puoliso

Onkohan tämä liian arka aihe tänne Elleihin mutta kysyn kuitenkin: Mitä oireita kuuluu alkavaan dementiaan?

Olen selaillut aiheeseen liittyviä sivuja mutta kaikissa tuntuu olevan kerrontaa pitkälle edenneestä muistisairaudesta tai sitten en ole löytänyt itselleni tärkeää juttua.

68-vuotias mieheni on muuttunut hajamieliseksi ja pahantuuliseksi. Kaikki mitkä hän kädestään laskee, katoavat jollain ihmeellisellä tavalla. Hän ei siis muista mihin mitäkin panee, eikä löydä sitä. Esimerkiksi kännykkä on hukassa monta kertaa päivässä, kampa, avaimet, lompakko....

Myös käyttäytyminen on äkkipikaista ja kärsimätöntä, siis ihan erilaista kuin ennen.
Hänellä myös pyörii ajatuksia päässä, joita hän luulee kertoneensa minulle ja puhuu puolittaisilla lauseilla kuin asia olisi minulle tuttu, jolloin olen ihan haloo-osastolla, enkä ymmärrä mitään.
Sitä tapahtuu todella usein, hän luulee sanoneensa minulle asioita joita sitten puhuu.
Minä raukka en ymmärrä yhtään ja mietin kuumeisesti, mihin asiaan tämäkin puolittainen lause liittyy.
Ja sehän menee mun piikkiini, minä en kuulemma ymmärrä puhetta, enkä muista...

Hän myös kiroilee itsekseen. On hän puhunut itsekseen jo kauan mutta nyt ne puheet ovat muuttuneet kiroiluksi.
Pelottavaa ihan oikeasti.
En pelkää fyysistä väkivaltaa vaan ihan koko elämistä jos hän dementoituu.

Jos Sinulla on kokemusta läheisesi alkavaiheen dementiasta, joka on myöhemmin todella diagnosoitu, ole ystävällinen ja kerro omasta kokemuksestasi.

Siltä kuulostaa

Nyt pitäisi saada miehesi lääkärille ja aloittaa muistitutkimukset. Alzheimerin kehitystä voidaan vähän hidastaa vaikkei parantaa. Netistäkin löytyy muistitestejä, niillä voisi aloittaa, saisitko miehesi suostumaan?

ap

Siinäpä se onkin kun hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää koko asiaa.
Jos ehdotan jotain asiaan liittyvää, hän kääntää sen minua vastaan ja on niin älykäs väittelijä, että alan itsekin uskoa, että vika onkin mun korvien välissä.

Hänen äkäisyytensä häiritsee eniten, ikään kuin olisi aina pinna tiukalla, vaikka ei pitäisi olla mitään sellaista, mikä kiristää pinnaa.

Ei kai tässä auta kun mennä eteenpäin näillä eväillä ja odottaa, mitä tuleman pitää...

Meijän pappa

Siinähän se vaikeus onkin, että älykkyys ei katoa minnekään, ainoastaan muisti tekee tepposia. Alzheimerissa lähimuisti pätkii ensimmäisenä, kuten miehelläsi kertomasi mukaan tapahtuu. Vanhat asiat ovat muistissa vaikeuksitta. Ennenkuin muistisairaus ehtii dementiaksi, tätä vähitellen pahenevaa muistin heikentymistä kestää vuosikausia.

Henkilön pinna on kireä ja mieli äreä juuri turhautuneisuudesta, jännittämisestä, huomaako toiset ja siitä, että itseäkin pelottaa. Asian kieltäminen ja toisen syyttäminen milloin mitenkin on tyypillistä, epäluuloisuus lisääntyy ja lopulta lähes kaikki óvat varkaita, koska "vievät" hänen tavaroitaan = ei muista mitä tai missä on.

Meidän pappa muuttui juuri noin, komentelee, äksyilee, rähisee ja on pahantuulinen, loukkautuilee ja loukkaa. Kukkarostaan hän pitää erityisen hyvää huolta, jos muistaa, missä se on. Joka ostoksesta pitää tuoda hänelle kuitti, rahat lasketaan tullen, mennen. Paitsi, että hän unohtaa, paljonko siellä oli. Siksi se kirjoitetaan isosti ylös lapulle ja laitetaan kukkaroon.

