Meikkinatsi

Olen kamala ihminen. Minua nimittäin ärsyttää se, että naiset käyttävät vuodesta toiseen jotain markettien paskameikkejä ja mainostavat niitä hyviksi, koska eivät paremmista tiedä. Minua ärsyttää myös se, että naiset eivät osaa itse meikata ja laittaa itseään.

Ymmärrän jonkun Maybellinen perushuulikiillon käyttämisen arkisin. Mutta jos puhutaan hyvistä merkeistä ja joku alkaa jauhaa jostain Maybellinesta, mä oikeasti suutun. Kun tiedän, että esim. Inglot on paljon pigmenttipitoisempi ja ihmisillä ei ole hajuakaan siitä, millainen vaikka oikeasti tosi hyvä luomiväri voi olla.

Toinen asia joka mua ärsyttää on se, kun naiset eivät osaa meikata eivätkä vaivaudu tutustumaan meikkeihin sen vertaa, että hankkisivat hyvät aineet. Häämeikkiin mennään kosmetologille kuin jonkun helvetin taikurin luo. He käärivät aika mitään sanomattomillakin perusmeikeillä hyvät rahat. Nämäkin rahat säästäisi, jos satsaisi kunnon meikkisettiin. Jos tuotteita säilyttää hyvin, osa voi kestää todella pitkään, esim. luomivärit, kynät ja poskipunat vuosiakin. Saisi samalla rahalla itselleen pitkäksi aikaa laadukkaat meikkipohjat ja värit. Mutta ei. Höpistään vain, että nyyh nyyh kun en mä osaa tehdä pysyvää meikkipohjaa ja mulla niin kädetkin tärisee ja maksetaan meikkajalle satanen usein aika mitään sanomattomasta perusmeikistä.

Eivät ne kädet terveellä ihmisellä tärise, jos vähän viitsii harjoitella. Minä olen oppinut tekemään raikkaan perusmeikin muutamassa minuutissa ja erilaiset varjostukset ja tekoripset menevät suit sait sukkelaan. Miksi sitä aikaa ja harjoittelua ei voi laittaa omaan naamaan yhtään? Ihmiset jaksavat istua sohvan ääressä kaiket illat, mutta ei sen vertaa oma ulkonäkö kiinnosta, että opettelisi tekemään sujuvan perusmeikin. Kun sen on kerran opetellut, näyttää aina hyvältä eikä tarvitse maksaa turhasta meikkaajille.

Kielletyt tunteeni nousivat taas pintaan uimahallissa, kun joku nainen laittoi ripsiväriä. Tyypillä oli huono näkö, ja meikkaaminen oli sellaista söherrystä. Niitä suurentavia peilejähän ei olekaan keksitty, saa matkakoossakin. Ja muija laitteli jotain hemmetin Lumenea. Jotain kuivaa paskaa huonolla harjalla ja varmaan aina ylistää, miten helvetin hyvää tää kuiva mutta ah niin hoitava ja hellävarainen Lumene on! Oli pakko lähteä sieltä pois kun aloin oikein täristä raivosta.

Tiedän että ihminen ei saa olla tällainen. Olen turhamainen ja kamala ja mun pitäisi varmaan mennä terapiaan. Tuleeko kellekään muulle näin negatiivisia ja aggressiivisia fiiliksiä huonoista meikkaajista? Ja pitäisikö mun harkita jotain hemmetin hoitoa.

Hunaja*

Tunnistan itsestäni jotain samoja piirteitä, eli mietin usein esim julkisissa kulkuvälineissä, että "vastapäätä istuva nainen..." olisi ihan nätti, jos osaisi edes hiukan meikata ... on näköjään meikannut aamulla pimeässä vessassa kun meikit ovat suttuisia viivoja pitkin naamaa... tai että miten meikkaaminen voi oikeasti olla niin vaikeaa, kun jotkut valittavat että eivät osaa muuta kuin mascaraa käyttää (tai eivät sitäkään...).

En kuitenkaan saa mitään raivon tunteita asiasta. Mitä Lumeneen tulee, niillä on ehkä ollut vähän sutta ja sekundaa joskus menneisyydessä, mutta nykyään Lumenelta löytyy todella hyviäkin meikkejä, esim. meikkivoiteista Double Stay Mineral Matt Makeup ja DS Mineral Makeup ja Ultra Smooth skin caring makeup toimivat todella hyvin, eivätkä maksa maltaita, Lumenen irtopuuteri on hyvä peruspuuteri, Lumenen huulikiillot toimivat siinä missä kalliit designer huulikiillotkin, lisäksi Beauty Basen tuotteet ovat todella hyviä, etenkin valokynä ja se matta primer. Ja Blueberry Brilliant black mascara on yksi parhaista ripsiväreistä, mitä olen pitkään aikaan käyttänyt.

