Plazan keskustelut etusivu
» Rekisteröidy käyttäjäksi
» Unohditko tunnuksesi?
Mene takaisin   Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Perhe > Kasvatus
Plazan keskustelualusta on uudistunut - katso ohjeet

Kirjoita viesti
 
Työkalut Hae ketjusta
03.04.08, 21:03   #51 (linkki)
hrmoraunio
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
moi!
pakko nostaa ketju kun on ainakin meillä juuri ajankohtainen.. Meillä poju täyttää justiinsa 2-v ja sanoja tulee, muttei vielä lauseita. Ymmärtää kyllä kaiken mitä puhutaan. Meillä hermoja koetellaan kaikenmaailman mahdollisella tihustamisella, aarg.. ei niinkään ole vielä hirveitä raivareita, mutta keksii jos jonkunlaista kiellettyä puuhaa. Lähinnä monesti hakee just huomiota..
Muun muassa keksi että ylettyy takanreunalta ottamaan raskaat kynttilänjalat ja eikun heittämään ne parketille, ja äiteellä meni hermo. Toi nyt oli vaan yksi esimerkki, mutta ollaan kans mietitty oliskos jäähystä jo apua. Mies on välillä vienyt omaan huoneeseen jäähylle,siinä sitte torutaan ja selitettaan ettei noin saa tehdä ja nyt olet siksi jäähyllä..
Ite oon muutaman kerran sortunut hermojen menetykseen ja vaan keuhkonnut pojalle, mistä ei oo juurikaan hyötyä. Poju matkii ja alkaa huutamaan takasin jotain..Meille on vielä kesällä tulossa vauva, joten meno ei ainakaan varmaan helpotu, kauhulla oottelen...lähinnä mietin miten saisin pidettyä hermoni kurissa ja jotenkin olemaan tilanteen yläpuolella. Kai siinä vauvakin pelästyy, jos äippä keuhkoo hulluna esikoiselle.
Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
  Vastaa viestiin
04.04.08, 08:12   #52 (linkki)
Pistä ylimääräiset
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
tavarat kaappeihin ja ylös poissa lasten ulottuvilta. Ehtii ne tuoda esille taas sitten, kun lapset ovat isompia. Ihan turhaa porua perheessä nousee noista turhista esineistä. Sitäpaitsi, itsellesi sinun olisi pitänyt olla vihainen niistä kynttilänjaloista, ei lapselle.

Tarkastele kotia lapsen silmin ja tasolta. Se onkin ihan erilainen, kuin mistä sinä sen näet. Konttaa, ryömi, katsele selälläsi ylöspäin. Pistokkeisiin tulpat, irtoesineet pois, liinat, nyörit, narut pois houkuttelemasta, sillä utelias lapsi ihan varmasti vetää niistä joskus. Lapsi on luonnostaan utelias ja kokeilunhaluinen, ei hän ole ilkeä tai tee sellaista pahuuttaan.

Koti lapselle turvalliseksi, jottei joka hetki tarvitse vahtia ja moittia. Lapsesi ottaa sinusta oppia ja käsittelee niitä pienessä päässään, joka ei kaikkea vielä ymmärrä!

Äidiksi kasvetaan ja hermoja koetellaan. Laske ihan tietoisesti ainakin kymmeneen, ennenkuin inahdatkaan, jotta ehdit saada itsehillintäsi haltuun.

Koti on lapsia ja perhettä varten ja aikansa kutakin. Pienet lapset - vähän esineitä, käytön kestävää ja pestävää. Sillä lailla siellä on kaikilla mukavampaa.
  Vastaa viestiin
13.04.08, 09:34   #53 (linkki)
hermoraunio taas
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
hei!
Musta tässä vaiheessa, kun lapsi on jo 2-vuotta ei ole mikään ratkaisu edelleenkin siirtää kaikki pois ulottuvilta. Meillä ainakin tuo tavaroiden siirtely ym "uudelleen järjestely" on selkeää testaamista. Mielestäni 2-vuotias jo oppii missä tavaroiden paikat on. Silloin kun oli 1 siirreltiin tavarat pois, mikä loppujen lopuksi ei ehkä ollutkaan niin fiksua, kun nähtävästi olisi oppinut, että jotkut tavarat vaan kuuluu olla esim hyllyllä, jos olisi antanut niiden olla paikoillaan.
Mutta tuo äidiksi kasvaminen on kyllä ihan totta. Vaatii hermoja ja opettelua itse kultakin.
  Vastaa viestiin
15.04.08, 20:33   #54 (linkki)
Pistä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Kuule, kyllä 2 vuotias on vielä lähinnä vauva ja suunnattoman kokeilunhaluinen. Ensimmäinen uhmakin nostelee päätään "minä ite". Tässä tulin juuri mummuttamasta parivuotiasta siskon pojanlasta. Reipas pikkulikka, muutamia sanoja ja tahtoa julmetusti! Kivasti osaa kuitenkin jättää tavaroita rauhaan, mutta ei siihen saa luottaa!

