ja todistelemaan että itselle ne rahat eivät ainakaan kelpaisi kun ovat miehen ansaisemia eivätkä omia?! Höpö höpö sanon minä!!!! Ei se raha ketään onnelliseksi tee, mutta helpottaa elämää ja eipä tarvi murehtia jokaista käytettyä euroa!!

Vaikea sanoa

Onko tämä ketju niin kovin negatiivissävyinen?!

Olisi varmasti kiva olla rikas, mutta omasta elämäntilanteestani katsottuna tuntuisi ihan mahdottomalta vain olla kotona ja antaa miehen tienata. En ole kuin keskituloinen, mutta tienaan enemmän kuin mieheni. Minulla ei siis ole mitään mahdollisuuksiakaan sellaiseen elämään, että "työkseni" tuhlaisin mieheni rahoja.

Puhun siis omasta näkökulmastani, mutta minun olisi vaikea ajatella, että saisin tarpeeksi sisältöä elämääni ilman haastavaa palkkatyötä ja että "uskaltaisin" elää ilman tietoa eläkekertymästä. Mitä, jos tulisikin ero tai mies kuolisi, eikä itsellä olisi koulutusta ja/tai työkokemusta käytännössä lainkaan? Olisi myös vaikea kuvitella, että edes osaisin tuhlata 5 000 - 7 000 euroa (?) kuukaudessa, summan, joka on alarajallaankin melkein kahden kuukauden palkkani.

Olisin mieluummin rikas niin, että olisin joko itse tienannut tai vaikkapa voittanut yhdessä miehen kanssa suunnattomat summat, sellaisen määrän, että sillä eläisi huoletta lopun elämäänsä. Ehkä jättäisin palkkatyöni ja alkaisin tehdä nykyistä enemmän vapaaehtoistyötä ja opiskella vaikka kaikkea kivaa avoimessa yliopistossa. Toisen armoilla sen sijaan oleminen ei tuntuisi jotenkaan mukavalta ajatukselta.

luonnollinen seuraus

Ehkä negatiivissävytteisyys johtuu siitä, että kahden edustusrouvan kertomukset kuulostivat monesta ketjun lukijasta.. noh.. surullisilta. Eikä näillä rouvilla ollut itsellään rahaa, vaan miehellä oli ja elämään liittyi siitä syystä paljon miehen sanelemia ehtoja. Yhtäkään VARAKASTA kotirouvaa ei ole vielä tässä ketjussa nähty. Minuakin kiinnostaisi esim. perinnöllä, yrityksensä myynnillä tai fiksulla sijoitustoiminnalla rikastuneen vapaaherrattaren elämä. Olisiko sellaista blogia kenelläkään tiedossa?

Mikä sinut sai käyttämään tuollaisen määrän huutomerkkejä?

Karo.

En ole edustusrouva mutta nyt en malta olla kirjoittamatta tähän ketjuun, sillä tunnen erään nuoren naisen joka on tuhlailevan edustusrouvan aviomiehen vakkari ´hoito´.


Hän toimii kyseisen miehen yrityksen sihteerinä, assistenttina tai jonain vastaavana ´yleis konttorinaisena´ eli työskenteelee periaatteessa sekä vaatteet yllä että ilman vaatteita, ja suhde on tietääkseni jatkunut pidemmän aikaa, tai koska en ole hänen kanssaan usein tekemisissä eli tunnen hänet erään hyvän ystäväni kautta niin en ole aivan varma että onko vaihtanut työtä mutta muutama kuukausi sitten hänet illanvietossa tavatessani avautui hiprakassa että miten vaikea on pitää pokka kun vaimonsa lapsineen tulee käymään ja heiluttelee merkkilogovaatteita, merkkilogolaukkuja ja kaikkea muuta kalliin näköistä merkkilogoviritelmää hänen edessään, ja että monasti heiluu siinä kalliiden putiikkien ostoskassit käsivarsilla ja puhuu vain itsestään, ihan kuin maailma pyörisi hänen ja materialististen tarpeidensa ympärillä.