Olisi hyvä, jos miehesi saataisiin tutkimuksiin minkä tahansa syyn nojalla ja lääkäri tekisi hänelle asiaan kuuluvana tarkastuksena muistitestin. Sinä voit kertoa ongelmasta etukäteen, jotta lääkäri osaa asettaa sanansa oikein. Ajoissa aloitettu lääkitys parantaa muistia paljon. Sairauden etenemistä se ei pysty estämään, mutta vuodet olisivat paljon mukavampia ja virkeämpiä. Siirtää se sairauden pahenemistäkin. Elämä olisi teille molemmille paljon mukavampaa ja helpompaa.

tuttava

Vaikea sairaus, jos se nopeasti etenee. Seurasin tuttuni sairastumista ja se eteni todella nopeasti. Se alkoi juuri tuolla tavaroiden hukkaamisella ja eteni aika nopeasti isompiinkin hoksaamattomuuksiin.
Hänellä todettiin sitten ihan ensimmäisellä testillä Alzheimerin tauti, jota oli peräti kaksi eri tyyppiä.
Nyt häntä ei voi enää laskea mihinkään itsekseen, sillä hän eksyy ihan omassa pihassaan.
Hän on hiukan yli kuuskymppinen nainen.

Iris

Edelliset vastaukset ihan hyviä....

Minäkin kehoittaisin teitä menemään lääkärille ja "valistamaan" lääkäriä etukäteen jollain konstilla, että mikä on homman nimi, siis tulonne syy. Oman mieheni sain aikoinaan kepulikonstilla lääkäriin ja saimme lähetteen pään kuvaukseen ja tulos, Alzheimerin tauti.

Lääkkeet hän sai, mutta en tiedä oliko niillä vaikutusta.....

Näin sanoo, entinen omaishoitaja.

ap

Ilman muuta vien hänet lääkäriin, jos saan ensin rautoihin ja kammettua autoon:))

Anteeksi, edellinen ei ollut keljuilua, vaan kuvaus siitä, miten lääkäriin meno pitäisi järjestää.
On hän niin itsepäinen, että mikään asiaan liittyvä ei mene jakeluun. Kohta varmaan ei mene mikään muukaan...

Iris

Ymmärrän hyvin tuon, "rautoihin".....:) itsellä paljon kokemuksia ja tapahtumia. Siellä sairauden alkuvaiheessa se koetteli pinnaani paljonkin, mutta kuviot muuttuivat/muuttuvat matkan varrella.

Toivon että saisit miehesi lääkäriin ja kuvaukseen, mutta itse tietysti tiedät/tunnet miehesi parhaiten.

ap

"Non ni, nysse lähti."
Suuttui mulle jostain asiasta ja lähti mökille, jonne hänellä oli tarkoituskin lähteä mutta vasta huomenna.
Ei siinä mitään, hyvä kun lähti, saamme hiukan etäisyyttä.
Mietityttää vaan, että jos jompi kumpi kupsahtaa, toiselle jää kurja olo.
Olen aina vaan vahvemmin sitä mieltä, että tämä on alkavaa dementiaa, enkä voi ajatukselleni mitään. Olen aivan voimaton asian suhteen.
En ole kertonut lapselleni, joka on sairaanhoitaja ja työssä dementiakodissa. Kuitenkin on hänen isästään kyse...
En halua valittaa asiasta, hänen, siis lapseni on tehtävä itse oma päätelmänsä isästään.
En ole koskaan halunnut vaikuttaa lapseni mielipiteisiin, vaan hänen on muodostettava ne ihan itse, asiasta kuin asiasta. Tämäkin kuuluu siihen.

Nyt kyllä alkaa malja täyttymään. Se ei kuitenkaaqn saa täyttyä, jos sairaudesta on kyse.
Olen neuvoton...

ap

Lisäyksenä viellä, helvetti, että itkettää!

ap

Näyttää hän jotain vielä ymmärtävän. Aamuseitsemältä tuli tekstiviesti: anteeksi.