Koti ei saa olla lapselle vaaraksi, aikuisen silmä ei ehdi vartioida ihan joka sekuntia. Monta turhaa kiukunpuuskaa puolin ja toisin vältetään, kun malttaa odotella vielä niiden kieltojensa ja turhien rajoitteiden kanssa vuoden verran, jolloin lapsella on pidempi muisti ja enemmän kykyä ymmärtää aikuisen puhetta.

Kunhan muutaman lapsen kasvattaa, huomaa, mikä on tärkeää ja mikä ei. Se, että kotona on rauhallista ja kaikilla turvallinen ja rauhallinen olo ihan kaikilla ilman hössötystä, on nro 1. Vasta sitten ne esillä olevat tavarat.

  Vastaa viestiin
17.04.08, 10:29   #55 (linkki)
 
Rekisteröitynyt: 11/2006
Viestejä: 1362
Tässä asiassa on kaksi eri "koulukuntaa". Jotkut on ylpeitä siitä, ettei "koskaan mitään tarvinnut nostaa syrjään" ja toiset tekee suosiolla, kuten nimim. "Pistä...". Mahdotonta sanoa kumpi on "oikea" tapa. Meillä on käytetty välimuotoa: esim. joistain vetolaatikoista poistettu vetimet, mutta pääasiassa on lähdetty siitä, että lapsen on (tässäKIN asiassa) opittava, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kotia ei niin riisutuksia taida saadakaan, etteikö pieni sieltä kiellettyä löytäisi jos (ja kun) sille päälle sattuu.

Meillä on kotona kaksivuotias neitokainen, jonka kanssa hermot ovat koetuksella päivittäin. Kuuluu asiaan, sen tiedän, mutta raskaalta tuntuu välillä silti. Ja sekin taitaa kuulua asiaan:-) Tyttö käyttäytyy usein kuin ei kuulisikaan, ei usko nätisti sanottuja kieltoja, käskyjä, ohjeita tai perusteluja, mutta pahoittaa silti mielensä, kun ärähdän. Olen tehnyt välillä samaa mitä joku tässä ketjussa ehdotti eli koettanut keksiä mukavaa puuhaa kodin ulkopuolella joiksikin illoiksi, jotta ei pyöritä täällä "negatiivisessa kierteessä" tuhmuroimassa ja kieltelemässä. Kirjastoa, uimista, muskaria... Periaatteessahan päiväkodin jälkeinen aika olisi hyvä pienten kanssa rauhoittaa kotonaololle ja vapaalle leikille, mutta välillä on tuntunut hyvältä ottaa vähän happea ja koettaa katkaista kiukkuputkea tällä tavalla.
  Vastaa viestiin
17.04.08, 12:41   #56 (linkki)
pömpeliäinen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
moi!
Olen kyllä eri mieltä, että 2-vuotias olisi ihan vauva. Ei todellakaan ole, vaikka pieni tietysti vielä. Mutta ymmärtää kyllä varsin hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei. Tottakai kaikki vaaralliset tavarat on jossain, mihin lapsi ei yllä, mutta niinkuin joku jo mainitsi jotkut koriste-esineet ym ihan ulottuvilla. Sitäpaitsi kokemuksesta tiedän (työn kautta), että kyllä lapselle pitää jo ei-sana opettaa ja rajoittaa sekä kieltää ennen kolmea ikävuotta. Ei siitä silloin mitään tule, jos vasta aletaan rajoittamaan ja kieltämään. Päiväkodissa työskennelleenä olen nähnyt monia vastaavanlaisia tapauksia, joissa alle 3-vuotiasta pidetään vauvana ja sen kyllä huomaa sitten lapsen käytöksessä monellakin tavalla.
  Vastaa viestiin
17.04.08, 13:58   #57 (linkki)
varhaiskasvattaja.
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Vauva on alle 1-vuotias. Vuoden täytettyään hän on leikki-ikäinen.
  Vastaa viestiin
17.04.08, 14:46   #58 (linkki)
Pistä....
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
No niinhän se on, kuten viimeisimmissä kommenteissa kerrotaan, että ei-sana opetetaan. Mutta kyllä sen joutuuj opettamaan turvalliseksikin tehdyssä kodissa. Eikä parivuotiasta ihan vauvana pidetä, kyllä kehitysaste otetaan huomioon, vaikka
näin mummuna puhunkin.