Hän ei tiedä tekeekö vaimo tätä tahallaan koska tietää tai arvailee heidän suhteestaan haluten osoittaa olevansa se pää-naaras, ja kertoi että hän vaikuttaa jotenkin teennäisen mukavalta silloin kun miehensä on läsnä. Sanoi että on kiusallista olla töissä siellä ja pitäisikö hakea muuta, ja on kysellyt mieheltä että tietääkö vaimo mutta mies oli sanonut että tuskin tietää ja että vaimolla on niin paljon muuta tekemistä kun sisustelee, ottaa valokuvia, ostelee, tilailee, surffailee netissä, lukee muotilehtiä, käy kauneushoitoloissa, käy jumpassa, suunnittelee lomamatkoja ja hoitaa lapsia joten ei ehdi kiinnostua miehen touhuista ja että hän ostelee niin usein leppyyttelylahjoja hänelle ja vie matkoille ettei varmasti osaa arvata suhteesta eli käytännössä pitää vaimon ajatukset muualla.
Tämä kyseinen nuori nainen oli aivan huvikseen kysynyt että kävisikö mies ostamassa hänelle jotain lahjaa hienon merkin liikkeestä että hän pysyy leppyneenä ja kilttinä työntekijänä niin mies oli sanonut että voi antaa rahaa mutta pitää hakea itse ja ettei hän voi mennä ostamaan jos myyjät alkavat kyselemään vaimoltaan seuraavalla kerralla hänet nähdessään että mitä vaimo piti ostamastaan tuotteesta, joten tuolla tapaa voisi jäädä rysän päältä kiinni, ja että kun lapsetkin ovat vielä pieniä niin ei viitsi aiheuttaa turhaa tuskailua kotona.


Juttelimme tästä kuviosta muiden ystävieni kanssa ja vaikuttaa siltä että tämä ei ole harvinaista että rikas mies pitää nuorempaa naista rinnalla ja elää ´kaksoiselämää´ ja mahdollisesti elättää hänet ostamalla asunnon ja antamalla auton käyttöön, mutta pakenevatko miehet lapsiperheen arkea kun lähtevät tuollaiseen vai haluavatko vain osoittaa jotain sairasta valtaa alaiselleen viettelemällä, ja miksi edustusrouvat suostuvat tai alistuvat pettävän miehen kanssa olemiseen, eli onko syynä vain ja ainoastaan raha ja perheen koossa pitäminen ja kulissien oltava pystyssä muiden takia?

Voi olla että vaimojen nälkä kasvaa eli entistä suurempi materialismi etäännyttää miehensä heistä, mutta samalla miehet huomaavat että rahalla vaimot saa pidettyä aisoissa ja voivat itse rauhassa tehdä mitä haluavat.

Joten tuollaisille miehen rahoista riippuvaisille ja sokeina miehiensä touhuille oleville edustusrouville minä en ainakaan ole tippaakaan kateellinen.

money money

Raha voi helpottaa elämää mutta onnelliseksi se ei itsessään tee. Seurustelin nuorempana erään varakkaan hkiläismiehen kanssa, joka jo tuolloin oli varsin varakas (rikas suku + omat bisnekset sujui). Pari vuotta oltiin yhdessä ja homma loppui siinä vaiheessa kun kaikki oli vaan statusta ja mitattiin rahassa tai liikemenestyksessä. Näin se mammona voi muokata ihmistä..itse en ollut ostettavissa, vaan lähinnä ahdistuin kissanristiäisissä ym, ja tunsin erityisen hyvin olevani "ihan tavallinen tyttö". Loppuajasta oli paine mennä kihloihin ja naimisiin - jälkeenpäin olen miettinyt että tämäkin varmasti vain omaa statusta pönkittämään.

Nykyään olen normiduunari ja välillä ajattelen missä voisin olla. Toisaalta minulla on nyt oma asunto jonka olen omalla työlläni ansainnut, ihana tytär ja tiedän olevani oman elämäni herra. Tällainen tapaus mulla.

Villi ja vapaa

Et voi ruveta haukkumaan ja nimittelmään ihmisiä sen takia että heillä on eri tärkeysjärjestys elämässä ja eri mielipiteet kuin sinulla.