Olen tehnyt pitkään duunia meikkien parissa, joten erotan kyllä huonot tuotteet hyvistä. Siinä olen samaa mieltä, että esim. Maybellinen luomivärit ovat todella huonolaatuisia, ja ei niiden muissakaan meikeissä ole paljoa hurraamista (paitsi pari positiivista yllätystä on tullut joistakin meikkivoiteista)... Parhaimpia luomivärejä ovat mielestäni MAC:in luomivärit, mutta kyllä Lumenen Natural Code luomiväreissäkin on nykyään hyvät pigmentit kun vaan osaa valita trioista parhaimmat sävyt (esim. sävykokoonpanossa 6:ssa on mielettömän hyvä ruskea sävy, jossa on loistava payoff ja se pysyy koko päivän, ja saman trion lohenpunainen on ihana). Eli aina ei tarvitse maksaa maltaita, vaan hyviä meikkejä löytyy näistä ns. markettien meikeistäkin.

Nyt kesällä löysin ihanan puuterin, jota olen käyttänyt meikkivoiteen sijasta, Cliniquen Superbalanced powder makeup, sellainen "raastinkakku", jossa rasiaa pyörittämällä kakkumainen puuteri muuttuu irtotavaraksi. Meni vähän asian viereen, mutta pakko hehkuttaa tästä, sillä saa niin ihanan kevyen, mutta peittävän meikkipohjan.

No joo, summa summarum, olen sitä mieltä, että meikkaaminen ei todellakaan ole mitään aivokirurgiaa, vaan jokainen voi oppia tekemään siistin perusmeikin (ja vaikka sen juhlalookinkin) jos vaan jaksaa vähän vaivautua. Ja mitä "meikkinatsin" psyykeen tulee, uskon että monet jakavat ajatuksesi ainakin jossakin mielessä... yritä vaan olla kiukustumatta liikaa :=)

hyvä ajatus

Tuon uimahalliepisodin jälkeen terapia ei kuulostaa ollenkaan huonolta ajatukselta. Jos joku saa aggressioita siitä mitä muut tekevät, vika on oman pään sisällä. Kyseessä on meikki, hyvänen aika, ei mikään vähimmässäkään määrin tärkeä asia. Ymmärrän hyvin, jos ihmisiä suututtaa joukkomurhat, sodat, nälänhätä ja muut karmivat asiat, mutta että meikki, hyvät hyssykät sentään!

priorisointi

Kaikilla ei vain ole aikaa eikä kiinnostusta mäyhkätä ja etsiä yhä laadukkaampia ja paremman värisiä meikkejä. Tämä voi olla ihan tietoinen linja. Silloin on ihan jees jos kuitenkin ymmärretään meikkaajan työn arvo ja halutaan maksaa siitä että menee kerralla oikein kun tilanne sitä vaatii.

Minä puolestani olen kuntoilunatsi - en tajua miksi etenkin naiset uskovat kaikenmaailman liikuntatuotemyyntihömppää (viimeisin nämä lenkkarit, joilla mukamas saa laardiperseestä kukkean omenapepun ilman merkittävää vaivaa), maksavat kuntosalimaksunsa salin ulkonäön eikä varustelun perusteella eivätkä viitsi itse ottaa fysiologisista faktoista selvää. Toinen ärsyttävä ihmisryhmä ovat he jotka käyttävät rutosti aikaa, rahaa ja energiaa löysän kroppansa taidokkaaseen peittelyyn vaatteilla ja alusvaatteilla, kun oikeampi osoite olisi lenkkipolku/personal trainer. Kolmas ärsyttävä ryhmä on he jotka valittavat ettei liikuntaan ole rahaa eikä aikaa, kroppa on rappiolla - ja kuitenkin vaatehuoneessa nököttää golfkärry, pihassa puolikkaan yksiön hintainen auto tai kaksi ja satamassa vene, jonka pelkkä talvisäilytys siirtoineen maksaa enemmän kuin kuntosalin vuosijäsenyys.