Mohemia

Olen aika lailla samanlaisessa tilanteessa. Vaikka vanhin tytär on lääkäri, hän ei huomaa mitään kun mies osa vielä käyttäytyä kun muitakin paikkalla kun ei silloin puhu paljon, harvoin tapaavat eivät huomaa mitään.
Minulle on kerrottu, etteivät nuo hirveän kalliit lääkkeet mitään auta. Jonkun olo on tullut kehnommaksi ja mikään rauhoittavahan ei tässä tapauksessa pure kun vamma on aivoissa.

Lääkärissä käynti voisi itseäni rauhoittaa, mutta ei se lääkäri isännälle mitään testiä saa tehtyä saati paikkaa löydä. Ei hän vielä mihinkään hoitoon lähtisi eikä sellaista paikkaa olekaan.
Pahinta on, että on alkanut juopottelemaan vähän kuin salaa. Lopulta aina ne auton avaimetkin löytyvät vaikka ne monta kertaa päivässä ovat hukassa kuten lompakkokin ja talon avaimet. Nyt oli alkanut ovea korjaamaan ja saanut oven saranoiltaan , mutta veistänyt väärästä paikasta. Sitten hän suuttui ja selvitti, että oven hajoaminen on minun syyni kuten mm. pyykin pilaaminen.

Vanhat tuttavat tuntee ja osaa keskustella aika mukavasti, mutta uusia nimiä ei saa päähänsä. Kamalinta tosiaan on tuo luonteen muutos, on aina äreä ja epäluuloinen, jopa mustasukkainen. Kuinka mukava ihminen voi tuollaiseksi tulla? Ei käsitä, ettei tuon ikäinen kestä viinapulloa joka päivä. Jos on dementoitunut, kuinka silti osaa piilottaa olutpulloja ja osaa ostaakin niitä.? Kuinka osaa olla naapurien läsnäollessa kuin kaikki olisi hyvin? Kun olemme kahdestaan, minusta löytyy kaikenlaista vikaa. Ihan tässä omakin järki alkaa pomppimaan.

Yöllä taas etsii vessan ovea ja meinaa tehdä asiansa vaatekaappiin. Tätä ei usko kukaan, mutta täällä on mukava kirjoitella, jos muillakin on samanlaista. Ei tullut rauhallista lupsakkaa vanhuutta.

ap

Ensin vähän epäröin kirjoittaa koko aiheesta, kuten aloituksestani on luettavissa. Tiesin kuitenkin, että en ole ainoa, joka tässä dementia-asiassa on "ulalla", joten kiitos vaan kaikille, jotka asian jo tuntevat ja tähän aloittamaani ketjuun olette kirjoittaneet kokemuksestanne.

Kuten jo kirjoitinkin, en halua valittaa lapsille, enkä ystäville, ainakaan vielä, koska mitään diagnosointia ei ole.
Asianomaisen taholta tämä menee minun piikkiini, koska en ymmärrä puhetta. Siis hänen puolittaisia lauseitaan.
Olen yrittänyt opetella "ajatusten lukua" mutta varmaan vika onkin minun päässäni kun en ole oppinut:((

Iris

Nyt kun luen noita kirjoituksiasi, niin tulee mieleen mieheni "sairaskertomus" sieltä alkuajoilta jolloin en minäkään ymmärtänyt mitään. Mutta sitten hän kysyi minulta asiaa, joka herätti minut täydellisesti, että nyt on jotain pielessä ja siitä se sitten alkoi, lääkäriin jne. tulos, Alzheimerin tauti.

Sinä itse parhaiten tunnet miehesi, koska elät hänen kanssaan sitä arkea ja huomaat muutokset paremmin kuin kukaan toinen, lapsesikaan, jotka ehkä käyvät vain ja ovat siinä "kahvipöydän" ympärillä, eivät välttämättä huomaa kaikkea, vaan silloin vasta kun miehesi sanoo/tekee kertakaikkiaan sellaista, mistä huomaa että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

Tai sitten hänellä, miehelläsi on muita murheita........

Siis, sinä olet se "asiantuntija", miten etenet asiassa, mutta ethän jää yksin, aina voi soittaa jonnekin jne., tsemppiä!

ap:lle

On outoa, että vitsinä kerrot kuinka "nysse lähti" mökille ja ettet ole kertonut tyttärellesi isänsä tilasta????
Mitä jos tauti todellakin on sinulla?

Tuskin päästäisin miestäni yksin mihinkään jos hän olisi sairas, enkä missään nimessä jättäisi kertomatta sitä lapsilleni.