Loppujen lopuksi tässä ketjussa ei ole kyse rahasta, vaan naisen itsenäisyydestä ja oikeudesta elää omaa elämäänsä. Taidat olla vielä aika nuori, kun asetat rahan vapauden ja itsenäisyyden edelle. Se on sinun mielipiteesi, mutta ei välttämättä muiden.

abc-kissa

On muuten mielenkiintoista, kuinka eri tavalla näitä toisten tekstejä voikaan lukea. Omasta mielestäni tämä ketju ei ole ollenkaan negatiivissävytteinen, vaan hyvinkin neutraali. Mielestäni tässä ketjussa ei myöskään ole ollut mitään besserwisser-huutelijoita tai nälvijöitä vaan ihan asiallisesti kirjoitettuja kommentteja. Näin koin siis itse, mutta saatan ihan hyvin olla väärässäkin tämän mielipiteeni kanssa. Taitavat vain kommenttien kirjoittajat itse tietää, mihin sävyyn viestinsä ovat tarkoittaneet.

Itselleni tuli vähän surullinen olo edustusrouvien elämäntyylistä, mutta jos se heitä itseään miellyttää, niin eipä se minulta mitenkään pois ole. Kukin tyylillään ihan vapaasti. En ole itse varakas enkä edes rouva, joten taisi olla täysin OT koko kommenttini, pahoittelen.

Real Housewives-sarja

Katsokaa Ava-kanavan The real housewives-sarjoja, kulkevat suomal. nimillä OC:n täydelliset naiset (to-ilta) ja New Jerseyn täydelliset naiset (ke-ilta), niissä näette varakkaita ja jopa rikkaita kotirouvia, urarouvia jne. Amerikoissa. Täällä tuli aiemmin myös Atlantan täydelliset naiset mutta muualla siitä on tehty neljä kautta. New Yorkin täydelliset naiset jatkuu Jenkeissä pian, täällä sitä on tullut kaksi tai kolme kautta.

Muissa maissa sarjasta on näytetty Beverly Hillsin, Washington DCn ja Miamin rouvia, ja näilläkin emännillä on tosiaan millä mällätä. Varsinkin tuo Beverly Hills on ihan sick!

Kanadan oma versio on tehty Vancouverissa, sitä en ole nähnyt.

Eli kyllä nämä rikkaiden kotirouvien elämät jaksavat kiinnostaa katsojia, niissä on upeita taloja, vaatteita, asusteita, autoja ja vaikka mitä ihanaa :)

Liv-kanavan Ruotsin Miljonäärirouvat oli myös hyvä sarja, Kalifornian lisäksi siitä on tehty New Yorkin versio. Siinä oli mukana mm. pohjoisruotsalainen köyhä lentoemäntä joka iskenyt rikkaan floridalaisplastikkakirurgin ja lenteli yksityislentokoneella Hamptonsiin huvilalleen lomailemaan :D

Kotimaassa tuollaista ei näy, ei edes Miljonäärirouvat marja ja niina-sarjassa, joka oli kuin köyhän miehen parodia yllämainituista ;D

menestys

^Minusta noiden sarjojen menestys ja kiinnostavuus perustuu ehkä kuitenkin siihen, että rouvat ovat etuoikeutetusta elämästään huolimatta todella pihalla, yleissivistys nolla, tietämys maailman toiminnasta nolla jne. Minusta on ennen kaikkea hillittömän hassua seurata näiden säätäjien elämää. En ole kauhean kiinnostunut autoista ja taloista ja ostoksista, vaan on viihdyttävää seurata tällaisten saippuakuplassa elävien itsekeskeistä koheltamista.

annelie

Tuo Suomen juttu ei ollut edes totta. Huonosti näytelty ja tyhjänpäiväinen ohjelma.

Beverly Hillsin naiset

Suomen "Miljonääriäidit"-versio oli niin nolo että tunsin vaan kamalaa myötähäpeää jo ensimmäisen jakson puolessa välissä. Nyt ne sitten alkoivat näyttää sitä uusintana, olisivat tosiaan mieluummin näyttäneet sen Ruotsin miljonääriäitien New Yorkin kauden täälläkin.

Katsoin että Beverly Hillsin Täydellisissä Naisissa on mukana Frasierin Kelsey Grammerin vaimo Camille Grammer, erosivat sen ekan kauden aikana. Mukana myös Paris Hiltonin tädit, ex-lapsitähdet Kim Richards ja Kyle Richards. Samoin Vegasin kasinon ja Palms-hotellin omistajaperheen tytär Adrienne Maloof, ja Villa Blanca-ravintolan omistajatar, britti Lisa Vanderpump ja hämärän liikemiehen rouva nimeltä Taylor Armstrong.

koukussa..

joo, Beverly Hillsin rouvat ruutuun, kiitos. New Jerseyn karahkat voi pistää tauolle.