Järjellä ajatellen ymmärrän että ne ei vaan tajuu tai oikeasti halua, mutta kyllä välillä meinaa keittää, varsinkin jos minulta on pyydetty apuja ja homma kaatuu siihen ettei hyviä ja varmasti toimivia ohjeita vain noudateta. Ja puolen vuoden päästä taas märistään ja pyydetään jotain taikavinkkejä.

pieni ärsytys

Minua ärsyttää kanssa tuo "en vaan osaa meikata"-narina. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi meikkaamisen pitäisi olla asia jonka oppii kuin pim- taikaiskusta!

Itse muistan kun kaverin kanssa teininä opeteltiin meikkaamaan. Muistan, että esim. eyelinerin laiton opettelu vei minulta aika kauan aikaa. Mutta kannatti opetella, nykyään ihmiset kehuvat nättejä rajauksiani. Huultenrajaamisen muistan myös olleen haastavaa, mutta senkin sitten opin.
Ei ne asiat vaan onnistu hetkessä, eihän pyörälläajokaan heti luonnistu! ;D

guilty

Hei!

Ymmarran taman turhautumisen, siltaosin tosin etta itse koen olevani kaikessa tassa valtaisassa meikkienmaailmassa hukassa, ja jotenkin pimennossa mika on paras tuote ja mika sopii minulle!

Meikkaan joka paiva, minulla on seka laadukkaita (no, ainakin niita kalliitta) meikkeja, mutta sitten esim luomivarit ja kajalit yms ovat sita maybelline-markettikamaa. Saamastani palautteesta luen, etta vaikka meikkini ei kai ketaan jarkyta, niin se ei ole sita mita se voisi parhaillaan olla. Itskein joskus katson itseani meikattuna etta eipa havailta nayta, jotenkin ns piirran sita meikkia itseeni enka kai sitten osaa niita saloja luoja luonnollista hehkua kunnon tuottella ja kikoilla.

Esim, haluan (ja minun "pitaa") kayttaa luomivaria jotta silmieni vari erottuisi edukseen ja nayttaisi vahemman tylsalta, mutta luomivari joko sotiii omaa ihonvariani vasten liian raikeana tai samentavana, tai sitten tekee silmistani esim punertavat, tai muuten vain suttuisen nakoiset!

En mysokaan halua menna mille tahansa kosmetologille tylsaan meikkiin, koska olen aika tarkka mita minulle tehdaan. Tosin, jos kyseessa olisi varsinainen artisti, huippumeikkaaja RAKASTAISIN menna hanen oppiinsa!!

Mita tassa on tehtavissa? Kuka opastaa ja ottaa kadesta kiinni ja kertoo miten sita meikkia tulee kayttaa jotta se KAUNISTAA, ei vain tee tunkkaisen ja meikatun nakoiseksi?

annelie

Maybellinen meikit on minusta erittäin hyviä, samoin Lumenen. Hinta-laatusuhde kohdallaan. Tosin YSL:n huulipuna on mun suosikkini.

kaikesta sitä sitten itsensä saa ärsyyntymään, jos toisten meikkivalinnoista. :O Mitähän se toisten ihmisten kyttääminen ja arvostelu sitten onkaan.. onko se markettimeikkejä pienempi paha?? :P

Mieluummin harmaavarpunen

Ei kaikki halua niitä pigmenttipitoisimpia meikkejä. Usein sellaiset, jotka meikkaavat paljon, sokeutuvat aivan täysin oman meikkinsä suhteen. Kuten paljon hajusteita käyttävätkin. Laitetaan vain lisää ja lisää kerroksia kun ei vieläkään tunnu riittävän. Oman kameran näytöllä vaikuttaa valjulta ja vielä laitetaan uusi kerros superpigmenttipitoista luomiväriä ja huulipunaa. Tosi asiassa näytetään jo ihan undulaatilta siinä vaiheessa.

Kamerakuviinhan sellainen on ihan ok, mutta yleisvalossa ulkona vaikutelma on kaikkea muuta kuin raikas ja trendikäs.

jtttttc

Minä kuulun näihin "en osaa meikata"-narisijoihin, ja eipä tässä oman pärstän kohdalla taida harjoittelu auttaa. Osaan kyllä meikata niin, että meikkivoidetta/puuteria ei ole pakkeliksi asti, silmänrajaukset ovat siistit eikä ripsiin jää isompia kökkäreitä. Mutta sitten ne värisävyt. Olen kalpea, tummahiuksinen ja silmäni ovat vihertävänruskeankeltaiset, jotka eivät ilman meikkiä näytä oikeastaan minkään värisiltä. Lämpimät sävyt saavat silmäni eloon, mutta iho muuttuu kummalliseksi. Viileät sävyt saavat ihon heleäksi, mutta silmät muuttuvat harmaiksi ja sen näköisiksi, etten ole nukkunut kolmeen viikkoon. Kaikki sävyt siltä väliltä on kokeiltu läpi ilman kummempaa menestystä - lopputulos on parhaimmillaankin mitäänsanomaton.