Olen kyllä ihan vakavissani sitä mieltä, että jos kodin täytyy olla vieraskorea, ei se välttämättä ole lapselle turvallinen. Ap-äiti kertoi, kuinka raskas kynttilänjalka putosi ja teki kolhun lattiaan, kun lapsi sitä kurkotti. Ei hän ollut lainkaan huolissaan siitä, mitä se olisi tehnyt lapselle osuessaan häneen!

Olen mielestäni ollut ihan hyvä kasvattaja, sillä eivät mukeloni ollet koskaan mitään riiviöitä, ei edes kylässä, kuten jotkut meillä käyneet, joita ei ollut opetettu. Sellaisen katson laiskuudeksi ja vastuun siirtämiseksi toisille.

Mutta jotta.. ensimmäisen vuoden jälkeen olkoon paragraafien mukaan leikki-ikäinen, mutta kovin pieni ja ymmärätmätön vielä. Ei sellainen osaa katsoa oman turvallisuutensa perään. En olisi antanut ikinä itselleni anteeksi, jos muksuni tai hoitolapseni olisivat loukanneet itsensä sen takia, että minä haluan pitää raskaat kynttilänjalat esillä.
  Vastaa viestiin
17.04.08, 15:30   #59 (linkki)
Uhmailija
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Eikös ketjussa kuitenkin ollut kyse myös siitä, miten opettaa kaksivuotias käyttäytymään oikein, siis olemaan myös potkimatta, purematta, lyömättä jne jne? Fyysisesti turvallinen ympäristö on meilläkin, mutta tämän lisäksi täytyy vääntää kättä monesta muusta asiasta (saako vessanpönttöä räpistää, voiko kukkamultia syödä, saako leluja hakata lattiaan...) Ei näiden asioiden kanssa voi odottaa vuotta, vaan rajojen rakentaminen on aloitettava jo kaksivuotiaanakin.
  Vastaa viestiin
18.04.08, 14:30   #60 (linkki)
Pistä...
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Totta kai!!!
  Vastaa viestiin


18.04.08, 20:46   #61 (linkki)
hermoraunio jälleen
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Moi.
No niin, tarkoitus meni taas tässä keskustelussa vähän pipariksi, kun takerrutaan yhteen lauseeseen...Tarkennan siis, että meillä on kyllä ihan turvallinen ympäristö kotona. Nuo kynttilänjalat siis ovat sellaisia tuikkukynttilöille tarkoitettuja, ei siis mitään hervottoman isoja. Ja ne on niin ettei ne todellakaan putoa lapsen päälle. Tässä tapauksessa siis meidän uhmaaja ihan ojensi kätensä ja otti yhden ja paiskasi sen voimalla lattiaan jolloin siihen tuli reikä, että näin.
ja joo, ei siis takerruta yhteen asiaan, vaan kyse oli ylipäänsä 2-veen uhmaajan rajoittamisesta niin kuin joku jo mainitsikin.
  Vastaa viestiin
19.04.08, 10:21   #62 (linkki)
realismia
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Työstä se käy, lapsen kasvattaminen. Päivähodeissa ja perhepäivähoidossa sitä työtä tehdään niin että lasta valvotaan ihan koko ajan. Kielletään, ja nostetaan lapsi pois, jos hän meinaa tehdä kiellettyä. Tuhansia toistoja... se on työtä. Ei ole mitään poppaskonstia. Nauti hetkistä ja "omasta ajasta" silloin kun lapsi nukkuu ja tee kasvatustyötäsi kaikki muu aika (ellei joku tuuraa välillä). Se palkitsee sitten myöhemmin.
  Vastaa viestiin
08.08.09, 21:06   #63 (linkki)
LTO
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Maijastiinalle