Tyttärenne on alan ammattilainen, eikä ole huomannut isässään mitään?

Entäs jos huomio kiinnittyykin sinuun?

Kas näin se käy, ajatusten horjuttaminen ja mielessään mähkimen ei johda mihinkään.
Ota härkää sarvista, jos olet tosissasi miehesi "Alzheimerista"!

turun tyttö

Viimeistään 70v joudutaan menemään dementiatesteihin ajokortin vuoksi. Kaikki 70v joutuvat tekemään testin. Isä kävi 70v ja 75v, seuraava taitaa olla 80v. Testiin kuuluu lääkärin "jutustelua" jolla testataan henkilön muistia ja kellotaulun piirtäminen.
Yleensä siinä vaiheessa, kun joudutaan piirtämään pyöreä kellotaulu ja ne numerot ja kellon viisarit. Niin muistihäiriöisellä, ei osaa tehdä loppuun asti.
Kun ja jos, muistitesti ei mene läpi, niin ajokorttilupa otetaan pois.
Miehillä saattaa tuo testosteronin vajaus tehdä häiriöitä ja liiallinen alkoholin käyttö.

ap

Tota noin, varmaan tähän ketjuun kirjoittaneet, joilla on samantapaisia tuntemuksia kuin minulla, ymmärtävät paremmin kuin sinä.
Dementia ei todellakaan kehity ihan yht`äkkiä, vaan näitä tuntemuksia joutuu kokemaan vuosia.
Ja tietenkin se riippuu dementian vaikeusasteesta tai siitä sairaudesta, joka dementian aiheuttaa.

Olen tosissani huolissani mieheni hajamielisyydestä. Muut eivät sitä huomaa kun eivät asu meillä, minähän se tässä läsnä olen.
Ei se nyssejuttu mikään vitsi ollut, se on vaan minun keinoni selviytyä tästä elämästä.
Luojalle kiitos tästä huumorista, joka on pelastanut monelta masikselta.

Kukaan meidän ystävistä ei tiedä aatoksistani mitään, koska mieheni käyttäytyy edelleen yhtä ystävällisesti, huumorintajuisesti ja sosiaalisesti heitä kohtaan. Hän on ns. pidetty ihminen. Hyvä seuramies, joka osaa viihdyttää jutuillaan muita.

Vaan kun olemme kahdestaan, hänen mielensä saattaa muuttua hermostuneeksi, kireäksi ja hajamieliseksi. Jos joku asia mättää, se ikäänkuin olisi minun syyni, vaikka en olisi lähelläkään.
Se käyttäytyminen on erilaista kuin ennen, jolloin hän on ollut hyvinkin pitkäpinnainen.

Sanoit, että et päästäisi miestäsi yksin mihinkään, jos hän olisi sairas.
Toivon, että sellaista aikaa ei meille tule, että hän ei voi mennä yksin mihinkään.
En ole sanonut mieheni olevan sairas, olen vaan epäillyt, että hänen käytöksensä voisi olla alkavan muistisairauden oireita. Jos ystävällisesti lukisit uudelleen kirjoitukseni.
Se tästä vielä puuttuisi, että takavarikoisin häneltä auton avaimet. Hän ajaa ihan normaalisti, siinä en ole huomannut mitään heikkoutta.

Siksi tein aloituksen aiheesta, koska olen ymmälläni tilanteesta ja halusin tietää muiden kokemuksia.

Tyttäreni ei nää isäänsä päivittäin ja kun näkee, isä käyttäytyy ihan normaalisti, kuten ennenkin.
Jos mieheni outo käyttäytyminen pahenee, totta kai silloin kerron hänelle ja kysyn hänen mielipidettään.

Olen ymmärtänyt lukemistani jutuista, että joku pystyy peittämään muistisairautensa oireet satunnaisesti tapaamiltaan tuttavilta. Asianomainen juttelee ihan järkeviä ja jotka eivät häntä tunne, luulevat hänen olevan ihan hyvän kuntoinen.