Olen vielä sellainen poloinen, jolla ei tahdo kasvaa kuin muutama kulmakarva siellä täällä, joten joudun piirtämään ne oikeastaan kokonaan. Vaikka olen hyvä piirtämään, niin yhdistettynä epäsopiviin sävyihin ne vain korostavat suttuista vaikutelmaa verrattuna oikeisiin kulmiin. Äidilläni on muuten sama väritys, mutta hänellä on aivan kirkkaan siniset silmät, ja kaikki viileät sävyt sopivat aivan täydellisesti. Minulle ei tunnu olevan olemassakaan edes yhtä täydellistä väriä.

Minun näkökulma on, että jos löytää itselleen sopivat värit, niin se on sama mitä h&m:n meikkejä tai tiimarin tusseja käyttää, koska se ei missään tilanteessa näytä yhtä hirveältä kuin sävyiltään täydellisen epäsopimaton meikki, vaikka olisi kuin hienoilla merkeillä toteutettu. Värisilmän puute kyllä ihmetyttää joskus siinä määrin, että siltä osin olenkin meikki/vaatenatsi. Täydellisiä väriyhdistelmiä en kaikilta odota ja jos joku haluaa persoonallisuutensa vuoksi pukeutua johonkin räikeään väriyhdistelmään niin se on ok, mutta aiheuttaa minussa silmäsärkyä ja ihmetystä, jos henkilö luulee värin passaavan itselleen paremmin kuin mikään muu.

ei yhtä ilman toista

Mä ihmettelen niitä naisia jotka juoksee jatkuvasti kosmetologilla hoidattamassa ihoaan, mutta eivät jaksa vaivautua meikkaamaan juuri koskaan. Meikkihän nimenomaan suojaa ihoa esimerkiksi auringolta, pakkaselta ja saasteilta.

Kosmetologiyrittäjä

Hei Sinä,

Hoitolahoidot ovat hyviä kotihoidon tehostajia muutaman kerran vuodessa. Kotihoito säännöllisesti ja asiantuntijan suosittamin tuottein on se kaiken a ja o. Ihonhoito on tärkeintä, ei meikkaus. Terve iho ei paljoa meikkiäkään kaipaa, ei esimerkiksi meikkivoidetta lainkaan.

Se mihin kukin käyttää rahaansa on oma asia. Kauneushoitolakäynti ei mielestäni ole suinkaan hukkaan heitettyä rahaa, toisin kuin esimerkiksi baari-illat tai tupakka. Omaan hyvään oloon ja hemmotteluun tulisi jokaisen tänä kiireisenä aikana satsata :)

Järkyttynyt lukija

Siis apua ap, hanki parempaa luettavaa. Mene terapiaan. Eheytä itseäsi. Laita asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Olet suorastaan friikahtavan pelottavan kuuloinen.

sohvis

Saanko nauraa, arvoisat meikkien orjat. Te naiset, teistä ei ole mihinkään ilman meikkejä. Ilman meikkejä olette täysin tuuliajolla, ei ole kiiltäviä punahuulia, mustia tuuheita ripsiä, ei värikkäitä luomia, punaisia poskia, monenvärisiä kynsiä, monenvärisiä, laisia hiusluomuksia, silikonirintoja, pushuppeja, korkeita korkoja.
Kun nainen astuu lavalle, ennen sitä on valtava määrä tehty duunia monen ihmisen voimin, että on saaneet rakennettua naisen, jonka sitten näemme lavalla.
Voi voi teitä naisrassuja kaikkine ongelminne.
Onneksi olen MIES.
Arvon leidit, me miehet tykkäämme luomunaisesta, emme mistään kemikaalien katkuisista luomuksista.
Kuten olen aiemmin todennut, tehty kauneus katoaa pesuveden mukana viemäriverkostoon kuormittamaan luontoa, ja myrkyttämään ravintoketjua, mikä lopulta kääntyy ihmiskuntaa vastaan.