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Maijastiina
Ensinnäkin lapsen kasvatus alkaa sillä hetkellä kun lapsi syntyy. Kasvatusta ja opetusta ei voi aloittaa sitten joskus. Jos annetaan lapsen kasvaa muutama vuosi ilman ei sanaa, miten luulee nuori äiti saavansa lapseen otteen.
On ihan oman kasvatuksen tulosta että lapsi puree ja potkii, kun ei tunne ei sanaa. Ei se lapsi siihen kuole vaikka sitä tukistaa silloin kun lapsi vaikkapa potkii muita tai puree, se on pakko tehdä jos kerran pureminen ei muuten lopu. Tuolla aikaisemmin jo joku viisaasti kirjoitti, että miten muka sitten tulee lapsen kanssa toimeen kun on ikää lisää , juuri vanhempien otteettomuus kasvattaa kaduille näitä potkijoita ja ilkivallantekijöitä ja he ovat sitä jo tosi nuorena. On turha valittaa ja huutaa yhteiskuntaa apuun kun kymmenvuotias heiluu kadulla ja ajaa suurinpiirtein vanhenpansa pois kotoa, jos valitetaan ettei saada kaksivuotiasta kuriin. Kyllä varmasti tokenee, enkä nyt tarkoita mitenkään että kannattaisin jokapäiväistä selkäsaunaa, mutta kun edes joskus lapsi joutuisi toteamaan että vaikkapa tuo äiti on tosiaan tosissaan. muutaman kerran kun jää toiseksi, siitä kummasti oppii.
Älä laita lasta päikkäreille, jos kerran sitten ei tule illalla uni. On järjetöntä toimintaa yrittää nukuttaa väkisin. Nukutko muka itse jos et ole yhtään väsynyt, en minä ainakaan nuku.
Kuulin joskus erään opettaja sanovan, että nykyään tulee kouluun sellaisia lapsia joille opettaja on ensimmäinen ihminen joka kieltää.
Onko ihme mikä meno iltaisin kaduilla, kun vanhemmat ei opeta enää lapsiaan vaan elävät itsekin asian suhteen kuin "ellun kanat" ja odottavat että jos joku muu, sitten joskus, päiväkoti ja koulu kasvattaisi heidän lapsensa.
Maijastiinalle, Ensinnäkin: lapsen kaikenlainen fyysinen ym. kurittaminen, kuten tukistaminen, on laissa kielletty jo vuosia sitten! Tukistamalla lasta tilanteessa, jossa lapsi esim. puree, viljelet vain itse lisää väkivaltaa sekä siirrät väkivaltaista toimintamallia eteenpäin lapsellesi. Pureminen ym. pienillä lapsilla on aivan yleistä ja normaaliin kehitykseen kuuluvaa, sillä lapsella ei vielä ole kehittynyt riittäviä vuorovaikutustaitoja eikä kykyjä ilmaista itseään/tunteitaan. Kehenkään kohdistuva väkivalta missään muodossa ei ole sallittua ja lapsellekin se pitää alusta asti tehdä selväksi, MUTTA lapsen ymmärrykselle sopivin keinoinn: pienelle riittää lyhyt "ei, toista sattuu!" ja niin usein kun tarpeen vaatii. Lapset tarvitsevat toistoa asiassa kuin asiassa, jotta oppisivat, ja aikuisen kärsivällisyys lopulta palkitaan. Pienet lapset eivät pure tms. toisia ilkeyttään, vaan siksi kun heillä ei vielä ole muita keinoja käsitellä asioita. Tukistelemalla tms. sellaisissa tilanteissa annat itse lapselle viestin, että toista saa satuttaa!
Terveisin kasvattaja sekä siviilissä että työelämässä
  Vastaa viestiin
09.08.09, 17:44   #64 (linkki)
Sivhos
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
Onko nykyään pienen lapsen kanssa kasvatus ongelmia?Annan vinkin,meillä ainakin toimi.Uudelle ihmiselle kannattaa tarjota vain parasta.Tämä uutukainen ei vielä tiedä kovinkaan paljon.Siksi vanhempien on syytä olla lapselleen hellä,oikeudenmukainen,johdonmukainen,vaistoonsa luottava,silti päättäväinen.Tälviisii me toimittiin.Lopputulos ei lainkaan hassumpi,suorastaan hyvä.
  Vastaa viestiin
04.09.09, 09:17   #65 (linkki)
anniinaballeriina
(Vierailija)
 
Viestejä: n/a
taapero

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja varhaiskasvattaja.
Vauva on alle 1-vuotias. Vuoden täytettyään hän on leikki-ikäinen.
1-2 v on taapero, vasta sitten hän on leikki-ikäinen.....=)

  Vastaa viestiin
Kirjoita viesti

Tagit
Tyhjä


>Työkalut Hae ketjusta
>
Hae ketjusta:

Laajennettu haku