Tätini sai aivoinfarktin 82-vuotiaana ja eli viimeisen elinvuotensa dementiaosastolla.
Joku satunnainen vierailija kehui, että hänhän oli oikein hyvän kuntoinen ja jutteli ihan järkevästi.
Tosiasiassa hän oli halvaantunut ja puhui mitä sattui, siis meille omaisille, jotka vierailimme säännöllisesti hänen vuoteensa vieressä.
Satunnaiset vierailijat luulivat varmaan meidän puhuvan ihan omiamme tätini voinnista.
Joskus oli vaikea totisella naamalla jutella hänen kanssaan, sillä hänen puheensa oli kuin "keitetystä lampaan päästä", kuten leikkisästi sanotaan.

Nyt minusta tuntuu, että on hivenen seesteisenpi kausi meneillään meillä. Mies ei ole niin hermostunut kuin muutama viikko sitten.
En sitten tiedä, mikä häntä stressasi silloin.

Edelleen avaimet ovat kadoksissa päivittäin, lukulasit samoin. Rahapussi ties missä, yleensä jonkun takin taskussa. Puhelimeen voi onneksi soittaa ja kuulostella, missä se hälyyttää. Kaikki nämä kuitenkin löytyy, ne ovat hänen omilta jäljiltään. Hän ei vaan keskity siihen mitä tekee, eikä laita tavaroitaan niiden oikeille paikoille, mistä ne olisi löydettävissä, ilman etsimistä.

Juuri tämän hajamielisyyden ja hermostuneisuuden takia olen tässä ketjussa kysellyt muiden kokemuksia, niiden, jonka läheiselle on tehty diagnoosi myöhemmin.

-hoitaja-

ap:lle

Itse olen hoitajana dementiakodissa, joss on hyvin eritasoisesti muistisairaita ihmisiä. Dementia ja alzheimer voivat ilmetä hyvinkin yksilöllisesti. Toisella pysyy hyvinkin skarppina jotkut osa-alueet (pystyy täysjärkiseen keskusteluun lähes aiheesta kuin aiheesta) kun taas pärjääminen on ihan avuttomuuden tasolla. Myös eteneminen on yksilöllistä.

Minusta huolestuttava piirre ihmisessä kuin ihmisessä on persoonallisuuden muutokset: ihminen muuttuu kärsivällisestä kärsimättömäski,tms
erään vanhuksen ensimmäinen merkki dementiasta oli seuraliseksi muuttuminen, hän oli ennen ollut omiin oloihinsa vetäytyvä ja yhtäkkiä tulikin mukaan kahvipöydän keskusteluihin.

Toki puolisosi varmasti suuttuu/ loukkaantuu jos otat asian puheeksi, mutta nin suosittelisin sinua tekemään: Mieti valmiiksi tai kirjoita vaikka kirje jossa kerrot hänelle avoimesti ja suoraan sydämestäsi huolestasi.
Tekstistäsi on luettavissa rivien välistä rakkautesi puolisoasi kohtaan, tekisit kaikkesi hänen vuokseen ja yhteisen elämänne eteen. Kerro se hänelle ja kysy onko hän myös valmis tekemään kaikkensa?

Mielestäni olisi hyvä kertoa huolestasi jossainvaiheessa myös lapsellenne.

-hoitaja-

ap:lle

olisi kiva jos et tekisi hätäpäätöksiä asioista ja kirjoittajista ja kävisi vallattomaksi sanoissasi.

Jos en tietäisi dementiasta mitään ja katsonut vanhempani murentumista ja hänen asioiden lopullisista sotkemista, niin tuskin olisin kauhistuneena puuttunut siihen että vahvojen dementia epäilystesi jälkeen heität läppää ja lasket sairaan" menemään yksi mökille.

Jälki olisi voinut olla aivan kamalaa.
Siinä sitten olisit syytellyt itseäsi lopun ikää.
-hoitja- antaa ohjeita asiallisemmin kuin minä, mutta vankka kokemukseni, sai varottelemman omalla huumorintajullani.
Salailu ei vie mihinkään, eikä myöskään jatkauva epävarmuus elämässäsi.