meikkinatsi

Sorry jatkan tätä natseiluni vuodattamista mut on vain niin helppoa netissä... toinen asia mikä nyppii on se, että meikkaamattomat naiset ja meikkejä tuntemattomat ja samoin miehet usein kuvittelevat, että kaltaiseni meikkinatsit ovat aina kauhean pakkeloituja. Kas tässä perusmeikkini arkena: Valoa heijastava hyvä meikkivoide, näpyt piiloon peitevoiteella, irtopuuteri. Poskipäille persikkaa ja kasvojen varjostus kevyellä vaaleanrusehtavalla värillä, jolla usein korvaan luomivärinkin. Kulmiin hieman linjakkuutta kynällä ja geelillä ja huulikiiltoa. Ripsaria en aina käytä, koska olen niin tumma. Yritän kuitenkin ehtiä taivuttaa ripseni huolellisesti ja laitan ripsaria. Voimakkaat varjostukset ja tumma silmämeikki ovat juhlaan, en todellakaan olearkena siitä meikatuimmasta päästä, mutta saan usein kommentteja "raikkaudestani".

Arkimeikkini on maailman simppelein. Siihen menee aamulla aikaa muutamia minuutteja. Silti se saa kasvoistani parhaat puolet esille, koska osaan käyttää oikeita värejä ja esim. poskipunaa, jota suuri osa suomalaisista naisista tuntuu vierastavan tai käyttävän ihan liikaa jossain karseassa pinkin sävyssä.

Tällainen perusmeikkikin tuntuu olevan monellaihan hakusessa. Ilme on sottainen ja kalpea, koska naisten arkimeikki koostuu usein liian paksusta meikkipohjasta (kivipuuteri!) ja turhan tummasta silmämeikistä (arkena pärjää vähälläkin, jos tietää, keskittyykö ripsiin, rajauksiin vai kevyeen varjostukseen). Kasvojen muotoilu ja fressaaminen väreillä ja varjoilla jää usein siiihen, että likaisenruskeaa aurinkopuuteria vain suditaan epämääräisesti sinne sun tänne ja iho näyttää likaiselta.

Sinä, joka valittelit ihosi ja silmiesi yhteensopimattomuutta: meikkaatko ihoasi mitenkään vai peitätkö sen vain meikkivoiteella ja puuterilla. Neutraali väri silmiin (esim. harmaanruskea) ja ihollesi oikeansävyinen, raikas poskipuna ja korostus-ja/tai varjostusväri saattaisi olla oikea, tasapainoisempi ratkaisu.

Tuossa edellä joku sanoi olevansa kuntoilunatsi. Ymmärrään sua niin hyvin. Minun vartaloni ei ole täydellinen, mutta kuntoilen sinnikkäästi ja joka vuosi kroppa näyttää vähän paremmalta. Mutta tajua koko ajan sen, että koska olen aika herkkusuu, minun on turha valittaa siitä, että en laihdu hurjaa vauhtia. En kuvittelekaan, että olisi olemassa mitään poppakonsteja ja mua vituttaa tyypit, jotka vetää jatkuvasti munkkeja, liikuntaa koostuu pelkistä kävelylenkeistä ja sit itketään että mulla on varmaan hormoonihäiriö kun en laihdu. Just....

Mutta aika karsea tyyppi olen!

jtttttc

Meikkaan yleensä ihoni parin eri Lily Lolo-puuterin sekoituksella. Meikkivoiteita kartan, koska en ole tähän mennessä törmännyt voiteeseen, joka ei alkaisi päivän mittaan "hikoilemaan" pois. Toisaalta ihoni on sen verran hyvässä kunnossa, että lukuunottamatta pahimpia talvipakkasia, jolloin ihoni alkaa herkästi punoittaa, en edes tarvitse muuta kuin puuterin pahimpien sävyvirheiden peittämiseen.

Juurikin harmaanruskeaa olen käyttänyt sekä silmien rajaukseen että luomen varjostukseen, sekä yhdessä mustan kanssa kulmien piirtämiseen - se ehdottomasti onkin kaikista vaihtoehdoista paras, mutta sekin on jotenkin sellainen valjuhko kompromissi. Toisinaan olen käyttänyt myös vihreää, kun olen löytänyt sävyn joka ei näytä katastrofaaliselta ihon eikä silmien suhteen.

Poskipunien kanssa olen aivan hukassa. Olen todellakin aivan lakananvalkoinen, joten tähän astisista sävyistä paras on ollut todella viileä ja vaalea, suorastaan jäinen pinkki, johon olen jämähtänyt ikuisiksi ajoiksi. Persikkaisemmat sävyt saavat näyttämään maksatautiselta ja rusehtavat siltä, etten ole käynyt suihkussa viikkoihin. Nekin hailakat sävyt, joita ihollani suosin näyttävät omaan silmääni kyllä parhaimpina päivinä freeseiltä, mutta jotenkin nukkemaisen teennäisiltä (kun tähän lisätään tosiaan ne piirretyt kulmatkin). Kuvittelen mielessäni, että jos olisin päivettyneempi ja voisin käyttää vaikka niitä rusehtavia sävyjä, niin lopputulos olisi muka luonnollisemman näköinen. Tummempi ihonsävy varmaan auttaisi tuomaan silmiänikin esiin, mutta kun en rusketu niin en rusketu.

Arkimeikissä tyydyn tähän, mutta juhlameikissä olisi mukava, jos saisi sekä ihon että silmät niin edustaviksi kuin voi. Tähän mennessä olen tyytynyt vain puunaamaan ihon mahdollisimman hyväksi, koska se on mielestäni suuremmassa roolissa, mutta minua tympäisee se, että silmistäni saisi kyllä oikein jännän väriset oikeilla väreillä, mutta se tuntuu sitten aina vaikuttavan negatiivisesti ihon yleisilmeeseen.

Myös meikkinatsi

Olen myös meikkinatsi, mutta vähän eri tavalla. Minua ei nuo merkit niinkään kiinnosta, mielestäni Lumene on yllättävän hyvä ja valikoimassa on oikeasti paljon suomalaiseen väritykseen sopivia meikkejä kuin muissa halppistuotteissa. Tosin itsehän en meikkejä juurikaan tarvitse, koska olen voimakaspiirteinen ja kasvoilla on muutenkin selkeät kontrastit ja hyvät värit.

Minua taas ennemmin ärsyttää se jos meikataan suttuisesti, liikaa tai väärillä sävyillä. Mielestäni ilman meikkiä on aina huonoa meikkiä parempi vaihtoehto. Minua ärsyttää ripsenpidennykset ja irtoripset, mielestäni ne ovat mauttomia white trash-juttuja. Luonnostaan pitkät ja tummat ripset ovat kauniimmat kuin paksut tönköt ja liian tummaksi väritetyt. Ihan fiksujakin naisia olen nähnyt, joilla on mielettömät paakut ripsien päässä. Eniten mua ehkä suomalaisissa meikkaajissa ottaa päähän se, että täysin harkitsemattomasti mustalla kajaalilla rajataan ne hailakat silmät. Aika hirveältä näyttää. Samaten kun täysin blondit naiset vetävät mustat silmänrajaukset ja sisänurkkaan valkoista kajaalia ysärihenkeen, niin että näyttävät playboy-pornopupuilta. Mautonta, suttuista ja halpaa.

Ylipäätänsäkin tämä väärien sävyjen käyttö ja täysin omia piirteitä imartelemattomat meikkausjutut saavat aikaan puistatuksia. Suomalaiset eivät kyllä yhtään ole sisäistäneet, että ne markettihyllyjen lämminsävyiset tuotteet eivät välttämättä imartele kalvakan suomalaisen piirteitä. Kaupungilla näkee lähes päivittäin liian punertavalla ruskealla töherrettyjä täysin piirrettyjä kulmakarvoja ja väärin häivytettyä aurinkopuuteria ja muuta rajaustuotetta. Samaten kuin liian ruskeaa meikkivoidetta vaalean naisen kasvoilla. Eikä sitä valokynääkään tarvitse litrakaupalla siihen naamaan laittaa. Ja ne lilat luomivärit ovat sitä 90-lukua, hei elämme jo vuotta 2011! Pidän kauniista ja raikkaasta meikistä enkä suttuisesta överimeikistä.

Meikkinatsi

Vielä sinulle, jota haittaa ihon silmien "yhteensopimattomuus". Tietenkin tällainen etäneuvominen on hankalaa, kun en näe sinua.