Vanhempani kohdalla kaikki eteni salaman nopeasti ja vasta sitten sisarukseni antoivat periksi väitteelleni että hän sairastaa, he asuivat toisella paikkakunnilla ja minä olin rekenä ja kelkkanvin töissä huolehdin kodin lapseni, opiskelin ja juoksin äitini kotiin kolme km. jopa öisin, kun soitteli hätäpuheluitaan.Sitten vasta sain äidin hoitokotiin, kun melkein kotitalomme paloi, kun oli jäänyt ruuat palamaan hellalle.
Äitini ei sairastanut mitään solutason dementiaa, vaan verisuni-sellaista ja lääkäreiden mukaan se on vielä yllätyksellisempää kun etenee sykäyksittäin hyvin pahastikin.
Meni neljävuotta ensimmäisitä oireista ja sitten vietettiin surujuhlaa.

ap

No niin, jospa se dementikko olenkin minä, kuten joku ystävällinen kirjoittaja epäili. Varmaan tämä kielikuvieni "vallattomuus" ei olekaan hyymoria vaan johtuu dementiasta. Tiedä häntä...

Voisitko edellinen kirjoittaja ystävällisesti lukea kirjoitukseni ihan ajatuksella ja kokonaan. Mieheni muistisairaus epäily on ihan minun päässäni. Sitä ei ole diagnosoitu, sen takia hän ei ole käynyt lääkärissä, minä en ole tehnyt mitään "köökki diagnoosia", vaan olen tehnyt aloituksen mieltäni vaivaavasta ajatuksesta, että onkohan tämä hajamielisyys ja pahantuulisuus mahdollisesti sitä, mitä epäilen.
Herrajestas, miten se nyt ei voi mennä jakeluun.

Sen verran olen dementikkoja kokenut, että en todellakaan suhtaudu kevyesti, leikkisästi, ilkeilevästi ym. saman tapaisesti sairaisiin ihmisiin.
Anoppini oli muistisairas vanhenpana, samoin isoäitini. He asuivat viimeiset vuotensa laitoksessa.

Niin, minä laskin "sairaan" yksin mökille.
Minkä helvetin sairaan, sinäkö hänet olet sairaaksi julistanut?

Opettele kirjoittamaan tai käytä oikolukutoimintoa, tekstisi on vaikeaa luettavaa virheiden vuoksi.

ap

Kiitos asiallisesta viestistä sinulle ja monelle muullekin, jotka ovat oivaltaneet, mitä tarkoitan.

Harmi

Ymmärrän sinua aivan täysin. Isäni sairastui muutama vuosi sitten dementiaan/alzheimerin tautiin.
Kiukkuisuus, ihmeelliset luulot ja ajatukset, mustasukkaisuus tuo kaikki ryöpsähteli välillä päivittäin, välillä oli seesteisiä aikoja. Nyt en muista miten isäni viekoteltiin lääkäriin, siinä taisin minä olla lääkäriin yhteydessä ja pyydettiin sitä kautta yhteydenottoa ja "lääkärintarkastusta". Kun aika tuli Terveyskeskuksen kautta eikä äitini alullepanemana, saimme faijan lääkäriin. Dementia todettiin ja lääkitys aloitettiin.

Tämä on todella monivivahteista, välillä meni hyvin - välillä huonosti. Muistisairaanhoitajia ja kaikenlaisia hoitajia on meillä käynyt tarpeen mukaan. Neurologin vastaanotollakin hän on käynyt jonkun kerran.

Lääkitystä on jouduttu muuttamaan oireiden palattua, mutta nyt on lääkitys kohdillaan ja faija ollut pitkään ihan ok, leppoisa itsensä.

Silloin sairauden toteamisen alkutaipaleilla, isäni oli myös minua kohtaan oikea seuramies. Ei tainnut kuin kerran höpötellä ihan omiaan äitini vehtailusta naapurin miehen kanssa. Mutta vanhempi siskoni sai useamman kerran kuulla mitä ihmeellisempiä satuja. Ja äitini sai tuta nämä räjähtelyt ja syytökset rahan varastamisesta, lompakon tai kellon piilottamisesta.

Nyt on saatava miehesi hyvissä ajoin lääkäriin ja lääkitys kuntoon. Näin pystytään taudin etenemistä tehokkaasti hidastamaan. Tsemppiä! Sitä tarvitaan, mutta uskon, että kun lääkityksen saa kohdilleen, alkaa paremmat ajat.

ap

Kiitos siitä, että ymmärrät ja kaikille muillekin, jotka älyävät, mistä tässä on kysymys.