Mutta ensinnäkin, joillain ihmisillä on ihan mielettömän puhtaat ja täydelliset värit. Heidän on helppo löytää juuri oikeat sävyt meikkiin ja vaatteisiin tuosta vain ja heidän ei tarvitse miettiä meikkiään niin tarkasti, koska sävyt ovat samasta sävymaailmasta.

Oletko miettinyt värianalyysiä? Se voisi auttaa sinua löytämään oikeat huuli- ja poskisävyt, jotka toisivat kasvoillesi sellaista säkenöintiä, että silmämeikki voisi ihan hyvin olla melko neutraali. Minä ene edes yritä korostaa silmieni sävyä, ne ovat sellaiset tavalliset vihertävän siniharmaat. Keskityn silmämeikissä enemmänkin silmien muodon ja ripsien esille tuomiseen ja muussa meikissä ihon heleyteen ja tasaisuuteen. En ikinä käytä värillisiä luomivärejä. Värikkäin väri, joka sopii silmämeikkiini, on persikka. Kaikki selkeät värit saavat ihoni näyttämään laikukkaalta ja yleisilmeen liian laitetulta. Mutta saan silmiäni korostettua upeasti oikeanlaisilla varjostuksilla ja rajauksilla sekä huolellisesti laitetuilla ripseillä, vaikka en korostakaan silmieni väriä.

Minä luulin aikoinani olevani sävyiltäni kylmä, koska olen tosi kalpea. Ulkonäköni koki todellisen mullistuksen, kun tajusin olevani supervaalea mutta hiuksiltani tumma kevät. Eli hyvin vaalea, mutta pohjasävyltään lämmin meikkipohja, jota korostan persikalla, lohenpunaisella, aprikoosilla jne.

hehh

Nimimerkki "meikkinatsi": sulla ei taida olla lapsia? Tai ylipäätään kauheasti muutakaan elämää?Meikeistä ja nimenomaan _muiden_ ihmisten meikkaustavoista vaahtomisesi on todella hupaisaa!

Hihhih.

Meikkinatsi

No mulla on itse asiassa yksi lapsi. Ihana rakas esikoiseni. Mulla on myös koira, aviomies, töitä, ystäviä ja harrastuksia. Siksikin tää oma natsiuteni mua huolestuttaa, kun en löydä tälle mitään helppoa keittiöpsykologista selitystä. Tyyliin huono itsetunto, pinnallinen elämä, ei lapsia, ei elämänkokemusta, ikävä lapsuus.

Olen aina ollut tarkka ulkonäköasioista, jo ihan pikkupennusta. Kun katsoo kuvia lastenkutsuilta, mä olen aina se, jolla on joku ihme megaröyhelöviritys ja tukkaa kiharrettu varmaan vuorokausi :) Jo teininä meikkasin kaikki kaverini ja olen aina ollut tarkka siitä, että olen julkisilla paikoilla nätti ja siisti. Koiralenkille ja kauppaan voin lähteä meikittä urheiluvaatteissa, tosin silloin vedän vaikka kesällä arskat päähän ja toivon ettei kukaan tuttu näe. Mutta pointti siis on, että en jaksa maidonhakureissulle laittaa ripsaria. Mutta periatteeni on, että jos meikataan, niin tehdään se hyvin eikä sotata naamaa vain entistä rumemman tai oudomman näköiseksi epäsopivilla tuotteilla ja onnettomalla räpellyksellä.

tsiisus

On sullakin ongelmat.

bebbiina

Kaikki on varmaan periaatteesi kanssa samaa mielta, mutta se ei viela tarkoita etta kaikki sen osaavat toteuttaa! Kuten mina ;) Sitten on vila tyylierot, joku mielstaan nayttaa juuri niin upealta kuin haluaakin, ja toiselle tyyli on karmaiseva.

Mixu

Mä ilmottaudun myös! Mua raivostuttaa se, ettei ihmiset ymmärrä ostaa irtopuuteria vaan sillä kivipuuterilla tehdään kaikki.. Itselläni on chanelin irtopuuteri jota suosittelen kaikille (esim. laivalla maksaa 32 euroa ja kestää helposti jokapäiväisessä käytössä 8 kuukautta), sillä voi sitten päivän mittaan korjaillakin meikkiä. Kun ihmiset eivät ymmärrä, että kivipuuteri ei ns. sido sitä meikkiä vaan se on tarkoitettu nimenomaan korjailuun! Sitten ihmetellään kovaan ääneen kun se oma meikki ei pysy edes työpäivää. No, minun meikkini pysyy hyvänä yli 14 tuntia korjailematta.. Kumma homma.

hyvähän teidän

Hyvähän teidän on huudella kevyestä meikistä, jos olette luonnostaan nättejä :(. Itselläni on se ongelma, että ilman meikkiä minulta puuttuu silmät, suu ja kulmakarvat kokonaan. Herään joka aamu viideltä meikkaamaan. Joskus joudun pesemään naaman, kun jokin asia menee pieleen. Meikattuna mua sanotaan usein kauniiksi, mutta ilman meikkiä näytän OIKEASTI siltä, etten lukeudu elävien kirjoihin. Ette voi käsittää, kuinka paljon kauneuden eteen voi joutua kärsimään, miltä tuntuu värjätä hiuksia kaksi kertaa viikossa, miltä tuntuu levittää rusketusvoide iholle joka ilta, miltä joka-aamuiset meikkaustuokiot tuntuvat. Ja tästä kiitoksena saa katsella töissä jotain ulkomaalaista työkaveria, joka näyttää aivan helvetin hyvältä ilman pisaraakaan meikkiä suoraan sängystä repäistynä :(.

Meikkinatsi

Oletko ihan varma, että olet muka niin pahan näköinen ilman meikkiä? Joskus saattaa käydä niin, että kun meikkaa ihan hirveän voimakkaasti, siihen maskiinsa jää niin koukkuun, että oma, luonnollinen naama näyttää rumalta, vaikka se on vain ihan tavallinen naama ja se meikkinaamio saattaa näyttää vieraiden silmiin tosi oudolta, vaikka itse siihen olisi koukussa.

Se, että värjätt hiuksiasi kaksi kertaa viikossa, ei todellakaan kuulosta terveeltä ja terveelliseltä. Muistan, että riparillani oli tyttö, joka laittoi kellon soittamaan aina aamuyöllä, että hän sai pestyä vanhat meikit pois ja laittoi uudet. Hän siis meni nukkumaan meikeissä ja me näimme hänet heti aamusta maskissaan. Lienee sanomattakin selvää, että tämä tyttö ei käynyt kanssamme saunassa tai urheillut.

Sinuna minä yrittäisin rohkeasti vieroittautua siitä meikkinaamiostani. Usein se, että ihminen kokee joutuvansa meikkaamaan ihan kamalasti näyttääkseen hyvältä, johtuu paitsi itsetunto-ongelmista, myös siitä, että se meikkitekniikka ja omaan tyyliin sopivat värit eivät ole kovin hyvin hallussa. Ja kun sitten tajuaa että ahaa, hirveän vahvan tumman silmämeikin sijaan mun kannattaisikin vain korostaa kulmakarvojani ilmeen freesaamiseksi, yksinkertaistuu meikkaaminen ihan hirveästi.

Minäkin kuvittelin teininä, että raskaat silmäluomeni vaativat tosi voimakkaan meikin ja varjostukset ollakseen skarpit ja pirteät. Ja joskus parikymppisenä sitten tajusin, että voin lopettaa kauhean pakkeloinnin arkena, jos vain muotoilen kulmakarvani hyvin ja taivutan ripset huolellisesti. Silmien sisänurkkiin ja kulmien alle vähän vaaleaa helmiäistä ja ilme on pirteä ja raikas vaikka krapula-aamuna. Liian raskas tumma silmämeikki vain pahentaisi asiaa.

Miksi värjäät ihoasi ja hiuksiasi ja yrität näyttää sellaiselta, joksi "luonto ei ole sinua luonut". Yleensä naiset näyttävät parhaalta, kun omia piirteitä ja värejä korostetaan, ei yritetä muuttaa joksikin muuksi. Suomalaisella pikimustaksi värjätty tukka ja solariumrusketus yleensä särähtää silmiin pahasti. Samoin kuin eteläeurooppalaiset näyttävät naurettavilta yrittäessään blondata paksua tummaa tukkaansa.

Mixu

Oletko kokeillut ripsien ja kulmien värjäämistä? Itse värjään jokatoinen sunnuntai ripset ja kulmat, sillä muuten ne olisivat blondit eivätkä siten erottuisi ihosta ollenkaan. Itse noiden värjääminen on helppoa, ripset värjään ripsikammalla ja kulmat ohuella siveltimellä. Helpottaa voit kulmien värjäämistä vielä siten, että piirrät meikkikynällä rajat, sitten vain "värität" viivojen sisäpuolen värjäysaineella..